htdfhdf

onko pakko jaksaa suuhteessa jossa henkisesti murretaan? jos en enää ole se mukava ihminen joka ennen tätä suhdetta olin.. en tiedä miksi tässä suhteessa olen. ehkä vain hyvää tahtoani. kumpi on pahempi, menetän itseni suhteessa, vai että lopetan toisen auttamisen? en jaksa tätä enää. olen henkisesti niin rikki.
3332
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Menettää. Mikä suhteessa sitten jumittaakin. Mitä jää jos menetätä itsesi?? Ja onko sen arvoista mitä saat.

Äänestä

kuin sulla suhteeni loppupuolella kohta pari kk sitten eronneena. Nyt alkaa paistaa jo päivä risukasaankin ja alan olla sinut itseni kanssa. Ehkä tästä pikkuhiljaa uskallan taas lähteä kohti uutta ja tuntematonta.Ihan tosiaan ei ole hyvä olla parisuhteessa, jos se jo ahdistaa jatkuvasti eikä siinä ole enää mitään yhteistä ja etenkään iloa ja hauskuutta. Mut yksi vaihtoehto on myös, olla erillään jonkin aikaa ja katsoa korjautuisiko asia sillä ja oppisi jälleen molemmin puolin arvostamaan toinen toistaan ja löytäisi sen toisen uudelleen. Parisuhteessa on kumminkin aina kaksi osapuolta, ei yhtä vain voi syyttää suhteen epäonnistumisesta, siksi pitää tutkiskella myös itseään.

Äänestä

Ennenku menee tekee mitää peruuttamatonta kannattaa oikeasti ja tosissaan vain jutella kumppanin kanssa! Jos asia oikeasti on niin, ettei sinusta löydy mitään lämmintä sanottavaa niin voit hetken tutkia mieltäsi. Oletko itsekkin tätä mieltä vai yritätkö ihan oikeasti tosissasi?

Tottakai kumppanisi ymmärtää jos näytät hänelle että ainakin yrität. Uskon että tämä hänelle merkitsee enemmän kuin se missä taas epäonnistuit?


Jos tosiaan olet sitä mieltä, että ei kannata edes yrittää niin oliko koskaan suhteenne edes vakaalla pohjalla? Jos tosiaan on niin mustavalkoista, että joko tai.

Suhteeseen tarvitaan aina kaksi! Oletteko molemmat toisianne varten vai onko tunteet jäännyt taakse?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hrfdhtfgh kirjoitti:

onko pakko jaksaa suuhteessa jossa henkisesti murretaan? jos en enää ole se mukava ihminen joka ennen tätä suhdetta olin.. en tiedä miksi tässä suhteessa olen. ehkä vain hyvää tahtoani. kumpi on pahempi, menetän itseni suhteessa, vai että lopetan toisen auttamisen? en jaksa tätä enää. olen henkisesti niin rikki.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu