Mut on raiskattu kahden miehen toimesta nuorempana,olin silloin 14 tai 15vuotias.
Toinen näistä miehistä oli mun serkku ja toinen sen kaveri,en uskaltanut silloin kertoa kenellekkään ja hävetti,en halunnut kenenkään tietävän.
Painoin koko asian vaan takaraivooni enkä käsitellyt sitä mitenkään,jotkoin vaan ettei mitään.
Elämäni ehkä pahin virhe.
Sen jälkeen mulla oli mies joka tykkäs hakata naisia,ja haukkua,sen löysin myöhemmin pettämästä ja heitin pihalle meidän asunnosta.
Sitä mä en ole koskaan kaivannut takaisin,se on itse mulle yrittänyt kostaa ja uhkaillut myöhemminkin,kerran törmätessämme kaupungilla lyönytkin.
Sitä otti päähän kuinka siitä pääsin yli enkä jäänyt murehtimaan.
No,sitten tapasin elämäni rakkauden ,en ole koskaan mitään sellasta tuntenut ja tunne oli molemmin puoleista ja mua kosittiin.
Neljä vuotta oltiin yhdessä ja sitten tuli loppu,mies lähti uuden matkaan.
Tästä on nyt vuosi aikaa ja olen koittanut selvittää meidän välejä mutta mies ei halua.
En sitä ota takaisin,haluaisin vaan selvittää asiat.
Oon tosi pahasti masentunut koko paskasta elämästäni,miehet on kohdellu kun huoraa ja sitten jättäneet.
Viimeksi todella uskoin että löysin viimein sen oikean.
Että kuinka se nykyään voi kohdella mua näin.
Ei se ole edes sama mies,pelkkä kuori on samaa kun ennen.
Olen käynyt terapiassa ja yrittänyt helpottaa oloa mut se ei auta.
Mä en jaksa vaan enään.
Että kuinka ex mua kohtelee,että kuinka haukkuu ja pitää paskana,kuinka en ymmärtänyt tehdä rikosilmoitusta raiskauksesta silloin 10 vuotta sitten 15 kesäsenä,ja koko ajan vieläkin pelkään koska törmään niihin tyyppeihin jossain.
Kuinka pelkään että toinen exäni vielä joskus hakkaa mut.
En ymmärrä enään,mun piti olla ihan tavallinen tyttö.
Toinen näistä miehistä oli mun serkku ja toinen sen kaveri,en uskaltanut silloin kertoa kenellekkään ja hävetti,en halunnut kenenkään tietävän.
Painoin koko asian vaan takaraivooni enkä käsitellyt sitä mitenkään,jotkoin vaan ettei mitään.
Elämäni ehkä pahin virhe.
Sen jälkeen mulla oli mies joka tykkäs hakata naisia,ja haukkua,sen löysin myöhemmin pettämästä ja heitin pihalle meidän asunnosta.
Sitä mä en ole koskaan kaivannut takaisin,se on itse mulle yrittänyt kostaa ja uhkaillut myöhemminkin,kerran törmätessämme kaupungilla lyönytkin.
Sitä otti päähän kuinka siitä pääsin yli enkä jäänyt murehtimaan.
No,sitten tapasin elämäni rakkauden ,en ole koskaan mitään sellasta tuntenut ja tunne oli molemmin puoleista ja mua kosittiin.
Neljä vuotta oltiin yhdessä ja sitten tuli loppu,mies lähti uuden matkaan.
Tästä on nyt vuosi aikaa ja olen koittanut selvittää meidän välejä mutta mies ei halua.
En sitä ota takaisin,haluaisin vaan selvittää asiat.
Oon tosi pahasti masentunut koko paskasta elämästäni,miehet on kohdellu kun huoraa ja sitten jättäneet.
Viimeksi todella uskoin että löysin viimein sen oikean.
Että kuinka se nykyään voi kohdella mua näin.
Ei se ole edes sama mies,pelkkä kuori on samaa kun ennen.
Olen käynyt terapiassa ja yrittänyt helpottaa oloa mut se ei auta.
Mä en jaksa vaan enään.
Että kuinka ex mua kohtelee,että kuinka haukkuu ja pitää paskana,kuinka en ymmärtänyt tehdä rikosilmoitusta raiskauksesta silloin 10 vuotta sitten 15 kesäsenä,ja koko ajan vieläkin pelkään koska törmään niihin tyyppeihin jossain.
Kuinka pelkään että toinen exäni vielä joskus hakkaa mut.
En ymmärrä enään,mun piti olla ihan tavallinen tyttö.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ihan väärä palsta, ellei koko foorumi.
Jos on oikeita ongelmia, niin tämä ei ole oikea paikka. Muuta neuvoa en osaa antaa.
Koeta jonnekin tuonne mielenterveyspuolelle kirjoitella. Täältä saat vain kuraa.
Näin voisi ajatella, että palsta on väärä. Minun mielestä sopii kuitenkin myös tänne, mikäli asiaa käsitellään niiden miesten käyttäytymisen perusteella.
Mielenterveysfoorumeilla saa 1. kuraa 2. harhaoppisia vastauksia asiantuntevaan tyyliin 3. omat viestinsä poistetuksi melko nopeasti.
Onko mielestäsi hyvä, jos mt-foorumilla nainen ensin haukutaan huoraksi, sen jälkeen saa huuhaata vastaukseksi ja lopuksi ylläpito poistaa koko ketjun, kun huoraksi haukkujan mielestä avauksessa oli jotain mätää?
että koko foorumi on väärä. Itse en ole kirjoitellut mielenterveyspuolella, joten en osaa sanoa sen paikan menosta.
Täällä kirjoittelussa ihmisen kuitenkin pitäisi olla terve ja sanoisinpa jopa vahva.
Ammattilaisapu taitaa olla ainoa oikea osoite, hyvien ystävien lisäksi. Mutta neitohan oli jo ammattilaisiin turvautunut, niin kuin oikein onkin.
Tsemppiä.
tunnekoukussa. Kun suhde on ohitse, se on ohitse.
Jälkiselvittelyt on jälkiviisautta, mielestäni.
Toiseksi kannattaisi kysyä voitko nostaa syytteen.
Joku varmaan voi kertoa, onko mahdollista.
Joskus oli puhetta, 18 täytettyään voi siitä 10 v. eteenpäin nostaa syytteen, mikäli lapsena on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.
Huono puoli on siinä, että se pitää myös osoittaa ellei tekijät myönnä asiaa kuulustelussa.
Terapia ottaa aikaa tehoakseen.
Toisaalta sinulla voi olla myös väärä terapeutti.
Yksikään terapeutti ei sinänsä voi ratkaista asioita puolestasi, sinun itsesi on ne tehtävä.
Asiasi ovat suht hyvällä mallilla siinä mielessä, että olet nuori ihminen vielä ja olet selvitellyt kuitenkin jo näitä asioita.
Olet varmaan puhunut terapeuttisi kanssa raiskauksesta? Onko hän miten suhtautunut oikeustoimiin asian suhteen? Mikä terapia on kyseessä? Psykiatri, vai psykologi?
Annan moraalittoman neuvon, miten voisit edetä asiassa: vihaa niitä miehiä oikein kunnolla ja fantasioi tappavasi. Vihaamalla sä pääset tuosta alakuloisuudesta, toivottomuudesta ja pelosta. Sun täytyy lakata peittelemästä noihin kokemuksiin liittyvää aggressiota ja myöntää se itsellesi, että he tekivät väärin.
joutunut käymään läpi koko elämäni,hyväksikäyttö mukaanlukien.
Enkä tiedä haluaisinko mitään syytettä nostaa,mitä se enään auttaa???
vaikka ne tunnustaiskin mitä ne ei varmaan tekisi.
Mä en halua että koko suku ja perhe saa tietää mitä tapahtu silloin,mua varmasti kohdeltais sen jälkeen ihan oudosti.
Se on psykiatri yksityinen missä olen käynyt,ei ole ilmaista sekään...
Mä vaan kertaan erilaisia tapahtumia päässäni uudelleen ja uudelleen,ja se masentaa sitten lisää.
Mietin kuinka joku muu saa olla mun miehen sylissä ja mitä ne tekee nyt..
Kuinka mua on sattunut kun kättä on väännetty taakse eikä ole pästetty irti vaikka kuinka olen itkenyt.
Niitä mä kertaan varsinkin yön pimeinä tunteina uudestaan ja uudestaan,sit ei saa nukuttua.
On mulla unilääkkeitä varalle jos tarvii mutta mä en halua lääkkeitä turhaan.
Yöt vaan venyy välillä siihen kolmeen aamuyöstä ja sitten aamulla aikasin ylös.
Ensin valitellaan, kuinka on kauhee seksin puute ja kun miehet eivät kiinnostu. Sit kun saa kerrankin oikein kunnolla, niin taas valitetaan. Kummallisia noi siviilit..
Tai uskomme että toivot itsellesi samaa kohtaloa.
että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Hyvä asia on se, että pystyt kertomaan tapahtuneesta. Terapia ei auta heti, vaan ikävien asioiden käsittely kestää varmasti pitkään.
Tee itsellesi kuitenkin selväksi, että syy ei ole sinussa. Kaikki mitä on tapahtunut, ei ole sinun syytäsi.
Kertomasi perusteella voi kuitenkin päätellä, että olet ollut vahva. Olet uskaltanut lopettaa väkivaltaisen suhteen. Sellaisesta suhteesta irtaantuminen ei ole jo yksistään niin helppoa, kun sellainen joka sitä ei ole kokenut, voisi olettaa.
Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia.
Jatka sitkeästi terapiaa, hae elämääsi uutta sisältöä esim. uusien harrastusten parista. Ehkä se nyt tuntuu siltä, että et jaksa. Mutta olet kokenut paljon ikäviä asioita ja niiden käsittely vie aikaa. Yritä uskoa itseesi ja olla vahva.
Paljon voimia ja jaksamista.
Mitään pikaratkaisua sieltä ei saa, mutta vuosien mittaan se kyllä auttaa, kun lopulta pääsee itsensä kanssa sellaiseen pisteeseen, että kykenee käymään läpi ne asiat, joita on ennen yrittänyt vain olla ajattelematta, ja voi alkaa päästä niistä oikeasti yli. Siinä voi onnistua ainoastaan jos muuten elämässä on riittävän turvallinen aika, että on "varaa" käsitellä niitäkin asioita joista tulee todennäköisesti ensin tosi paha olo.
Exän haukkuja ei tarvitse ottaa millään tavalla kuuleviin korviinsa. Sinun ei myöskään tarvitse saada häntä ymmärtämään tilannettasi. Se, että hän ei kykene ymmärämään sinun traumaasi ja sen vaikutusta elämääsi, ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa. Sinulle tehtiin pahaa, ja se on vaikuttanut sinun elämääsi ja kokemuksiisi juuri niin, miten raiskaus siinä iässä tuppaa vaikuttamaan. Se ei ole sinun vikasi, ja sinulla on oikeasti toivoa paremmasta.
Sinä olet tavallinen tyttö. Valitettavasti on totta, että olet tavallinen tyttö joka joutui kärsimään raiskauksen, mutta tavallinen tyttö edelleenkin. Kuka tahansa saman kokenut voisi olla samassa pisteessä kuin sinäkin.
On todella hieno asia ettet jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen. Moni olisi jäänyt. Sinä ymmärsit lopettaa.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Parempaa tulevaisuutta tästä eteenpäin.
pahempia onkin,läheisen ja rakkaan sanat satuttaa eniten.
Kyllä se ennen oli mun tukena vaikka oli kuinka vaikeeta,tiesi että mitä mulle on elämässä käynyt.
Oli tosi vahva ja autto muakin jaksamaan,nyt nykyään se ei enään usko että se merkitsi mulle niin paljon.
Ja kyllä mä sydämessäni toivon että se on onnellinen vaikka mitkä haukut sieltä tulisi.
naisille ihan oikein.
Ensin valitetaan että mistä sitä munaa saa ja sitten kun saa kahtakin yhtäaikaa niin valitetaan.
Jotkut kuule saa tyytyä paljon vähempään kun sinä!
Kyllä sulla on tuntunut olevan noita miehiä kierroksessa vähän enemmänkin että luulis että oot tyytyväinen.
Pyllistele vaan miehiä päin niin eiköhän siinä nussiessa murheet unohdu.
on varmasti provosointia harrastanut.
Ei kaksi miestä ruman naisen päälle käy.
Sitä vaan tarvii kulkea niissä minareissa ilman pikkupöksyjä.Kyllä siinä miehellä pienemmästäkin alkaa seistä.