Lyhyesti ja ytimekkäästi laitan tähän ajatukseni. Miten voi toiselle kertoa, että yhteiselo on nyt tullut päätökseen. Katsoa sitä toisen ihmisen kärsimystä asiasta. Miten ihmeessa pystyn sen tekemään. Tilanne ahdistaa. Olen ihmisenä sellainen, että en kestä katsoa toisen pahaa oloa lohduttamatta. Ja vielä kun olen nyt se, joka tilanteen aiheuttaa.
Onko kokemuksia. Ymmärrän kyllä, että suoraan puhuminen on paras ratkaisu. Ehkä enemmän haluaisinkin kuulla kokemuksia vastaavista tilanteista.
Onko kokemuksia. Ymmärrän kyllä, että suoraan puhuminen on paras ratkaisu. Ehkä enemmän haluaisinkin kuulla kokemuksia vastaavista tilanteista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma liian kiltti kumppanini teki niin, että vain ilmoitti löytäneensä uuden rakkauden. Sitten alkoi mykkäkoulu, koska liian kilttinä hän ei halunnut pahottaa minun mieltäni. Omaisuudenkaan jaosta ei tarvinnut puhua, koska hän oli sen "turvannut" itselleen.
nyt olet "oikeassa" ja kärshit.
miten se pitäisi tehdä, mutta kokemuksesta jätettynä tiedän miten sitä EI pidä tehdä. Näin säästyt vuosien piinalta, riidoilta ja katkeruudelta.
- älä petä ensin ja lähde toisen matkaan (varmasti helppoa ja mukavaa jättäjälle)
- anna selkeät syyt erohaluille (kauheaa erota siksi kun toinen "ei tiedä", syytä voi jäädä vatvomaan vuosiksi)
- jos syy on kuitenkin toinen nainen / mies, ota silti aikaa eroprosessiin (jos hän on se oikea, hän kyllä odottaa ja arvostaa sinua ihmisenä hoitaessasi erosi "oikein")
- kerro onko toivoa, vai onko syy sellainen että ero on todellakin väistämätön
- anna toiselle turvallisuuden tunne erossakin (jätä hänet pohtimaan asiaa, mutta älä samantien lähde baarikierrokselle jolloin hän vain ja ainoastaan miettii sitä, mitä teet ja kenen kanssa)
- anna erolle aikaa, keskustele, anna vastauksia hänen halutessaan
- lähde terapiaan jätetyn kanssa (vaikka siksi että saatte eronne hoidettua toisianne enempää loukkaamatta)
- kun aikaa on kulunut tarpeeksi (muutama kk?) kerro hänelle että nyt alat pikkuhiljaa elää omaa elämääsi (oma asunto) ja jos on jotain asioista mistä haluaa vielä keskustella, nyt on se hetki
- älä käännytä ketään jätettyä vastaan vaikka hän käyttäytyisikin välillä huonosti (ero nimittäin saa epätoivon, surun, katkeruuden ja kaiken siltä väliltä nostamaan päätään)
- älä käytä toisen pahaa oloa ja eron tuomaa sekavuutta hyväksesi esim. omaisuudenjaossa
- varmista että myös jätetty pärjää taloudellisesti
- hae itse avioeroa, älä jätä jätetyn harteille. älä kuitenkaan kiirehdi, äläkä tee sitä selän takana, vaan kerro missä mennään (on hirveää huomata eräänä päivänä töistä tullessaan eropaperit postilaatikossa)
- älä missään tapauksessa anna minkäänlaisia toiveita jos niitä ei todellakaan ole
- älä pyydä eroseksiä
- älä kuvittele / pyydä että pysyisitte ystävinä, se tulee aikanaan jos on tullakseen
- näytä että myös sinä suret ja olet pahoillasi erosta, vaikka itse sitä haluatkin (jätetystä tuntuu pahalta jos jättäjä lauleskelee ja virne naamallaan kotona tanssahtelee, ikään kuin elämä olisi vasta alkanut)
- kun alat elää omaa elämääsi, älä "hiero" sen ihanuutta exäsi naamalle (voit esimerkiksi ihan hyvin vaihtaa yökerhoa jos näet exäsi olevan jo jonossa)
- jos voit itse huonosti erosi jälkeen, älä missään tapauksessa hae tukea ja turvaa exältäsi, jätä hänet rauhaan
Kerrankin, ei mitään lisättävää. Hienoa, että joku on oikeasti miettinyt asioita.
Harmi vaan ettei entinen vaimoni nähnyt tätä listaa ennen kuin teki omat ratkaisunsa. Nyt on sitten osituksen aika. Syyllisyys on pettäjältä hävinnyt ja nyt pyydetään jätetyltä rahaa. Että sillai. En usko että helppoa eroa on olemassakaan. Mutta poikkeushan vahvistaa säännön.
vähän, tai aika paljonkin siitä millaisia ihmisiä olette ja taustoistanne.
Itse vetkuttelin eroni kanssa etenkin exän terveydentilasta johtuvien syiden takia. Siinä matkan varrella kohtasin myös nykyisen mieheni ja olimme rinnakkaissuhteessa melko pitkään liittoni aikana. Lopulta kerroin myös exälle toisesta, mutta hän olisi halunnut jatkaa liittoa siitä huolimatta. Aikamme kärvistelyämme sain sitten viimein exän "ylipuhutuksi" eroon. Eroon ei tietenkään tarvitse kysyä toiselta lupaa, sen voi tehdä ykskaks yllättäen mainitsematta kertaakaan erohalukkuudesta. Mutta minusta pikainen sopuero ei ole mahdollista - etenkään silloin, kun tietää, ettei toinen ei halua erota.
Sinuna lähestyisin kumppania ensiksi kysymällä mitä hän ajattelee liitostanne ja onko hän (koskaan) ajatellut eroa. Sitten voisit kertoa oman näkemyksesi. Ei ole ihan välttämätöntä, että ero toimeenpannaan heti vaan annetaan toisen totutella ajatukseen jonkin aikaa.
Meillä meni exän kanssa vuosia huonosti mutta uskottelin itselleni ja exälle että ongelmat olivat pieniä tai kehitin niille aina jotain tekosyitä. Kun aloin epäillä etten rakasta miestä enää sanoin hänelle silti rakastavani. Vasta kun mies hermostui jatkuvaan soutamiseen ja huopaamiseen sain sanottua etten rakasta enkä haluaisikaan enää. Puhuimme erosta vakavasti monta kuukautta ennen kun viimein saimme tehtyä ratkaisun ettemme enää pystyneet yrittää. On todella vaikeaa saada sanottua toiselle ettei enää rakasta, itse halusin olla täysin varma asiasta ennen kun pystyn sen sanomaan. Olisi ollut ehkä helpompaa kuitenkin jos tilanne olisi edennyt nopeammin. Mutta kyllä miehesi ennen pitkää huomaa myös sinun käytöksestä että rakkaus on loppunut ja silloin viimeistään joudut sen myöntää...
Siitä tulee kurja olo kun tekee virheen. Jos se tuntuu kurjalta, on se huono päätös. Mieti vielä. Kurja on kurjaa, ei se siitä muutu.