Olisko jo aika mennä

kyllä naurettavaa viihdettä.

Jotenki niin hyvin sopii tähän vuodenaikaan.

niin on parempi olla?

pura se tänne kirjoitti:

niin on parempi olla?

moneen otteeseen purkanut tänne tänään, siksi en jaksaisi enää siitä kirjoittaa. Mä en ole ikinä kenenkään miehen takia näin paljon itkenyt kuin sen, mutta ehkä tulee vielä se hetki kun en ala itkemään enää pelkästä sen nimen kuulemisesta, enkä mistään ajatuksistani mitkä koskee sitä ihmistä.

vänkyrä-nainen kirjoitti:

moneen otteeseen purkanut tänne tänään, siksi en jaksaisi enää siitä kirjoittaa. Mä en ole ikinä kenenkään miehen takia näin paljon itkenyt kuin sen, mutta ehkä tulee vielä se hetki kun en ala itkemään enää pelkästä sen nimen kuulemisesta, enkä mistään ajatuksistani mitkä koskee sitä ihmistä.

Miehet ei tehdä sitä tahallaan, mutta aina kaikki päätyy naisen kyyneliin. Ihan kaikki. Oli matka millainen, miten pitkä tahansa. Lopussa nainen itkee. Miksi itket hänen vuoksi, särkynyt vai loukattu? Nämä on niitä hetkiä jolloin toivoisi olevan jotain muuta kuin mies. Aina löytyy joku sika romuttamaan naista.

vänkyrä-nainen kirjoitti:

moneen otteeseen purkanut tänne tänään, siksi en jaksaisi enää siitä kirjoittaa. Mä en ole ikinä kenenkään miehen takia näin paljon itkenyt kuin sen, mutta ehkä tulee vielä se hetki kun en ala itkemään enää pelkästä sen nimen kuulemisesta, enkä mistään ajatuksistani mitkä koskee sitä ihmistä.

jonkinlaista shokkiterapiaa, siis tekisit niin, että pakottaisit itsesi viettämään aikaa sen miehen ja hänen uuden naisen kanssa niin kauan, että turtuisit? Mä olen huomannut, että jos jotain kipua aiheuttavaa asiaa jaksaa kivusta huolimatta pakottaa itsensä kohtaamaan riittävän kauan, niin siihen turtuu ja sen kanssa on helpompi elää. Mulla ainakin menee jonkinlainen automaattinen puolustusmekanismi päälle ja kivun korvaa väsymys.

ei kannata itkeä kirjoitti:

Miehet ei tehdä sitä tahallaan, mutta aina kaikki päätyy naisen kyyneliin. Ihan kaikki. Oli matka millainen, miten pitkä tahansa. Lopussa nainen itkee. Miksi itket hänen vuoksi, särkynyt vai loukattu? Nämä on niitä hetkiä jolloin toivoisi olevan jotain muuta kuin mies. Aina löytyy joku sika romuttamaan naista.

on oikein hyvä sana kuvaamaan tämänhetkistä oloani. Ei se mies mua ole ikinä tarkoituksella loukannut, tiedän sen. Mutta sellainen ihminen, josta välittää paljon, on myös juuri se ihminen, joka pahiten pystyy satuttamaan. Sillon kaikkiin tekoihin reagoi voimakkaammin, koska niillä kaikilla on merkitystä. Mikään ei ole yhdentekevää.

~Vanilla~ kirjoitti:

jonkinlaista shokkiterapiaa, siis tekisit niin, että pakottaisit itsesi viettämään aikaa sen miehen ja hänen uuden naisen kanssa niin kauan, että turtuisit? Mä olen huomannut, että jos jotain kipua aiheuttavaa asiaa jaksaa kivusta huolimatta pakottaa itsensä kohtaamaan riittävän kauan, niin siihen turtuu ja sen kanssa on helpompi elää. Mulla ainakin menee jonkinlainen automaattinen puolustusmekanismi päälle ja kivun korvaa väsymys.

mitä tarkoitat. Monestihan tuo onkin ihan toimiva keino. Itsekin käyttänyt samaa joskus...Mutta tässä se nyt ei toimi.