Elämää narkomaanin kanssa

Yksinketaisesti sinä olet statisti narkkarin elämässä. Vaikka hän kuinka sanoisi rakastavansa sinua, sä et ole hänelle muuta kuin rahantekoväline. Jos haluat elää kunnon elämää, jätä kaverisi. voit itsekin tuhoutua siinä helvetissä mihin olet joutunut.

Kumpi voittaa puu vai kuori? Nyt sitten nähdään, kuinka paljon olet syönyt sisupastilleja. Vaikutat selvästi n. 20 -vuotiaalta neidolta. Et tiedä rakkaudesta juuri mitään. Uskoisin sun rakkauden laadun olevan hoivaavaa, ei juuri yhdessä elämistä tai tukemista. Tarkoitan tällä lähinnä toisen muuttamista. Toista ei voi muuttaa. Parantumisen on lähdettävä omasta halusta. Minkä haluat, monivalintatehtävä:

1. Elää perkeleen kanssa ilman tietoa huomisesta
2. Ottaa elämäsi takaisin varauksettomana
3. Nuorallatanssia, jossa lopulta kuitenkin häviät

Taistelijaluonteena ja ei niin helppoa elämää viettäneenä apinana, valitsisin ehdottomasti ton kakkosen. Mikäli teet saman valinnan; Ei tippaakaan periksi! Perkele.

Mun poikaystävä on myös narkomaani ja hänen kanssaan on todella vaikea välillä elää.Olen myös itse ollut mutta pystyin lopettamaan..Meillä meni poikki ja nyt olemme taas yhdessä koska tuntuu että en pysty elämään ilman häntä.Hän lupaa ja lupaa mutta teot on sitten asia erikssen..meillä on 4vuotta ikäeroa hän sai minut rehkatamaan huumeisiin ja kadun sitä.Hän on myynyt paljon minun tavaroitani ja annan kaiken hänelle aina anteeksi.selvinpäin hän on taas maailman ihanin ihminen.Nyt hän on taas omilla reissuillaan..Ja nyt tuntuu että en selviä enään yksin.Niin,tunteet vai järki,en tiedä...?Mulla on paljon samankaltaisia kavereita ja heitä pystyn jotenkin auttamaan mutta kun oma kohta tulee en tiedä mitä tehdä,enkä uskalla sanoa hänelle mitään vastaan koska pelkään hänen reaktiotaan..Mutta jos haluat laittaa sähköpostia,ni se on tervetullut!!

Mun poikaystävä on myös narkomaani ja hänen kanssaan on todella vaikea välillä elää.Olen myös itse ollut mutta pystyin lopettamaan..Meillä meni poikki ja nyt olemme taas yhdessä koska tuntuu että en pysty elämään ilman häntä.Hän lupaa ja lupaa mutta teot on sitten asia erikssen..meillä on 4vuotta ikäeroa hän sai minut rehkatamaan huumeisiin ja kadun sitä.Hän on myynyt paljon minun tavaroitani ja annan kaiken hänelle aina anteeksi.selvinpäin hän on taas maailman ihanin ihminen.Nyt hän on taas omilla reissuillaan..Ja nyt tuntuu että en selviä enään yksin.Niin,tunteet vai järki,en tiedä...?Mulla on paljon samankaltaisia kavereita ja heitä pystyn jotenkin auttamaan mutta kun oma kohta tulee en tiedä mitä tehdä,enkä uskalla sanoa hänelle mitään vastaan koska pelkään hänen reaktiotaan..Mutta jos haluat laittaa sähköpostia,ni se on tervetullut([email protected])Mutta en osaa enää välittää itsestäni, yritän autta häntä kaikin mahdollisin tavoin mutta mitä saan takaisin?En mitään...

Ei kenenkään elämään tarvitse kuulua huumeet. Tuo rakkaus juttu on ihan oma keksimääsi skkestiota. Pystyt rakastamaan tai rakastumaan toiseen ihmiseen. Kunhan vain pääsät tästä narkomaanista irti. Eivät he ikinään parane normaalin ihmisen tasollle. Lipsumista tapahtuu niin kauan kuin olette yhdessä. Sillä mitä huomasin kirjoituksestasi poikakaverisi on eritääin taipuvainen päihteisiin.

Sinulla on todella vaikea tilanne. En ollenkaan kyseenalaista sinun tai hänen rakkautta - kyllä narkkari osaa ja haluaa rakastaa. Narkkarilla on lyhyt pinna, siksi hän heitti sinut ulos. Jos hän kuitenkin muuten kohtelee sinua hyvin... Älä jätä yksin. Pidä kuitenkin kiinni omista haluistasi, toiveistasi ja ihmisarvostasi: jos hän selvästi käyttää sinua hyväkseen jollain lailla, ole vahva ja lähde.

Voimia sinulle ja miehellesi, yhdessä tai erikseen.

tiedän suunnillee miltä susta tuntuu, mu poikaystäväl on alkoholiongelma ja masennusta. ku ollaan selvinpäin mei on hauskaa, nauretaan samoille jutuille jne... ollaa oltu yhes 9 kk, jonka aikana ollu aika paljo riitoja sen juomisesta, itekki juon mut nykyää harvoin ja vähän, se on sietämätön kännissä. me ollaa erottu n. 6 kertaa, naurettavaa, pettämisii ei oo ollu. tosiaa voimavarat ollu koetuksella, ekat erot oli kauheita ja tosi masentavia. ihmiset puhuu kuulemma tyylii: onkoha noi koskaa selvipäin, ei tiiä totuutta, se on vähentäny juomista huomattavasti, alkuaikoina joi paljo enemmä, nykyää vko:loppusi, mut meinaa silti mennä hermot. välil miettii et onko täs järkee vai ei, mut... neuvoksi sulle: poikaystäväs pitäs päästä huumeista ni sit teil menis varmasti hyvi, ja totuus on se että noi riidat jatkuu nii kaua ku se käyttää, haluutko oottaa että jotai pahempaa tapahtuu? mulki on vahvat tunteet poikaystävääni kohtaa, ei ne kestä kauaa jos meno pahenee. vaikee neuvoo ku ite melkee sama tilanne. mieti vaik et jos kaverillas olis sama tilanne, mitä neuvoisit kaverias tekee,- saat varmasti paremma miehen, niitäkin riittää!!(mu ukkeli on nyt hoidossa, jos hoito ei riitä ni en voi olla ku se kaveri vaa, täs vaa petetää kumpaaki)! tsemppiä!!

mullon nyt suurinpiirtein tuo sama ongelma.. oon 16 wee ja seurustelin jätkän kaa puolisen vuotta. aluksi kaikki meni niin hyvin ja melkein joka päivä hän halusi viettää aikaa mun kans ja kertoi aina kuinka rakas olin sille.. mut sitten noin 4 kuukauden seurustelun jälkeen hän muuttui.. poikaystäväni matkusti useasti kotikaupunkiinsa viikonloppuisin ja alkoi viihtyä siellä sitten vähän kauemminkin. hänen käytöksensä muuttui siten että hän ei halunnut enää niin usein viettää kanssani aikaa, hän oli jotenki oudon poissaoleva ja hän hermostui todella helposti vaikken välttämättä edes sanonut mitään.. lopuksi riitelyjen takia laitoimme suhteen katkolle. nyt olen saanut selville että hän on alkanut käyttää jotain aineita. kysyin häneltä asiasta ja hän kielsi kaiken ja hermostui vain. ero siinä sitten lopuksi tuli.. haluisin auttaa häntä täs asias mutta kun en tiedä mitä voisin tehdä koska hän ei halua enää edes puhua mulle... en haluaisi saada sitä puhelin soittoa missä kerrotaan että hän on teholla/kuollut johonki huumeiden yliaannostukseen. jos vaan jotain saisin toivoa toivoisin että huumeet katoais koko maailmasta niin kenenkään ei tarvitsisi kärsiä näin..

Nyt pitäs järjen jo voittaa!!!

Aikansa ero kirpaisee, mutta siitä pääsee ylitse!

Sun pitäs ajatella vakavaa suhdetta pitemmällä katsontakannalta.
Narkomaanilla, ikävä kyllä ensisijaisesti tulevat huumeet, sitten vasta kaikki muu... Tuollaisen ihmisen kanssa on lähestulkoon mahdoton rakentaa elämää eteenpäin.. pahemmin tulet tollasessa suhteessa pitkässä juoksussa kärsimään, kun että suret vaikka sen puoli vuotta sydänsuruja ja jakat elämää eteenpäin.

Eikä sitä koskaan voi piikittelevien narkkareiden kohdalla mennä takuuseen, ettäkö itse saisit siinä sivussa hepatiitin tai hiv:n, ei vaikka kuinka narkkari sanoo että käyttää puhtaita neuloja.

Tiedät jo nyt itsekkin että narkkari on epäluotettava, joten aikamoisen kamalaa on elää epätietoisuudessa ja pelossa...

Sun on narkkarilta IHAN turha pyydellä lupauksia, tai esitellä uhkavaatimuksia... Poikaystäväsi lopettaa huumeidenkäytön, vain jos sitä itse todella haluaa, siihen ei nalkuttamiset tai uhkailut tehoa. Sama pätee noihin alkoholisteihinkin.

Sitten ei noiden narkkistenkaan kohdalla voi tietää ettei itse jossain vaiheessa tule olemaan myös kusessa... Onhan näitä nuoruuden tuttavapiirissä nähty, että narkkarin kumppani on joutunu aikamoisen kusetuksen kohteeksi.. tarkoitan rahallisesti. Omalle tuttavalle tuli aikamoinen lasku maksettavaksi että narkkikumppani möi yhteisestä asunnosta kaikki kumppaninsa vähänkin arvokkaammat tavarat... että hän otti täysin typeriä kulutuslainoja, ja raha meni narkkimieheen.. osasi sen verran sydäntäsärkevästi puhua..

Kerää kuule tyttö kamppees, ja jatka elämää eteenpäin.

Minä olen elänyt narkkarin kanssa.
Mies käytti kaikkea, mömmöistä koviin aineisiin, mitä vain käsiin sai.
Oli valtava luonnonlahjakkuus manipuloinnissa, hyväksikäytössä, alistaisessa; kaikki "rakkauden" nimeen.
Myi kaikki koruni, myi salaa pesukoneen, polkupyöräni, en jaksa luetella mitä. Autoni meni vaihdossa, parempiin tarkoituksiin. (Lue: aineisiin) Rahaa aineisiin oli saatava vaikka kivenkolosta.
Kaikki johti siihen, että alettiin myydä minua!
Ja tämä on totta.
Mutta siinä meni raja. Siinä katkesi kamelin selkä. Johti sitten siihen että minut hakattiin. Pahasti.
Onneksi hänen äitinsä ja sisarensa pelastivat minut. Auttoivat pakoon siitä helvetistä.
Jälkeenpäin kuulin, että istuu linnassa, eikä ekaa kertaa.

Mutta jokainen valitkoon. Onhan se ihanaa se "rakkaus"....
Ja eihän se minun mies.... ei toki!!

minä tapasin elämäni rakkauden noin 20 vuotta sitten, kylän rajuin jätkä ja kaikki tytöt tykkäsivät. Minä en tehnyt poikkeusta vaan rakastuin silmittömästi tuohon elämän kolhimaan hurmuriin. Kaikki oli niin siistiä kun alettiin olemaan yhdessä, unelmieni täyttymys. vuodet vierivät ja ne pitivät sisällään vankilavierailuja, pettämistä, jättämistä, kotoa varastelua, tappelua, pahaamieltä, naimisiinmenon, lapsia, pelkoa, hirvittävää pelkoa, kun juhlapäivän aamuna oven takana oli velkojat ja muinakin päivinä ne hakivat mieheni säännöllisin väliajoin. onneksi mies oli poissa kotoa ollessaan sekaisin. siitä olen aina kiitollinen. mutta lopulta 19 vuoden jälkeen, en enää jaksanut (lapset vastustivat eroa) mutta minä tein ratkaisuni ja hain eron. en ole katunut. mutta haluaisin vaan muistuttaa kaikkia narkkariin/rikolliseen/katujen kingiin ihastuneita/rakastuneita miettimään tulevaisuutta, tällainen mies ei luultavammin koskaan tule kykenemään kunnon töihin tai kouluttautumaan.ja se upea ulkokuorikin tulee rupsahtamaan. katso 30 v rikollisia, näyttävät 40 vuotiailta juopoilta.ja seksikään ei tule kestämään...pillerit ja viina muut aineet vievät lopulta kyvyn siihenkin, että tosi kivaa vai mitä ?

minä tapasin elämäni rakkauden noin 20 vuotta sitten, kylän rajuin jätkä ja kaikki tytöt tykkäsivät. Minä en tehnyt poikkeusta vaan rakastuin silmittömästi tuohon elämän kolhimaan hurmuriin. Kaikki oli niin siistiä kun alettiin olemaan yhdessä, unelmieni täyttymys. vuodet vierivät ja ne pitivät sisällään vankilavierailuja, pettämistä, jättämistä, kotoa varastelua, tappelua, pahaamieltä, naimisiinmenon, lapsia, pelkoa, hirvittävää pelkoa, kun juhlapäivän aamuna oven takana oli velkojat ja muinakin päivinä ne hakivat mieheni säännöllisin väliajoin. onneksi mies oli poissa kotoa ollessaan sekaisin. siitä olen aina kiitollinen. mutta lopulta 19 vuoden jälkeen, en enää jaksanut (lapset vastustivat eroa) mutta minä tein ratkaisuni ja hain eron. en ole katunut. mutta haluaisin vaan muistuttaa kaikkia narkkariin/rikolliseen/katujen kingiin ihastuneita/rakastuneita miettimään tulevaisuutta, tällainen mies ei luultavammin koskaan tule kykenemään kunnon töihin tai kouluttautumaan.ja se upea ulkokuorikin tulee rupsahtamaan. katso 30 v rikollisia, näyttävät 40 vuotiailta juopoilta.ja seksikään ei tule kestämään...pillerit ja viina muut aineet vievät lopulta kyvyn siihenkin, että tosi kivaa vai mitä ?

Juokse niin lujaa ku pääset, äläkä katso taakse. Onni ja rakkaus on jossain muualla kuin riipuvaisen lähellä joka ei itse nää ongelmaansa saati halua siitä eroon. On kokeiltu peliriippuvaista, alkoholistia ja narkkaria. Ei ne aiheuta ku paskan olon. Onnea niiden kanssa ei saa ku kirveellä päähän tuuppaamalla.. Ja omaa napaa kannattaa toisinaan tuijottaa, kun on sinut itsensä kanssa ei nuo hulttiot edes tuu liki. Juokse!

AP.lle, Rakas lapsukainen, tee itsellesi poikaystävällesi ja yhteiskunnalle valtava palvelus: eroa poikaystävästäsi. Se o ehkä vaikein teko tällä hetkellä elämässäsi. Tulet huomaamaan että se on ainut ja oikea teko.

Jos todella rakastat( niinkuin väität) poikaa, järjestä hänet Arcotics Anynomous tai Alcolholics Anynomous tapaamisiin. Pidä samalla etäisyys poikaan: ehdottamasti kumpikin erikattojen alle asumaan! Sinä voit etäisyydeltä saada paljon, paljon enemmän hyvää aikaan! Samalla säilyttää mielenrauhasi.
Kuten aiemmin jo sanottu, narkomaanit ovat maailman parhaita manipuloijia niin kauan kun ainetta, mitä tahaansa on tiedossa. Se kun loppuu, tulee hermosto revityynä ihmisrauniopeto esiin!!!
Tuon sinä jo olet saanut huomata.

Olet kenties nähnyt ja kokenut paljon pahaa pienessä elämässäsi. Miksi jatkaisit samaa ympyrää? Miksi et katkaisisi sitä ja vaihtaisi suuntaa kehittävämpään; takaisin kouluun, oppimaan, ottamalla iltatyöpaikan ja viikonloppuisin vapaaehtoiseksi. Tuolla työohjelmalla sinä voittaisit niin paljon itsellesi: vapaa-ajan voi käyttää itseä ja yhteiskuntaa hyödyttäen!

Kuka on voittaja? SINÄ!

narkomaanin ja alkoholistin kanssa elävä sairastuu hoivaamiseen.Sinulle kuin minullekin on jo käynyt niin. On siinä rakkauttakin ,mutta oikeastaan vain rakkaus on toive ja muisto sen helvetin keskellä. minä aion erota kun aika on kypsä.

Kokemuksesta voin kertoo että rumba jatkuu varmasti,ei käyttäjä lopeta jos ei sitä itse halua. Itse painin lapsen isän kanssa samasta asiasta,oli hyviäkin kausia ettei mitään vetänyt sit joku kerta ilmotti että käy hakemassa rizloja kaupasta (jokakivenheiton päässä) sen jälkeen puhelimeen ei vastattu eikä ukkoa näkyny pariin päivään. Näitä temppuja tuli useita kertoja...ja tekee sitä edelleenkin. Esim eilen oli sovittu lapsen kanssa tapaaminen .no kuinkas kävikään? Ei enään puhelimeen vastattu.

Ainut hyvä puoli se ettei täälä ole huumeissa ollut ,mut perkeleen vittumaista kun jättää tapaamiset. Kun tulin leikkauksesta ja oltiin sovittu et tulis mua jeesaan lapsen hoidossa kun nostaminen oli kielletty,lähti piriä vetään ja jäin hoitaan kipeänä niin lapsen kun muutkin kodin askareet... näitä tarinoita on lukuisia. Jätti lapsen 1v synttärit väliin ja löysin hänet meidän kellarista ihan valkosena ja pupillit suurena,kysyin mitä vittua sä täälä teet? "Tulin aadan synttäreille" heitin jätkän sellast kyytiä ulos koko rakennuksesta ettei uskaltanu naamaansa näyttää vähään aikaan...Sossu vaatii häneltä seuloja mutta tuohan välttelee niitä niin pitkään kun kykenee....

Narkkariin ja alkoholistiin ei voi luottaa,omat halut menee aina edelle...

Harmi juttu,lapsenisäkin on ihana ihminen kun on oma itsensä,mut on valinnut tämän tien.

Minä voin kertoa mitä se helvetti on.Jatkuvaa yksin oloa,asunnon menettämistä (käyttäjä ongelman syvetessä ei osaa enää asua),rahaongelmia,voit varautua vielä monestikin lentämään ulos,kokemaan jopa fyysistä pahoinpitelyä.Velkojia oven taakse tahi jos miehesi diilaa niin vielä enemmän sekaisin olevia tyyppejä kotiisi.Suosittelen oman asunnon hankintaa sekä olla ottamatta sekaisin olevaa asuntoon.Hetkittäin saattaa olla hyviäkin aikoja,kivoja pv.mutta ne ovat vain hetkiä.Pidä visusti omat raha-asiasi kunnossa sekä huolehdi ettei tyyppi vaan tiedä mitään sun raha varoista.Ongelman syvetessä varaudu tuleviin katko reissuihin,muista ettei sieltä haeta apua ne ovat vain lepohetkiä.Aivorappeuman alettua varo raivokohtauksia ne voivat olla sinulle kohtalokkaita..Samojen juttujen toistoa,uusia kavereita entisten vaihduttua.Kohta osaat jo ulkoa kaikki huumaavat pkv.lääkkeet,sinua saatetaan alkaa juoksuttaa myös lääkäriasemilla hakemassa lääkkeitä,houkutella Tallinaan ja laittaa kuljettamaan sieltä lääkkeitä.Poliisikin tulee ennenpitkää tutuksi,jos erehdyt lapsen tekemään tahi sinulla olisikin lapsi tutustut myös paikkakuntasi lastensuojeluun.Vainoharhaisena käyttäjän ollessa voit kokea mitenkä esim.puhelimesi säretään tahi asunnon lattialistat irtoavat,touhuilessaan taasen asennellaan sekä korjataan ehkä elektroniikkaa.Itse tuhlasin 5v.elämääni narkomaanin kanssa ja vielä muka hoidossa olevan kanssa.Nyt itse melkein hulluinhoitoa vailla,henki tallessa ihmettelen miksi ihmeessä tuhlasin näinkin monta vuotta.Koin myöskin kuntoutuksen hienon tehon sekä NA-kokouksissa juoksemisen.Mutta olen myös nähnyt niitäkin selviämis tarinoita,ne kai aika harvassa.Uskoisin sinun löytävän ihan tavallisenkin terveen miehen.Pakene,kun vielä kerkiät