Islamiin palanneet suomalaisnaiset: Miten olette ratkaisseet suhtautumisen koiraan sen jälkeen, kun palasitte islamiin? Monen läheisellä on kuitenkin koiria, ehkä niitä on ollut itselläkin.
Myös naiset, jotka eivät itse ole muslimeja, mutta ovat ottaneet muslimipuolison saavat vastata, eli käyttekö kylässä koirallisten ystävien luona tai jos teillä on/oli oma koira niin miten olette ratkaisseet asian?
Myös naiset, jotka eivät itse ole muslimeja, mutta ovat ottaneet muslimipuolison saavat vastata, eli käyttekö kylässä koirallisten ystävien luona tai jos teillä on/oli oma koira niin miten olette ratkaisseet asian?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuin pimeitä te osaattekaan kysyä!
ei tämä ole pimeä kysymys ja kuten vastauksista näkyy asia askarruttaa myös muslimien puolisoja.
Mielenkiintoinen oli esimerkiksi havainto että muslimimies piti koirasta jolla oli oikea tehtävä (vahti) eikä pelkkä viihdyke tai länsimaisesti ajateltuna ehkä jopa statusarvo.
Monet muslimit vetoavat koraaniin tai haditeihin myös suhteessaan koiraan ja koira on myös loukkaava nimitys monissa muslimipuhujien enemmistöisissä kielissä (muslimikielissä on ehkä höpsö ilmaus koska kaikille tulee mieleen vain arabia)
Tyhmää, pimeää, stereotypisoivaa ja rasistista olisi kysyä aasialaisten vaimojen miehiltä ovatko heidän vaimonsa tehneet vuffesta kotipaistia...
Se olisi tyhmää ja sitä minä en kysy ja toivon myös, että sille linjalle ei tämän keskustelun tiimoilta lähdetä vaikka nostinkin tällaisen vitsintapaisen väittämän esille
(älä syö koiraa kiinan matkalla-keskustelut).
vuohen ja karvakädet on jo joku (oletettavasti miespuolinen) maininnut ja nostellut sotakirvestä mutta "me" heilautamme valkoista lippua ja pidämme keskustelun vain koirissa ja muslimimiehissä, eikös juu.
Mieheni toiveesta lopetin koirani ja vaihdoin hänet vuoheen.
vaihdoit vuoheen, miehesi vai koirasi jonka lopetit? =D =D =D
No koiran tietenkin vaihdoin vuoheen! Pitäähän miehelläni nyt toinenkin vaimo olla. Se kuuluu hänen kulttuuriinsa.
En ole muslimi, mutta tässä lähipiirin kokemusta:
Maissa missä koirat eivät ole likaisia katukoiria, vaan rokotettuja perhekoiria, tuo koiraongelma ei ole mikään varsinainen ongelma. Koiran kanssa voi asua saman katon alla, sen kanssa leikkiä ja käydä lenkillä. Koiran kuolaan suhtaudutaan kuitenkin verrattaen epäluuloisesti. Raja tulee siis vastaan siinä, ettei koira saa hypätä aamulla sänkyyn naamaa nuolemaan, eikä se saa nuolaista välillä makupaloja lapsen jäätelötötteröstä. Nämä kaksi viimeistä ovat Suomessa kovin tavanomaista, mutta ei tosiaankaan hygienisyyden huippu.
kenelläkään ystävällämme ei ole koiria. Itse en voi sietää niitä! Hyi hitto, koti täynnä karvaa ja kuolaa, äitini koti haisi aina ällöttävältä koiralta,vaikka siivoushullu onkin.Koira kupsahti, joten lapsetkin voivat mennä mummille hoitoon.
Afrikassa asuessamme kotimme pihalla oli koiria vahteina, minä en niihin koskenut vaan ex-mies sai hoitaa kaiken niihin liittyvän. Koira (ja kissa!)-inhoni ei liity uskooni, en vain tajua,miten jotkut haluavat pitää sellaisia karvakasoja kotonaan...Varsinkin isoja tappajia.
Islam ei ole koskaan noussut esiin minun ja koirani tai miehen ja koirani suhteessa. Käymme siis vanhemmillani sen, minkä käymme ja koiraa tervehdimme asianmukaisesti, muistamme jouluna lahjoilla ja kohtelemme muutoinkin kuin perheenjäsentä, niin kuin asiaan kuuluu. Myös miehen veli tykkäsi koirasta todella paljon. Heillä kotonakin on koira, mutta ei aivan yhtä perheenjäsen kuin tämä meidän eikä aivan yhtä luotettava.
Meillä ei ole ongelmaa koiran kanssa, tosin kyseessä on suurikokoinen palveluskoira, jonka tarkoitus ei muutenkaan ole olla "lelu". Mies tykkää haukustamme, tosin osasyynä voi olla että koiralla on selkeä tarkoitus/työ (vahtiminen).
Hei
Minulla on koira ja muslimimies. Mies ei ole yhtä ihastunut koiraani kuin minä. On maininnut, että enkelit eivät tule ko. asuntoon ja kun muutetaan yhteen hänen perheensä ei voi tulla vierailemaan. On myös kiukuissaan sanonut, että minun pitää lopettaa koira kun muutamme yhteen.
No minä tomerana tyttönä tästä suivaantuneena, otin asioista selvää. Koraani ei kiellä koiria, kuten 99% maailman muslimeista ajattelee. Koiran eritteet ovat likaisia, mutta niin ovat ihmisenkin. Koraani antaa luvan syödä jopa koiran metsästämää riistaa.
Mieheni ei tätä uskonut, mutta on jo pikkuhiljaa hyväksynyt koiran ja silittääkin sitä ihan hyvillä mielin. Tietää myös, että koira tulee mukaan kun muutamme yhteen, tästä asiasta ei keskustella. Mikäli haluaa minut, on haluttava koirakin. Perheen suhtautumisesta asiaan en tiedä...jos eivät voi tulla kylään, niin me menemme sinne. Eipähän anoppi ole koko ajan kylässä ;)
Että semmottis.
Molemmat tykkäämme elämistä, vaikka lemmikkejä meillä ei olekaan. Ja niin pitkään, kun asumme kerrostalossa, niitä ei tule myöskään olemaan.
Poikkeuksena suomalaiseen tapaan verrattuna pitää koiria sisällä, mieheni mielestä koirien paikka on ainoastaan ulkona.
Vieraillessa ystäviemme luona, joilla on lemmikkejä tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Mieheni on vaan ilmoittanut ettei meidän kotiimme halua lemmikkejä sisälle.
CHIHUAHUAN!!!
En ole muslimi enkä tule, eikä ole koskaan ollut omaa koiraa eikä tule. Kissa oli mutta se tuli hulluksi kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa (molemmat oltiin töissä) hajoitti paikkoja ja repitapetteja niin piti antaa se parempaan kotiin (enkä puhu nyt "taivaan isän paremmasta kodista" vaan annettiin kisu lapsiperheeseen, jossa se sai leikkiä kyllikseen ja läheisyyttä kun meillä ei ollut sille aikaa.)
Mies ei pidä koirista, hän haluaisi ennemmin linnun lemmikikseen kuin koiran tai kissan (linnut ne vasta paskookin sisälle!). Kissa otettiin kun minä halusin sitä (en ollut silloin vielä töissä ja minulla oli aikaa leikkiä sen kanssa) Rakastan kissoja ne ovat jollakin tavalla kuin minä itse (ehkä siksi mies ei tullut toimeen kissan kanssa, kissa jopa kusi hänen päälleen kun nukuimme yhdessä... kyllä kissa tietää;D niin ne kusi ukinkin paidalle kun ukki kiusasi niitä ja puhui niistä rumasti...).
Miehellä oli kotonaan kesykyyhkyjä joita hän hoiti. Ihan tarkkaan en tiedä olivatko ne häkissä vai jotenkin kesytetty tai ehdollistettu tietylle alueelle tms. Heillä oli tapana myös perheen kanssa ruokkia kulkukoiria mutta koirat eivät saaneet tulla sisälle. Useimmat bangladeshilaiset (miehet ja naiset) ovat ilmaisseet joko inhonsa tai pelkonsa koiria kohtaan. Puhuin bangladeshilaisen naisen kanssa koirista ja kissoista ja hän sanoi pelkäävänsä niitä ja halusi vaihtaa puheen aihetta.
(epäilen että kyseessä oli myös kulttuurista inhoa etenkin koiraa kohtaan (muhammedin on sanottu antaneen kissan nukkua turbaaninsa liepeellä joten kissaa ei pidetä niin pahana ;D ihan hupsua))
Olen puhunut ahmedin kanssa, että haluaisin joskus taas kissan ja hän on kysynyt, että eikö hän ole tarpeeksi karvainen ja paijattava;D sanoi sitten että katsotaan asiaa... Sinänsä jos ottaisin nyt kissan siitä tuskin olisi hänelle mitään harmia, koska emme asu yhdessä mutta hän pitäisi sitä minua rajoittavana ja turhana ja rahojani syövänä elukkana (;D tosiaan hänhän on minulle kuin kissa;D).
No, ehkä en tarvitse oikeaa kissaa ennen kuin minulla on pysyvä elämäntilanne, omakotitalo maalla ja todellista aikaa antaa kissalle... eli joskus 60v;D
PS: Ahmed ja kissa eivät ole sama asia, kissa tarvitsee rakkautta;D
bidrali sinun jutut on tosi hauskoja olen niitä jo pidempään seurannut! mikset aloita vaikka kirjoittaa blogia tai jotain sivua liittyen esim. hauskat tarinat suhteesta tai "bidralin elämää"? uskon että tällä palstalla olisi monia seuraajia.. blogin voisit tehdä esim. blogger.com tai vuodatus.net !
Hmm no onhan sitä tietysti aina miettinyt mutta ongelma on se, että en saa kirjoitetuksi ilman näitä suomi24palstan kirjoituskehyksiä;D
Lisäksi kirjoitukseni ovat usein pääosin alkuperäiseltä tarkoitukseltaan vastauksia muiden kirjoittamiin kommentointeihin eli ne vaativat jonkinlaisen kimmokkeen. Tässä pätee se, että kukko ei käskien laula ja jos alkaisin kirjoittaa blogia siitä voisi tulla lopulta jotakin väkisin väännettävää.
Tuntuu että bidral, eli minun palstalle kirjoittava persoonani elää sellaisena kuin haluan sen olevan vain tällä palstalla ja muualle vietynä se kuolee.
Kirjoitan jatkuvasti käsin päiväkirjaani mutta oikeastaan vihaan koneella kirjoittamista (ei uskoisi henkilöstä, joka on istunut 10 tuntia tänään koneella;D) Tämän koneenkin aukaisin tehdäkseni keskeneräisiä kirjoitustehtäviä ja luentopäiväkirjaa mutta niin se vain kävi että juutuin palstalle taas pitkästä aikaa ihan juuttumalla.
Toinen juttu on sekin, että haluanko esimerkiksi näkyä jollakin tietyllä sivulla juttuineni. Palstalla kirjoittamisessa minun juttuni menevät kaiken muun mukana mutta omalla sivulla sitä olisi tavallaan yksin vastaamassa sisällöstä. Siitä voisi toki tullakin ihan suosittu sivu... sitten rupeaisi mietityttämään että lukevatko sitä "ystävät" vai "vihamiehet";D
En ole palstalla paljon sensuroinut tekstejäni (olen poistanut ja pyytänyt poistamaan, joitakin joissa on ollut yksityisiä paljastavia tietoja tai silloin kun olen kokenut, että tekstejäni seurataan... mies on esim. kuullut jotakin ja alkanut kyselemään jostakin kirjoittamastani asiasta) ja kirjoittamiseeni kuuluu se että vaikka esiinnyn bidral(d)ina kirjoitan omasta elämästäni ja omista ajatuksistani sekä tuntemuksistani.
Haluan olla rehellinen itseäni sekä lukijaani kohtaan (paikat nimet ja muut tunnistettavuus asiat tietysti pitää muuttaa, mutta epäilisinpä, että he jotka tuntevat minut saattaisivat joitakin tekstejä yhdistelemällä myös löytää lähipiirini ihmiset eikä se olisi näille muille hyvä... )
Tässä tietysti voidaan kysyä, että onko niillä muiden asioiden kertomisella sitten jotain merkitystä tarinoiden kertomiselle... joillakin on ja joillakin ei ole.
Merkityskin riippuu siitä, miten hyvin ko. ihminen on tunnistettavissa teksteistäni.
Ehkä blogin pitäminen voisi olla hyvä idea, jos kehityn kirjoittajana ja minulle tulee jokin selkeä asia, jonka puolesta haluan ehdottomasti kirjoittaa (kuten monella blogistilla on yhteiskunnalliset asiat ja erit. maahanmuutto).
vielä löytyy niin monta hyvää syytä olla sitä aloittamatta. Pitää tutkailla muiden blogeja ja miettiä onko minusta siihen ja onko bidral myös blogipersoona vai pitääkö minun keksiä jokin muu persoona tuntojeni tulkiksi (vaikka tyylilleni uskollisena kaikki saisivat tietää, että esim bloginpitäjä Suttura ja palstahenkilö bidraldi olisivat samat;D).