Te joilla on adoptoitu lapsi/a, oletteko käyttäneet adoptioaiheisia satukirjoja apuvälineenä kerrottaessa lapsen "adoptiomatkasta kotiin"? Minkä ikäinen lapsesi oli kun ensimmäisen kerran asiasta kerroit...?
adoptiosatukirjat
äitikans
7691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapseni tulivat Suomeen 2- ja 4-vuotiaina, ja ovat kyllä aina tienneet, että ovat adoptoituja. Aina välillä siitä on ollut puhetta.
käyttäneet, mutta ensimmäisen kerran lapsemme kuuli adoptiosta ja hakumatkasta heti luovutustilaisuudessa, kun kerroimme tulleemme häntä hakemaan kotiin. Lapsi oli silloin vajaa kaksivuotias eikä meillä ollut yhteistä kieltä. Pointti onkin se, että lapsi on aina tiennyt olevansa adoptoitu, emme ole jääneet odottamaan hänen kysymyksiään tai "sopivampaa" ikää asian kertomiseen. Odotellessa voi käydä niin, että kysymyksiä tai sopivaa ikää ei tule, lapsi kyllä salaisuuden aistii, mutta ei ota asiaa puheekseen kun eivät vanhemmatkaan sitä tee.
adoptoitu lapsi ja hänelle on puhuttu biovanhemmista aivan pienestä vauvasta lähtien. Aluksi ihan sen vuoksi, että adoptiotaustasta puhumisesta tulisi luonnollinen tapa ja myöhemmin sitten satujen muodossa valotimme lisää. Nykyään (poika 5v) keskustelemme asiasta aika ajoin ja lähinnä pojan aloitteesta. Välillä on kausia, jolloin asia on milelessä ja kysymyksiä paljon ja sitten taas kausia jolloin asia ei kiinnosta ollenkaan.
2vuottA.ei olla vielä kerrottu adoptiosta.mitä kirjoja luit lapsellesi?
miten hän on ottanut asian?kyseleekö bioäidistä paljon?
Meillä myös 2v. Suomesta adoptoitu lapsi ja olen myös miettinyt milloin hänelle kertoa. kokemuksia saa kirjoitella. Luulen silti lapsen suhtautuvan asiaan hyvin, aiomme olla avoimia ja puhua lapsen kiinnostuksen mukaisesti.
Meillä lapsi tuli 10 kk ikäisenä ulkomailta, ja adoptiosta on aina kerrottu omin sanoin, lapsen omaa tarinaa. Aluksi iltasatuna pienestä pojasta joka oli juuri niin kuin hän, joka tuli samalla tavalla smanlaiseen perheeseen kuin hän...ja monesti isompanakin tuli toive kirjan lukemisen sijaan että "äiti, kerro taas se tarina siitä pojasta..."
Jonkun adoptioaiheisen kirjan olen kerran lainannut, mutta ei ollut mielestäni erityisen hyvin tehty. (tämä siis minun mielipiteeni!)
Lasta kuitenkin viehättää kuulla tarina / juttu/ satu, johon hän voi samaistaa itsensä. Lainatun kirjan kanssa tämä ei toteutunut, ja sisältö tuntui jotenkin asian tuputtamiselta.
Jokainen toki löytää oman tapansa tällekin asialle!! Mahdollisimman aikaisin kannattaisi alkaa kertomaan, kaksivuotiaalle mielestäni ehdottomasti!!
minuakin kiinnostaisi minkälaisia adoptiota koskevia kirjoja markkinoilta voisi vinkkien perusteella löytyä. terv. ei ketjun aloittaja