Olemme siis mieheni kanssa tunteneet puolitoista vuotta josta seurusteltu puoli vuotta. Minä olen 21-vuotias ja mies 26-vuotias.
Minua vaivaa mieheni menneisyys aivan hullun lailla. Itse olen ollut sitä sorttia, että odotan sen oikean tulevan, jonka kanssa voin harrastaa seksiä ja muuta. Olin siis lähes kokematon mieheni tavatessani. Mies taas on seurustellut monen monituista kertaa. Seurustelut ovat kestäneet parista kuukaudesta moniin vuosiin. Hänellä on ollut myös seksisuhteita. Minua vaivaa se, että hänellä on ollut niin monta kumppania. Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka on paneskellut ties kenen kanssa?
Mies itse sanoi, että hän on vain yrittänyt etsiä sitä oikeaa ja siks naisia on tullut ja mennyt. On sanonut minun olevan se oikea. Minua silti inhottaa ja mietin, että miten voin olla millään tavalla erityinen hänelle, kun hänellä on niin paljon ollut naisia. Hänellä on niin paljon vertailupohjaa ja minä olen tällainen ihan tavallinen nuori nainen. :(
Kadun tosin sitä, että sanoin mieheni olevan vain miespuolinen huora. Siltä minusta tosin tuntuu joskus....
Minua vaivaa mieheni menneisyys aivan hullun lailla. Itse olen ollut sitä sorttia, että odotan sen oikean tulevan, jonka kanssa voin harrastaa seksiä ja muuta. Olin siis lähes kokematon mieheni tavatessani. Mies taas on seurustellut monen monituista kertaa. Seurustelut ovat kestäneet parista kuukaudesta moniin vuosiin. Hänellä on ollut myös seksisuhteita. Minua vaivaa se, että hänellä on ollut niin monta kumppania. Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka on paneskellut ties kenen kanssa?
Mies itse sanoi, että hän on vain yrittänyt etsiä sitä oikeaa ja siks naisia on tullut ja mennyt. On sanonut minun olevan se oikea. Minua silti inhottaa ja mietin, että miten voin olla millään tavalla erityinen hänelle, kun hänellä on niin paljon ollut naisia. Hänellä on niin paljon vertailupohjaa ja minä olen tällainen ihan tavallinen nuori nainen. :(
Kadun tosin sitä, että sanoin mieheni olevan vain miespuolinen huora. Siltä minusta tosin tuntuu joskus....
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ymmärrän sinua hyvin, sillä olen samanlainen, tosin toista sukupuolta. En voisi kuvitella seurustelevani sellaisen naisen kanssa, jolla on irtosuhteita. Jotenkin tulee sellainen olo, että hän voisi nusiskella kenen kanssa tahansa, ja että hän voisi lähteä paremman seksin perässä toisen miehen matkaan...
En tiedä mistä moinen ajattelu johtuu, mutta en pidä sitä lainkaan huonona ajattelutapana. Ajattelen niin, että irtosuhteita/seksisuhteita harrastava on potentiaalisempi pettäjä, ja olen tyytyväinen tähän ajatukseeni.
Tämän takia en itsekkään harrasta mitään seksi-/irtosuhteita. Haluan sillä tavoin kunnioittaa kumppaniani.
Itselläni on aivan samanlaisia ajatuksia... Olenhan itsekin harrastanut irtosuhteita jonkin verran, mutta miehellä niitä on ollut todella paljon. Asia vaivaa minua aina välillä jonkin verran, jos esim. olemme yhteisten tuttaviemme seurassa tai tapaan jotain miehen naispuolisia ystäviä, en voi olla miettimättä että "onkohan se pannut totakin" jne jne.. Vaikka onhan itselläni sama tilanne, olen harrastanut seksiä kaveripiirinimiesten kanssa eikä se ole mikään ongelma kenellekään, en esimerkiksi kuvittele pettäväni miestäni heidän kanssaan.
Pelkästään ajatus siitä, että mies on harrastanut seksiä muiden kanssa tai että hän on joskus rajastanut jotakuta, saa minut voimaan pahoin. En ymmärrä mistä se johtuu, koska en esimerkiksi ajattele hänen pettävän minua näiden naisten kanssa. Tulen vain surulliseksi ja masentuneeksi näitä muita suhteita ajatellessani.. :(
"Pelkästään ajatus siitä, että mies on harrastanut seksiä muiden kanssa tai että hän on joskus rajastanut jotakuta, saa minut voimaan pahoin. En ymmärrä mistä se johtuu,"
Se johtuu siitä, että olet omistushaluinen ja erittäin itsekeskeinen. Et ole kypsä rakastamaan oikeasti.
vielä mitenkään kauhean erityinen hänelle, kun ottaa huomioon että olette seurustelleet niin lyhyen aikaa, ja miehellä on takana lukuisia vuosienkin pituisia suhteita. Hän tietää kyllä että menee paljon pidempään ennenkuin oikeasti tuntee toisen ja tietää olisiko siitä elämänkumppaniksi. Sinulle taas tämä mies on erityinen, hyvin erityinen koska hän on ensimmäisesi(ymmärsin että eka seksikumppanisi) ja toivoaksesi "mr. Right". Mies tuskin ajattelee niin romanttisen puhtoisesti ja naiivisti, sillä hän on nähnyt, kokenut ja pettynyt enemmän kuin sinä.
Sekin on totta, että kun miehellä on vertailupohjaa enemmän, saattaa olla että hän jättäisi sinut ellei koe saavansa tarpeeksi tyydyttävää seksiä.
Jos taas kyseessä on rakkaus, sellaisella ei ole niin paljon väliä.
Ei kannata ajatella liian naiivisti ja ruusuisesti ennen kuin olette tunteneet pidempään.
Tuskin sinussa kuitenkaan on mitään vikaa kun mies edelleen sinut haluaa pitää.
Mies sanoo rakastavansa ja pitää minua oikeanaan. Valehteleeko hän sinusta minulle? Ollaan muuttamassa yhteen muutaman kuukauden päästä ja ollaan puhuttu lapsien hankkimisesta.
Tämä mies ei ole ensimmäiseni.
Musta sun ei kannata muuttaa vielä yhteen, 6-8 kk tuntemisen jälkeen ei vielä toisesta tiedä sitä kaikkea. Mistä moinen kiire? Lapsiakaan ei kannattaisi "hätäisesti" tehdä. Yhteen ehtii muuttaa myöhemminkin.
Millään ei tutustu toiseen ihmiseen paremmin kuin yhdessä elämällä. Avoliitossa oppii muutamassa kuukaudessa enemmän toisesta ihmisestä kuin tapailusuhteessa oppisi viidessä vuodessa.
Lapsia ei tosiaan kannata tehdä heti yhteenmuuton jälkeen.
En nyt tiedä olitko alkuperäinen vai joku muu miehensä menneisyydestä mustis, mutta:
- ei mies valehtele
- hän ei ole valehdellut myöskään niille aikaisemmille naisilleen sanoessaan rakastavansa heitä
- ja mahdollisesti suunnitellessaan heidän kanssaan yhteen muuttamista.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että teidän suhteenne olisi jotenkin erilainen kuin ne hänen aikaisemmat? Jokaisessa hän on ollut yhtä ihastunut ja sitten rakastunut ja suunnitellut tulevaisuutta, ja jokaisessa jokin on mennyt pieleen. Ehkä teillä ei mene, ehkä tämä on nyt se oikea suhde hänelle. Mutta ehkä menee, ja silloin olet harrastanut "tilapäissuhteita" siinä missä hänkin.
Ihmisten vastauksia lueskellessani ei voinut välttyä ajatukselta, et onpas porukoilla täällä huono itsetunto?!
Siis jos kumppanien exien määrä tai suhteiden laatu arvelluttaa, ni ehkä on syytä katsoa ihan ekaksi peiliin ja pohtia mistä tuo epävarmuus johtuu...?
Ja turha ketään (sukupuoleen katsomtta) on lähteä huorittelemaan kumppanien lukumäärän perusteella. Ellei kyseinen hlö ole ottanut taksaa aktista! ;)
Järki käteen!
"Siis jos kumppanien exien määrä tai suhteiden laatu arvelluttaa, ni ehkä on syytä katsoa ihan ekaksi peiliin ja pohtia mistä tuo epävarmuus johtuu...?"
Jos ihmisellä on liuta exiä, ensimmäiseksi tulee mieleen että tämän ihmisen ratkaisu parisuhteen ongelmiin on eroaminen. Nimittäin ainoa kaikkia entisiä parisuhteita yhdistävä tekijä on ihminen itse. Jos suhteet menevät päen päästään päin prinkkalaa, se kertoo jotain ongelmanratkaisukyvyistä ja -haluista.
Ei ainakaan minulle tule heti ensimmäisenä mieleen, että henkilön ratkaisu parisuhde ongelmiin on eroaminen. Jos suhteet menevat aina päin peetä, niin ei se minun mielestäni kerro ettei ihmisellä ole ongelmanratkaisukykyä tai ei halua selvittää asioita. Tältä osin meidän mielipiteemme ovat ristiriidoissa keskenään. Tähän tarvittaisiin nyt tutkimuksellinen näkökanta ratkaisemaan kumman mielipide on lähempänä oikeata.
Olen kyllä sitä mieltä, että exien määrä voi kertoa myös kyseisen henkilön huonosta itsetunnosta. Varsinkin naisissa on varsinaisia automaatteja, jotka siirtyvät parisuhteesta toiseen kuin liukuhihnalta. Sellainen toiminta on läheisriippuvuuden merkki, ei missään nimessä vahvan itsetunnon merkki.
No tuota, kyllähän jo 30 ikävuotta lähestyvältä miehellä lähes joka nainen olettaa olleen lukuisia sänkykumppaneita. Oliko tämä sinulle jonkinlainen yllätys, eikö sitä sanottu missään Demissä tai vastaavassa lehdessä miehistä?
Jos kaikki naiset ei kuitenkaan ajattele noin, niin onpa helvetinmoinen mäihä että mun kohdalle sattuu aina kaikki tollaset. Kukaan ei voi ajatella niin, että tää mun estynyt käyttäytymiseni johtuisi lapsellisesta ujoudesta ja kokemattomuudesta, eikä siitä että olisin pannut satoja naisia eikä kyseinen nainen täytä laatuvaatimuksiani.
Harvoimpa ihmisten mielipiteillä on merkitystä ja varsinkin arkipäiväisissä asioissa. Jokainen kyllä halua kertoa mielipiteitään, mutta harvat ovat ne mielipiteet joilla olisi mitään merkitystä mihinkään tai kehenkään. Jokin pakoittava voima kuitenkin käskee ilmaista oman mielipiteen joka asiasta, joka vähänkään poikkeaa omasta ajatusmaailmasta. Ehkä se kertoo pätevöitymisestä ja halusta osoittaa ihmisille jotain heidän vääränlaisesta ajatusmaailmasta suhteessa omaan oikeanlaiseen ajatusmaailmaan. Mutta tässäkin tapauksessa omatkin ajatukst ovat toisilta ihmisiltä opittuja ajatuksia, sellaisilta ihmisiltä joihin luottaa ja joiden kanssa on kasvanut.
tekstiä, kuin suoraan jostain oppaasta.
Koita ymmärtää, että näillä palstoilla liikkuu myös kaltaisiani yksinkertaisia ihmisiä - ja suoraan sanottuna en ymmärtänyt tuosta paljoakaan.
Kaikenlainen keskusteleminen perustuu ns. filosifiseen ajatteluun tai muutenhan elämä olisi valmiiksi käsikirjoitettua, niin kuin oppaista suoraan kopioisi. Ihmiset noudattavat näilä palstoilla enemmänkin sosiaalisia normeja (oppaita) kuin omia johtopäätelmiä asioiden yhteneväisyyksistä. Nämä normit pitäisi olla jokaiselle ihmiselle jo itsestään selvyyksiä, niitä kummemmin miettimättä tai saatika kyselemättä. Ei autollakaan ajamista enään mietitä kun siihen on rutinoiduttu, sen kuin vaan ajelee. Viestejä ei voi suunata vain tietynlaisille ihmisille, koska kaikenlaiset ihmiset lukevat näitä viestejä. Maailmassa on paljon asioita, eikä niitä kaikkea voi yhden ihmisen elinaikana ymmärtääkään.
"Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, joka on paneskellut ties kenen kanssa? "
Sanotaan nyt suoraan, että poikamiehen ei koskaan kannata sanoa "ei", jos seksiä on tiedossa.
Tuollainen asia ei korjaannu itsestään. Väittäisin jopa, ettei suhteenne tule johtamaan hyvään ja pitkään parisuhteeseen. Jos jatkaisitte, on todennäköistä, että piinaisit teitä molempia samalla tavalla vielä 25 vuoden päästäkin. On olemassa aviopareja, joissa 75-vuotias on sairaalloisen mustasukkainen 75-vuotiaasta puolisostaan ilman mitään todellista syytä.
Minulla oli aikoinaan tyttöystävä/avopuoliso, jolle oli aivan ylipääsemätöntä, että minulla oli ollut pari naista ennen häntä. Hänen mieletön mustasukkaisuutensa tuhosi suhteen kaikki edellytykset. Jossain vaiheessa hän myös hakeutui terapiaan, mutta ei siitäkään ollut apua. Suhde päättyi pian omalla painollaan. Hän jatkoi terapiassa käymistä myös suhteen jälkeen. En tiedä, paransiko se hänen tilannettaan tulevaisuuden kannalta.
Tällaiset ongelmat ovat kypsymättömyyden merkki.
Mustasukkaisuus tuhoaa suhteen perustan. Aina.
..ja sinä olet siitä mustasukkainen. Luulitko oikeasti, että sinun "oikeasi" odottaa yksin kotona 26-vuotiaaksi että tapaa sinut? Lapsellista tekstiä. Tottakai hän tuohon ikään mennessä on ehtinyt seurustella ja varmaankin sillä hetkellä hän on ajatellut että se oikea on nyt tässä. Eron tullessa hän on löytänyt uuden ihmisen ja ajatellut että se oikea on nyt tässä. Monien seurustelujen ja erojen jälkeen hän on löytänyt sinut ja ajattelee omien sanojensa mukaan, että sinä olet se oikea!
Miksi pidät itseäsi VAIN ihan tavallisena nuorena naisena. Jos hän ei sinua haluaisi juuri tuollaisena, hän ei olisi kanssasi. Itsesäälistä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa, Ole ylpeä siitä mitä olet! Olet ainutlaatuinen!
Jätä murehtimiset ja elä elämääsi miehesi kanssa, jokaisella ihmisellä on menneisyys! Se täytyy vain hyväksyä. Jokaisessa suhteessa. Pilaat suhteesi tuolla, että et hyväksy hänen menneisyyttään. Sinullakin on oma menneisyytesi ja hän hyväksyy sen.
Eilistä et voi muuttaa, mutta voit vaikuttaa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Tee niin.