kävipä tässä niin, että aviomieheni, lasteni isä oli vieraissa viikonloppuna. Kännipäissään. Kertoi asiasta tunnontuskissaan. Olipa jopa valheella vietellyt vieraan nuoren naisen, naida naksauttanut ja poistunut paikalta. Mitäpä tästä ajattelisi..
Vituttaa, sen sanon. Vannoin etten itke, en moisesta asiasta. Annoinpa anteeksikin, sillä sivumaininnalla että toista kertaa en hyväksy. Olisi tekopyhää rikkoa avioliitto ja lasten perhe yhden syrjähypyn takia. Me ollaan kuitenkin oltu onnellisia jo 15 vuotta. Yhdessä on hyvä olla. Ja haluan että lapsillani on onnellinen lapsuus. Olen aina pitänyt itseäni liberaalina ihmisenä, mutta silti se sattuu. Väkisin miettii mikä on itsessä vialla. Mutta- koskaan en ole pihtaillut. Olen sängyssä aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Olen kaunis, itsetietoinen, vahva. Ihan fiksukin ammattiurasta päätellen. Jospa se vika onkin siinä? Jos olen liian varma. Liian aktiivinen. Liian ..? Annan ymmärtää että kestän ihan mitä vaan. Tai.. ehkä syitä on turhaa etsiä? Pitää vaan jatkaa eteenpäin. Parantaa heikkouksia. Muut petetyt- mitä teidän mielessä liikkuu?
Vituttaa, sen sanon. Vannoin etten itke, en moisesta asiasta. Annoinpa anteeksikin, sillä sivumaininnalla että toista kertaa en hyväksy. Olisi tekopyhää rikkoa avioliitto ja lasten perhe yhden syrjähypyn takia. Me ollaan kuitenkin oltu onnellisia jo 15 vuotta. Yhdessä on hyvä olla. Ja haluan että lapsillani on onnellinen lapsuus. Olen aina pitänyt itseäni liberaalina ihmisenä, mutta silti se sattuu. Väkisin miettii mikä on itsessä vialla. Mutta- koskaan en ole pihtaillut. Olen sängyssä aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Olen kaunis, itsetietoinen, vahva. Ihan fiksukin ammattiurasta päätellen. Jospa se vika onkin siinä? Jos olen liian varma. Liian aktiivinen. Liian ..? Annan ymmärtää että kestän ihan mitä vaan. Tai.. ehkä syitä on turhaa etsiä? Pitää vaan jatkaa eteenpäin. Parantaa heikkouksia. Muut petetyt- mitä teidän mielessä liikkuu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
liian vahva miehellesi. Kuulostat tosi hyvältä vaimolta, jolla on hyvä itsetuntokin. Omakohtaisesti voin sanoa, että mun vaimo kuulostaa vähän liiankin samanlaiselta. Ja vaikeina aikoina olen huomannut itsestäni tuon huonon puolen: musta tuntuu että vaimosta on tullut liian kova ja kylmä - liian vahva.
Olen aina kannustanut häntä, kehottanut uskoa itseensä. Hänellä on kyllä työympäristöstä ja -kulttuurista johtuen kova ja rankka rooli; vaimo, rakastaja, äiti, virkanainen vieraskielisessä, miehisessä ympäristössä. Kauniille, nuorehkolle naiselle on aika kova paikka. Itse olen ollut omasta tahdostani koti-isänä muutaman vuoden. Nyt olen opiskelemassa kaukana kotoa. Olen siis ollut jo usean vuoden EVP, eli Elää Vaimon Palkalla. Tää tänhetkinen tilanne tuntuu joskus tosi vaikeelta, ja valitettavasti huonoina hetkinä iskee masennus ja alemmuudentunne, että mä en oo mitään. Rahaa vaan kulutan ja perheenkin oon jättäny kauas minusta. Tuntuu joskus tosi vaikeelta.
Ääh, pitkä pohjustus, sori. Yritin kuitenkin selvittää sulle mahdollisia, ei ollenkaan yksinkertaisia taustoja jota tossa vois olla takana. Tai sitte ei.
Näkisin kyllä hyvänä sen että se kertoi sulle heti. Jos sua ei tosissaan vituttaisi, et olisi terve. Tollanen juttu satuttaa varmasti. Olen itse vähän samalla kannalla, että kerran pitäisi voida antaa anteeksi, jos siihen muuten on hyvät lähtökohdat - niinkuin teillä vaikuttaa olevan.
En usko, että luottamuksen menetyksen voit antaa heti anteeksi. Voit kyllä esittää että ei tunnu missään ja kaikki on taas hyvin, mutta mun mielestä toi on vähän vaarallista. Tunteet voi peittää, mutta väittäisin, että ne purkautuu sitten jossain vaiheessa, ja yleensä aika huonolla tavalla. Sun ei tartte kestää kaikkea - se on äitiroolia.
Miehesi toteaa sun todella rakastavan sitä ja pitävän sitä, perhettänne ja suhdettanne tärkeänä, jos raivoat sille kunnolla. Mutta se voi olla vähän hankalaa jos olet sille jo (muka)antanut anteeksi. Älkää jättäkö sitä vielä tohon. Ei siitäkään varmaan kovin hyvältä välttämättä tunnu. Saattaa sekin ajatella että sanot vaan antaneesi anteeksi vaikket oikeasti olekkaan. Ja vetää jälleen itseään entistä huonommaksi sinuun verrattuna...
Mää en ole pettänyt enkä usko että vaimokaan on. Mitkään merkit ei ole viitanneet siihen. Siksi en voi sanoa ihan tarkkaan miltä tuo tuntuu, mutta kyllä näitä muita kriisejä on ollut jonnin verran...
Mutta ton kestäminen ulkoisesti "liian" hyvin voi viedä tota teidän tilannetta selvään alamäkeen.
Yritin ajatella itseäni miehesi asemaan, joten yritä ottaa tää sikapitkä pölinä siltä kannalta. jos siitä mitään irti sait...
Kiitos- oli mukavaa saada miehinen näkökulma asiaan. Annoit ajattelemisen aihetta. Jostain syystä sitä vaan haluaa olla "kova". Mekin asuimme aikoinaan erillämme miehen työn takia, ja opin kai jo silloin hoitamaan kaiken kotona; niin miesten kuin naisten työt. En ole ajatellut asiaa siltä kannalta jonka esitit. Pitäisi olla varmaankin rohkeammin se perheen nainen. Olen aina ollut ylpeä siitä että en nalkuta tai valita pikkuasioista. Nyt olisi ehkä hyvä hetki todellakin puhua asiat selviksi. Olet rohkea mies, koska olet ollut ei-perinteisessä miehen roolissa. Muista sinäkin arvostaa itseäsi, vaikutat ajattelevalta, kypsältä ihmiseltä.
vaikka toinen osapuoli rehellisesti kertoo pettäneensä,niin kyllä silloin aina jotain kuolee sisimmässä mikä täytyy tavallaan uudelleen synnyttää tai sytyttää henkiin.Anteeksi voi antaa mutta ei koskaan unohtaa,se pieni pelko on siellä aina,että jos taas...!Nyt voisin heittää kysymyksen Mitä on rakkaus?
moikka..
mä itse tapasin 1.9.02
jätkän,jonka kanssa seurustelin alle vuoden!! ja pian mulle selvis että se pettää mua ja oli kihloissa..salaa multa..
jätkä opiskelee samalla paikka kunnalla missä minä asun mutta asuu VIIKONLOPUT kotonaan tunnin ajomatkan päässä!! (meillä on 6vuotta ikä eroa)
mutta se on pienin murhe...
mä olen yhä ollut tekemisissä hänen kanssaan ja rakastan häntä!!kuka osaisi auttaa mua??
me tekstaillaan ja nähään lähes joka päivä,ja tavallaan seurustellaan taas..paítsi sillon tietenkään emme nää kun hän on kotonaan kihlattunsa luona =(
rakastan häntä edelleen ja taas ja vielä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
jos se heppu nyt sitte pistäiskin bänät sen morsiamen kanssa ja pääsisittekin yhteen ihan oikeesti ilman kolmatta. Se on kusettanu sinua yli vuoden, samoin sen tulevaa vaimoa (!!).
Ootko varma ettei se tekis sulle joskus samoin - sitten kun teidän ihana suhde arkistuu...?
Näin miesnäkökulma vaan. Ei kylläkään kokemuksesta ;/...
älä ole niin naivi jos pettää kerran pettää toisenkin tulet huomaamaan
Ei se nyt niin varmaa ole, että yhden hairahduksen jälkeen tekijästä tulee armoton petturi.
On myös oikeasti niitä katuvia ihmisiä, jotka myös virheestään jotain oppivat. Ja jotka
virheestään huolimatta rakastavat omaa kumppaniaan niin paljon, ettei halua tätä
koskaan enää satuttaa. Minä olen ihka aito esimerkki tästä. Petin miestäni, jäin kiinni,
enkä KOSKAAN enää pettäisi. Mieheni on myös kerran pettänyt minua ja nyt vuotta myöhemmin
alan olla 100% varma, ettei hänkään KOSKAAN enää pettäisi minua.
Ehkä ne ihmiset, ketkä eivät ole koskaan tulleet petetyiksi, tai jääneet kiinni pettämisestä,
eivät tiedä miltä se tuntuu, ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Ehkä nämä ihmiset sitten
tajutessaan sen, tajuavat olla pettämättä uudestaan. Ei kai kukaan rakkaalleen ainakaan toista
kertaa sellaista tuskaa aiheuttaisi?!
Sain pari päivää sitten selville mieheni pettäneen minua. Miten tästä voi selvitä ? Itse olen toistaiseksi ollut uskollinen 19 vuotta.
Auttaisiko pottujen maksu pottuina oloani, onko kokemusta?
Kyllä se auttaa, ei oo enää niin viaton uhri-olo. Ei kelaa enää että mitä muuttaisi itsessään, ei etsi vikoja enää pelkästään itsestään. On reippaampi pohja miettiä yhdessä mitä tehdään suhteelle, mitä siinä pitäisi molempien muuttaa.
Mutta sitten se käytäntö, pettämistoimenpide, se ei ole välttämättä mikään mukava suoritus. Ja siitä jää mieleen niin paljon unohdettavaa.
jos haluat alentua samalle tasolle,niin sitten se on potut pottuina.Itse en kyllä tekisi niin,jotenki se on sen heikkous ketä tekee suhteessa väärin.
itsellä kävi niin että ns. tietämättäni, eli melkeimpä tiedottomassa tilassa kännissä, olin pussaillut (kaveri) miekkosen kanssa julkisella paikalla. sillä seurauksella, että armas mieheni ensin antoi mun anella armoa teostani monta kuukautta, kunnes päätti todella maksaa potut pottuina ja yllätin herran naimasta erästä puolituttua. tavallaan se, että se teki mulle pahemmin kuin mä sille, antoi mulle synninpäästön ja nyt se on meidän suhteen "pahis.
eli mieti tarkkaan mitä teet, enää ei munkaan mies voi moralisoida mua ollenkaan, eikä se silti kovin helpottuneelta näytä..
Olen aika lailla samassa tilanteessa kuin sinä.Mies petti ja yritän lasten vuoksi selvitä tästä jotenkin.Jos haluat jutella, laita sähköpostiosoite tänne.
Kyllä on harmi lastesi ja itsesi puolesta, kun miehesi on rikkonut uskottavuutensa ikuisiksi ajoiksi. Sinä olet vahva ihminen kun annat anteeksi ja jaksat elämässäsi eteenpäin lasten takia, kunnia sinulle.
Olen elämäni varrella kuunnellut ja katsellut sivusta jos minkinlaista juttua. Miehet pettävät, vaikka nainen kotona olisi kuinka sievä ja älykäs tahansa. Siinä ei tunnu löytyvän pätevää logiikkaa. Ainut keino on sinun saada asia selville kysymällä mieheltäsi miksi hän teki sen ?
Aina ei sama ihminen voi viehättää kaiken aikaa. Aina on joku jossain, joka kiehtoo ja haluttaa hetkellisesti. Miehet yleensä toimivat näin: hetken mielijohteesta voivat mennä kenen kanssa tahansa punkkaan, järki seisoo silloin rankasti, mutta ketään ei pakoteta mihinkään normaalisti.
Ihminen, joka selittelee kaikkea tekosiaan humalatilalla ja saa aikaan vahinkoa, on syytä mennä itseensä ja lopettaa ehkä juominen.