Moi!
Olen pian 18 vuotias tyttö ja seurustelen 19 vuotiaan pojan kanssa. Olemme seurustelleet pian puoli toista vuotta ja olemme kihloissa. Meillä on yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ja paljon onkin....
Tämä on ensimmäinen suhteeni ja kyse, ei ole nyt siitä, että suhteessa menisi huonosti ja ero tulisi kysymykseen vaan ajattelin kysyä, että millaiseksi toisten ihmisten suhteet ovat muuttuneet ns. alkuhuuman jälkeen?
Alussa meidän suhteessa kaikki oli ihanaa eikä nähnyt toisesta muutakuin ne hyvät puolet, mutta nyt toinen ärsyttää minua helpommin kuin ennen ja välillä todella menee hermot(johtuu osittain myös mun luonteesta, äkkipikainen ja ärhäkkä). Onko se normaalia, että kynnys ns. tiuskimiseen ja lievään "raivoamiseen" laskee, mitä paremmin tuntee kumppanin?
Osaako kukaaan kuvailla, että miten parisuhde muuttuu alkuhuuman jälkeen ja että millainen muuttuminen on normaalia ja sellaista, että suhde sen kestää?
Kiitos jo etukäteen! :))
Olen pian 18 vuotias tyttö ja seurustelen 19 vuotiaan pojan kanssa. Olemme seurustelleet pian puoli toista vuotta ja olemme kihloissa. Meillä on yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ja paljon onkin....
Tämä on ensimmäinen suhteeni ja kyse, ei ole nyt siitä, että suhteessa menisi huonosti ja ero tulisi kysymykseen vaan ajattelin kysyä, että millaiseksi toisten ihmisten suhteet ovat muuttuneet ns. alkuhuuman jälkeen?
Alussa meidän suhteessa kaikki oli ihanaa eikä nähnyt toisesta muutakuin ne hyvät puolet, mutta nyt toinen ärsyttää minua helpommin kuin ennen ja välillä todella menee hermot(johtuu osittain myös mun luonteesta, äkkipikainen ja ärhäkkä). Onko se normaalia, että kynnys ns. tiuskimiseen ja lievään "raivoamiseen" laskee, mitä paremmin tuntee kumppanin?
Osaako kukaaan kuvailla, että miten parisuhde muuttuu alkuhuuman jälkeen ja että millainen muuttuminen on normaalia ja sellaista, että suhde sen kestää?
Kiitos jo etukäteen! :))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan normaalia kaavaa seurustelunne toteuttaa. Olen lukenut yhteiskuntatieteitä ja parisuhteeseen liittyneitä artikkeleita niin paljon, että alkuhuuma on justiinsa nimensä kaltainen. Se kestää muutamasta kuukaudesta noin 1,5 vuoteen. Sen jälkeen ihmiset hiukan erkanevat ja tutkiskelevat toista oikeammassa perspektiivissä.
Suhteiden alussa huomioidaan helposti vain ne hyvät puolet. Arki ja toisen kanssa eläminen tuo kuitenkin väkisinkin mukaan myös ne huonot puolet.
Parisuhteet kestää, jos on valmis hiukan sietämään toisen erilaisuutta ja sovittelemaan omia käsityksiään mukailevammiksi. Aina ei itse ole oikeassa...eikä se toinen aina ole oikeasti niin pösse, miltä aina vaikuttaa. Omiin tulkintoihin tulee mukaan myös tunteita, jotka liittyy enemmän omaan itseen ja historiaan, kuin oikeasti siihen kumppaniinsa.
Ei siinä mitään hätää, jos olet temperamenttinen.
Olet oma itsesi ja jos ei se toiselle kelpaa, sille ei voi mitään. Temperamentti tasoittuu kyllä iän myötä...
Mutta jos olette ihan eri planeetalta, ja joka asiasta lähtökohtaisesti täysin eri mieltä, hankausta tulee usein. Ehkä et aluksi huomannut näitä ärsyttäviä piirteitä, koska alkuhuumassa niitä ei joko halua nähdä tai toinen esittelee mieluummin vain niitä hyviä puoliaan.
Esittää ei kuitenkaan voi koko elämää, joten suhde punnitaan parhaiten vasta sitten, kun osataan olla jo ihan omia itsejään.
Kyllä se siitä tasoittuu, kunhan muistatte huomioida toisianne myös siinä hyvässä, mitä näette. Kehukaa, jaksakaa ja jutelkaa! :)
Täältä löytyy artikkeli Pelkkää kemiaa. Siinä kerrotaan mikä hormoni tekee mitäkin tunteissamme.
http://vilmaroosa.blogit.fi/page/5/
iässä. Monien suhteet silti kestävät. Tahtoa se vaatii molemmilta, jatkossakin.
Hankausta tulee varmasti. Itsestä riippuu, miten kovasti sattuu. Naiselle on viisautta olla ns. näkemättä joitakin asioita ja hyväksyä ne. Voittopuolisesti hyvien piirteiden näkeminen kyllä antaa voimaa.
Arki tulee väkisin suhteeseen, mutta se ei olekaan ollenkaan paha, sillä sitä vartenhan elämme! Siitä voi oppia nauttimaan. Pienet kivat asiat on tärkeitä. Toisen ilahduttaminen kuuluu asiaan, aina.
Kunnioittaminen on perusta, itsen ja toisen. Mutta pitää olla myös luottamuksen arvoinen. Eli ei missään nimessä saa pettää luottamusta.
Yhteiset tavoitteet kantavat suhdetta. Ne kun on samassa linjassa, niin hyvin menee. Omassa suhteessni huomasin yhden tavoitteen saavuttua, että tuli aukko, mitä nyt? Ei hätää, uusi tavoite. Ja täytyy sanoa, että elämä yllättää. Ja kantaa. Eli varautukaa rauhallisin mielin mahdollisiin yllätyksiin. Panikoida ei kannata, kaikki järjestyy.
Toisin sanoen tahtoa tarvitaan hyvinä ja huonoina aikoina.
Meille tuli maatila vanhoilla päivillä, pojalle siirtyen. Kohta päälle mieheni sairastui luuydinsyöpään. Lähdenkin häntä hakemaan piakkoin kantasolukeräyksestä. Meillä on usko Jeesukseen auttanut kaiken vastaanottamisessa.
Hyvää jatkoa teille nuorille. Olisi hyvä, ettei kumppania tarvitsisi vaihtaa. Aina se ei kuitenkaan onnistu, mutta onnea teille kuitenkin toivon!