..Sisältöön rakastutaan.
En ymmärrä sitä, miksi ihmiset jauhavat siitä että miten se on niin että ihmiset on niin ulkonäkökeskeisiä, eivätkä ajattele minkäluontoinen ihminen on.
Me tehdään toisesta ihmisestä ensivaikutelma sekunneissa ja tottakai meitä kiinnostaa itseä viehättävät ihmiset, kuka nyt omasta mielestään ei viehättävään ihmiseen haluaa ensinäkemältä tehdä parempaa tuttavuutta. Toki keskustellessa ihmisen kanssa huomaa minkäluontoinen ihminen on kyseessä mutta väittäisin kyllä, että ulkonäkö on se tärkein seikka, jonka johdosta teemme päätelmiä haluammeko tutustua ihmiseen enemmän vai emme.
Netti mahdollistaa kasvottomana keskustelun, mutta usein käy niin, että vaikka toinen vaikuttaa kuinka mukavalta, kuvan nähtyään mieli muuttuu eikä enää tee mieli tutustua enempää jos kuva ei miellyttänyt. Luonne on erittäin tärkeä, mutta kyllä se ulkonäkö tärkeä myöskin on, kelle sitten mikäkin ulkonäkö on se viehättävin, sehän on jokaisen omassa päässä muttei kukaan voi oikeasti väittää ihastuneensa ihmiseen joka ei omasta mielestä ole yhtään viehättävä.
En voisi kuvitella että ihastuisin ensinäkemältä ja tutustumalta mieheen joka on jotenkin vastenmielinen tai ei herätä minussa ulkoisesti kiinnostusta.
En ymmärrä sitä, miksi ihmiset jauhavat siitä että miten se on niin että ihmiset on niin ulkonäkökeskeisiä, eivätkä ajattele minkäluontoinen ihminen on.
Me tehdään toisesta ihmisestä ensivaikutelma sekunneissa ja tottakai meitä kiinnostaa itseä viehättävät ihmiset, kuka nyt omasta mielestään ei viehättävään ihmiseen haluaa ensinäkemältä tehdä parempaa tuttavuutta. Toki keskustellessa ihmisen kanssa huomaa minkäluontoinen ihminen on kyseessä mutta väittäisin kyllä, että ulkonäkö on se tärkein seikka, jonka johdosta teemme päätelmiä haluammeko tutustua ihmiseen enemmän vai emme.
Netti mahdollistaa kasvottomana keskustelun, mutta usein käy niin, että vaikka toinen vaikuttaa kuinka mukavalta, kuvan nähtyään mieli muuttuu eikä enää tee mieli tutustua enempää jos kuva ei miellyttänyt. Luonne on erittäin tärkeä, mutta kyllä se ulkonäkö tärkeä myöskin on, kelle sitten mikäkin ulkonäkö on se viehättävin, sehän on jokaisen omassa päässä muttei kukaan voi oikeasti väittää ihastuneensa ihmiseen joka ei omasta mielestä ole yhtään viehättävä.
En voisi kuvitella että ihastuisin ensinäkemältä ja tutustumalta mieheen joka on jotenkin vastenmielinen tai ei herätä minussa ulkoisesti kiinnostusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
väittää ettei ulkonäöllä ole mitään väliä valehtelee pahemmin kuin bushin hallitus.
Ulkonäkö on yksi osa sitä kokonaisuutta jota etsimme ihmisistä. Jos yksi osa siitä kokonaisuudesta ei millään tapaa miellytä niin eihän siitä tule mitään.
Vaikka ihminen olisi kuinka ihan luonteeltaan, mutta ulkonäkö ei toimi mitenkään niin ei siitä tule mitään. Sama toisinpäin eli vaikka ulkonäöltään olisi täydellisyys, mutta jos luonne kusee niin eihän siitä tule mitään.
Ainoa mitä tässä ulkonäkökeskeisyydessä inhoan on sitä ns. "täydellisyyden" hakemista, eli edes se ok näköinen tyyppi ei riitä vaan oikeasti sen kaverin pitää olla täys adonis kunnes itse voidaan alkaa tekemään jotain tutustumisen eteen.
Tämä siis miten naiset toimii asian suhteen, eli naiset tekevät itse aloitteen vasta sillon kuin Johnny Depp kävelee vastaan, tavallinen tyyppi ei saa aloitteita naisilta ikinä ja siinä ei paljoo auta vaikka olet kuinka täydellinen luonteeltasi koska et ikinä pääse sitä osoittamaan.
Olen ihan samaa mieltä kaikesta. Sen lisäksi minua inhottaa tuossa täydellisyyden vaatimisessa vielä yksi ilmiö, joka kaventaa tarjontaa entisestään: Oikeastaan ei vaadita sitä, mikä itsestä on täydellistä vaan sitä mitä muut pitävät täydellisenä. Luonnostaanhan ihmisillä on erilaisia makuja ja se mistä itse pitää ei välttämättä tunnu toisesta yhtään miltään. Ei Johnny Deppkään varmasti kaikkien mielestä mikään äärimmäisen komeuden symboli ole. Omaa päätään naiset eivät kuitenkaan kuuntele (en silti sano että miehetkään välttämättä kuuntelisivat), vaan osoittavat kiinnostustaan vain sellaisille miehille, joiden he uskovat olevan esittelykelpoisia myös muille naisille. Ja kun naisyhteisön yleinen mielipide on se, että Johnny Depp ja johnnydeppmäiset ovat komeita, niin muunlaisiin päin ei sitten voi vilkaistakaan.
teillä kahdella.
Tiivistetysti sanottuna haetaan absoluuttisen täydellistä, ja sellaista täydellisyyttä, jonka myös kaverit tunnustaa. Kai ihmiset on vaan niin laumasieluisia.
Välillä tuntuu, että keskivertoihmiset, jotka ovat tähän ikään mennessä pariutuneet, ovat niitä oikeasti sitoutumiskykyisiä.
Toisaalta pidän yllä toivoa, sillä iän karttuessa useilla itsetunto nousee edes jonkin verran ja siinä vaiheessa hieman ujommatkin kaverit hakevat naista. Siitä porukasta voi löytää oman helmen, ehkä.
Ja tuosta täydellisyyden hakemisesta vielä sen verran, että se pätee niin miehiin kuin naisiin. Tervettä itsekritiikkiä tarvittaisiin...
Jos jotain peräänkuulutan, niin se on tällä palstalla lanseerattu termi "kotitarveseksikkyys". Ulkonäöllä on väliä, mutta siinä vaiheessa kun otetaan kaverinkin/kavereiden mielipiteet huomioon, niin metsään mennään.
Tietysti ulkoinen olemus merkitsee paljon, mutta onneksi meillä ihimisillä on niin erilaiset mieltymykset.
Itse olen aina ollut täysiverinen kranttu. Miehen pitää olla tietyllä tavalla komea, hän ei saa olla lihava, tupakoiva tai kaljuuntuva. Luonne ja käytös on oltava kypsää, kehittynyttä, huomioivaa, rentoa, ... adjektiiveja kuin vuosikertaviinistä tai rotuhevosesta. Kuitenkin pitkäaikainen miesystäväni on kaljuuntuva, hänellä on mahaakin, eikä hän urheile juuri lainkaan. Tupakoinnin hän lopetti seurustelumme alussa. Tapasimme työssä, jolloin ulkonäköseikat tuli ohitettua ja pääsin suoraan tutkimaan hänen persoonaansa. Se onkin ollut ihmiseen uskoa antava tutkimusmatka.
Kyllähän sitä unelmoi kaiken maailman Deppeistä ja Pitteistä, mutta todellisuus on aivan toista. Kukaan seurustelukumppaneistani ei ole vastannut ulkoisesti niitä unelmia ja ihanteita, mutta ovat olleet jokaisen mittapuun mukaan kivannäköisiä miehiä ja ihan tavallisia ja toisten mielestä jopa ehkä ei niin viehättäviä. Lihaviakin on tullut deittailtua, pienipippelisiä jne.Kuitenkin siinä miehessä ja naisessa täytyy jokin olla joka vetää puoleensa, suhteessa kun rakastuneena sitä toista katsoo, se näyttää aina vain paremmalta ;)
"Me tehdään toisesta ihmisestä ensivaikutelma sekunneissa ja tottakai meitä kiinnostaa itseä viehättävät ihmiset, kuka nyt omasta mielestään ei viehättävään ihmiseen haluaa ensinäkemältä tehdä parempaa tuttavuutta."
Kyllä, mutta juuri siksi onkin väärin tuomita ihminen ensivaikutelman perusteella. Ehkä jossain pikatreffeillä tai työhaastattelussa ensivaikutelma on perustellusti tärkeä, mutta yhtään muuta tilannetta en keksi missä ensivaikutelmalle voisi oikeutetusti antaa kovin tärkeää painoarvoa. Naisilla on paha tapa luulla että ensivaikutelma kertoo miehestä jotain olennaista. Oikeasti tosi tylsännäköinen tyyppi voi olla paljon kiinnostavampi persoona kuin tosi joukostaerottuvan näköinen tyyppi, ja nörtin näköinen jätkä voi oikeasti olla menevämpi kuin joku übesporttisen näköinen. Ensivaikutelma kertoo korkeintaan sen, onko ihminen intro- vai ekstrovertti, ja olisi väärin syrjiä introvertteja, hehän ovat niitä jotka häviävät tässä ensivaikutelmaan pohjautuvassa parinvalinnassa.
"väittäisin kyllä, että ulkonäkö on se tärkein seikka, jonka johdosta teemme päätelmiä haluammeko tutustua ihmiseen enemmän vai emme."
Puhu omasta puolestasi. Ulkonäkö kertoo, etten halua tutustua ihmiseen vain, jos tyypillä on tyyliin natsimerkkejä takissa. Mitäänsanomattoman näköisiin ihmisiin ei ole mitään syytä olla tutustumatta ja heihin voi ihan hyvin ihastua sitten kun on tutustunut.
"Netti mahdollistaa kasvottomana keskustelun, mutta usein käy niin, että vaikka toinen vaikuttaa kuinka mukavalta, kuvan nähtyään mieli muuttuu eikä enää tee mieli tutustua enempää jos kuva ei miellyttänyt."
Ja tämä on pinnallista ja väärin. Itse olen monta kertaa ihastunut ihmisten kirjoitustyyleihin näkemättä henkilön kuvaa, ja väitän että kirjoitukset kertovat ihmisestä paljon enemmän kuin mikään ensivaikutelma tai ulkonäkö. Ihmisen täytyy olla aika karmean näköinen että kuva saisi mieleni muuttumaan, jos olen jo ehtinyt ihastua jonkun persoonaan.
"muttei kukaan voi oikeasti väittää ihastuneensa ihmiseen joka ei omasta mielestä ole yhtään viehättävä."
Minä väitän. Nykyinen ihastuksenkohteeni ei oikeasti ole mitenkään erityisen hyvännäköinen ja varsinkin ensivaikutelmani hänestä oli aika huono, sillä hänellä on huonohko ryhti ja kovin totiset ja ei erityisen komeat kasvot. Mutta persoonaan ihastuttuani opin hyvin pian näkemään hänet todella söpönä. Väitän myös että jos useampi ihminen osaisi ihastua persoonaan, niin kyllä siinä kenen tahansa ulkonäköä sen jälkeen katselisi vaaleanpunaisten lasien läpi. Valitettavasti liian usein käy toisin päin - ihastutaan ulkonäköön ja sitten katsotaan luonnetta niiden lasien läpi.
"En voisi kuvitella että ihastuisin ensinäkemältä ja tutustumalta mieheen joka on jotenkin vastenmielinen tai ei herätä minussa ulkoisesti kiinnostusta."
En minäkään, ja juuri siksi en arvostakaan 'ensinäkemältä ihastumista'. Edes muutaman juttutuokion jälkeen ei mielestäni voi ihastua ihmiseen validisti. Vasta sitten kun vähän tietää toisen ajatuksia ja arvomaailmaa voin kiinnostua ja ihastua toiseen. Ja jos minä voin toimia näin, voi kuka tahansa muukin.
asia voi olla kans niinkin ettei ehkä sulle niin paljoa merkkaa ulkonäkö, kuin mitä toisille se merkkaa. Sinäkö saatana määräät keistä kaikista ihmisten pitää olla kiinnostuneita? Minä en ainakaan halua olla kiinnostunut kaikista, eikä mun edes olekkaan pakko, enkä TODELLAKAAN tule olemaan! Hei mitäs sitten vaikka joku vaatisikin tietynnäköistä kumppania tai tiettyjä ulkonäköominaisuuksia!? Mitä kun olen itse selaillut jo muutaman kuukauden noita Ihannenainen- ja Ihannemies-palstoja, niin olen huomannut että kaikille löytyy loppujen lopuksi ottajansa. Olipa sitten kyse vartalotyypistä, rintojen koosta, perseistä, hiustenväreistä, eri persoonista, niin kaikille suunnilleen on näyttänyt löytyneen ottajansa. Jos joku ei hyväksy sua sen takia ettet näytä hänen silmissään tarpeeksi hyvältä tai ei ole jotain tiettyjä ominaisuuksia, mistä hän tykkäisi omassa naisessaan niin vittu mites... So what saatana! Mun mielestä se voi ihan hyvin olla kanssa senkin merkki, ettei se ehkä muutenkaan ole sulle oikea. Ei mitään muuta kun annat olla vaan, ja uutta verta vaan kehiin! Et sä toista voi mun mielestä omistaa! Sitäpaitsi on täällä maailmassa muitakin miehiä. Itse kyllä vaan tiukasti olen sitä mieltä ettei kaikkien ihmisten ole pakko olla kiinnostunut kaikista. Jokaisella ihmisellä on kylläkin oikeus omiin ihanteisiin, eikä se ole kenenkään muun asia.
Minusta on kyllä niin huvittavaa kuinka jotkut niin sanoo ettei ulkonäöllä ole mitään väliä, että luonne on se ratkaisevin. No mutta mitäs sitten kun olen nähnyt useita näitä tapauksia, jotka ovat ruvenneet seurustelee ihmisen kanssa, joka on mukava luonteeltaan, mutta ulkonäkö ei niin omaa tyyppiä tai ei ollenkaan miellytä silmää, niin sitten jälkeenpäin kun vaik esimerkiksi samassa baaripöydässä istuu joku kivannäköinen tyyppi joka miellyttä silmää tai duuniin tulee joku sellainen, niin sitten onkin yhtäkkiä ollutkin ihastunut siihen? >:D Just, aivan niin, että tällein! Entä jos esim. baarissa näkyy vastakkaisella puolella joku kiinnostava hyvännäköinen tyyppi ja sen seurassa sit ruma ja ei niin kiinnostava, niin sanoppa kummalle sinä olisit heti ekana menossa juttelemaan ja tekemään tuttavuutta? No tietty sen edellä mainitun! Älä nyt jauha paskaa ettet sinä mukamas kato ollenkaan ulkonäköä tai pidä sitä ollenkaan tärkeänä! Kaikkihan sen tietää että jokainen kylläkin kattoo ulkonäköä edes jonkun verran tai ainakin merkkaa jonkun verran jokaiselle! Itse olen komeaksi kehuttu, mutta myöskin saanut pakkeja joiltain, mut mitäs sitten, jos mä olen vaikka jonkun mielestä ollut liian lyhyt tai jotain muuta, mikä ei ole vastannut hänen ihanteitaan, niin mitäs sitten? Se voi ehkä sattuakkin ja tuntua epäreilulta, mutta sellainen ikävä tosifakta kyllä pitää hyväksyä ettet sä kaikkia voi vaan miellyttää tai tehdä vaikutusta tai olla ikinä kiinnostava. Ja sekin on myöskin vain hänen mielipiteensä asiasta. Samalla tavalla kaikilla meillähän on myös vihamiehikin ja saakin mun mielestä olla, ja pitääkin olla.
Vielä olen kuullut tällaisenkin tutkimuksen, siis ennen kun kerron ton niin sanon että ketäänhän ei saa kiusata ulkonäönperusteella, mutta se että monien ihmisten parinvalintakriteereihin on kuulunut tietty ulkonäkö tai tietyt ulkonäön ominaisuudet, olipa sitten kyse vartalotyypistä, rintojen koosta, hiusten väristä, naamatyypistä, niin kaiken tämän on kuulemma todettu olevan ihan biologista, sen lisäksi että sillä on myös todettu olevan jotain tekemistä evoluution kehityksen kanssa, eli luulenpa että luonto varmaan haluaakin ihmisten valitsevan myöskin tän asian perusteella :) Itse haluan uskoa tuohon!
Ai niin ja jos edelleenkin olet eri mieltä asiasta, niin kerroppas mitäs sitten sanot tästä tapauksesta: http://kaksplus.fi/keskustelu/t528617
tapasin baarissa naisen.Minkäänlaista vetovoimaa en ulkonäön puolesta tuntenut.No molemmat podimme ilmeisesti halipulaa ja jatkojen päätteeksi hän sai houkuteltua minut viereensä.Puhuimme aamuun saakka ja sitten...
Hänestä tuli yksi niistä harvoista joihin elämäni aikana olen todella rakastunut!
M45
Jep, ihan samaa mieltä! Kuka voisi olla intiimisti ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö olisi vastenmielinen? Ei kukaan.
Se, missä suhteessa 50-50, ulkoinen olemus ja luonne jakautuu, taas on ihan tyyppikohtaista. Mitä sympaattisempi ihminen, antaa anteeksi enemmän ulkonäössä. Mitä kauniimpi nainen, sen tyhmempi ja typerämpi hän saa olla.
Ja ikää tai rumuutta (erityisesti miehet) voi paikata hyvällä lompakolla tai sosiaalisella asemalla.
Ulkonäköön ihastutaan...
... ja kuviteltuun sisältöön rakastutaan.