Hei vaan kaikille.
Mikähän mahtaa olla ongelma, kun seurustelukumppania tuntuu olevan niin vaikea löytää. Olen tällainen rauhallinen ja paljon hymyyilevä nuorimies mutta ei vain tunnu onnistavan. Ulkoisesta olemuksesta sanottakoon, että pukeudun siististi ja kaikenlaista liikuntaa olen harrastanut ikäni, pituudeltaankin olen normaalimiehen mittainen. Tupakkaa en polta, viinaa juon harvakseltaan ja kohtuudella. Minuun ihastuvat ovat joko tuttujen tyttöystäviä tai sitten vastakohdaksi saa humalaisilta naisilta suoria ehdotuksia. Kiinnostaako parikymppisiä naisia tosiaan vain itseään esille tuovat, ympäripäissään olevat ja röyhkeästi käyttäytyvät miehet? Tuskinpa :) Vai eikö minuntyyliseni mies tänä päivänä seurustelumielessä kiinnosta hurjaa nuoruutta viettävää nykynaista? Vai ovatko pääkaupunkiseudun naiset yksinkertaisesti nirsoja miesten suhteen? Kommentoikaa ja kertokaa!
Osasyy on varmastikin hieman ujo luonne, joka vaikeuttaa aloitteen tekemistä. Täysin ventovieraan kanssa en tohdi enää mennä juttelemaan, kiitos hyvin kylmäkiskoisen kohtelun joskus menneiltä kerroilta. Ujous vaivaa siis lähinnä silloin, kun näen mielenkiintoisen ihmisen, joka on täysin tuntematon minulle. Ei oikeastaan muuten. Osin voi siis tällä seikalla selittää nykytilanteeni mutta ei kokonaan. Tiedän hyvinkin monta, paljon itseäni arempaa henkilöä naisten suhteen, jotka ovat seurustelleet jo vuosia. Toivottavasti tämä on vain huonoa tuuria eikä mitään vakavampaa :)
Mikähän mahtaa olla ongelma, kun seurustelukumppania tuntuu olevan niin vaikea löytää. Olen tällainen rauhallinen ja paljon hymyyilevä nuorimies mutta ei vain tunnu onnistavan. Ulkoisesta olemuksesta sanottakoon, että pukeudun siististi ja kaikenlaista liikuntaa olen harrastanut ikäni, pituudeltaankin olen normaalimiehen mittainen. Tupakkaa en polta, viinaa juon harvakseltaan ja kohtuudella. Minuun ihastuvat ovat joko tuttujen tyttöystäviä tai sitten vastakohdaksi saa humalaisilta naisilta suoria ehdotuksia. Kiinnostaako parikymppisiä naisia tosiaan vain itseään esille tuovat, ympäripäissään olevat ja röyhkeästi käyttäytyvät miehet? Tuskinpa :) Vai eikö minuntyyliseni mies tänä päivänä seurustelumielessä kiinnosta hurjaa nuoruutta viettävää nykynaista? Vai ovatko pääkaupunkiseudun naiset yksinkertaisesti nirsoja miesten suhteen? Kommentoikaa ja kertokaa!
Osasyy on varmastikin hieman ujo luonne, joka vaikeuttaa aloitteen tekemistä. Täysin ventovieraan kanssa en tohdi enää mennä juttelemaan, kiitos hyvin kylmäkiskoisen kohtelun joskus menneiltä kerroilta. Ujous vaivaa siis lähinnä silloin, kun näen mielenkiintoisen ihmisen, joka on täysin tuntematon minulle. Ei oikeastaan muuten. Osin voi siis tällä seikalla selittää nykytilanteeni mutta ei kokonaan. Tiedän hyvinkin monta, paljon itseäni arempaa henkilöä naisten suhteen, jotka ovat seurustelleet jo vuosia. Toivottavasti tämä on vain huonoa tuuria eikä mitään vakavampaa :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mun mielestä syitä vois olla seuraavat:
- Sulla on käynyt huono tuuri, mutta huono tuuri ei ole loputon, muista se :).
- Ujo luonne vähentää vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvia lähestymisiä huomattavasti, joten siksi rohkeemmalla ihmisellä nopeammat mahdollisuudet pariutua. Mutta ujolla on sitten oltava vain valttia ja malttia odottaa enempi.
- Nuorilla ei ole mikään mieletön tarve pariutua, he haluavat viettää vapaampaa elämää.
- Kaupunkilaiset ovat villimpiä kuin "maalta" olevat. "Maalaiset" ovat enempi seurustelevaa tyyppiä.
- Rauhallinen ja kiltti ei sytytä vielä niin paljon nuoria naisia. Mutta kolmikymppisenä sunlainen on jo kovaa valuuttaa kun halutaan lapsille turvallinen isä ja itselleen elämänsä malliikkaasti hoitanut raitis mies.
- Sama ongelma varmasti monilla naisillakin. Naiset silti paljon krantumpia ja vaativempia. Mies ihastuu naiseen paljon helpommin kuin nainen mieheen. Naisella jo kaunis hymy, rinnat, pitkät hiukset saa miehen ihastumaan. Nainen vaatii ihastumiseen paljon enempi. Anna naiselle se paljon enempi. Näytä sisäinen kauneutesi. Sen voi näyttää vain ajan kanssa, joten saa hänet tutustumaan itseesi.
- Ne aremmat henkilöt jotka ovat seurustelleet jo vuosia, ovat tavanneet toisensa netistä tms. paikasta ;).
Malttia tosiaan kysyy. Olen hieman eri mieltä tuosta nuorten ihmisten halusta seurustella. Kaikista parikymppisistä ystävistäni huomattava osa seurustelee, tällaisia ikisinkkuja kuten minä ei löydy kuin muutama. Toki olen itsekin seurustelut mutta kovin pitkää aikaa ei ilmeisestikään rauhalliset ja kiltit miehet jaksa kiinnostaa. Itselläni on ollut jo monen vuoden ajan hirveä kaipuu kunnon parisuhteeseen, ei kai tässä mitään ongelmaa olisikaan, jos huoleton ja vapaa elämä kiinostaisi enemmän.
Kymmenen vuotta on aika pitkä aika odottaa :) Viisitoistakesäisenä kuvittelin, että kilttien miesten kysyntä alkaisi siinä kahdenkympin kieppeillä.
Minun arat miespuoliset tuttuni eivät ole netin tai muun vastaavan paikan kautta kumppaniaan löytäneet, vaan nainen on tehnyt aloitteen. Harvemmin käy meikäläisellä moinen flaksi :) Kuten jo alussa mainitsin, lähestymiset ovat pikemminkin suoria ehdotuksia. Vastatessani ettei yhden illan jutut kiinnosta, vastaukseksi saa, että "Tuollaisia miehiä on nykyään harvassa" ja naisen pikaisen liukenemisen paikalta. Se siitä sisäisestä kauneudesta. kaipa sitä täytyy maalle muuttaa.. :)
kuulla, että sinunlaisiasi miehiä on vielä jossain. Minä taas olen kyllästynyt meneviin miehiin, jotka etsivät yhdenillanjuttuja. Minä olen sen ajan jo käynyt läpi. Ja etsin edelleen juuri "sinua".
Miksemme kohtaa? Siinä pulma. Ehkä ne polut joskus risteävät. Rohkeasti vaan juttelemaan. Ja jos sataa paskaa niskaan, niin so what. Elämä jatkuu.
Emme me kaikki pääkaupunkiseudun naiset kranttuja ole. Villejä kylläkin ;).
Kunnianhimonani on aina ollut olla paras mahdollinen vaimo ja äiti, ei tehdä uraa työssäni. Olen aina etsinyt sitä huumorintajuista ja huomaavaista suomalaista miestä. Nyt ikää alkaa kertyä, eikä etsimääni miestä ole löytynyt. Ujo en ole, yhden yön jutuista en piittaa, olen kuulemma kaunis katsella ja aina porukan illopilleri. Ehkä minun pirteyteni on sitten ollut esteenä, ettei etsimäni mies ole uskaltanut kanssani juttusille.
Itsekin olen ajatellut rauhallisemmalle paikkakunnalle muuttamista, mutta perhe ja ystävät ovat pitäneet täällä isossa kaupungissa, joskaan ei pääkaupunkiseudulla. Pelottaa ajatella alkaa uusi elämä ihan alusta jossain muualla.
Tsemppiä sinulle, joka tämän ketjun aloitit. Ehkä klisee siitä, että kaupassa saattaa maitohyllyllä tavata "sen oikean" sattuu joskus jonkun kohdalle, ei luovuteta ;)
meitä vielä. Jännä juttu, ettei itselleni ole mitään tuollaista vaihetta koskaan edes tullut. Enkä jaksa uskoa, että tulekaan. Minunlaiseni ovat niitä miehiä, jotka vain katsovat naista pitkään toivoen, että toinen huomaisi ja tekisi jonkinlaisen aloitteen. Siksi emme kohtaa. Tai kohtaamme mutta sekin hetki menee aina ohi. Valitettavasti niin vahvaa itsetuntoa en omaa, että voisin torjutuksi tulemisen jälkeen todeta so what. Elämä jatkuu mutta on hetken aika musta ja voi sanoa ettei paljoa naurata.
Ironista sinällään, että oma ujoutenikin rajoituu ainoastaan tuohon ihka ensimmäisen kontaktin luomiseen. Eihän se ole ollenkaan niin vaikeaa alkaa juttelemaan jonkun itselleen tuntemattoman kaverin kaverin kanssa mutta auta armias, jos pitäisi yksinkertaisesti kävellä jonkun luokse ja sanoa jotain :)
Ihailtavaa rohkeutta tehdä kuten itse parhaakseen kokee/näkee. Tuossa voi olla perää, ettei etsimäsi mies välttämättä uskalla tulla juttusille, jotkut miehet saattavat pelätä lähestyä pirteää ja itsevarmaa naista. Kaunis nainen vetää aina puoleensa myös niitä vähemmän kiinnostavia miehiä, jotka muistavat osoittaa puheillaan ja eleillään, mikä heitä kiinnostaa ;)
Kiitos onnentoivotuksesta ja kaikkea hyvää jatkossa sinulle. Toivotaan että onni joskus potkaisee, ei viitsisi vielä tässä iässä toivoa heittää kokonaan. Jos olet luonteeltasi pirteä, niin uskon onnen vielä kyllä kääntyvän ;)
Oli ihan pakko vielä lähteä sinulle kommentoimaan kuinka oikeassa oletkaan. Niistä eleistä.. Olen rintava, mutta en ylipainoinen "naisellisen kurvikas" nainen. Jos mies tulee juttelemaan minulle, mutta tuijottaa suoraan rintoihini puhuessaan, tekisi mieleni joskus esitellä "Maija ja Pirkko" hänelle. Ihan kuin minä en siinä ollenkaan olisikaan, mutta rintani kuitenkin. Se on niin ärsyttävää, etten enempää huomiota halua sitä henkilöä kohtaan antaa, jääköön puolestani omaan arvoonsa.
Liiaksikin käytetty klisee kertoo sisäisen kauneuden tärkeydestä, niin totta, mutta ensimmäisenähän sitä kiinnostuu toisesta ulkonäön perusteella (valitettava asia). Ei siinä vaiheessa voi olla vielä kovin tarkkaa mielipidettä "tärkeistä" asioista, kuten luonteesta, muodostanut.
Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, että ellei mies pysty keskustelemaan silmiini katsoen ja jotain viisasta (ei siis esim. seksiin liittyvää)sanoen, ei jaksa kiinnostaa, eikä huvita tuntea hänen sisäistä kauneuttakaan tarkemmin.
Oli kiva huomata, että joku mieshenkilö on asiaan kiinnittänyt huomiota :)
Jos et itse tee aloitetta, niin miten voit valittaa, ettet tapaa ketään? Näin se vain menee, että aloite on miehen tehtävä. Epäreilua? No niinpä kai. Mutta mieti ihmeessä, kannattaako jäädä ruikuttamaan tilanteesta vai ottaa itseä niskasta kiinni. Ei sitä itsensä nolaamista saa niin pelätä, sen verran on itsetuntoa oltava normaalilla ihmisellä.
Hyvin helppoa sanoa, että sen kun vain teet kuten sanon niin hyvä tulee. Vähän kuin sanoisit korkean paikan kammoiselle, että sieltä pilvenpiirtäjän katolta on mukava heilutella jalkoja, kokeile vaikka.
Kuinka tarkkaan luit kirjoitukseni? huomasitko toteamuksen, että täysin ventovieraan ihmisen luokse en tohdi kävellä ja mennä juttelemaan. Tähän asti olen tutustunut hieman varkain aina esimerkiksi johonkin kaverin kaveriin ja pyytänyt treffeille. Tai mennyt ystävän vanavedessä johonkin porukkaan ja alkanut juttelemaan minua kiinnostavan naisen kanssa. Eikö se ole mielestäsi aloitteen tekemistä? Valitinko jossain vaiheessa, etten tapaa ketään? Pahoittelen, jos ilmaisin itseäni jotenkin epäselvästi mutta kyse oli seurustelukumppanin löytämisen vaikeudesta, ei siitä ettenkö koskaan tapaisi ketään. En ehkä tapaa tulevaa elämänkumppaniani yhtä nopeasti kuin normaalit ihmiset, kuten asian hienosti ilmaisit, mutta tapaanpa kuitenkin.
Ei saisikaan pelätä itsensä nolaamista tällä tavalla mutta minäpä pelkään. Ilmeisestikään en omaa samanlaista rautaista itseluottamusta, kuin sinä omaat(kirjoituksesi perusteella) mutta onneksi en olekaan kuten sinä. Kaikki ihmiset kun eivät jostain kumman syystä ole samanlaisia vaikka kuinka yrittäisivät. Toiset ovat oikeasti jonkin asian suhteen arkoja mutta pitävät silti itseään ihan normaaleina ihmisinä :)
Tuota en ole koskaan ymmärtänyt miksi miehen pitäisi tehdä välttämättä aloite? Ilmeisesti hyvin monet naiset ajattelevat, että kyseessä on jokin miehelle kuuluva pakollinen velvoite. Arvaanko väärin jos sanon, että mies, joka ei lähesty sinua itsevarmuutta puhkuen ja kliseita ladellen, ei ole mielestäsi todellinen mies?
Kiitos, tuollainen lämmittää mieltä :) Saa olla aika tietämätön mies, jos kuvittelee jonkun naisen tykkäävän moisesta lähestymistavasta. Itseäni risoo taasen naiset, jotka tulevat 100% itsevarmoina tyrkyttämään itseään ja niin tietoisina omasta kauneudestaan, että sen varmasti kaikki paikalla olevat huomaavat. Meitä on tosiaan moneen lähtöön :)
sitte kun me ihmiset emme enää tuijota peiliin ja ajattele en mää ton kans voi mennä jutteleen kun se on niin kaunis tai mitä mää sille sanon....
unohtakaa ihmiset niitä pelkoja ja estoja! minulla on pari hyvää kokemusta kun on jännittäny niin saakelisti mennä mimmin juttusille....
vaikka siinä hetken änkytin niin päästiin juttuihin.... ANTAKEE MENNÄ! TÄYSILLÄ ETEENPÄIN!
Mutta sitten kun hetken änkyttelyn jälkeen saa tarpeeksi tylyn kohtelun, niin eipä kauhiasti tee enää mieli mennä juttelemaan toiste. Ymmärrän pointtisi mutta ei se todellakaan johdu siitä, miltä toinen näyttää. Pelkoja ja estoja en yksinkertaisesti pysty tuosta vain unohtamaan. Olisikin niin yksinkertaista.
jos menisit tanssikurssille. Siellä niitä miehiä kaivataan, ja naisia riittäis pilvin pimein.
Ei välttämättä mikään huono idea, tansiitunnitkin tulisivat enemmän kuin tarpeeseen :)
Ja suurin osa tanssikursseille menevistä naisista menee niihin sentakia, että löytäisivät miehen ;)
Tuohan kuulostaa suorastaan lupaavalta. Enpä olisi koskaan uskonut harkitsevani mitään tanssikurssia, ottaen huomioon minkälaista päänvaivaa lukion vanhojentanssit aiheuttivat ;)
"I'm in the bar when I should be in
front of you I play the pinball when I
really should be skanking it doesn't
matter how many times you ask me
up I appreciate it but it's complicated
I just can't dance baby
I just can't loose myself
I've got an image and I have to live
up on to the latest trend so nowdays
I'm macho and have you ever seen
a macho shake or twist his butt I
know your not so I'm not lickin' in on
the spot 'cause I can't dance baby
I just can't get in trance."
Missä niitä kunnollisia miehiä oikein tapaisi, kun baareissa en käy? Tuntuu, että baari kenties olisi ainoa luonteva paikka ottaa kontaktia vieraaseen henkilöön. Asia ei todellakaan ole niin, ettei "sinunlaisesi mies" kiinnostaisi nykynaisia. Juuri sinunlaiseen haluaisinkin tutustua.
Mutta ongelmaksi tulee se ujous nimenomaan aloitteiden tekemisessä. Huomaan kyllä, että miehet katselevat kiinnostuneena, mutta kun kumpikaan osapuoli ei uskalla tehdä aloitetta niin siihen se sitten jääkin. Ja ne tilanteetkin (esim. kirjastossa tai yliopistolla) ovat sellaisia, ettei ole luontevaa aloittaa keskustelua ventovieraan kanssa. Ei minua muuten ujoksi voi kutsua, mutta kai se itsensä ja "ylepeytensä" peliin laittaminen pelottaa.
Tuntuu, että ujous on niitä elämän suuria "vitsauksia", elämä junnaa paikallaan ja vuodet vain vierivät...
Miten olisi jonkin urheiluharrastuksen parista? Esimerkiksi kuntosaleilla käy kunnollisia miehiä, jotka pitävät huolta terveydestään. Samasta harrastuksesta saattaisi saada helpommin jotain puhuttavaakin ja pääsisi luontevasti keskustelun alkuun. Alkuun voisi vaikka hymyillen tervehtiä aina kun samaan aikaan sattuu salille kiinnostavan henkilön kanssa.
Valittevasti KAIKKI oman pitäjän samanikäiset naiset käyvät siellä puolet kalliimmalla trendisalilla, johon minunlaisellani köyhällä opiskelijalla ei ole varaa :)
Kyllähän tuo oma ujous masentaa aina silloin, kun tuntee olonsa yksinäiseksi. Torjutuksi tuleminen on se, mikä saa minut pelkäämään aloitteen tekemistä täysin tuntemattoman kanssa. Ja tylyn kohtelun saaminen tunnin rohkeuden keräämisen jälkeen todellakin masentaa ujoa ja nostaa kynnystä entisestään, jottei joutuisi kokemaan samaa uudelleen. Sellainen se ihmismieli on :)
Olen tässä miettinyt näiden parisuhde-uskottomuus-avioero-yksinäisyys osioiden ja keskustelujen yhtä ongelmaa. Ja uskaltaisisin väittää, että hyvin monasti niihin liittyy ihan rehellinen toive kenties näidenkin sivujen kautta löytää joku jonka kanssa voisi asioista mailailla privaatistikin, ehkä sitä kautta jopa tutustua uusiin ihmisiin, ja mikä parasta ehkä löytää esimerkiksi kovien kokemustensa jälkeen uusi ihmissuhde.
Nämä sivut ovat vallan mainio tapa kertoa ja keskustella asioista yhdessä, mutta nämä jäävät vähän vajaiksi sen takia, että näissä lopultakin asioista vain puhutaan, ja ongelmia pohditaan toki yhdessä ja näkökulmia puoleen jos toiseen syntyy kiiiiiitettävästi, mutta then what? Keskustelu- ja kohtalotovereita löytyy, mutta kuitenkin se jolle ongelma on todellinen ja suuri ja hyvinkin ajankohtainen, jää viestin laitettuaan hyvinkin samaan pisteeseen, kenties yksin ja yhtä lohduttomaan tilanteeseen.
Eli miksei voisi toimia esimerkiksi niin, että kirjoittaja käy ensin avaamassa itselleen sellaisen anonyymin "puskuri" maili-boxin, sitten kertoo viestinsä lopukssa sen maili-osoitteen ja kun on laittanut tänne viestin, ja jos joku viestin lukija tuntee kiinnostusta tai haluaa jatkaa mailaamista privana saa hän siihen näin siihen mahdollisuuden.
En tiedä sotisiko tämä nyt kovin pahasti sivujen ylläpitäjän periaatteita vastaan, tai olisiko siitä kenellekkään vahinkoa, mutta näin ainakin moni yksinäinen tai keskusteluhaluinen voisi syventää keskustelun tasoa.
Joillakin sivuilla näkee mahdollisuden Chatata, mutta se on eri juttu, samoin typeränä jossakin seisova ilmoitustaulu/kirjeenvaihto/mailiseura-ilmoitus on aika jämähtänyt muoto viestintää ja mahdollisuuksineen, koska aiheet ja ihmiset ovat täällä kuitenkin aika reaaliaikaisesti, vastataan ja osallistutaan aika pienellä viiveellä.
Eli vaikkakin olemme täällä ongelmia ja yhteisiä asioita pohtimassa, voisimme samalla löytää uusien ihmissuhteiden maailman. Toki on varottava ja käytettävä järkeä, ettei kaikkea usko mitä sitten puskuri-boxiin tulisi, mutta eiköhän järkevä ihminen osaa suodattaa sen mikä on ok ja mikä ei. Ja kun vielä laittaa osviittana nimimerkkiin tyyliin M24/09 tai N23/09 tai haizapparallaaN22/09, niin se kertoo jo lukijalle muutakin kuin vain nimimerkin.
Oiskos tässä idistä, kertokaa mitä olette mieltä ja moderaattorikin voisi lausua asiaan mielipiteensä, eli kannatetaanko idistä vai ei. Yleisön tarpeet ja toiveet kuitenkin luulisi olevan näidenkin sivujen pohjimmainen periaate, tuskin lukijakunta ainakaan vähenisi, ja palvelinruuhkakin saattaisi vähän vähentyä kun kaikki voisivat mailailla joistakin aiheista ihan suoraan toisilleen.
Laitan tämän saman viestin myöskin uutena keskustelun aiheena tuonne alkuun, aiheena Puolesta tai Vastaan, annetaan lukijoiden äänestää :-)