Näyttää siltä, että varsinkin naiset julistavat tällä palstalla vapautta parisuhteessa.
Onko se suurin merkki rakkaudesta, että antaa toiselle luvan nussia muitakin?
Onko se suurin merkki rakkaudesta, että antaa toiselle luvan nussia muitakin?
Vapaan suhteen kannattajia
enkeksi.
20441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei kai se mikään suurin merkki ole, enkä muuten ole ihmeemmin täällä aiheesta keskustelua edes havainnut. Jollei sitten ihan viime päivinä, jolloin itse olen ollut poissa.
Joillekin se sopii, useimmille ei sovi.
tai rivien välistä ymmärtää niin? Vai oletko sinä ymmärtänyt vain vapauden parisuhteessa kyseisellä tavalla?
Vapaus tarkoittaa minusta parisuhteessa aivan muuta, kuin sitä, että voisin mahdollisesti "nussia" muidenkin kanssa mielin määrin.
Vapaus parisuhteessa merkitsee minulle sitä, että voin olla siinä sekä henkisesti, että fyysisesti vapaa. Minua rakastetaan juuri sellaisena, kuin olen ... kahlitsematta minua mihinkään erityiseen muottiin naisena, ja vaimona. Minuun luotetaan ja yksityisyyttäni kunnioitetaan. Olemme kumppanini kanssa vapaita, sekä yhdessä, että erikseen. Ilman syyllistämistä ja syyllisyydentunteita.
Tämä tähän hätään:) ...
tarkoita mun mielestä muuta, kuin sen asian hyväksyntää, ettei omista ketään. Vapaa ihminen ei roiku, ei kyttää, vaan kunnioittaa parisuhteessakin toisen vapautta. Jos parin moraalikäsitykset eroavat toisistaan, niin eihän älyllinen ihminen sellaiseen suhteeseen ollenkaan ajaudu.
Jos puoliso haluaa naida muita, hän tekee sen, annat luvan, tai et.
montako miljoonaa kertaa olet lukenut itkun koskevan sitä, kun toinen on pettänyt..
"Jos parin moraalikäsitykset eroavat toisistaan, niin eihän älyllinen ihminen sellaiseen suhteeseen ollenkaan ajaudu."
itkemisellä pääsee, kun tutustuu rakkaudenhuumassakin kohteeseensa rauhassa, ajan kanssa. Ei kannata antaa koko sydäntään heti kellekään. Vapaus käsitteenä on vaikea asia. Itselleni se on arvoista tärkein.
Omasta seksuaalisesta suuntautumisestani olen maininnut silloin tällöin. En halua alkaa tässä suhteitani selostamaan ennakkoluuloisille lukijoille. Meitä on jonkin verran Suomessa, ja olemme hiukan verkostoituneet alakulttuuriksi. Tuolla on blogi "freaksexual"-aiheista kiinnostuneille:
http://freaksexual.wordpress.com/2008/01/31/polyamory-is-not-about-the-sex-except-when-it-is/
Jos saan luvan kysyä.
kumppaninsa kanssa omat pelisääntönsä ja se on ihan ok. Siihen ei kenenkään ulkopuolisen sovi puuttua. Mielenkiinnosta kysyn, että onko polyamoreilla (vai onko oikea nimitys?) oma verkostonsa samanmielisten kumppaneiden suhteen? Ajattelin vain, että vaikka itsellä olisi oma tapa elää sen suhteen, niin kuka ehdoin tahdoin silti haluaa aiheuttaa pahaa mieltä toisin tämän asian tiimoilta ajattelevalle.
dr. Philiä, niin hän on luultavasti inhokkisi?
ja tietynlaiset bileet, joissa on samanhenkistä seuraa. Mieheeni tutustuin ihan tavallisessa baarissa ja olimme ystäviä 2 vuotta ennen kuin aloimme seurustella. Hän oli siis tietoinen elämäntavastani ja hyväksyi sen. Olen sittemmin houkutellut hänet mukaan bileisiin.
Elämänkatsomukseni mukaan en halua toisille elollisille olennoille mitään pahaa. En mene kenenkään suhdetta rikkomaan. Mieli voi muuttua ajan myötä: toiset ryhtyvät monogamisiksi perhettä perustaessaan, toiset taas vapautuvat keski-iässä ja haluavat kokeilla uusia asioita. Olen huomannut erään sukupuolittuneen tilanteen: mies on naisystävälleen mustasukkainen toisista miehistä, mutta ei naisista. Saman sukupuolen kanssa saa olla suhteita mielin määrin. En tiedä, pelkäävätkö nämä miehet tulevansa verratuksi toisiin miehiin. (Jotkut sitten ovat mustasukkaisia kaikesta, mutta he eivät kuulu avoimen suhteen aihepiiriin.)
On ennemminkin niin, että usean kumppanin kanssa läheisyyttä haluava ja asian heti alussa avoimesti kertova joutuu enemmänkin painostuksen kohteeksi: toinen luulee voivansa muuttua moniavioiseksi tai hyväksyvänsä sen kumppanissa tai voivansa muuttaa kumppaninsa yksiavioiseksi.
Homma ei menekään usein niin ja sitten alkaa itku ja hammasten kiristys.
tuo mainitsemasi pelko ja naiset ehkä kykenevät olemaankin jollain tavoin solidaarisempia kyseisen asian suhteen ... vähän niinkuin "kaverille kanssa"-meininkiä ... en tiedä, voin olla väärässäkin. Aiheesta muistan lukeneeni jotain. Ettei vain ollut siinä Melissa P:n "Sata harjanvetoa, ennen nukkumaanmenoa" ... tai sitten jossain muussa kirjassa.
On varmaankin aika pieni piiri ihmisiä, jotka tämän asian suhteen samanmielisiä. Itseään voi aina muuttaa, mutta toista ei. Ketään ei saa johdatella, eikä pakottaa tekemään mitään vastoin tahtoaan, niin, ettei se ole henkilöstä itsestään lähtöisin. Siitä ei voi seurata mitään hyvää.
joskus nyt sattuisi eksymään vieraaseen petiin, niin ei mun maailma nyt siihen kaatuisi. Mulle seksi ei oo niin merkittävä asia, et se mun tunteitani jotenkin kuohumaan saisi millään tavoin. Mulla itsellä ei olisi tarvetta oman mieheni lisäksi nussia muiden miesten kanssa. Hän riittäisi mulle vallan mainiosti.
Mulle taas ehdoton vaatimus olisi se, et mä olisin omalle miehelleni se johon se eniten luottaisi ja joka olisi sen miehen uskottu. Sitä en sulattaisi, jos joku toinen nainen veisi mun paikan tässä asiassa.
ei todellinen rakkaus toiseen kaadu siihen, jos toinen "pettäisi". Pelkän seksuaalisen himon ja rakkaudenkin voi jollain tavoin eroittaa. Toisaalta niihin liittyy varmastikin jonkinlaista tunnetta ... ehkä, en tiedä.
Mä ajattelen sen niin, et minkälainen suttura tahansa onnistuu saamaan miehen sänkyyn - Se nyt ei ole saavutus eikä mikään.
Sen sijaan harva nainen saa miehen avautumaan ja puhumaan syvällisempiä ja mä ainakin haluan mieluummin olla se nainen, joka niin onnistuu tekemään.
Tunnen itseni paljon arvokkaammaksi miehelle silloin verrattuna siihen jos "vain" panen sen kanssa, koska kuka tahansa toinenkin nainen pystyy siihen panemiseen. Silloinhan olisin vaan yksi nainen niiden kaikkien muiden naisten joukossa.
sitä jonkinlaiseksi suureksikin saavutukseksi, mitä se ei tosiaan todellisuudessa ole:). No, onneksi on olemassa miehiä, joille riittää ihan vain se oma puoliso/kumppani, eikä muita tarvita. Ideaaliahan se olisikin.
samaa mieltä olen,ettei se kyllä mikään suuri saavutus, eikä ylpeyden aihe ole jos jonkun miehen saa itseänsä polkemaan.
Tottakai se olisikin onnellisin vaihtoehto, jos olisin omalle miehelleni se kaikkein paras ihan joka asian suhteen.... Jostain olen kuitenkin valmis tinkimään, koska ihminen on erehtyväinen ja jokainen meistä tekee joskus virheitä, niin minäkin.
En hyväksyisi sitä jos mun miehelläni olisi muita, enkä mä halua häntä pettää. Sellaset suhteet sopivat ehkä nuorille sinkuille jotka huolehtivat hyvin ehkäisystä mutta eivät perheellisille.
Se on. Rakkautta. Tupakalle.
Hä hää!