Te joilla on adoptoitu lapsi/a, oletteko käyttäneet adoptioaiheisia satukirjoja apuvälineenä kerrottaessa lapsen "adoptiomatkasta kotiin"? Minkä ikäinen lapsesi oli kun ensimmäisen kerran asiasta kerroit...?
adoptiosatukirjat
äitikans
7
657
Vastaukset
- aina tiennyt
Lapseni tulivat Suomeen 2- ja 4-vuotiaina, ja ovat kyllä aina tienneet, että ovat adoptoituja. Aina välillä siitä on ollut puhetta.
- olemme
käyttäneet, mutta ensimmäisen kerran lapsemme kuuli adoptiosta ja hakumatkasta heti luovutustilaisuudessa, kun kerroimme tulleemme häntä hakemaan kotiin. Lapsi oli silloin vajaa kaksivuotias eikä meillä ollut yhteistä kieltä. Pointti onkin se, että lapsi on aina tiennyt olevansa adoptoitu, emme ole jääneet odottamaan hänen kysymyksiään tai "sopivampaa" ikää asian kertomiseen. Odotellessa voi käydä niin, että kysymyksiä tai sopivaa ikää ei tule, lapsi kyllä salaisuuden aistii, mutta ei ota asiaa puheekseen kun eivät vanhemmatkaan sitä tee.
- kotimaasta
adoptoitu lapsi ja hänelle on puhuttu biovanhemmista aivan pienestä vauvasta lähtien. Aluksi ihan sen vuoksi, että adoptiotaustasta puhumisesta tulisi luonnollinen tapa ja myöhemmin sitten satujen muodossa valotimme lisää. Nykyään (poika 5v) keskustelemme asiasta aika ajoin ja lähinnä pojan aloitteesta. Välillä on kausia, jolloin asia on milelessä ja kysymyksiä paljon ja sitten taas kausia jolloin asia ei kiinnosta ollenkaan.
- "kotimainenpoika"
2vuottA.ei olla vielä kerrottu adoptiosta.mitä kirjoja luit lapsellesi?
miten hän on ottanut asian?kyseleekö bioäidistä paljon? - liiru
"kotimainenpoika" kirjoitti:
2vuottA.ei olla vielä kerrottu adoptiosta.mitä kirjoja luit lapsellesi?
miten hän on ottanut asian?kyseleekö bioäidistä paljon?Meillä myös 2v. Suomesta adoptoitu lapsi ja olen myös miettinyt milloin hänelle kertoa. kokemuksia saa kirjoitella. Luulen silti lapsen suhtautuvan asiaan hyvin, aiomme olla avoimia ja puhua lapsen kiinnostuksen mukaisesti.
- a- äiti
Meillä lapsi tuli 10 kk ikäisenä ulkomailta, ja adoptiosta on aina kerrottu omin sanoin, lapsen omaa tarinaa. Aluksi iltasatuna pienestä pojasta joka oli juuri niin kuin hän, joka tuli samalla tavalla smanlaiseen perheeseen kuin hän...ja monesti isompanakin tuli toive kirjan lukemisen sijaan että "äiti, kerro taas se tarina siitä pojasta..."
Jonkun adoptioaiheisen kirjan olen kerran lainannut, mutta ei ollut mielestäni erityisen hyvin tehty. (tämä siis minun mielipiteeni!)
Lasta kuitenkin viehättää kuulla tarina / juttu/ satu, johon hän voi samaistaa itsensä. Lainatun kirjan kanssa tämä ei toteutunut, ja sisältö tuntui jotenkin asian tuputtamiselta.
Jokainen toki löytää oman tapansa tällekin asialle!! Mahdollisimman aikaisin kannattaisi alkaa kertomaan, kaksivuotiaalle mielestäni ehdottomasti!! - Nimetön
minuakin kiinnostaisi minkälaisia adoptiota koskevia kirjoja markkinoilta voisi vinkkien perusteella löytyä. terv. ei ketjun aloittaja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikaela Nylander: Jos pakkoruotsi poistetaan, niin ruotsin kielen asema romahtaa
(Nylander on vanha RKP:nen) Mutta niin heikossa vedossa muumiruotsi siis on Suomessa, että vain tekohengityksellä se pys652572Nainen aion pilata elämäsi täysin, opetus sulle, että pelasit väärän ihmisen sydämellä.
Empatiani sua kohtaan katosi siinä kohtaan, kun teit tietoisen valinnan leikkiä mun sydämellä. Luulet olevas joku älykäs2411585- 941380
6 vkoa kulunut ilman sua
…ihme että olen vielä hengissä. 😔 Kyynelillä pessyt lattioita. Rakastan ja odotan sua ikuisesti❤️Projekti jäi kesken jo8901- 65882
Jotenkin se harmittaa
Etten voinut antaa itselleni mahdollisuutta tutustua. Tulit vain liian lähelle ja syvälle kemia oli alusta alkaen liian46700Olen yrittänyt tavoittaa sinut kolmesti
Elämän aikana. Kahdesti hakenut numeroa ja lähettänyt jollekkin nimisellesi viestin. Kerran aivan summassa keksimääni os2652Haluan kysyä vain yhden asian
Miksi et koskaan halunnut kohdata minua kasvotusten silloin, kun molemmilla oli tunteita? Kaiken muun olen jo hyväksymäs39579- 73562
- 22512