Ilmeisesti aika monella on on-off-suhde exänsä/"elämänsä rakkauden" kanssa. Ei toimi yhdessäolo, kun mies haluaa olla sittenkin sinkku tai on muutenvaan vaikeuksia sitoutua yhteen naiseen. Ja sit kun ollaan erossa niin voi voi, ei halua mies olla yksin, ilman tyttöystäväänsä. Ja kun mies taas ruikuttaa naista takaisin tai edes vihjailee tälle uudesta mahdollisuudesta yhdessäolon suhteen, tullaan sittenkin pian katumapäälle kun on hetki yritetty ja jätetään taas. Nainen tässä vaan saa henkisesti turpaansa, ja silti joka kerta toivoo että "jospa se tällä kertaa haluais ihan oikeasti olla mun kanssa".
OIKEESTI. KOITA NAINEN KÄSITTÄÄ. EI SE MIES TODELLA RAKASTA SINUA TAI OLE SINUSTA TARPEEKSI KIINNOSTUNUT! JATKA ELÄMÄÄSI ETEENPÄIN! UNOHDA SE ÄÄLIÖ, ÄLÄKÄ TUHLAA HÄNEEN HETKEÄKÄÄN AIKAASI. SE SUHDE EI SIITÄ MUUKSI MUUTU. JOS ON EROTTU KERRAN, EROTAAN TOISEN KERRAN. JA JOS ON EROTTU MONTA KERTAA, NIIN MITEN SE NYT TÄLLÄ VIIDENNELLÄ KERRALLA OLISI ERILAISTA?!
Jos se oleminen on miehelle niin helvetin vaikeaa, niin anna olla. Olen itse kokenut saman, joten tiedän mistä puhun.. enkä todellakaan enää IKINÄ lähde siihen ralliin mukaan. OLEN VIHDOIN HERÄNNYT NÄKEMÄÄN TODELLISUUDEN. Ja mitä nopeammin tekin tajuatte sen, saatte huomata miten onnelliseksi voittekaan tulla! En voi sanon kuvailla miten hyvä fiilis on nyt, kun ei tartte enää stressata samasta soutamisesta ja huopaamisesta vuosi toisensa perään. PLIIS, YMMÄRTÄKÄÄ! TÄÄ ON MAHTAVA TUNNE! :D
Ottaa aivoon lukea täältä, miten kaikenmaailman kusipäiset/säälittävät urpot pompottelevat teitä naisia miten sattuu! ÄLKÄÄ SUOSTUKO SIIHEN ENÄÄ! Miksi tuhlaisit aikaasi, VUOSIASI johonkin mikä ei tule toteutumaan, kun sinulla on mahdollisuus tavata joku, jonka kanssa asiat toimii juuri niin kuin haluat? Tapaat ihmisen, joka ei mitään muuta haluakaan niin paljon kuin olla juuri sinun kanssasi ja sinä tunnet samoin häntä kohtaan?!
OIKEESTI. KOITA NAINEN KÄSITTÄÄ. EI SE MIES TODELLA RAKASTA SINUA TAI OLE SINUSTA TARPEEKSI KIINNOSTUNUT! JATKA ELÄMÄÄSI ETEENPÄIN! UNOHDA SE ÄÄLIÖ, ÄLÄKÄ TUHLAA HÄNEEN HETKEÄKÄÄN AIKAASI. SE SUHDE EI SIITÄ MUUKSI MUUTU. JOS ON EROTTU KERRAN, EROTAAN TOISEN KERRAN. JA JOS ON EROTTU MONTA KERTAA, NIIN MITEN SE NYT TÄLLÄ VIIDENNELLÄ KERRALLA OLISI ERILAISTA?!
Jos se oleminen on miehelle niin helvetin vaikeaa, niin anna olla. Olen itse kokenut saman, joten tiedän mistä puhun.. enkä todellakaan enää IKINÄ lähde siihen ralliin mukaan. OLEN VIHDOIN HERÄNNYT NÄKEMÄÄN TODELLISUUDEN. Ja mitä nopeammin tekin tajuatte sen, saatte huomata miten onnelliseksi voittekaan tulla! En voi sanon kuvailla miten hyvä fiilis on nyt, kun ei tartte enää stressata samasta soutamisesta ja huopaamisesta vuosi toisensa perään. PLIIS, YMMÄRTÄKÄÄ! TÄÄ ON MAHTAVA TUNNE! :D
Ottaa aivoon lukea täältä, miten kaikenmaailman kusipäiset/säälittävät urpot pompottelevat teitä naisia miten sattuu! ÄLKÄÄ SUOSTUKO SIIHEN ENÄÄ! Miksi tuhlaisit aikaasi, VUOSIASI johonkin mikä ei tule toteutumaan, kun sinulla on mahdollisuus tavata joku, jonka kanssa asiat toimii juuri niin kuin haluat? Tapaat ihmisen, joka ei mitään muuta haluakaan niin paljon kuin olla juuri sinun kanssasi ja sinä tunnet samoin häntä kohtaan?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
No joo... vähän samantapaisessa suhteessa olin, itsekin samaa jahkailemista harrastaen.. Lopulta erottiin ja ajattelin positiivisesti että pian löytäisin paremman suhteen elämääni.. nyt monta vuotta sinkkuna olleena olen tavannut pelkästään vielä huonompia mieskandidaatteja, joiden kanssa on taas eri ongelmat. Jälkeenpäin minusta tuntuu että olin sittenkin exän kanssa enemmän samalla aaltopituudella näihin muihin verrattuna. Mielestäni olin aiemmin onnellisempi.
erotaan ja etsitään uutta kunnes huomataan että ei olla käsitelty tunteita xään ja haaveillaan hänestä ,eikä nähdä puita metsältä,halutaan aikaa miettiä ,harkita ,palata takaisin entiseen ja joskus se onnistuu hetken aikaa ,kunnes huomataan ,ettei se ollutkaan kuin sitä hetken huumaa taas ,taas riidelleään ,erotaan etsitään uutta ,kunnes oravanpyörä on valmis ,etsit tästä uudesta samankaltaisuutta ,vertailet ,mietit toista suhteen aikana. jne jne...lista on loputon. mutta vuodet vierii ja .
olen itse kokenut tuon myös ....nyt olen tullut siihen tulokseen että ,parempi olla yksin .en jaksa enään keskenkasvusia aikusia(minä myös sellainen) ,jotka ei osaa koskaan päätää yhtään mitään.
Niinpä! Parempi yksin, kuin huonossa seurassa. Seurassa, jossa pitää koko ajan miettiä, rakastaako se toinen vai ei, haluaako se olla yhdessä vai ei. Oravanpyörä tosiaan, johon ei kannata lähteä - tai varsinkaan jäädä!
itse olen kyllä erimieltä teidän kanssa,ainakin minä oisin valmis tekemään kaikkeni et minä saisin exäni takaisin,ei me ikinä pystyttäs olemaan kavereita koska meidän välillä tulee aina olemaan sitä "jotain" ja meillä ei nyt hirveen suuria ongelmia ollut..lähinnä ehkä ikä ero mikä sai kummatkin miettimään asioita vähän eritavalla..mutta ehkä joskus pitää ottaa välimatkaa että voi nähdä lähelle ja jos on oikeita tunteita niin yhteenpalaaminen kyllä aika varmasti onnistuisi,itselläni on nyt se ongelma etten uskalla esittää asiaa exälle vaikka melkein jokapäivä ollaan yhteyksissä..niin ja minä olen miespuolinen:)
omalta mieheltäni...
Ei kylläkään ole minulle välittänyt näistä asioista puhua sen jälkeen kun erottiin. Erosta ei tosin ole kuin hitunen aikaa...
Ikä ja kypsymättömyys se meidätkin erotti.
Hyvää jatkoa sinulle.
T.Nainen
meidänkään erosta kuin kuukausi aikaa mutta nyt yhtäkkiä exä alkanut pitämään yhteyttä mikä taas vie mun selviytymistä taaksepäin jokakerta,mutta en uskalla kyl ehdottaa yhteenpalaamista koska sieltä tulisi aika todennäköisesti paskaa niskaa,varsinkin kun tiedän että sillä toisella tuskin ylpeys antaisi periksi myöntää että ero oli väärä ratkaisu..saati sitten että itse yrittäisi takaisin..
on-off -suhteisiin. Siinä särkee vain itsensä. Jos mies ei halua sinua, niin laita hyvä kiertoon. Se ei siitä muuksi muutu ja sinä itket, että voi voi, haluaako hän nyt vai eikö halua ja haluanko minä vai enkö halua. Yhteen, erikseen, ikuista epävarmuutta. Tuollaiset miehet saavat muuttaa äitiensä kanssa yhteen.:)
..helpommin vaan sanottu, ku tehty.
Mulle pitäis varmaan tehdä lobotomia, jotta pääsisin tälläsestä epävarmasta suhteesta eroon.. :(
Nuo on niitä mammanpoikia,jotka eivät ole osanneet elämässään tehdä yhtään itsenäistä päätöstä,saatika pysyä niissä!
Tuo sinun teksti on mulle ainakin itsestään selvyyttä, mutta kerrotko vielä miten se unohtaminen tehdään käytännössä? Saat sen kuulostamaan helpolta mutta olisiko sydänsuruja ja meitä surkuttelijoita olemassa jos se olisi vain "unohtaa". Mulle neuvot unohtamiseen ovat tervetulleita!
Haasteellista se kieltämättä on, unohtaminen. Itsekin olen ollut samanlainen "surkuttelija" (ja siis eihän siinä mitään pahaa, ihan inhimillistähän se on!) ja tottakai aika ajoin tulee toista ihmisenä vieläkin ikävä. Mutta en lähtisi enää siihen oravanpyörään mukaan, ja opin etten muuten lähde kenenkään uudenkaan kanssa. Jos ei peli ole kerralla selvä, että ollaan kunnolla yhdessä ja seurustellaan, niin sit saa olla!
Mielestäni "poissa silmistä, poissa sydämestä" on aika hyvä neuvo. Et enää tapaa häntä, et soita/vastaa puheluihin, et tekstaile (poista vaikka koko numero - ja etenkin vanhat tekstiviestit), et stalkkaa tyypin profiilia Facebookissa tai mitä tahansa, et selaile yhteisiä valokuvianne, välttelet yhteydenpitoa kaikin keinoin, niin päivä päivältä - hitaasti mutta varmasti - kaipaus hiipuu ja tuntuu vähemmän pahalta. Välillä on päiviä jolloin varmasti on ikävä ja tekisi mieli sortua, mutta silloin pitää vain pysyä lujana! Sekin auttaa, että keksii elämään muuta sisältöä, kuin tämän suhteen/miehen miettiminen. Mikä on unelmatyösi? Tee sitä tai tavoittele siihen pääsyä! Panosta ystäviin, sukulaisiin, opiskeluun, harrastuksiin, matkusteluun, mihin tahansa mukavaan mikä on sulle tärkeää, se vie jo ihan vahingossakin ajatuksia pois vanhasta. Ja siinä samalla sit saattaa jo törmätä johonkin uuteen kivaan mieheen ;)
Tietenkään toista ei varmasti koskaan kokonaan unohda, mutta ikävä helpottaa ja siitä pääsee yli! Itse ajattelen, että ehkä jonain päivänä taas sit voi olla vaikka hyviäkin ystäviä sen miehen kanssa, kun on vaan eka saanut itsensä kunnolla jaloilleen ja päässyt elämässä eteenpäin, ehkä tavannut uuden miehenkin.
Tsemppiä! :)
Oli todella lohdullista luettevaa ja tutun kuuloista. Ei surkuttelussa mitään pahaa ole, siihen vain kyllästyy ja on tosi turhauttavaa. Jopa raivostuttavaa. Tuntuu kuin olisin jumissa koko asian kanssa. Olen huomannut että on helpompaa olla näkemättä toista mutta vielä helpompaa on antaa siinä periksi. En ota siihen mieheen yhteyttä mutta hän minuun kyllä ja joka kerta vastaan hänen viesteihin ja puheluihin. En voi kuvitellakaan tällä hetkellä että poistaisin sen numeron koska pelkään että tulen katumaan sitä. Tai poistaa hänen 3 vuotta sitten lähettämiä viestejä. Käyn katsomassa hänen facebook profiilia vähintään joka kerta käydessäni siellä. Luen hänen horoskoopin samalla kun omani. (En silti usko niihin). Erostamme on kuitenkin jo 1,5 vuotta ja meno edelleen tätä. Olen toivonut että tulisi joku muu joka saisi unohtamaan mutta en kai päästä ketään lähelle ja jos päästän on olo kuin olisi pettänyt. Miten normaalia tämä on, en ikinä tule pääsemään eteenpäin ja se pistää vihaksi.
En pääse yli enkä ympäri, vaikka tuo sama 1,5 vuotta on täälläkin kulunut erosta. En ota itse yhteyttä, mutta hän kylläkin silloin, kun uudessa suhteessa menee huonosti. Lirkuttelee ja kertoo rakastavansa. En ole vuoteen enää uskonut tavuakaan hänen puheistaan ja jokaisen yhteydenoton jälkeen on todella paha olla. Vaivun itsesääliin ja suren. En siltikään ole pystynyt poistamaan hänen numeroaan enkä vanhoja hyvien aikojen viestejä. Juuri kun on kulunut muutama kuukausi ja olen edes jotenkin jaloillani, ilmestyy hän jollain viestillään ja kaikki paha olo alkaa taas alusta. Sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen. Miksi annan kohdella itseäni näin... yhden kesän olen täysin pystynyt jättämään hänen viestinsä huomiotta, sitten retkahdin vastaamaan yhteen surkeaan ikävöintiviestiin. Olen häviäjä.
Hei nyt naiset, TSEMPPIÄ toistamiseen!!!! :) Ihminen pystyy siihen minkä se tahtoo. Ette ole luusereita. Mutta itse teette valinnan: joko ryvette siellä ikävässä ja itsesäälissä tai päätätte tehdä asialle jotain. KAIKKI ON ITSESTÄ KIINNI! Kyllä se tsemppi sieltä vielä tulee.. koettu on. :) Niin kuin joku jo tässä kirjoittikin, jokainen oppii kantapään kautta, mut toivottavasti ei kuitenkaan hakkaa sitä päätä seinään lopun elämää.. Elämä on kuitenkin niin lyhyt tuhlattavaksi siihen, että on kurja olla. Kun siitä voi saada just niin kivan kuin itse haluaa! :)
Sori jos kuulostan ällöpositiiviselta, mutta kun tää on totta! :D Nyt laitatte uudet tuulet puhaltamaan, näytätte mistä teidät on tehty!!!!
Olet ihan oikeassa. Ja mä ainakin tiedän että pystyn ihan mihin vaan haluan, mutta olenki jo miettinyt että onko niin että en oikeasti halua. Järki sanoo juuri noita asioita mitä sä juuri kirjoitit mutta mikä on kun ei vaan näin tapahdu vaikka haluankin. Haluanko liian vähän vai mitä ihmettä tämä on. Mun rakkaus kirjottelee ainakin kerran kahdessa viikossa ja väittää ainakin kovasti että ei ole muita naisia ollut mun jälkeen. En oikein jaksaisi uskoa mutta tää tapaus kyllä sanois jos asia olis toisin. Aika ristiriitaista ja sekavaa ja siksi varmaan en itsekkään tiedä mitä tehdä ja ajatella kun asia ei ole kovin selkeä. Jos edes joku asia olisi ihan selvä ja tällä miehellä munaa sanoa asiat niinkuin ne oikeasti ovat niin ehkä olisi helpompi seurata jotakin tiettyä tosi asiaa ja tehdä päätöksiä ja nojautua sitten siihen. Mutta kun ei. Tai sitten olen niitä luusereita jotka hakeutuu ongelma tapauksien luo, eikä ikinä tule kokemaan mitään oikeaa ja aitoa onnea.
onnenlahjat.On niitä jotka käyttävät toisia hyväkseen ja niitä jotka suostuvat sellaiseen.Minulle on käynyt juuri tuo jälkimmäinen kaikissa suhteissa,tavalla tai toisella.On suuri onni löytää tasavertainen suhde,ettei kumpikaan käyttäisi jollain tasolla hyväksi.Olen luopunut koko ajatuksesta.Taidan alkaa vanhoilla päivillä lesboksi tai sitten on tyydyttävä yksinäisyyteen.Oikeita miehiä ei tunnu olevan olemassakaan.
mut jokainen käy sen oman polun tässäkin asiassa ja oppii varmaan sit kantapään kautta, jos ei muuten. Tai hakkaa lopun elämäänsä päätänsä seinään:)