esim kissa/koira,(jos uusi kumppani ei hyväksy lemmikkiäsi).
Omasta puolestani sanon että:
EN MISSÄÄN OLOSUHTEISSA LUOPUISI LEMMIKISTÄNI(koira).
Terv,mies 55v,sinkku.
Omasta puolestani sanon että:
EN MISSÄÄN OLOSUHTEISSA LUOPUISI LEMMIKISTÄNI(koira).
Terv,mies 55v,sinkku.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Luopuisin siitä parisuhteesta! Koirani pidän loppuun asti ja siitä en tingi! En edes keskustele asiasta.
Terv sinkkunainen :)
Miten sitten jos löytyisi se juuri sinulle sopiva kumppani mutta hän olisikin allerginen koiralle/kissalle? Itse olen allerginen ja ohitan kaikki profiilit joissa on ko eläimet mainittu. Myös omassa profiilissani kerron olevani allerginen, eli koira- ja kissaihmisten ei kannata vaivautua.
lemmikki ON JA PYSYY,allergigot saa mennä.
jos on allerginen. En luopuisi niin isosta osasta elämää kun mitä nelijalkaiset ystävät merkitsevät.
Samoilla linjoilla olen. Nimittäin koirat ovat ja tulevat olemaan tulevaisuudessakin suurena osana elämääni. Eikä (valitettavasti) elämääni mahdu mies, joka ei lemmikeistä pidä. Koirani nimittäin ovat osa minua ja elämääni, ja jos ei sitä hyväksy, niin tuskimpa myöskään hyväksyisi minua, saati sitten että pitäisi minusta.
Outoa...No, tod.näk. et ole koskaan rakastunut sanan varsinaisessa merkityksessä. muuta kuin lemmikkiisi.
Pitäsikö isien ja äitien myös hyljätä lapsensa, jos uusi kumppani ei niitä hyväksy?????? Sama asia!
Tuskin aloittaja yksin jää jos ei ota naista joka ei hänen lemmikkiään huolisi. Minulla myös kriteerinä se, että lemmikkini tulevat kylkiäisenä ja niitä minulla tulee aina olemaan joten tämä on elämäntapa, ja valinta.
Itse en todellakaan edes rakastuisi henkilöön, joka ei pidä eläimistä tai on metsästäjä. Eikä sitä tarvitse jäädä yksin, vaan meitä samoin ajattelijoita on monta!!
Se joka kohtelee lemmikkiään ihmisen kaltaisena ei ansaitse lemmikkiään.Eläin todennäköisesti kärsii.
"Se joka kohtelee lemmikkiään ihmisen kaltaisena ei ansaitse lemmikkiään.Eläin todennäköisesti kärsii. "
Hmm.. kärsiikö lemmikki, jos tätä kohdellaan hyvin lemmikkinä eikä jonain vähäpätöisenä tavarana jonka voi pois heittää kun siihen kyllästyy!!???
Olet todennäköisesti juuri niin itsekäs kuin vain voi olla!!!
Eläin on perheenjäsen ja niitä tulisi arvostaa ja antaa hyvä elämä, rakkautta, vapautta sekä hyvät elinolosuhteet.
Jos olet valmis luopumaan lemmikistäsi, todennäköisesti hylkäisisit myös lapsesi!!!!!!
ei taida olla lapsia kun tuollaista vertausta käytät?Muista että eläin ei esimerkiksi tunne rakkautta kuten ihminen vaika niin ehkä haluaisit kuvitellakin.Eläimelle riittää asiallinen kohtelu mutta kiintymyksen tunteistasi se ei ymmärrä mitään.Sillä ei ole väliä kuka eläintäsi hoitaa kunhan hoito on asianmukaista.Eläimiä saa kaupasta.Ihmisiä ei!
Romanttiset ajatuksesi eläimiä kohtaan kertovat omista tunnetason ongelmistasi.
Joillekin se lemmikki on enemmän kuin lemmikki. kuten poliisikoira ja jne.
Itse en luopuisi missään nimessä koiristani, koska siinä menisi samalla vapaaehtoisen pelastuspalvelun hommat ja pari muuta harrastusta joissa ollaan viranomaisten apuna.
Miehiä tulee ja menee kuin kolmosen ratikoita mutta kunnon harrastusta ei voita mikään. En minäkään kumppaniltani kieltäisi moottoripyöräharrastusta :)
hoitaa!! Sinulle sillä ei ole väliä mutta minun koiralleni on! Se tunnistaa oman laumansa siinä missä sinäkin ja sinun lapsesi perheensä eikä sitä koiraa sen enempää kuin muitakaan perheenjäseniä voi heitellä vieraalta vieraalle hoidettavaksi. Oletpa tosi tietämätön ja tunteeton!
esim. koira on hyvin sidoksissa omaan ihmiseensä.
Lapsi voi olla yhtä hyvin äitinsä tai isänsä kanssa.
Mutta koira rakastaa yleensä enemmän juuri sitä yhtä tiettyä ihmistä. Hylkääminen voi olla joillekin lemmikeille niin paha juttu, että ne kuolevat suruun! Näin on tapahtunutkin.
Lemmikeillä on yllättävän paljon samanlaisia tunteita kuin ihmisellä. (Me ihmiset emme ymmärrä niiden puhetta, joten kuvittelemme niiden olevan tyhmempiä kuin me.)
Esim. koira on paljon älykkäämpi kuin lapsi.
Sikakin on älykkyydeltään 3-vuotiaan lapsen tasolla.
jo ihan synniksi!
Ensinnäkin, minua kuvottaa sinunkaltaiset ihmiset, jotka aliarvioivat eläimiä. Tiesitkö, että ihminenkin on eläin?
Toiseksi, voi kyllä, nyt joudun kumoamaan faktasi. Rakkaus on jotain, mitä edes ihminen ei osaa kunnolla määrittää. Koirat palvovat ja kiintyvät omistajaansa ja yhdessä omistaja ja koira muodostavat tunnesiteen, tämä luokitellaan rakkaudeksi ihmisen ja eläimen välillä. Eläin tuntee kipua, eläin tuntee surua, eläin tuntee iloa, eläin tuntee myös rakkautta.
Kolmanneksi, kuka on puhunut mistään romanttisesta ajatuksesta eläimiään kohtaan? Taidat ise olla se kiero ja tunnetasoltaan vajavainen, kun moisia keksit kommenteista, joissa ei edes mainita mitään tuohon suuntaan.
Neljänneksi, lemmikit voivat olla yhtä rakkaita kuin oma lapsi. Lemmikit ovat perheenjäseniä yhtälailla. Ne elävät ja tuntevat, kuten aiemminkin sanoin.
Ja uskompa, että pentukoirani taitaa olla paljon viisaampi kuin sinä, vaikka hieman hölmö tapaus onkin.
En missään nimessä luopuisi lemmikistäni!
Mies saisi lähteä, jos ei hyväksy lemmikkiäni.
Jos minulla olisi lapsi, niin en antaisi sitäkään pois siksi, ettei uusi mieheni tykkää lapsestani...antaisitko sinä?
ja minusta ei kenenkään tarvitse luopua lemmikistään toisen vuoksi.
Itse hain suomi24 sivuston kautta seuraa, muutama vuosi sitten ja koska en itse pidä eläimistä, rajasin heti lemmikin omistajat pois.
Se lemmikkieläin ei kuitenkaan todennäköisesti ole syy miksi rakastamastaan ihmisestä haluaa luopua.
Kuitenkaan en kovin helpolla lähtisi lemmikistä luopumaan. Vasta sitten, jos on oikeasti selvä, että tämä ihmissuhde kestää oikeasti. Vaikka monen vuoden seurustelun jälkeen, kun eihän sitä ole heti pakko yhteen muuttaa jos lemmikki on ongelma.
Itse luovuin kahdesta kissastani monta monta vuotta sitten (nyt ex)aviomieheni tähden, ja havaitsin päätöksen yllättäen hyväksi omalle terveydelleni. Allergiatestit eivät minua kissoille allergiseksi totea, eivät silloin, ei nykyisin, mutta siltikin, ilman kissojani minua aiemmin jokaisen flunssan jälkeen todella kauan vaivannut astmaattinen yskä jäi pois. Kun viime vuonna hoidin erään ystäväni kissaa pari viikkoa omassa kodissani, yskä tuli taas. Ilman (ex)miestäni en olisi ikinä eronnut kissoistani, enkä olisi havainnut sitä, kuinka paljon helpompi minun on hengittää niitä ilman.
odotella yhteenmuuttoa kunnes lemmikki siirtyy vihreille laitumille ihan luonnostaan.
Kappas vain, näin ystävänpäivänä, kukas siinä onkaan uskollisesti rinnallani? Muilta "ystäviltä" ei tule korttia, ei tule soittoa, ei tule ajatusta, ei tule mitään. :) Tämä maa ei sellaista ihmistä päällään kanna jonka vuoksi luopuisin lemmikistäni! PISTE!
Sääliksi käy...
kun sanat loppuvat kesken. Ehkäpä minä olenkin saanut rakastua siihen "oikeaan" jolla on samat elämänarvot kuin minulla, voisikohan se olla mahdollista kenties?
Jos oikeasti rakastuisit, rakastaisit, ja kyseessä olisi vaikka allergia tai joku muu käytännön syy...Jättäisitkö rakkaasi jonkun eläimen vuoksi!
Siinä miettimistä sulle.:)
ratkaisut. Se ei vaadi mahdottomia, kummaltakaan osapuolelta :) Et ole tainnut kohdata sitä oikeaa rakkautta ainakaan vielä :) Siinä ei sen kummempia miettimisiä :)
... tappaa? Eiköhän se koira ole varmempi ystävä kuin joku netistä pariksi viikoksi hankittu tuttavuus?
ihmistyypit ilmeisesti ovat hyvin erilaisia jos toinen pitää lemmikeistä ja toinen ei. Tulisi tuskin kestämään se suhde muutenkaan.
En luopuisi lemmikistäni, se on kuin perheen jäsen.
perheenjäsen :) Pyyhkisin pois tuon "kuin".
on vain eläin ja ihminen on ihminen
sitten otakaan koskaan mitään lemmikkiä.
Hylkääminen on erittäin julmaa lemmikkiä kohtaan.
Parempi kaikille eläimille, ettei sellainen ihminen koskaan otakaan lemmikkiä. Sehän on vain puhdasta itsekkyyttä ihmiseltä hankkia joku mukava pikkuinen söpö kissanpentu ja sitten hylätä se kun itsestä siltä tuntuu. En ikinä pystyisi seurustella ihmisen kanssa joka kohtelee eläintä huonosti ja hylkääminen on huonosti kohtelua!
Taaskin tämä kysely osoittaa sen miten ajattelemattomia ja itsekkäitä ihmiset ovat. Tosi moni vastaa hylkäävänsä lemmikin, jos uusi kumppani ei sitä hyväksy. Miksi pitää hankkia eläin, ellei ole valmis huolehtimaan siitä sen koko eliniän. Lemmikki tarvitsee omistajaansa ja omistaja tarvitsee lemmikkiään...niinpä vai tarviitseko muuta kuin hetken huviksi. Surullista näin eläinten kannalta ;(
Mutta jos vastasitte kyselyyn kyllä: Älkää hankkiko ikinä lemmikkiä! Tehkää palvelus kaikille eläimille.
on tärkeämpi kuin ihmissuhde?Persoonassa on jotain vialla.Ei pysty luomaan kovin syvällistä kontaktia toiseen ihmiseen.
ei ole minkään arvoinen ja sellainen ihmissuhde jossa on osapuolilla noin erilaiset ajattelutavat ei ole hyvä ihmissuhde. Ei ketä hyvänsä ihmistä ja mitä hyvänsä ihmissuhdetta voi asettaa eläimen edelle. Yleensä ne ihmiset jotka ovat kykeneviä rakastamaan eläimiä ovat myös parempia ihmissuhteissa. Heiltä riittää enemmän empatiaa ja niitä muita pehmeitä puolia ihmisillekin. Siis paljon paljon syvällisempiä ihmissuhteitakin kuin sinunlaisillasi ymmärtämättömillä muihin luontokappaleisiin.
Yksinkertainen?Ei kai nyt ensimmäisenä lemmikkiä ulos heitetä?Huoooh....rautalankaa tälle?
huono ihmissuhde, jos lemmikistä täytyisi luopua!
Ja sitten kun huono suhde päättyisi, niin kuitenkin katuisin koko loppuelämäni, että hylkäsin lemmikkini.
Ennemmin haen hyvän suhteen, jossa saan pitää lemmikkini. Hyvä puoliso ei koskaan vaatisikaan lemmikistäni luopumaan.
tämän väitteen 100%.
Tunnen paljon lemmikkien omistajia, ja he ovat paljon empaattisempia ihmisiä kuin lemmikittömät.
Usein lemmikitön ihminen muutenkin välittää vain itsestään.
Enkös minä ole tuota samaa rautalankaa tässä vääntänyt jo pitkään? Huoooooooohhh... lue tavaamalla tästedes niin ehkä ehdit ymmärtämään lukemasi.
Tämäpä vasta oli huvittava! :D Sillä niin hurjalta kuin se sinusta tuntuukin, omistan kaksi koiraa ja olen luonut erittäin syvällisiä keskusteluja ja kanssakäymisiä ihmisten kanssa. Jotkut (kuten sinä) eivät vain ole valmiita luomaan kontakteja meidän kaltaisiin ihmisiin.
Ja ilmeisesti persoonassani on jotain sitten vialla, mutta eipä ole kukaan vielä niin minulle sanonut. Outoa...
Juuri näin. :)
Syyn pitäisi olla pätevä (allergia), en edes haluaisi miestä, joka ei eläimistä pidä.
Lisäksi suhteen täytyisi olla pitkäkestoinen. Minkään "tää se ehkä vois olla"-tuttavuuden takia en laittaisi lemmikkiä pois.
Ja toisaalta, voihan sitä asua eri osoitteissa suht pitkään, ennenkuin pistetään hynttyyt yhteen.
Melko epätodennäköistä, että edes alkaisin seurustella miehen kanssa, joka ei hyväksy lemmikkejä. Allergian ymmärrän, ja sen vuoksi olisin valmis tekemään myönnytyksiä. Ensisijaisesti haluaisin kuitenkin etsiä sellaisia asuinjärjestelyjä, ettei lemmikeistä ole tarvis luopua.
Nelikymppinen nainen ja kaksi kissaa.
Lemmikistään noin typerän asian vuoksi, ovat vastuuntunnottomia, itsekkäitä omaan napaan tuijottajia!
Jokainen joka lemmikin ottaa, pitäisi olla valmis/valmiutunut pitämään sitä koko tämän eliniän. Ihmisillä pitäisi olla vastuu myös lemmikistään, ne eivät ole tavaraa jonka voi tarpeen mukaan heittää pois vaan ne ovat perheenjäseniä läpi elämän!!!
Minä en kyllä edes huolisi sellaista miestä rinnalleni joka kohtelee kaltoin eläimiä, ne ovat elämän ilo tässä harmaassa maailmassa!!!
lyhyesti ja ytimekkäästi! Liian moni ottaa lemmikin kantamatta sen tuomaa vastuuta.
Fiksua tuoda heti alkumetreillä julki jos omistaa lemmikin, kyllä se karsii sellaiset jotka eivät pidä tai terveydellisistä syistä siedä lemmikkejä. Ei lemmikkieläin ole mikään lelu mikä viskataan pois jos se ei miellytä tms.
En luopuisi elukoistani edes lapsen takia! Saati sitten naisen...
En koskaan minkään asian vuoksi luopuisi kissoistani. Ne ovat osa minua, sama kuin luopuisin vaikka jalastani vapaaehtoisesti. Jos mahd.kumppani vaatisi, pyytäisi, toivoisi sellaista niin semmoinen kumppani saisi mennä. Vaikka olisi kyseessä esim.allergia. Allergisen kanssa en pystyisi olemaan.
Kissa sai mennä uuteen kotiin vaimoni tieltä, enkä kadu pätkääkään!
En luopuisi lemmikistä sillä sehän on perheenjäsen, eihän äitikään luopuisi lapsestaan jos uusi kumppani ei pidä lapsista :o)Koira ei ole lapsen korvike mutta kyllä hyvä on puhua näistä allergioista hyvissä ajoin ....
Löysin treffeistä kumppanin jolla on myös lemmikki
En missään nimessä luopuisi lemmikistäni, jos uusi kumppanini ei hyväksyisi sitä. Se on ehdoton ei ja tästä asiasta voin varmuudella sanoa "ei koskaan".
Lemmikkini on minulle rakas ja etsisinkin eläinrakkaan kumppanin. Miksi kituutella yhdessä jos toinen tykkää eläimistä ja toinen inhoaa?!
EN! EN! EN!
Tuo minun raukka on vieläpä löytöeläin, joten sitä on riepolteltu kodista kotiin jo aivan tarpeeksi!
Löysin muutama kuukausi sitten kumppanin, jolla ei ollut oikein mitään kokemusta eläimistä eikä niistä paljoa edes pitänyt, mutta nyt hän on oppinut jopa tykkäämään otuksestani ;)
No miksi pitäisi. Sehän on tavallaan aina "paketti" mitä tulee ihmisen mukana.
Eronneille ja karanneilla on paketissa yleensä ex-puoliso, lapset ja velat ja elatusmaksut jne jne.
Lapseton sinkku pysyköön ja juoskoon tuollaisia pakoon :)
Jos vihaa koiria tai kissoja, ja itsellä on joku lemmikki, on puoliso tai treffikumppani silloin ihan väärää ihmistyyppiä.
Allergiat - ehkä kinkkisempää. Saataa vielä jotenkin toimia jos asutaan eri osoitteissa, yhteen muutossa tulee valinnat eteen. Ehkä odotellaan, että 15v vanha kisuli kuukahtaa tai 18v koira delaa? ;)
Tai annetaan kisu tai koira adoptioon ystävälle tai sitten etsitään ei-allerginen uusi puoliso?
On kuusi hämähäkkiä ja kaksi skorpionia, enkä luovu yhdestäkään sen takia että nainen vaatii. Oma aikansa (minulla alle viikko) menee ennenkun näihin tottuu, mutta useimmilla ei ole kyse kun juuri tottumisesta.
Valtaosa pitää hämähäkkejä vastenmielisinä, mutta todelliset araknofobiset on vähän harvemmassa.
Skorpioneissa taas ei ole mitään pelättävää. Ne ei edes pääse karkaamaan terrasta kun ei voi kiivetä pystysuoraa lasipintaa pitkin kuten hämähäkit.
Molemmat on myrkyllisiä, mutta yksikään ei ole vielä kuollut puremaan tai pistoon. Sitäpaitsi on antihistamiinipillerit valmiina jos sattuisi jotain.
Entä miksi? Mikä saa nuoren, elämäniloisen ihmisen pitämään näitä kotonaan? Tarvitseeko sitä edes perustella?
jos minä tulisin allergiseksi?"
Siinä kysymys, jonka minulle esitti mies kolmansilla treffeillämme. Totesin, etten mitään, mutta hän voisi mennä kotiinsa niistelemään.
Olimme suhteessa vähän aikaa, mutta kaveri alkoi tulla allergiseksi: ystävättärilleni, käsitöilleni, kirjoilleni jne.
On aika paljon ihmisiä jotka ovat "allergisia" milloin millekin mieltymyksien mukaan. Eräs kaverini oli ensin allerginen koirille kun hänellä oli kissa. Sitten vaihtoi miestä jolla oli koira niin olikin allerginen kissalle, joka sai muuttaa entisen miehen luo että koira voi muuttaa sisään. Kun tämä tarina päättyi ja koira hävisi miehen mukana niin olikin taas allerginen koirille ja otti seurakseen uuden kissan. Sitten osti vielä yksinäisyyttä lievittämään koiran seuraksi.... heh...
Ja vastaus kysymykseen: "Entä jos rakastuisit ihmiseen joka on allerginen" kuuluu:
Lintuja ei voi estää lentämästä yli pään, mutta niitä voi estää tekemästä siihen pesää. Ihastumisia tulee, ihastua voi myös naimisissa olevaan ihmiseen tai muuten 'mahdottomaan' kohteeseen. Jos jos alussa tietää, ettei tästä voi tulla suhdetta niin silloin sitä ei kannata jatkaa.
En missään nimessä luopuisi kahdesta koirastani! EI IKINÄ! En varsinkaakn jonkun kaksilahkeisen takia! Siinä saisi kumppani kyllä jäädä. En ikimaailmassa jätä koiriani jonkun miehen takia, joka ei tajua, että koirani ovat minulle hyvin HYVIN tärkeitä.