Hei,
Olemme paljon puhuttu MOKU-perhe: kristitty nainen ja muslimimies. Onnellista avioliittoa on takana jo useampi vuosi. Olemme päättäneet olla ikuisesti yhdessä olipa meillä lapsia tai ei. Molemmat rakastamme lapsia, mutta olemme eri mieltä lapsen uskonnosta. Kumpikin haluaisimme välittää hänelle oman uskonnon. Haluaisinkin nyt kysyä teiltä eri uskonnon omaavilta vanhemmilta, millaisen ratkaisun olette löytäneet lapsen uskonnollisen kasvatuksen suhteen.
Olemme paljon puhuttu MOKU-perhe: kristitty nainen ja muslimimies. Onnellista avioliittoa on takana jo useampi vuosi. Olemme päättäneet olla ikuisesti yhdessä olipa meillä lapsia tai ei. Molemmat rakastamme lapsia, mutta olemme eri mieltä lapsen uskonnosta. Kumpikin haluaisimme välittää hänelle oman uskonnon. Haluaisinkin nyt kysyä teiltä eri uskonnon omaavilta vanhemmilta, millaisen ratkaisun olette löytäneet lapsen uskonnollisen kasvatuksen suhteen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
saletti.
Lapsi kasvatetaan islamin uskoon. Siihen ei ole synnyttäjällä mitään nokan koputtamista. Lapsi on isän omaisuutta.
Lapsestanne tulee uskonnoton ja mielikuvitusolentoihin uskomaton. Kannattaa rohkaista lasta käyttämään omia aivojaan, eikä perustamaan elämäänsä jonkin väkivaltaa ihannoivan satukirjan pohjalle.
uskot olevan totetutettavissa..
että lapset ovat miehen kotimaassa automaattisesti isän mukaan muslimeja ja Suomessa kuuluvat väestörekisteriin. Siihen mihin he todellisuudessa uskovat ei näistä kumpikaan asia vaikuta. Merkitystä on sillä miten vanhemmat heitä opettavat ja millainen opettaja on elämänkatsomusoppia opettaa. Itseasiassa se opettaja saattaa olla se merkityksellisin. Kannattaa ottaa selvää kenen huoleksi lapsensa opetuksen jättää.
http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/uskvapau.html
islamissa uskonto periytyy isältä lapsille, siksi muslimimies voi mennä minkätahansa uskonnon harjoittajan kanssa naimisiin ja hankkia lapsia - toisin kuin musliminainen, jonka puolison täytyy olla muslimi. Vai olenko pahastikin väärässä?
Itse olen ateisti ja mieheni on metodisti. Odotan ensimmäistä lastamme. Me olemme yhdessä sopineet, että isä voi lukea lapsellemme Raamattua jos kokee sen tarpeelliseksi ja opettaa kristillisiä tapoja ja uskomuksia. Toisaalta minä voin kieltäytyä tulemasta mukaan kirkkoon ja kertoa lapsellemme, että uskon eri asioihin kuin isä. Tietysti meidän tilanne on eri kuin teillä; meillä toisella on uskonto ja toisella ei, teillä kummatkin uskovat johonkin "yliluonnolliseen".
Kompromissi on minusta paras ratkaisu, varsinkin jos se ei aiheuta riitaa perheessänne. Lapsi kyllä ymmärtää sen, että ihmiset voivat uskoa ja luottaa eri asioihin ja että kaikki eivät ole samanlaisia. Jossain vaiheessa joutuisit kuitenkin selittämään lapsellesi miksi sinä olen kristitty ja isä muslimi ja mitä eroa niillä oikein on.
Itse aion antaa isän kasvattaa lapsemme kristityksi, mutta jos lapsi minulta kysyy uskonko Jumalaan niin kerron totuuden. En rupea valehtelemaan lapselleni, vaikka se johtaisikin siihen että hän kyseenalaistaisi jumaluskon. Lisäksi olen saanut tahtoni läpi uskonnonopetusasiassa: lapsemme tulee osallistumaan elämänkatsomustiedon tunneille uskontotuntien sijaan. Ei siksi, etten hyväksy eri uskontojen tapojen ja uskomusten opettamista, vaan siksi että luterilaisessa suomessa uskonnonopetus on (ainakin omalla paikkakunnallani) aivopesua ja "tämä on totuus! kristittyjen jumala on ainut oikea jumala" - uhoamista.
Sen verran kuitenkin oikaisen, että muslimimies ei saa avioitua minkä tahansa uskonnon edustajan kanssa, vaan muslimin lisäksi ainoastaan kristityn tai juutalaisen naisen kanssa.
Mä olen sitä mieltä että kahden eri uskontoon kuuluvan uskovaisen ei tulis mennä naimisiin alkuunkaan. Ristiriitojahan siitä väistämättä tulee jos vaimo rahtaa lapset pyhäkoluun ja mies vastaavasti koraanikouluun.
Kompromissia on vaikea tehdä, sillä jos päätätte lasten kasvatettavan muslimeiksi niin jääpi sitten kirkossa käymättä ja päinvastoin. Voi olla kova paikka sellaiselle ihmiselle joka pitää omaa uskontoaan tärkeänä.
En nyt tarkoita että teidän tulisi erota kun kerran naimisissa olette jne. Ehkä kannattaa puhua asiat selviksi ennen lasten tekoa ja laittaa vaikka paperille missä olisi valmis tekemään kompromissin ja missä ei ja siitä sitten sopimaan miten toimitaan. Uskonasiat ovat hyvin tunnepitoisia ja voin luvata että lapsen synnyttyä, ne itselle tärkeät uskontoon liittyvät asiat saattavat vielä korostua entisestään(esim.lapsen ristiäiset ym. juhlat)
Meillä aikanaan päätettiin ettei lapsia liitetä mihinkään seurakuntaan, saavat itse päättää mitä haluavat isompina.Tämä on toiminut meillä sillä itse en kuulu mihinkään seurakuntaan ja lasten isä ei ole uskoaan orjallisesti harjoittava muslimi.
"Ristiriitojahan siitä väistämättä tulee jos vaimo rahtaa lapset pyhäkoluun ja mies vastaavasti koraanikouluun." Nimenomaan JOS. Siis ainahan se on niin, että jos asian osapuolet pitää tiukasti kiinni mielipiteestään, ongelmia ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin useimmat näistä kahden uskonnon/kultuurinliitoista on sellaisia, että osapuolet ovat jo suhteeseen alkaessaan tienneet millaisten asioiden kanssa joutuvat elämään. Harvemmin sitä ääriuskovaiset edes mokusuhteisiin alkavat. Siis ongelmia uskoisin olevan huomattavasti vähemmän kuin yleisesti oletetaan.
No niinhän mä tuolla sanoin, täytyy tehdä kompromisseja. Onnistuuko se todella uskovaiselta, siinä onkin se perimmäinen kysymys.
Niin, niin sanoit ja olen samaa mieltä. Tekis kuitenkin mieli väittää, että nimenomaan toisuskovaistenhan se asia pitäisi osata hoitaa lasten parhaaksi sopimalla jotakin...mitä en tiedä.
Mitä sitten on tosiuskovaisuus? Ja kuinka kompromisseja tekevää se voi olla?
Mä ajattelen, että jos on kovin uskovainen muslimi, niin silloin tuskin antaa paljoa periksi lapsen kasvattamisessa kristityksi. Sama voi olla kristitylläkin, voisi olla kamalaa antaa lapsen kasvaa muslimiksi. Tiedä sitten.
Kristinusko kai on aika anteeksiantavaa ja ymmärtävää(vai onko), mutta miten on islamin laita?(en ole pahemmin syventyny islamin oppeihin)
Vaikea mennä sanomaan kenestäkään mitään, mutta en kyllä itse minkään himouskovaisen kanssa menis naimisiin kun en itse ole lainkaan uskovainen. Joku raja siinä uskonnon näkymisessä arjessa on mulle. Jokainen ratkaisee asiansa itse, mutta kerroinpahan mielipiteeni:)
ajatella uskovaisia fanaattisina ääriuskovaisina? Suurin osa kummankaan uskonnon edustajista ei sitä kuitenkaan ole.
Tosiuskovaisella en tarkoita fanaattisesti vaan aidosti uskovaa ihmistä. Mitä se nyt sitten lienee onkaan:)
Meillä uskonnon asiat sovittiin loppujen lopuksi helposti. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme - ei mihinkään, kummankin tai saa itse päättää aikanaan. Mielestämme paras vaihtoehto oli, että kerromme molempien uskonnoista ja saa sitten itse päättää aikanaan. Meillä tämä on toiminut hirmu hyvin, hän on käy kirkossa juhlapyhinä ja päiväkodin kanssa ja kesäisin Turkissa ollessamme hän vierailee myös moskeijassa. Mihinkään uskontoon häntä ei ole sen kummemmin liitetty, nimiäiset oli vauvana, saa syödä sianlihaa ja ei leikata esinahkaa. Kaikki uskontoon liittyvät valinnat saa tehdä itse aikanaan, mutta haluamme hänen tuntevan äitinsä ja babansa uskonnot. Molemmat olemme itsekin hyvin maallistuneita uskonnoissamme.
Tämä tietysti vaatii vanhemmilta joustoa ja ymmärrystä, mutta eikö kahden kulttuurin liitto nimenomaan ole sitä?
Lain mukaan: Suomessa lapsi seuraa äidin uskontoa.
Käytännössä kaikki on toisin: eikä missään nimessä kannata täysin luottaa siihen mitä sovitaan ennen lapsen syntymää, ennnen lapsen kouluikää, teini-ikää. Sukupuolellakin voi olla merkitystä, esim. poikien ymprärileikkaus. Lapsi on niin tunnepitoinen ja kaikenkattava tekijä ihmsen elämässä, että vasta kun se pieni ihme on sylissä (ja kasvaa) niin oma ajattelu tulee todeksi.
Pienenä vinkkinä kannattaa vertailla puolison ajatuksia hänen uskonnollisuuteensa. Harvassa taitaa ola sellainen tosi kristitty/muslimi, jolle on ihan sama (eli kompromissi tai toisen tahto) miten lapsen uskonnollinen kasvatus toteutetaan. Puhumattakaan suvun sekaantumisesta asiaan.
Eli koska rakastatte toisianne, niin ehkä uskallatte olla toisillenne rehellisiä ja kertoa avoimesti toiveenna.
Onnea matkaan!
"3 §
Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa
Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä.
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä.
Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.
Evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa koskevassa lainsäädännössä voidaan säätää ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksessä määrätä yhdyskunnan jäsenyyden edellytyksistä. Jäsenyyden edellytykseksi voidaan tällöin säätää tai määrätä, ettei henkilö ole samanaikaisesti muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsen"
Tämä ote uskonnonvapauslaista. Lapsi ei siis automaattisesti seuraa äidin uskontoa suomessa.
No hyvä tarkennus, en tietenkään tarkoittanut, että äiti päättää ihan kategorisesti. Mutta äidillä on - toisin kuin islamilaisen lain mukaan - oikeus päättää lapsen liittämisestä uskonnoliseen tai siviilirekisteriin. Parmempi kuitenkin sopuratkaisu.
Noudatetaan suomen lakia ja järjestystystä.
meillä lapset eivät osallistu tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, mutta esim. etiikkaa tai ihan informatiiviseen uskontotuntiin osallistuvat, vaikka olemme (hyvin maallinen) muslimiperhe. Mutta lapset itse uskonsa päättävät aikuisina :-)
Uskontohan on yleissivistävä aine jossa kerrotaan eri uskonnoista. Miksi muslimimies sai tahtonsa läpi ja lapsen etu jäi jalkoihin?
siis tunnustuksellisille tunneille. Olen samaa mieltä tuosta yleissivistys-osuudesta, uskonnoilla on kuitenkin niin iso osa esim maailmanhistorian temmellyksissä.
Miksi sinä kristitty kristityssä maassa teet lapsistasi muslimeja?
eli en ole kristitty, joten olisi tekopyhää (lievästikin ilmaistuna) opettaa lapsille uskoa, johon kumpikaan vanhemmista ei usko. Ja kuten mainitsin, päättävät itse aikuistuttuaan.
Uskotkotko todella Allahiin. Sallli mun nauraa
Kuka on oikeuttanut sinut kyseenalaistamaan jonkun uskon? Millä oikeudella voit väittää, ettei edellinen olisi muslimi?
en ryhdy täällä pohtimaan, mihin uskon ja mihin en, itse tiedän ja se riittää (minulle)
Säälittävää muuttaa uskontoaan sen mukaan minkä uskonnon mies sattuu milloinkin olemaan elätettävänä.
Onhan tämä nyt aivan päivänselvää, jotta olet miestä miellyttääksesi tullut uskoon. Tee itsellesi toki mitä tahdot, mutta älä myrkytä viattoman lapsen mieltä. Jos sinulla on yhtään sydäntä, annat lapsen käydä uskonnon tunnilla tutustumassa eri uskontoihin, hän voi sitten aikuistuttuaan valita paremmin mikä on hänelle hyväksi.
niinhän tuossa kirjoitin että käyvät kun ei ole tunnustuksellista. Ja valitsebat aikuistuttuaan.
Se mihin itse uskon, kuuluu lähimmilleni, ei muille. Jos itse käyt kylillä huutamassa uskoasi, se on asiasi, mutta ei kuulu/ole koskaan kuulunut minun juttuihini.
burghastasi päätellä?
no enpä usko, kun en sellaista käytä.
Sivistyneeseen käyttäytymiseen kuuluu ettei lapselle tuputeta mitään uskoa, hän voi itse päättää täytettyään 18 mihin uskoo. Näin toimii käytännössä 99% suomalaisista, kirkossa käydään tavan vuoksi, jos käydään, ei uskon. Häpeällistä että sinä entinen ateisti olet alistunut sairaan miehesi tahtoon aivopestä pieni lapsi ja kieltää lapselta normaali lapsuus
kuten olen jo useamman kerran kirjoittanut että lapsemme päättävät itse aikuistuttuaan, en jaksaisi siitä vängätä "juupas-eipäs" kuin 3-vuotiaan kanssa.
Emme tuputa mitään, mutta myös minulla ja miehelläni on oikeus uskoomme.
Ja kiitokset (varmasti vilpittömästä) huolenpidosta lasteni hyvinvoinnin puolesta, mutta sen suhteen en tarvitse apua tuntemattomilta.
Kerropa nyt mihin tunneille lapsellasi on porttikielto? Väität, että lapsesi saa itse päättää mihin uskoo, mutta tuo kertomasi viittaa siihen että usko on jo valittu, se on islam.
siis jälleen... päättävät AIKUISTUTTUAAN. Ja kielto tunnustuksellisille tunneille, eli niille tunneille joissa pappi saarnaa "ainoaa oikeaa uskoa"
Olemme käyneet tutustumassa muutamaan kauniiseen kirkkoon, kuten moskeijaankin, mutta sekä mieheni että minä karsastamme ihmisiä joilla mielipiteet ovat musta-valkoisia. Ja näitä siis löytyy joka uskonnon edustajista, ja näiltä me suojaamme lapsemme.
Käytännössä islam näkyy perheessämme sianlihattomuutena ja viinattomuutena, muuten lapsemme elävät tavallista lapsen elämää, käyvät koulua, harrastavat, kaverit tärkeitä...
Miksi olisi jotenkin olennaista lapsen (mielen)terveyden kannalta käydä nimenomaan "tosi"uskonnon tunnilla?
Mitä nämä tunnit ovat? Minun nuoruudessani oli vain uskontoa, eikä se ole käsittääkseni vieläkään uskon opetusta
kertonut, lukaisepa nuo aiemmat viestit. Tuntien sisällöistä tarkemmin keskustelen lasten opettajien kanssa.
väitätkö että suomalaisen peruskoulun uskonnon tunnilla opetetaan uskoa?
miksi sinusta on juuri se uskonnontunti se tärkein tunti koulussa?
Kuten jo kirjoitin, tuntien sisällöstä keskustelen opettajien kanssa, ja noin 1/4 tunneista on sellaisia joihin lapsemme ja muut et-läiset eivät osallistu. Ja kyllä, eihän uskonnon opetus olisi uskonnonopetusta ilman uskontoa. Esim usk.kirjassa raamatun kertomukset esitetään totena...
Komennetaanko teillä kotonakin sitten lapset rappuun siksi ajaksi kun te muslimit pläräätte koraania ja rukoilette?
Entäpäs sinä? Lapset rappuun esim. ruokarukouksen ajaksi?
häiriintynyt nainen.
Oletko hakenut mielenterveystoimistosta apua?
Lapsesi pitäisi ottaa huostaan.
justjust... eiköhän tuo kommentti kerro kirjoittajastaan...
Sanoit, että lapsi saa itse kasvettuaan pääättää, ja ehdottomasti hänen mielensä pidettävä puhtaana kaikista uskonnollisista vaikutteista siihen saakka, ja nyt kuitenkin myönnät, että kotoa tämä ei koske, mutta koulua kyllä.
heh, taitaa olla aika mahdoton tehtävä, vaikkei itse uskontoa olisi lapselle tuputtamassa, aina löytyy näitä kiihkoilijoita jotka mielellään sen tekisivät.
En ole sanonut tuollaista. Itse et vastannut kysymykseen miksi sinusta olisi lapselle oleellisen tärkeää osallistua uskonnon tunnille? Tämän logiikanhan mukaan myös kristittyjen lasten tulisi osallistua esim. koraanikouluun?
En katso velvollisuudekseni opettaa/ylläpitää Suomessa kristinuskoa, se tehtävä kuuluu niille perheille jotka kyseistä uskoa tunnustavat.
En myöskään usko että lapseni jotenkin kärsivät siitä että meiltä se koraani löytyy, eiköhän tässä maassa ne lasten kärsimykset johdu ihan muista syistä...
Sanoit nimenomaan, että lapset saavat itse päättää mihin uskovat. Miksi siis heidän mieltään ei suojella islamilta kun kerran kristinuskoltakin?
En ole sanonut "ehdottomasti suojeltava kaikelta uskonnolliselta vaikutukselta", sanonut vain koulun uskonnon tunneista. Miten suojaisin lapseni kaikelta kristinuskolta Suomessa? Miksi on sinulle tärkeää että minun lapseni oppivat nimenomaan kristinuskon?
Vastaapas sinä minun tuossa aiemminkin esittämiini kysymyksiin... vai ovatko liian vaikeita?
"väitätkö että suomalaisen peruskoulun uskonnon tunnilla opetetaan uskoa"
(Huomaathan että se on uskonto eikä uskontoja, siis yksikkö.) Sitähän siellä juuri tehdään, opetetaan uskontoa eli käydään läpi raamatun kertomuksia, kerrotaan tästä uskonnosta ja ohimennen jossain yläasteella mainitaan, että on olemassa muita uskontoja kuten katolilaisuus, juutalaisuus yms.
Meillä pelitetään sillä tavalla että lapsukaiset saavat itse valita oman uskontonsa. Kuten joku toinenkin turkkilaisen kanssa elävä tuossa aiemmin kommentoi, niin meilläkin ideana että Suomessa käydään tyyliin joulukirkossa ja sitten taas Turkissa voi vierailla siellä moskeijalla.
Kristilliset ja muslimien juhlat vietetään sekä selitetään lapsille. Raamattu ja Koraani hengailevat virekkäin tuolla meidän seinällä..se kertonee jotain asenteistamme. Lapsemme kuuluu tällä hetkellä väestörekisteriin, eli mitään kastetilaisuuksia ei ole tiedossa, nimet annettiin ilman juhlallisuuksia.
Näin meillä.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapselle ei voi kastetilaisuutta järjestää. jäähän siitä kauniimpi muisto kuin jostain virastossa käynnistä
myöntää, etten jostain kumman syystä muista omasta kastetilaisuudesta yhtikäs mitään... Se siitä kauniista muistosta...
;o)
kauniin muiston takiako lapsia kastetaan?
Eikö siihen ollut jokin muukin syy?
että vanhempien on virastossa käytävä joka tapauksessa. Lastahan sinne ei tarvi viedä.
Juu onhan kastetilaisuus ihan kaunis, mutta siinä olisi vain se pulma että siinä KASTETAAN lapsi johonkin USKONTOON.. ;)
Tarkoitit ehkä kuitenkin että miksi me ei pidetty "nimenanto-juhlaa"? Se itse asiassa jäi nyt vaan jotenkin väliin. Väestörekisteristä tuli paperi jo aiemmin jossa kysyttiin lapsen nimeä ja siihen rustattiin yhdessä sopimamme nimet. Ja paperin sai ihan postittaa sinne virastoon ja homma oli sillä selvä..
Uskontohan on jokaisen pään sisällä. Jos lapsi kastetaan niin mitä väliä sillä on ateistille mitä siinä tilaisuudessa joku liperikaula höpöttää. Tehän olette ateisteja. Kirkolla nyt vaan sattuu olemaan valmis kaava tällaiseen tilaisuuteen, joten miksi ei käyttäsi hyväksi. Teiltä puuttu nyt albumista kokonaan hetki jolloin lpasi sai nimen. Miten selität tämän lapsellesi kun tulee isoksi?
Miten niin ollaan ateisteja?
Mies on koraanikoulun käynyt ja minä luterilainen..
TODELLAKIN olisi väliä, ainakin minulle, että kuka liperilkaulainen/kaapuinen ukkeli sitä mantraansa lurittelisi.. Tämän takia lapsemme saa joskus itse päättää että mihin uskontokuntaan haluaa liittyä.
Kyllä se lapsi sen ymmärtää että emme halunneet sitoa häntä mihinkään uskoon..
Sinulle ei taida kastetilaisuus merkitä muuta kuin sen kauniin tilaisuuden.. Minulle se merkitsee kyllä uskontoon liittämistä.
Eiköhän uskonto ole teille tapa siinä kuin muillekin, ei kai kukaan aikuinen järkevä ihminen satuolentoihin usko. No omapa on asianne.
Lapsi pitäis kastaa kirkon kaavan mukaan ihan vain sen tilaisuuden takia,jotta siitä on kauniita kuvia muistoksi?! Voih, sääliksi käy jos noin hukassa olet! Tuskinpa sinulla on edes lapsia....
Siis nainen suomesta ja mies muslimi.
OHO - enpä olis kyllä arvannu! Onpa KERRANKIN nainen Suomesta ja mies ulkkis muslimi. Kylläpä on harvinaista!
Muista nyt hyvä "kristitty" nainen että se sinun tyttäresi ei sitten saa mennä naimisiin muun kuin muslimin kanssa koska on muslimi automaattisesti koska Islam niin määrää.
Islam ei anna lapselle oikeutta valita yhtään mitään ja kaikista vähiten oman uskontonsa!
Sinulle suomalainen yhteiskunta/uskonto on antanut mahdollisuuden valita aviopuolisosi/uskontosi vapaasti.
Miksi sinä et halua antaa sitä samaa vapautta tyttärellesi?
Oikeesti en kyllä ymmärrä näitä Suomen naisia!
Käänny nyt vielä Islamin uskoon niin sitten kuva on täydellinen; tyypillisestä Suomalaisesta naisesta (blondista)!
Olin 10 vuotta muslimin kanssa naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Mies tiesi että olen lähinnä ateisti vaikka aikoinaan kastettu ja kirkkoon kuulunut kunnen siitä eronnut. Mies jätti käytännössä lasten kasvatuksen minulle ja minä korostin että rakastan heitä joka tapauksessa, valitsivat he miten hyvänsä.
Lopulta lapset halusivat molemmat mennää rippikouluun ja käydä kasteella, ilmeisesti pienen paikkakunnan yhteisön esimerkin mukaan. Minulle oli pienoinen koettelemus järjestää kaste, kummit ja rippijuhlat itse kirkosta eronneena. Tässä vaiheessa lasten isä oli jo uusissa naimisissa nuoremman naisen kanssa ja lapsia oli sielläkin jo useampia. Huoltajuus oli minulla yksin, sovimme sen pienen vaihtokaupan avulla. Suostuin että lapset saavat matkustaa isän mukana ulkomaille jos huoltajuus on yksin minulla.
Isän kotimaassa käydessään he ottavat toki ristinsä kaulasta ja seuraavat paikallisia tapoja. Sukulaiset eivät tietenkään oleta että he EIVÄT olis muslimeja, se ei kuitenkaan tule normaalielämässä esiin. moskeijaan he voivat muutenkin kieltäytyä menemästä sanomatta syytä. Sukulaiset ovat sopivan etäisiä ettei heidän tarvitse kaikkea tietää.
Lasten isä tietää että he eivät tunne islamia mutta ei ole siitä numeroa tehnyt. Korkeintaan omien sukulaistensa edessä on asiasta harmissaan, yksilönä taas ei. Nuoret jo elävät omaa elämäänsä eikä heidän mieleensä enää voi vaikuttaa.
Välit isään ovat normaalit, he tapaavat ja syövät yhdessä mutta eivät keskustele uskonnoista.
suvaitsemattomuudesta. Se on aina länsimmalainen kristitty, joka joutuu väistämään ja suvaitsemaan ja ottamaan muslimit huomioon. Sekä länsimaissa että muslimaissa.
Niin, länsimainen kristitty väistää ja suvaitsee, mutta ymmärtää myös mikä on todellisuus.
Suvaitsematon muslimi pidetään pimennossa koska hänen luulonsa islamin ylivallasta onkin harhaa. Yhteisöllisessä uskontokulttuurissa ei voi myöntää menettäneensä uskoaan mutta heitäkin on paljon. Länsimaissa sen saa jopa ilmaista eikä kukaan tuomitse eikä hämmästy. Muslimit elävät mieluummin illuusiossa. Aivopesu vaikuttaa tietysti lapsiin mutta jotkut huomaavat kyllä varttuessaan asioiden todellisen laidan.
neljännekseen väestöstä, sitten puoleen sitten..
Kuka elää valheessa?
Kyse on islamin poliittisesta strategiasta valloittaa maailmaväestönkasvun ja maahanmuuton kautta(kun eivät sotilaallisesti/taloudellisesti siihen kykene).
Tunnut unohtavan, että kuten kristittyjäkin on monenlaisia on myös muslimeja. Fundamentalisteja, modernisti asioita tulkitsevia ja maallistuneita löytyy jokaisesta uskontokunnasta.
Ei siis pidä paikkaansa, että voit yksiselitteisesti yleistää, että islam ei anna vapautta valita puolisoa. Se on enemmän perheen kulttuurista ja uskonnon tulkinnasta kiinni. Monet naisystävistäni on naimisissa kristittyjen miesten kanssa, eikä siinä mitään sen ihmeellisempää ole.
Aivan samalla tavalla voi tulkita kristinuskoa, esimerkiksi katolilaiset (esim. filippiinit) perheet eivät helpolla hyväksy muslimi miniää. Tai aivan jotain muuta asiaa ; kastit, rodut, sosiaalinen asema, jne.
Lisäksi pitäisi huomata, ettei meidän uskonnot nyt niin erilaisia edes ole. Samasta lähdetään, pienin vivahde eroin. Suomalaiset ovat vain maallistuneet uskonnostaan. Suosittelen lukemaan Abrahamin Lapset- kirjan.
tapahtuu, tulos tulee eittämättä olemaan se että typerät musut luulevat voittaneensa ja alkavat sen kuuluisan jihadinsa.... lopputuloksena miljoonia kuolleita muslimeja. Allahu akhbar,
Minäkin tiedän yhden muslimi naisen joka meni naimisiin ei muslimin kanssa ja tätä yhtä vastaan voin näyttää 10000 paria jossa mies on muslimi ja nainen muu kuin muslimi.
Sitten tiedän tuhansia musliminaisia jotka ovat yrittäneet naida ei muslimin ja heidät on tapettu.
Kyllä islam on niin suvaitsevainen uskonto!!!! Tai ainakin sinä saat uskoa niin vapaasti, ole hyvä.
erottaa oppia ja sitä tulkitsevia ihmisiä toisistaan...
Niinpä voit olla natsi ja "tosi hyvä tyyppi". Kun henkilö tekee julmuuksia natsina ei se ole henkilö joka on paha, vaan natsismi.
Ihan samalla tavalla kun islam on "vähän väkivaltainen ja suvaitsematon uskonto" se ei vaikuta ihmiseen joka on muslimi mitenkään! Jos näin todella on tuo tyyppi ei ole hyvä muslimi!
...Alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Tällä viikolla asia ollut useasti esillä. Emme ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja täytyy myöntää, että olemme jopa riidelleet aiheesta. Mies on meillä ehdottomampi, minä olisin valmis kompromissiin. Eli lapset saisivat itse päättää uskonnostaan vanhempina. Tässä juuri mietin kuinka tärkeää minulle on omien lasten hankinta, vai olisinko valmis luopumaan siitä hyvän parisuhteen vuoksi.
Hieman helpotti lukea viestisi, ja tajuta että on muitakin samassa tilanteessa olevia. :)
Jos annat myöten isälle: tyttärelläsi on oikeus naida vain muslimi. Jos miehesi on NYT näin ehdoton uskonnon suhteen; tulee hän olemaan sitä myös myöhemmin kun tyttäresi aika on avioitua!
Kait haluat antaa saman vapauden tyttärellesi kuin itsellesi:
Vai miltäs sinusta olisi tuntunut kun isäsi olisi tullut sanomaan sinulle että TUON miehen kanssa et mene naimisiin koska hän on muslimi!
No sinulle annettiin vapaus valita tumma tulinen muslimimies valintasi mukaan. Anna sinä sama valinnanvapaus tyttärellesi.
Mitä poikasi suhteen tulee, niin mikäli hänestä tulee muslimi, niin jos hän aikuisena pitäisikin esim kristinuskosta ja haluiasi kristityksi; muut muslimit saavat hänet tappaa, kuten varmasti tiedät.
Mutta jos hänet kastetaan kristityksi; hän kyllä aikuisena saa kääntyä islamiin (tähän suvaitsevaiseen uskontoon jota miedän tulee suvaita), ja kuten tiedät, kukaan ei häntä tapa sen vuoksi.
Suomessa on vapaus niin kauan kuin muslimit ovat vähemmistö.