Mitä

tämän naisen mielessä?

Ensin taustatietoa. Tapasin muutama vuosi sitten eräässä oppilaitoksessa naisen joka kolahti jokaisella kuviteltavalla tavalla. On mukavaa persoonaa, iloista mieltä ja nättikin on. Itse ihastuin oitis, mutta varovaisena ihmisenä päätin että selvitän ensin sivilisäädyn ennen suurempia tunnustuksia. Kun on ihastunut niin käytös muuttuu, ja epäilen että henkilö on siitä jotain vihiä ehkä saanutkin.

Kävi klassisesti ja juuri kun olin ajatellut tiedustella sivilisäätyä ehkä kahvittelun merkeissä, paljastui erään toisen mutkan kautta että kyseinen henkilö seurustelee ilmeisesti ihan onnellisesti ja kihloistakin ovat jo puhuneet. Noh kun on tunteita ja muuta niin päätin että vähennän puhumiset ja yhteydenpidon ehdottomaan minimiin, mitä nyt koulussa on joskus pakko olla tekemisissä.

Kuitenkin pian päätökseni tehtyä ja kanssakäymistä vähennettyäni, olin huomaavinani että nyt olikin niin että tämä nainen näytti katselevan ja yritti hakea katsekontaktia. Silmäkulmasta huomasin katseen ja välillä tunsi ne silmät selässä, joskus tuntui tuijottavan ja hakevan katsetta ihan avoimesti vaikka sillä hetkellä emme mitään olisi puhuneet yms.

Aikaa kuluu ja asiat pysyy ennallaan. Sitten eräässä ryhmätyössä olen tekemisissä erään toisen naisen, varattu onnellisesti hänkin, kanssa. Työ edistyy ja ihan ok tullaan keskenään toimeen ja jutellaan koulujutuista sekä muistakin asioista ihan kaveritasolla.

Huomaan että useamman kerran kun olen ollut paikalla, on tuo ihastus kertonut, ihan kuuluvaan ääneen kaverilleen, kuinka samanlaisia hän ja tämä toinen nainen(ryhmätyötä tehnyt) ovat. Olen myös havainnut että katseita on suuntaani edelleen kohdistettu ja katsekontaktiakin haettu.

Vaikka kiellän itselle olevani edelleen ihastunut, tiedän ettei se pidä paikkaansa vaan että tunteita edelleen on ihastukseni seurustelusta ja omasta välttely-yrityksestä huolimatta. En siis ole kertonut tai millään selvällä tavalla ilmaissut ihastukselle sitä mitä tunnen, johtuen juurikin siitä syystä että tämä on selvästi varattu.

Koska ihastuminen on verrattavissa mielenhäiriöön niin kiinnostaisi saada jotain kommenttia ja objektiivista näkemystä naisilta siitä mitä tässä teidän mielestänne on menossa? Onko ihastuksella tunteita minua kohtaan, vai onko se vain omaa toiveajatteluani?

Oma moraali estää sen että varatun kanssa alkaisin tai yrittäisin yhtään mitään. En ehdottele, en vilkuile saati vihjaile. Vedän täysin neutraalilla linjalla(tai ainakin parhaani mukaan niin yritän), ja pysyn erossa niin paljon kuin on sosiaalisesti mahdollista. Osallisilla on ikää 20-25v välimaastossa.

Miten te tulkitsisitte kyseistä tilannetta? En viitsinyt pistää tuonne ihastuminen yms. palstoille koska siellä vastaukset on luokkaa "oih niin mäkin sua, en oo onnellinen" yms. Jos täältä saisi jotain oikeaa tulkintaa ja tilannearviota missä teidän mielestänne mennään.