masennus ja palvelus

Itsellä on pahemman laatuinen masennus todettu myös intin lääkärin mukaan, ja lääkkeitä on tullut monta nappia jota illalla sitten nielen, silti sanoin kun kysyttiin että haluatko laittaa homman poikki/millainen fiilis on asepalveluksesta, että en keskeytä.

Myönnän, totta helvetissä tulee aika usein, ellei jopa päivittäin, mieleen että olisi aika helppo ripustaa lenkille vaikka päiväpeite ikkunan luo ja jättää koko elämä siihen paikkaan. Silti en tee sitä läheisten takia. Mulla ei ole oikeutta aiheuttaa sellasta tuskaa niille varsinkin kun on saanut tukea ja apua niiltä.

Palvelusta tullut koettua nyt päälle 1kk (5vk) ja jos tulee puolen vuoden nakki, yritän hammasta purren suorittaa sen. Työmarkkinoilla kun taustat tutkitaan kuitenkin työntekijältä eikä tietyille aloille ole hirveästi kysyntää vapautetuille tai sivareille (tai linnakundeille).

Pahimmassa tapauksessa laittavat ei-intin käyneiden hakemukset roskakoriin heti käsittelyssä, aivan typerää.

Vaikka poden pitkäaikaista masennusta, kehotan muita masentuneita miettimään asiaa pitkällä aikavälillä. Takaan että 5kk päästä masennus voi vielä pahentua kun tajuaa että nyt se olisi jo ohi & pankkikin myöntäisi herkemmin lainaa, duunia irtoisi kun intin käynti nuorena CV'ssä jne...

Jotkut yöt kasarmilla on tuskaa ja itsarin tunne käy ihan järjettömän kovaksi ja kyyneleet virtaa raavaalla ukolla. Se on valitettavasti sairaus jota pitää hoitaa mm. pillerein. Ota niitä nappeja mitä veksistä saat ja ainakin yritä kestää.

En itse käy edes itseni vuoksi inttiä, vaan siksi etten petä läheisten odotuksia. En siis ole selkärangaton nössö joka elää muiden toiveiden mukaan, vaan haluan että he voivat olla ylpeitä. Tiedän tasan tarkkaan miten asenteet piilossa muuttuisivat jos hankkisin vapautuksen tai menisin vankilaan, vaikka muuten välittäisivät.

sotamies­ kirjoitti:

Itsellä on pahemman laatuinen masennus todettu myös intin lääkärin mukaan, ja lääkkeitä on tullut monta nappia jota illalla sitten nielen, silti sanoin kun kysyttiin että haluatko laittaa homman poikki/millainen fiilis on asepalveluksesta, että en keskeytä.

Myönnän, totta helvetissä tulee aika usein, ellei jopa päivittäin, mieleen että olisi aika helppo ripustaa lenkille vaikka päiväpeite ikkunan luo ja jättää koko elämä siihen paikkaan. Silti en tee sitä läheisten takia. Mulla ei ole oikeutta aiheuttaa sellasta tuskaa niille varsinkin kun on saanut tukea ja apua niiltä.

Palvelusta tullut koettua nyt päälle 1kk (5vk) ja jos tulee puolen vuoden nakki, yritän hammasta purren suorittaa sen. Työmarkkinoilla kun taustat tutkitaan kuitenkin työntekijältä eikä tietyille aloille ole hirveästi kysyntää vapautetuille tai sivareille (tai linnakundeille).

Pahimmassa tapauksessa laittavat ei-intin käyneiden hakemukset roskakoriin heti käsittelyssä, aivan typerää.

Vaikka poden pitkäaikaista masennusta, kehotan muita masentuneita miettimään asiaa pitkällä aikavälillä. Takaan että 5kk päästä masennus voi vielä pahentua kun tajuaa että nyt se olisi jo ohi & pankkikin myöntäisi herkemmin lainaa, duunia irtoisi kun intin käynti nuorena CV'ssä jne...

Jotkut yöt kasarmilla on tuskaa ja itsarin tunne käy ihan järjettömän kovaksi ja kyyneleet virtaa raavaalla ukolla. Se on valitettavasti sairaus jota pitää hoitaa mm. pillerein. Ota niitä nappeja mitä veksistä saat ja ainakin yritä kestää.

En itse käy edes itseni vuoksi inttiä, vaan siksi etten petä läheisten odotuksia. En siis ole selkärangaton nössö joka elää muiden toiveiden mukaan, vaan haluan että he voivat olla ylpeitä. Tiedän tasan tarkkaan miten asenteet piilossa muuttuisivat jos hankkisin vapautuksen tai menisin vankilaan, vaikka muuten välittäisivät.

Lue lisää

Asepalveluksen käyminen ei pidemmän päälle paina _yhtään_ missään. Kaikki on omasta itsestään kiinni loppujenlopuksi.

Tuo on taas yleinen harhaluulo, etteikö muka C-mies tai sivari voisi työllistyä, mutta se kuuluukin sairauden kuvaan, että näkee kaiken mustavalkoisena.

Yhdenvertaisuuslain perusteella asepalveluksen suoritus ja hakijan vakaumus eivät voi vaikuttaa työnhakuprosessissa, ellei sillä ole merkitystä työn suorittamisen kannalta. Nykyisin armeijan käymistä ei edes voi oikeastaan laillisesti kysyä, ellei kysymys ole esimerkiksi poliisikoulutukseen hakeutumisesta tms.

Esimerkiksi rekrytointilomakkeissa on enää vain harvemmin kysymys armeijan suorittamisesta. Suomi on tässä mielessä aika outo maa, että vanhat ennakkoluulot ja asenteet saattavat elää hyvinkin vahvasti.

Kaikki nuo on kuitenkin lähes 90 % harhaluuloja, ellet asu pikkutuppukylässä jossain Pohjois-Suomessa. CV:ssä ei nimittäin ole pakko _mitään_ sen kummemmin asiasta mainita. Koulutuskaan ei takaa työpaikansaantia, koska hakijoita varmasti riittää.

Ne napit eivät masennusta paranna, koska sen masennuksen aiheuttaa esimerkiksi armeijan ympäristö, johon sinun on vaikea sopeutua. Mikset viheltäisi peliä rehellisesti poikki, koska paljon tärkeämpää on oma hyvinvointi kuin pelkkä perinteiden kunnioittaminen.

mikset jättäisi kesken? kirjoitti:

Asepalveluksen käyminen ei pidemmän päälle paina _yhtään_ missään. Kaikki on omasta itsestään kiinni loppujenlopuksi.

Tuo on taas yleinen harhaluulo, etteikö muka C-mies tai sivari voisi työllistyä, mutta se kuuluukin sairauden kuvaan, että näkee kaiken mustavalkoisena.

Yhdenvertaisuuslain perusteella asepalveluksen suoritus ja hakijan vakaumus eivät voi vaikuttaa työnhakuprosessissa, ellei sillä ole merkitystä työn suorittamisen kannalta. Nykyisin armeijan käymistä ei edes voi oikeastaan laillisesti kysyä, ellei kysymys ole esimerkiksi poliisikoulutukseen hakeutumisesta tms.

Esimerkiksi rekrytointilomakkeissa on enää vain harvemmin kysymys armeijan suorittamisesta. Suomi on tässä mielessä aika outo maa, että vanhat ennakkoluulot ja asenteet saattavat elää hyvinkin vahvasti.

Kaikki nuo on kuitenkin lähes 90 % harhaluuloja, ellet asu pikkutuppukylässä jossain Pohjois-Suomessa. CV:ssä ei nimittäin ole pakko _mitään_ sen kummemmin asiasta mainita. Koulutuskaan ei takaa työpaikansaantia, koska hakijoita varmasti riittää.

Ne napit eivät masennusta paranna, koska sen masennuksen aiheuttaa esimerkiksi armeijan ympäristö, johon sinun on vaikea sopeutua. Mikset viheltäisi peliä rehellisesti poikki, koska paljon tärkeämpää on oma hyvinvointi kuin pelkkä perinteiden kunnioittaminen.

Lue lisää

Kiitos vilpittömästä perspektiivistä, tuohon ylläolevan teinin räyhäämiseen en oikein jaksa ottaa mitään kantaa...

Kun tarkemmin ajattelen, ei aiemmissa työhakemuksissa ole koskaan "vaadittu" selvitystä asepalveluksen tilasta. Pankkilainaa haettaessa tosin aina (ainakin Nordealla) on kysytty että onko asevelvollisuus suoritettu vai ei. Sama nettikaavakkeen kanssa, eli se niistä lainoista, kun eivät myönnä niin eivät vaikka tuloja olisi.

Juuri tuo hieman kalvaa mieltä, kun sanoit, että oma hyvinvointi ja terveys on tärkeämpi, kuin pelkät perinteet (ja se metsässä ravaaminen). Silti, veikkaisimpa että läheisten kunnioitus romahtaisi melko lailla jos yhtäkkiä sanoisit että "en vain jaksa enää käydä siellä". Se ei vain mielestäni sovi sanaparreksi jonka kunnon mies voisi sanoa, pikemminkin se sopisi paremmin uusavuttoman pojan suuhun.

Jos on esimerkiksi lonkka, nivel, selkävaivoja jotka yksinkertaisesti keskeyttävät palveluksen suorittamisen, sen ymmärrän täysin. Masennus on kuitenkin henkinen sairaus, eikä minulla ja monilla muilla palveluksessa olevilla masentuneilla todennäköisesti ole mitään suunnitelmia aiheuttaa muille harmia tai väkivaltaa (joskus itselle tosin).

Uskon vakaasti että masennuksenkin aikana voi suorittaa asepalveluksen, miksi muuten varuskuntasairaala edes jakaisi 15/30mg mielialapillereitä, kun voisivat saman tien tyrkätä C-paperit kouraan.

Se on hoidettavissa oleva sairaus, ja suosittelen muillekin ongelman kanssa kamppaileville varusmiehille palveluksen jaksamista niin kauan kuin kantti kestää. Jos itsemurha-ajatukset ja huolet käyvät ylivoimaiseksi, vasta sitten harkitkaa keskeytystä.

sotamies­ kirjoitti:

Kiitos vilpittömästä perspektiivistä, tuohon ylläolevan teinin räyhäämiseen en oikein jaksa ottaa mitään kantaa...

Kun tarkemmin ajattelen, ei aiemmissa työhakemuksissa ole koskaan "vaadittu" selvitystä asepalveluksen tilasta. Pankkilainaa haettaessa tosin aina (ainakin Nordealla) on kysytty että onko asevelvollisuus suoritettu vai ei. Sama nettikaavakkeen kanssa, eli se niistä lainoista, kun eivät myönnä niin eivät vaikka tuloja olisi.

Juuri tuo hieman kalvaa mieltä, kun sanoit, että oma hyvinvointi ja terveys on tärkeämpi, kuin pelkät perinteet (ja se metsässä ravaaminen). Silti, veikkaisimpa että läheisten kunnioitus romahtaisi melko lailla jos yhtäkkiä sanoisit että "en vain jaksa enää käydä siellä". Se ei vain mielestäni sovi sanaparreksi jonka kunnon mies voisi sanoa, pikemminkin se sopisi paremmin uusavuttoman pojan suuhun.

Jos on esimerkiksi lonkka, nivel, selkävaivoja jotka yksinkertaisesti keskeyttävät palveluksen suorittamisen, sen ymmärrän täysin. Masennus on kuitenkin henkinen sairaus, eikä minulla ja monilla muilla palveluksessa olevilla masentuneilla todennäköisesti ole mitään suunnitelmia aiheuttaa muille harmia tai väkivaltaa (joskus itselle tosin).

Uskon vakaasti että masennuksenkin aikana voi suorittaa asepalveluksen, miksi muuten varuskuntasairaala edes jakaisi 15/30mg mielialapillereitä, kun voisivat saman tien tyrkätä C-paperit kouraan.

Se on hoidettavissa oleva sairaus, ja suosittelen muillekin ongelman kanssa kamppaileville varusmiehille palveluksen jaksamista niin kauan kuin kantti kestää. Jos itsemurha-ajatukset ja huolet käyvät ylivoimaiseksi, vasta sitten harkitkaa keskeytystä.

Lue lisää

Kukaan ei oikeasti sinua pakota siellä olemaan, jos et yksinkertaisesti jaksa. Armeija ei riveihinsä oikeasti halua ihmisiä, jotka joudutaan pitämään yllä lääkkeiden avulla.

Sinä vaadit itse itseltäsi liikaa. Voit aivan hyvin ruksia, että palvelus on suoritettu, siitä ei sen kummemmin mitään palvelustodistuksia lainaneuvotteluissa kysytä.

Kun kysymys on muodossa "Asevelvollisuus suoritettu" KYLLÄ / EI, niin KYLLÄ pitää sisällään myös vapautuksen ja sivarin. Tällöin olet oman osuutesi suorittanut. Kysymys on lähinnä siitä, että tuleeko sinulle maksukyvyttömyys eteen palveluksen vuoksi, eikä siinä tarkoituksessa, että sinua haluttaisiin syrjiä armeijan käymättömyyden perusteella.

Mitä väliä on tuttavien mielipiteillä? Olen itsekin läpikäynyt heidän kysymystulvansa, joka oli tosi ärsyttävää. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi lunastaa heidän hyväksyntänsä? Jos he eivät sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin ovatko he ystävyytesi arvoisia? Ihmiset osaa olla tosi kaavoihin kangistuneita loppujenlopuksi.

Minä olen ehkä sitten niin häikäilemätön, etten viitsi juuri välittää muiden mielipiteistä. Ja arvaa vain miten paljon helpompaa on elää, ettei aina ajattele mitä muut tekee ja "mitä ne ny musta ajattelee". Sillä kun ei ole merkitystä, kun kaikki on täällä omien korvien välissä.

mikset jättäisi kesken? kirjoitti:

Asepalveluksen käyminen ei pidemmän päälle paina _yhtään_ missään. Kaikki on omasta itsestään kiinni loppujenlopuksi.

Tuo on taas yleinen harhaluulo, etteikö muka C-mies tai sivari voisi työllistyä, mutta se kuuluukin sairauden kuvaan, että näkee kaiken mustavalkoisena.

Yhdenvertaisuuslain perusteella asepalveluksen suoritus ja hakijan vakaumus eivät voi vaikuttaa työnhakuprosessissa, ellei sillä ole merkitystä työn suorittamisen kannalta. Nykyisin armeijan käymistä ei edes voi oikeastaan laillisesti kysyä, ellei kysymys ole esimerkiksi poliisikoulutukseen hakeutumisesta tms.

Esimerkiksi rekrytointilomakkeissa on enää vain harvemmin kysymys armeijan suorittamisesta. Suomi on tässä mielessä aika outo maa, että vanhat ennakkoluulot ja asenteet saattavat elää hyvinkin vahvasti.

Kaikki nuo on kuitenkin lähes 90 % harhaluuloja, ellet asu pikkutuppukylässä jossain Pohjois-Suomessa. CV:ssä ei nimittäin ole pakko _mitään_ sen kummemmin asiasta mainita. Koulutuskaan ei takaa työpaikansaantia, koska hakijoita varmasti riittää.

Ne napit eivät masennusta paranna, koska sen masennuksen aiheuttaa esimerkiksi armeijan ympäristö, johon sinun on vaikea sopeutua. Mikset viheltäisi peliä rehellisesti poikki, koska paljon tärkeämpää on oma hyvinvointi kuin pelkkä perinteiden kunnioittaminen.

Lue lisää

"Nykyisin armeijan käymistä ei edes voi oikeastaan laillisesti kysyä, ellei kysymys ole esimerkiksi poliisikoulutukseen hakeutumisesta tms. "

Pientä korjausta!

Poliisikouluun voi nykyisin sivarina hakea (kuten naisetkin ilman asepalvelusta), vaikkei taida nykyisin paljon varusmiehenäkään enää kannattavaa hakea...kouluttaisi vain työttömäksi?

siinäs ajattelevat! kirjoitti:

Kukaan ei oikeasti sinua pakota siellä olemaan, jos et yksinkertaisesti jaksa. Armeija ei riveihinsä oikeasti halua ihmisiä, jotka joudutaan pitämään yllä lääkkeiden avulla.

Sinä vaadit itse itseltäsi liikaa. Voit aivan hyvin ruksia, että palvelus on suoritettu, siitä ei sen kummemmin mitään palvelustodistuksia lainaneuvotteluissa kysytä.

Kun kysymys on muodossa "Asevelvollisuus suoritettu" KYLLÄ / EI, niin KYLLÄ pitää sisällään myös vapautuksen ja sivarin. Tällöin olet oman osuutesi suorittanut. Kysymys on lähinnä siitä, että tuleeko sinulle maksukyvyttömyys eteen palveluksen vuoksi, eikä siinä tarkoituksessa, että sinua haluttaisiin syrjiä armeijan käymättömyyden perusteella.

Mitä väliä on tuttavien mielipiteillä? Olen itsekin läpikäynyt heidän kysymystulvansa, joka oli tosi ärsyttävää. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi lunastaa heidän hyväksyntänsä? Jos he eivät sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin ovatko he ystävyytesi arvoisia? Ihmiset osaa olla tosi kaavoihin kangistuneita loppujenlopuksi.

Minä olen ehkä sitten niin häikäilemätön, etten viitsi juuri välittää muiden mielipiteistä. Ja arvaa vain miten paljon helpompaa on elää, ettei aina ajattele mitä muut tekee ja "mitä ne ny musta ajattelee". Sillä kun ei ole merkitystä, kun kaikki on täällä omien korvien välissä.

Lue lisää

Samaa mieltä!

sotamies­ kirjoitti:

Itsellä on pahemman laatuinen masennus todettu myös intin lääkärin mukaan, ja lääkkeitä on tullut monta nappia jota illalla sitten nielen, silti sanoin kun kysyttiin että haluatko laittaa homman poikki/millainen fiilis on asepalveluksesta, että en keskeytä.

Myönnän, totta helvetissä tulee aika usein, ellei jopa päivittäin, mieleen että olisi aika helppo ripustaa lenkille vaikka päiväpeite ikkunan luo ja jättää koko elämä siihen paikkaan. Silti en tee sitä läheisten takia. Mulla ei ole oikeutta aiheuttaa sellasta tuskaa niille varsinkin kun on saanut tukea ja apua niiltä.

Palvelusta tullut koettua nyt päälle 1kk (5vk) ja jos tulee puolen vuoden nakki, yritän hammasta purren suorittaa sen. Työmarkkinoilla kun taustat tutkitaan kuitenkin työntekijältä eikä tietyille aloille ole hirveästi kysyntää vapautetuille tai sivareille (tai linnakundeille).

Pahimmassa tapauksessa laittavat ei-intin käyneiden hakemukset roskakoriin heti käsittelyssä, aivan typerää.

Vaikka poden pitkäaikaista masennusta, kehotan muita masentuneita miettimään asiaa pitkällä aikavälillä. Takaan että 5kk päästä masennus voi vielä pahentua kun tajuaa että nyt se olisi jo ohi & pankkikin myöntäisi herkemmin lainaa, duunia irtoisi kun intin käynti nuorena CV'ssä jne...

Jotkut yöt kasarmilla on tuskaa ja itsarin tunne käy ihan järjettömän kovaksi ja kyyneleet virtaa raavaalla ukolla. Se on valitettavasti sairaus jota pitää hoitaa mm. pillerein. Ota niitä nappeja mitä veksistä saat ja ainakin yritä kestää.

En itse käy edes itseni vuoksi inttiä, vaan siksi etten petä läheisten odotuksia. En siis ole selkärangaton nössö joka elää muiden toiveiden mukaan, vaan haluan että he voivat olla ylpeitä. Tiedän tasan tarkkaan miten asenteet piilossa muuttuisivat jos hankkisin vapautuksen tai menisin vankilaan, vaikka muuten välittäisivät.

Lue lisää

Parikymmentä vuotta siten palveluksesta yritettiin vetää läpi kaikki. Tänäpäivänä ei enää. Harva päällikkö edes viitsisi katsella tämän päivän suorituskeskeisessä palveluksessa vähääkään oireilevaa varusmiestä, vaikka lääkäri poikkeuksellisesti saattaisi esittääkin palveluksen jatkamista.

Aikoinaan yksiköissä oli tehtäviä noille ei ihan kärkiosaajille. Oli apulähettejä ja polkupyörämekaanikon apulaisia. Yksiköt olivat paljon paremmassa kunnossa, kun joku kiersi kokoajan mopin, ruuvimeiselin ja maalisutin kanssa nurkkia.

Sinänsä nuo syyt alkaen työnhausta ja päätyen lainan saantiin pitävät paikkansa. Tämän päivän elämä kasarmilla on sen verran kovaa ja tulostavoitteet painavat päälle, ettei tuota enää tapahdu. Tai sitten päällikkönä on joku harvinainen vanhan kansan mies, joka ensin katsoo miestä ja sitten vasta tulostavoitteitaan.

sotamies­ kirjoitti:

Itsellä on pahemman laatuinen masennus todettu myös intin lääkärin mukaan, ja lääkkeitä on tullut monta nappia jota illalla sitten nielen, silti sanoin kun kysyttiin että haluatko laittaa homman poikki/millainen fiilis on asepalveluksesta, että en keskeytä.

Myönnän, totta helvetissä tulee aika usein, ellei jopa päivittäin, mieleen että olisi aika helppo ripustaa lenkille vaikka päiväpeite ikkunan luo ja jättää koko elämä siihen paikkaan. Silti en tee sitä läheisten takia. Mulla ei ole oikeutta aiheuttaa sellasta tuskaa niille varsinkin kun on saanut tukea ja apua niiltä.

Palvelusta tullut koettua nyt päälle 1kk (5vk) ja jos tulee puolen vuoden nakki, yritän hammasta purren suorittaa sen. Työmarkkinoilla kun taustat tutkitaan kuitenkin työntekijältä eikä tietyille aloille ole hirveästi kysyntää vapautetuille tai sivareille (tai linnakundeille).

Pahimmassa tapauksessa laittavat ei-intin käyneiden hakemukset roskakoriin heti käsittelyssä, aivan typerää.

Vaikka poden pitkäaikaista masennusta, kehotan muita masentuneita miettimään asiaa pitkällä aikavälillä. Takaan että 5kk päästä masennus voi vielä pahentua kun tajuaa että nyt se olisi jo ohi & pankkikin myöntäisi herkemmin lainaa, duunia irtoisi kun intin käynti nuorena CV'ssä jne...

Jotkut yöt kasarmilla on tuskaa ja itsarin tunne käy ihan järjettömän kovaksi ja kyyneleet virtaa raavaalla ukolla. Se on valitettavasti sairaus jota pitää hoitaa mm. pillerein. Ota niitä nappeja mitä veksistä saat ja ainakin yritä kestää.

En itse käy edes itseni vuoksi inttiä, vaan siksi etten petä läheisten odotuksia. En siis ole selkärangaton nössö joka elää muiden toiveiden mukaan, vaan haluan että he voivat olla ylpeitä. Tiedän tasan tarkkaan miten asenteet piilossa muuttuisivat jos hankkisin vapautuksen tai menisin vankilaan, vaikka muuten välittäisivät.

Lue lisää

Tähän vain sellaista, että tietääkseni armeijan käymättä jättämäminen ei saa olla este työn saamiselle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että haastattelija ei saa edes kysyä armeijan käymisestä.

Armeijan käymisellähän tietysti saa brassailla niin kuin lystää, vaikka mitä ihmeellistä koko asiassa toisaalta on...?

Voi itku. Sehän on sitten ainakin 500-600 kilometrin reissu. ;) =(

Mikäköhän on muuten siviilipalveluspaikan sähköpostiosote?, kun ei sieltä sivuilta näytä löytyvän. Jos sieltä sitten kysäsis siitä, kun kerran siellä olen kirjoilla.