Te joilla on adoptoitu lapsi/a, oletteko käyttäneet adoptioaiheisia satukirjoja apuvälineenä kerrottaessa lapsen "adoptiomatkasta kotiin"? Minkä ikäinen lapsesi oli kun ensimmäisen kerran asiasta kerroit...?
Vastaukset 7
- aina tiennyt
Lapseni tulivat Suomeen 2- ja 4-vuotiaina, ja ovat kyllä aina tienneet, että ovat adoptoituja. Aina välillä siitä on ollut puhetta.
- olemme
käyttäneet, mutta ensimmäisen kerran lapsemme kuuli adoptiosta ja hakumatkasta heti luovutustilaisuudessa, kun kerroimme tulleemme häntä hakemaan kotiin. Lapsi oli silloin vajaa kaksivuotias eikä meillä ollut yhteistä kieltä. Pointti onkin se, että lapsi on aina tiennyt olevansa adoptoitu, emme ole jääneet odottamaan hänen kysymyksiään tai "sopivampaa" ikää asian kertomiseen. Odotellessa voi käydä niin, että kysymyksiä tai sopivaa ikää ei tule, lapsi kyllä salaisuuden aistii, mutta ei ota asiaa puheekseen kun eivät vanhemmatkaan sitä tee.
- kotimaasta
adoptoitu lapsi ja hänelle on puhuttu biovanhemmista aivan pienestä vauvasta lähtien. Aluksi ihan sen vuoksi, että adoptiotaustasta puhumisesta tulisi luonnollinen tapa ja myöhemmin sitten satujen muodossa valotimme lisää. Nykyään (poika 5v) keskustelemme asiasta aika ajoin ja lähinnä pojan aloitteesta. Välillä on kausia, jolloin asia on milelessä ja kysymyksiä paljon ja sitten taas kausia jolloin asia ei kiinnosta ollenkaan.
- "kotimainenpoika"
2vuottA.ei olla vielä kerrottu adoptiosta.mitä kirjoja luit lapsellesi?
miten hän on ottanut asian?kyseleekö bioäidistä paljon? - liiru
"kotimainenpoika" kirjoitti:
2vuottA.ei olla vielä kerrottu adoptiosta.mitä kirjoja luit lapsellesi?
miten hän on ottanut asian?kyseleekö bioäidistä paljon?Meillä myös 2v. Suomesta adoptoitu lapsi ja olen myös miettinyt milloin hänelle kertoa. kokemuksia saa kirjoitella. Luulen silti lapsen suhtautuvan asiaan hyvin, aiomme olla avoimia ja puhua lapsen kiinnostuksen mukaisesti.
- a- äiti
Meillä lapsi tuli 10 kk ikäisenä ulkomailta, ja adoptiosta on aina kerrottu omin sanoin, lapsen omaa tarinaa. Aluksi iltasatuna pienestä pojasta joka oli juuri niin kuin hän, joka tuli samalla tavalla smanlaiseen perheeseen kuin hän...ja monesti isompanakin tuli toive kirjan lukemisen sijaan että "äiti, kerro taas se tarina siitä pojasta..."
Jonkun adoptioaiheisen kirjan olen kerran lainannut, mutta ei ollut mielestäni erityisen hyvin tehty. (tämä siis minun mielipiteeni!)
Lasta kuitenkin viehättää kuulla tarina / juttu/ satu, johon hän voi samaistaa itsensä. Lainatun kirjan kanssa tämä ei toteutunut, ja sisältö tuntui jotenkin asian tuputtamiselta.
Jokainen toki löytää oman tapansa tällekin asialle!! Mahdollisimman aikaisin kannattaisi alkaa kertomaan, kaksivuotiaalle mielestäni ehdottomasti!! - Nimetön
minuakin kiinnostaisi minkälaisia adoptiota koskevia kirjoja markkinoilta voisi vinkkien perusteella löytyä. terv. ei ketjun aloittaja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 39655
- 86638
Sinä mies olisit
ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s31580Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.16578Miksi jätit minut
Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?37513- 34502
Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella
Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?49501Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se
Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?62495- 63491
- 68469