Oletetaan, että näet päivittäin ihan hyvännäköisen ja itsestään huolta pitävän miehen jonka kanssa et ole ikinä sanaakaan vaihtanut. Sinulla ei ehkä ole mitään tunteita häntä kohtaan vaan hän on yksi saman lajin edustaja touhuamassa päivittäisiä rutiiniaskareitaan muiden joukossa. Mutta miten käyttäytyisit, jos tämä mies joku päivä ihan yllättäen pyytäisi sinua vähän sivummalle ja kysyisi olisiko pari minuuttia aikaa:
Pelästyisitkö ja kävelisit pois sanomatta mitään, mahdollisesti vastaisit kylmästi EI ja jatkaisit matkaasi vai seuraisitko häntä ja kuuntelisit asian?
Kuuntelet asian ja mies tunnustaa, että on todella ihastunut sinuun, ollut jo pidemmän aikaa. Pahoittelee asiaa, sanoen että halusi vain sinun tietävän ja kävelee pois.
Miten reagoit jos sinulla on edes pieniä tunteita tätä henkilöä kohtaan? Entä jos ei ole pienintäkään?
Pelästyisitkö ja kävelisit pois sanomatta mitään, mahdollisesti vastaisit kylmästi EI ja jatkaisit matkaasi vai seuraisitko häntä ja kuuntelisit asian?
Kuuntelet asian ja mies tunnustaa, että on todella ihastunut sinuun, ollut jo pidemmän aikaa. Pahoittelee asiaa, sanoen että halusi vain sinun tietävän ja kävelee pois.
Miten reagoit jos sinulla on edes pieniä tunteita tätä henkilöä kohtaan? Entä jos ei ole pienintäkään?
Vastaukset 36
Vanhimmat
seuraisin häntä kyllä, mutten päästäisi häntä tuon kaiken jälkeen kävelemään pois, vaan haluaisin hänen tietävän heti, mitä itse ajattelisin hänestä / hänen tunnustuksestaan. Itsekään en haluaisi jäädä epätietoisuuteen, jos jollekin uskaltaisin tuollaisen tunnustuksen tehdä.
Jos en olisi ollenkaan kiinnostunut hänestä, kertoisin hänelle, että arvostan sitä, että hän uskalsi tehdä sen mitä teki ja pahoittelisin, etten tunne samoin.
Jos taas olisin ihastunut häneen, varmaan sekoaisin jo siitä, että hän haluaa jutella kanssani. Yrittäisin kuitenkin kertoa hänelle, että olen itsekin ihastunut, ja sitten - riippuen tunteideni voimakkuudesta - joko ehdottaisin tapaamista, halaisin tai ehkä jopa suutelisin häntä...
vastauksesta. Se on ujon miehen ongelma kun pelkää seuraamuksia, ei niinkään sitä saako pakit vai ei, vaan sitä joutuuko nöyryytetyksi. Täytyy varmaan ajoittaa mahdollinen tunnustus viimeiselle työpäivälle mikäli rohkeus riittää. Ehkä tuo vastaus antoi lisäpotkua.
On viisas nainen :)
voisin kysyä sinulta samaa, mitä itse tekisit tuossa tilanteessa, jos sinulle tulisi joku tunnustamaan tunteensa? Kannattaa miettiä asiaa myös siltä kantilta. Miten haluaisit naisen osoittavan sinulle ihastumisensa?
Itse olen vastaavassa tilanteessa. En niinkään pelkää hänen reaktiotaan, koska uskon, että kyseinen mies ei kuitenkaan haluaisi loukata minua, mutta ahdistaa ajatus mahdollisen torjunnan jälkeen - saisivatko muut tietää, miten tuo mies suhtautuisi minuun kaiken jälkeen ja miten minä häneen...
siitä, mutta kiitos kuitenkin :)
Mukavan näköinen mies olet sinäkin! :)
On oikeasti suorastaan kuninkaallista.
Et morkkaa tai latista millään tavalla, et osoita että mies olisi tehnyt mitenkään väärin vaikka hänen ihastuksensa ei koskettaisikaan sinua. Ikään kuin pehmeästi nappaisit linnun kiinni silkkiseen pussiin ja varovasti kannat sen paikkaan jossa se voi jatkaa matkaansa vahingoittamatta itseään.
Toisaalta jos omalta osaltasi on tunteita heittäydyt rohkeasti mukaan ja kohtaat hänet niin pitkälle kuin pystyt. Se vahvistasa ja kannustaa jatkamaan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja tuosta on hyvä jatkaa suhteeseen tai tutustumiseen - on jo tietty varmuus että toinenkin on mukana ja siksi kaikki on helpompaa ja tulee avoimemmin....
Eli niin tai näin - kanssasi ei voi hävitä ja tilanteet johtavat todennäköiseesti parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen ja se on sinun ansiotasi. Tuo on nimenomaan viisautta parhaimmillaan - oli se sitten harkittua tai luontaista teet juuri oikein ja jos ongelmia tulisi se ei johtuisi sinusta ja toiminnastasi :)
hienosti ja kauniisti kirjoitettu :)
Sen on kyllä totta, että tunneälyltäni taidan normaalia herkempi ollakin ja omien tunteideni suhteen välillä liiankin avoin. Osittain luontaista, osittain opittua - kun on itse saanut siipeensä ja tietää sen tunteen, osaa varoa aiheuttamasta toiselle samaa tuskaa...
Vaikutat kirjoitustesi perusteella itsekin mieheltä, joka on tunteidensa kanssa sinut ja osaisi varmasti tuossa "tunnustustilanteessa" toimia niin, ettei se loukkaa toista. Ja silmiesi(kin) perusteella voisin tähän loppuun vielä veikata, että olet varmasti hyvä mies :)
Minusta on mielenkiintoista, että monet henkilöt näillä palstoilla kirjoittelevat, että "en edes tunne häntä, mutta olen ihastunut" ja että "haluan viedä hänet sivummalle ja tunnustaa ihastukseni hänelle, mutta en uskalla.." Miksi ihmiset tekevät asioista niin "suuria"? Ensinnäkin a) miten voi olla ihastunut henkilöön, josta ei tiedä kenties mitään muuta kuin ulkonäön ja b) miksi pitää heti olla tunnustamassa omia tunteitaan (ja ennen kaikkea pelätä tunnustaa niitä)? Eikö olisi näiden näkökulmien valossa kaikista helpointa, että kiinnostunut kysyisi kiinnostuksen kohdetta esim. kahvikupin äärelle ensiksi, siellä saisi tietää hieman enemmän toisen persoonasta, ja toisaalta kiinnostuksen kohde saisi myös aikaa huomata sinut?
Itse olen 25 v. nainen, ja jos minulle joku mies, jota en tunne ja jota en itse välttämättä olisi sillä silmällä huomannut (vielä) katsoa, tulisi tunnustamaan, että "olen sinuun ihastunut" se tuntuisi minusta aika pelottavaltakin.. Mutta jos henkilö tulisi kysymään kahville, olisi kynnys suostua paljon matalampi. Siitä se tutustuminen sitten lähtisi luontevasti käyntiin kun molemmat saisivat tutustua toisiinsa turvallisessa ympäristössä. Ja jos pyytää toista kahville, siinä on paljon matalampi kynnys tulla nolanneeksi itsensä, kuin jos menee vuodattamaan ihastuksen tunteensa toiselle, ja jos toinen ei tunnekaan samoin...
mutta jos ovat samassa työpaikassa, niin kyllä siinä toisen luonnekin yleensä tulee tutuksi, vaikkei juurikaan edes juttelisi (riippuen tietysti yrityksen koosta yms.). Ja kyllä minua ilahduttaisi jo se, että toinen olisi olemukseeni noin ihastunut.
En tiedä, onko sillä oikeastaan edes väliä, miten ne tunteensa tunnustaa - kaikissa vaihtoehdoissa on huonot ja hyvät puolensa. Ja toinen tykkää toisesta, kun taas toinen toisesta. Toki joku ujompi varmasti säikähtää, jos häntä pyytää jonnekin ahtaaseen komeroon hetkeksi "yhden jutun takia" :)
minun mielestä nimenomaan ihastua voi henkilöön josta ei oikeastaan mitään tiedä, mutta näkee häntä päivittäin ja monesti jopa tilanteen pakosta ollaan lähekkäin. Rakastua taasen voi vain ihmiseen jonka jo vähän paremmin tai hyvin tuntee. Kyllähän ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan, sekin on toki vain minun mielipide.
Eikä suinkaan kyse ole heti tunnustamisesta, olen vilkuillut henkilöä useamman kuukauden, ja joskus tuntuu kuin hän sen tietäisi (tai sitten tosiaan kuvittelen vain) ja odottaisi että minä suuri aasi tekisin aloitteen.
Entä jos paljastan vähän tunteistani ja kysyn voisinko tarjota kahvit joku päivä töiden jälkeen?
Tiedän että voi tuntua pelottavalta jos vain paukautan että olen ihastunut, mutta se tuntuisi helpommalta kun saisi vain asian sanotuksi ja voisi vajota maan alle.
Kirjoitin tuon ylemmän viestin, eli olen tuo 25 v. nainen.
Olen kanssanne kyllä samaa mieltä, että jos esim. työskentelee samassa työpaikassa, voi ihastua, vaikka ei varsinaisesti ihmisen kanssa erikseen juttelisikaan. Kuuleehan ja näkeehän sitä väkisin miten toinen käyttäytyy eri tilanteissa jne. Ymmärrän siis hyvin, mitä tarkoititte. Käsitin vaan avauksesta jotenkin niin, että tapaatte ohimennen esim. luennoilla, työpaikan henkilöstöravintolassa tms. eli ette varsinaisesti tunne toisianne lähemmin.
Itse jäin pohtimaan juuri tuota tunnustamista toiselle, miten se olisi järkevintä tehdä. Olet ap. aivan oikeassa tuossa mitä ajattelit tehdä, eli tunnustaa kiinnostuksesi ja pyytää samalla kahville. Niin mielestäni on järkevä toimia. Sanot vaikka, että "hei, sinä muuten vaikutat tosi kiinnostavalta ihmiseltä. Olisi kiva tutustua sinuun, mentäiskö vaikka kahville huomenna?". Jos nainen on yhtään kiinnostunut / vapaa, hän kyllä todennäköisesti vastaa myöntävästi. Näin minä ainakin tekisin ;)
Väitän, ettei kannata paljastaa ihastuksestaan tai tunteistaan nopeasti juurikaan mitään. Parempi on alkaa juttelemaan naiselle hänet tavatessaan tai sitten pyytää naista vaikka kahvilla. Kun vaikuttaa siltä, että nainen on kiinnostunut sinusta, voit alkaa viemään asioita eteenpäin. Yleensä kannattaa viedä asioita tekemällä eteenpäin kuin ns. avautumalla tunteistaan. Naisille se tilanne on tietysti "edullinen", jossa heillä on valta päättää hyväksyvätkö vai eivät, mutta miksei hivuttaa asiaa pikkuhiljaa eteenpäin?
oli tosiaan aika huonosti kirjoitettu, eikä tässä ole oleellista mitä sanon tai tapahtuu. Merkitystä on vain sillä, millä todennäköisyydellä edes saan hetken hänen kanssaan kaksin, vai teenkö itsestäni jo pellen kuvittelemalla että joku niin kaunis ihminen voisi pari minuuttia elämästään vuokseni antaa.
Kun en itse ole kovin sosiaalinen ihminen niin en ymmärrä, miten toisille on niin helppoa vain ruveta juttelemaan ventovieraille.
Sun kannattais päästä pois tuosta naisten jalustalle nostamisesta. "Teenkö itsestäni pellen kuvittelemalla että joku niin kaunis ihminen..". Ihmisiä ne vain ovat, ja jos pyytelet liikaa anteeksi, naiset alkavat ajatella, että ehkä se ei olekaan ihan mun tasoa? Sun asenne voisi olla että minä kerron nyt sulle asioita, ja sinä annat minulle mielipiteesi siitä. Ei sanottuna vaan esiintymisessä näkyvänä.
vastaajan kanssa siitä, ettei kannata ajatella noin. Ei ulkonäkö vaikuta ihmisen arvoon millään lailla - totta on, että jotkut nostavat itsekin itsensä sinne jalustalle ja vaativat mahdolliselta kumppaniltaankin tiettyä "tasoa".
Itse olen muiden mielestä kaunis nainen, ja olen huomannut, että se usein estää miehiä tulemasta juttelemaan minulle. Olen monesti miettinytkin, että olisi helpompaa olla tavallisemman näköinen. Riittäisi, että olisin kaunis vain Sen yhden miehen mielestä...
Siksi tuntuikin jotenkin surulliselta lukea tuota tekstiäsi... Kuvitellaan, että olisit ihastunut juuri minuun ja jättäisit sitten ulkonäköni takia aloitteen tekemättä, kun taas vähemmän kauniin tytön kohdalla olisit uskaltanut sen tehdä?
Usein juuri sellaiset miehet, jotka tietävät/luulevat olevansa hyvännäköisiä, kyllä kehtaavat tehdä aloitteen. Harmi vain minulle, kun minä yleensä ihastun miehiin, jotka eivät ole "Hollywood-komeita", vaan joissa on jotain tietynlaista särmää - usein riittää sellainen tietynlainen pilke silmissä ja mukavannäköinen ulkonäkö...
Joo, naiset on ihmisiä.
Monet miehet luulee että ollaan 1) ilmestyskirjan petoja 2) eteerisiä täydellisiä enkeleitä.
Mutta ongelma on ehkä kuitenkin se ujous, pelko toisen reaktiosta. En ole mikään komein mies, mutta mielestäni ihan hyvännäköinen vaikka löydänkin (kuten varmasti me kaikki) myös paljon huonoja puolia ulkonäöstäni.
Yleisesti ottaen vain olen huomannut kerääväni katseita pääosin vain juuri täysi-ikäisiksi tulleilta sekä yli 30-vuotiailta naisilta, kun taas oma ikäluokka (~20-29) harvemmin osoittaa kiinnostustaan millään muotoa. Ehkä juuri tämän takia on niin vaikea lähestyä omaa ikähaarukkaani.
Mahdollisesti kuitenkin näiden lukuisten rohkaisujen jälkeen teen kerrankin eläissäni jotakin oikein, edes yrittämällä - tai sitten nolaan itseni :)
ne ~18-vuotiaat kun nuoruuden himoissaan ihastuu kehen sattuu, mutta 30-vuotiaat osaavat kyllä arvostaa hyvää miestä ja varmasti huomaavatkin sellaisen - tässä tapauksessa sinut :)
Oletko muuten mistä päin Suomea..?
silläkin on merkitystä, että näytän muutaman vuoden ikäistäni nuoremmalta. En tiedä.
Täältä kylmän pohjolan etelästä ollaan :)
Reagoisin molempiin tapauksiin samalla tavalla. Sanoisin, että tuo tuli nyt vähän yllättäen. Kertoisin, että en tunne miestä, ja en osaa tähän nyt sanoa oikein juuta enkä jaata, mutta olen iloinen, että toinen reilusti kertoi.
Molemmissa tapauksissa jatko olis samanlaista. Eli tutustuttais todennäköisesti paremmin mun puolesta joko nopeella tai hitaalla aikataululla.
Ei tuo tilanne oo se, missä ketään tyrmätään tai kositaan. Paitsi, jos olisin täysin täydellisen varma, ettei mulla olis mitänä tunteita häntä kohtaan tai ne olis jopa negatiivisia, voisin sanoa, että kiitos, ihastumisen tunteet on mukavia ja että itsekin olen otettu toisen ihailusta, mutta olen ihastunut myös itse toiseen.
Voisin toivoa, että molemmat löytäis jonkun että tunteet kohtais.
Ihan mukava jutustelu siitä varmaan tulis tilanteessa tai toisessa.
sitä mitenkään sivummas viedä, mieluummin vaik kysyt ''Lähtisitkö kanssani kahville?''
Menisin kuuntelemaan mitä miehellä on asiana. Ja jos minulla olisi edes pieniä tunteita miestä kohtaan, niin tuon tunnustuksen jälkeen olisin entistä kiinnostuneempi ja ihastuksissani. Ja jossei olisi, niin eihän siinä silloin mitään..elämä jatkuu, mutta olisin silti joka tapauksessa otettu että joku pitää minusta ja kertoo siitä noin söpöllä tavalla.
Olisipa ihanaa, jokatapauksesa. Olisin sitten itse suhteessa, en kiinnostunut tai kiinnostunut, ihanaa tuollaista kuulla.
Olen itseasiassa kaksi kertaa tuontapaista kokenut. Olene suhteessa, joten eivät ne ole mihinkään johtaneet. Toinen oli 9 v nuorempi, toinen 7 v vanhempi. Molemmat ovat ihan erilaisia miehiä kaikin tavoin, ihan eri piireistä ja aivan erilaisia kuin oma miesystävä. Olen yhden miehen nainen, joten ei niistä sen enempää sitten kehittynyt.
Ainakin jos olette samalla työpaikalla, ei kannata lähteä menettämään kasvojaan tunnustamalla ihastustaan henkilöön, jota et oikein tunne. Jos tuntisit, tietäisit, miten hän reagoisi kysymykseesi. Olet ihastunut hänen ulkonäköönsä. Itse en ainakaan pidä miehistä, jotka katsovat naisessa vain ulkonäköä. Pidän heitä dorkina. Ihmisessä on niin monia puolia, joita et koskaan näe esim. työympäristössä. Ihastuksesi voit sanoa sen jälkeen, jos hän suostuu kanssasi vaikka kahville. Ei mitään järkeä tunnustaa aikaisemmin. Ei helmiä sioille. Jos nainen ei ole kiinnostunut sinusta, hän voi vaan ahdistua, jos alat heti tunnustamaan ihastustasi ja todennäköisesti alkaa välttelemään sinua. Silloin et voi koskaan päästä edes hänen kaverikseensa.
Voit pyrkiä juttelemaan naisen kanssa aluksi ihan muista asioista ja kun olet saanut jutteluyhteyden, voisit pyytää häntä kahville/teelle/oluelle/siiderille/limulle. Naiset ovat yleensä aika tarkkoja yksittäisistä sanoista. Esimerkiksi, jos nainen on absolutisti, älä pyydä häntä oluelle, vaikka se olisi sanonta. Varmasti jos monia kertoja alat juttelemaan tämän naisen kanssa, huomaat hänen suhtautumisensa sinuun, jos osaat yhtään lukea ihmistä. Joillakin miehillä on tapana herättää huomiota hölmöilyllä tai vaikka negatiivisia sanomalla, mutta tätä kannattaa välttää, että oikea sanoma menisi paremmin perille ja tuskin haluat alkaa pelailemaan.
Ehdottomasti ei mitään anteeksipyytämistä siitä, että olet ihastunut häneen. Ei "anteeksi, olen olemassa"-käytöstä. Se kerää vain sääliä, eikä nainen halua suhdetta lapsen, vaan tasavertaisen kumppanin kanssa.
Jos olet tosi ujo, voit aina lähettää sähköpostin. Jätä turhat kliseet ja korulauseet pois ja kysyt suoraan uloslähtemistä.
Miten joku ihastuu ihmiseen jonka kanssa ei ole vaihtanut sanaakaan? Sen ymmärtää että liian monta kertaa kaukalon laitaan törmänneet jääkiekkoilijat ihastuu pinpoblondeihin mutta mutta... Herää todellisuuteen ja käyttäydy kuin mies. Tee tuttavuutta ja katso sitten onko nainen "se oikea" sinulle. Ja jätä tuo aneleva asenne sinne peräkammariin.
huomenna teen mitä tehdä täytyy. Nyt tarvitsen vain pari viskiä ja kunnon yöunet.
Helppoa se on sieltä huudella peräkammarin juttuja, ihmiset ovat erilaisia ja minä en ole koskaan saanut kasvotusten pakkeja, kun ei ole ollut rohkeutta kysyäkään :)
Olen luonteeltani avoin, vilkas ja helposti lähestyttävä. Jostakin syystä olen kohdannut myös miehiä, osittain työstäni johtuen, jotka ovat ilmaisseet yllättäen ihastuneensa. Kokemus on ollut poikkeuksetta hankala, koska siihen ei ole osannut mitenkään varautua ja vastauksen antaminen on ollut vaikeaa. Tilanne on ollut kiusallinen, vaikka mies ei sinänsä olisikaan epämiellyttävä.
Suosittelisin varovaista tutustumista ja niitä näitä keskustelua ensin.
vain kahville tai illalliselle ajattelin kysästä, jos vastaus on kielteinen niin sittenhän se on sama kuinka paljon paljastaa? Kasvoni ehkä menetän hänen edessään mutta elämä varmaan jatkuu.
Mikäli nainen kieltäytyy kahvikutsusta, silloinkaan ei kannata vielä paljastaa ihastustaan. Kevyesti keskustellen saa varsin helposti selville, miksi kieltäydyttiin. Jatko on kiinni sitten kieltäytymisen syystä.
Ihastumisen paljastaminen on hankala tilanne myös tunteen vastaanottajalle, näin, vaikka miehestä pitäisikin. Mikäli ihastukseen ei voi vastata, syntyy helposti mielikuva siitä, että olisi toiminut jotenkin väärin ja antanut tietämättään vääriä viestejä -näin ainakin minulla. Vuorovaikutus sen jälkeen vaikeutuu pysyvästi.
Kiirettähän tunteiden ilmaisulla ei ole, eivät ne minnekään häviä ja jos häviävät, silloin on vain hyvä, ettei tullutkaan hätiköidyksi.
Itsekin tekisin noin, jos uskaltaisin! :)
Et sinä kasvojasi menetä. Vaikka hän kieltäytyisikin, niin et tee mitään väärää. Jos hän kieltäytyy kutsusta, niin oletpahan yrittänyt ja saat vihdoin tietää, onko hän kiinnostunut sinusta.
Mutta toivotan onnea matkaan! Tuuthan sitten kertomaan miten kävi?
vatsassa. Entä jos en näe häntä tänään, entä jos sittenkin tapani mukaan jänistän? Tarvitsisin jonkun ravistamaan hartioista ja sanomaan "ole kerrankin mies!" :)
Mutta ei ehkä kannata jättää viimeiseen päivään. Mikäli vastaus on kielteinen muusta syystä kuin seurustelu, saa hänkin aikaa ajatella?
Kiitteli vain pari kertaa kauniista ajatuksesta, mutta kuulemma seurustelee. Ainakin otti asian hyvin vastaan :)
Jäi siinä jännityksessä sitten kiittämättä hyvästä vastaanotosta, kyllä nyt häpeän itseäni, mutta varmaan toinen ymmärtää lukkoni?
Kiitos kaikille!
Aivan upea juttu, että uskalsit kysyä! Harmi, että hän oli varattu.. Hän on varmasti imarreltu ja hyvällä mielellä kysymyksestäsi, älä suotta häpeä itseäsi minkään takia!
jotenkin vaikea nyt olla, kun mielessä pyörii vain tapahtuman jälkeen hänen hyväntahtoinen katse silmiini, ikään kuin voisimme pari sanaakin tässä vielä vaihdella - ja sitten minä moukka lähden sanomatta mitään.
Iltapäivällä kuitenkin huomasin hänen vaivautuneisuutensa mutten saanut tilaisuutta sanoa mitään. Haluaisin vain selittää että tilanne vaati itseltäni erittäin paljon, kiittää hyvästä vastaanotosta sekä tehdä selväksi että kanssani voi myös keskustella normaalisti. Ja ennen kaikkea etten jää millään tavalla 'roikkumaan' vaikka tulemmekin vielä törmäämään.
Mutta pahentaako tuo sitten asioita, pitäisikö vain antaa olla? Itseäni ainakin keventäisi mutta enhän minä naisten sielunelämää tunne etenkään tällaisissa tapauksissa.
Terve vaan. Tästä ihastushommasta tuli mieleeni itselle taannoin tapahtunut hassu ja osittain ikäväkin tilanne.
Minä flirttaan naisille kun naisille enkä naisia pelkää piirun vertaa. Kuitenkin, pari kertaa joku kolahtanut niin ettei meinannut tämäkään mies saada suuta auki hetkeen.
Yhdessä työpaikassani oli todella söpö ja fiksun oloinen neiti-ihminen. Kuukausien aikana huomasin todella kiinnostuneeni naisesta. Tapasin hänet aivan sattumalta työpäivän jälkeen ostoskeskuksessa ja pyysin kahville kahvioon, hänpä tuli.
Tavalliseen tapaani rentouduin sitten ja karistin turhat luulot mielestäni, oli mukavaa ja iloista puhella kaikenlaista, pientä flirttiä meillä oli aina ollutkin. Tiesin että nainen piti teatterista, olin valmiiksi katsonut näytöksen ja heitin mitä tuumaisi sellaisesta näytöksestä. Kyllä hän pitäisi, ja vieläpä kysyin että lähteekö kanssani... "kyllä, mutta ystävänä, hänellä on jo NAINEN". Tämä nainen sattui tulemaan myös kahville hetken päästä. :PPP
Voi herran pieksut että miestä söi hetken verran! Ei nolottanut pahasti eikä loukannut edes...en kyennyt kun ihmettelemään asiaa, miten ihmeessä en työaikana tällaista saanut selville!
Varokaahan miehet, tämä on itselle jo toinen kerta henk. koht. kun kiinnostun naisiin menevästä naisesta! Edellisellä kerralla en tehnyt aloitetta, onneksi.