Mites on, sorrutteko koskaan mihinkään "kiellettyyn" hiilaripitoiseen, itse myönnän ostavani joskus maitosuklaata, en levyllistä vaan patukan. Kyllä jossain juhlissa menee kermahöttökakkuakin...
Sorrutteko koskaan?
Terppa
401622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ei siis kokonaista pakettia vaan muutama gramma yhteensä;)
appiukon tekemää matikkasoppaa. Jatkan sitä juustolla, kermaa jo on. Meinasin perskeles syödä myös perunan siinä joukossa. Ei varmasti yksi peruna minua tapa, eikä tule hiilariaddiktiota. Näin on!
syön silloin tällöin kyläpaikoissa mitä nyt tarjolle on satuttu laittamaan. Ei kakkupala tai leivos mitään herkkua kylläkään ole mutta kohteliaisuudesta voin sen syödä.
Leipää en käytä ruokavaliossani mutta joskus ehkä kerran pari kuukaudessa paistan viikonloppuaamuna patonkia aamupalan jatkeeksi.
Kavereitten luona, joskus ravintolassa, oluttakin juon satunnaisesti.
Elikkä koskus tulee sopassa syötyä perunaa. Sille en ole tässä yhteydessä keksinyt hyvää korviketta (toi on siis nimenomaan bulkkina, lisäämässä määrää ilman makua). Porkkana on liian makea, soppajuurekset liian maukkaita jne. .
liha-, kala- ja kanakeiton valkokaalista. En kaipaa perunaa siihen. Yleensäkin Suomessa ei oikein ymmärretä mikä on keitto. Venäjällä keitto on nimenomaan keitto, kun taas meillä se on enemmän pataruokaa. Jos ajatellaan vaikkapa hernekeittoa niin ei se ole keittoa vaan paksua puuroa. Siksi en kaipaakaan mitään perunaa keiton täytteeksi.
Olet kyllä oikeassa tuossa määritelmässä, keitossa on pitkä liemi ja padassa lyhyt. Kaali sopii moniin keittoihin mutta joihinkin kaipaisi mauttomampaa einestä (kalakeitto ja kasviskeitto esimerkiksi).
Makkarakaalikeitto (siskonmakkarasta) on toisaalta varsin hyvää, samaten jauhelihakaalikeitto.
Keitot ovat kyllä lounasruuista ehkä ongelmallisimmista päästä, pottua on melko usein.
Pavut käyvät kanssa moneen soppaan, erikoisesti tykkään papu/liha/pekoni/siskonmakkara/kanakeitosta. Ainut ongelma on annoksen määrä, tulee noin kymmenen annosta.
Että kun silloin tällöin vähäsen "sortuu", niin tulee uutta puhtia karppaukseen. Taannoinen uutuus-suklaapatukka maistui jo toisella suupalalla ällöttävän imeltä, joten good bye sellasille.
Eikä sitä aina kylässä kehtaa nirsoilla ja hörppiä pelkkää kahvia - mutta pullasta kieltäydyn, koska hiivalla kohotetut leivonnaiset eivät tee hyvää vatsalle.
tumma olut, joskus sitä ei vaan voi vastustaa ;) onneksi muut nautinnot ovat VHH:llakin sallittuja :)
Savannilla liikkuva puhvelilauma ei liiku lauman hitainta puhvelia
nopeammin.
Lauman joutuessa jahdin kohteeksi kuolevat hitaimmat ja heikoimmat yksilöt ensimmäisenä. Luonnonvalinta hyödyttää laumaa, sillä lauma tulee kokonaisuutena nopeammaksi ja terveemmäksi heikoimpien yksilöiden jatkuvan karsinnan seurauksena.
Suunnilleen samalla tavoin eivät ihmisaivot voi toimia nopeammin kuin sen
hitaimmat aivosolut.
Kuten kaikki tietävät, tuhoaa liiallinen alkoholinkäyttö aivosoluja, mutta luonnollisesti hitaimmat ja heikoimmat aivosolut tuhoutuvat ensimmäisinä.
Käyttämällä säännöllisesti riittäviä olutmääriä, voi suodattaa pois hitaat ja heikot aivosolut, jolloin aivoista tulee kerta kerralta nopeammat ja tehokkaammat.
Tämä on syynä siihen, miksi parin kaljan jälkeen tunnet aina itsesi
entistä nokkelammaksi ja saat mitä parhaimpia ideoita. Kunhan sisäistät tämän kaiken, voit viettää kosteita juhlia hyvällä omatunnolla.
Että näin on asiat!! Ollaan aivan oikeilla jäljillä...
ja harmittaa, kele! Pakko oli edes jotain saada mahantäytteeksi, kun oli niin onneton lounas muuten...mitenhän paljon hiilareita on n. 2 dl riisiä?
on 30g hh / 100 g riisä, joten aika hitosti.
Kyllä voin satunnaisesti syödä hiilaripitoista mutta en sorru siihen. Sortuminen edellyttäisi jonkinasteista hiilarihimoa ja sitä minulla ei ole.
Sana sortuminen pitäisi poistaa tässä yhteydessä,mielestäni.Syön minäkin joskus esim.lihapasteijan tai pienen karjalanpiirakan.Välillä myös palan leipää,mutta se ei ole säännöllistä! Olen sen verran hiilihydr.riippuvainen,etten koskaan pääse täysin eroon viljatuotteista! En tosiaan tressaa asialla! Ravintoni on päälinjoiltaan kohdallaan ja voin hyvin!
puoli levyä tummaa suklaata on sortumista... Tai ainakin itse pidin sitä sellaisena.
Ei pahemmin tee mieli sortua mihinkään runsashiilariseen ruokaan kun vatsa heittää tornadoa sen jälkeen.
Ensin pitäisi määritellä se?
Mulle ei ole sortumista se että jonkun synttäreillä syön hieman (mutta ei enempää) kakkua ja pullaa, ja muina päivinä pidän hiilarit normaaleissa rajoissa.
Eikä sekään ole sotumista jos syön suunnitellusti 1 tai 2 ruisleipä palasta kunnon täytteillä. Mutta jos se johtaa siihen että tulee sitten päivän aikana syötyä liikaa hiilareita, esim lisää leipää niin se on sortumista. Sortumista on sekin jos ne leivät saa syömään enemmän päivän aikana kuin normaalisti tulisi syötyä, ja tässä kohtaa tarkoitan syömisellä ihan kunnon karppiruokaa.
laitoin jo tuon afterin.
Mutta siis. Kyllä välillä voi maistella jotain menettämättä itsehillintäänsä täysin.
Minulle on käynyt kuten monille vhh ihmisille, makea ei enää niin maistukaan hyvälle. Sitä ei ainakaan tarvitse ahmia kuten ennen.
Koska meidän perheessä on synttäreitä tässä kuussa niin teen ihan oikeat kakut ja syön niistä sen mitä syön. Muina päivinä on kiva elellä terveellä ruualla ja välttää varsinkin turhaa sokeria ja muuta hiilaria.
Jos tytöt kutsuu illalliselle niin syön hillitysti. Mutta viimeksikin oli lohta ja salaattia niin mikäs sen mukavampaa karppiruokaa.
ei makea enää maistu ja siksi VHH:lla onkin helppo jättää makeat pois. Kakkua voi synttäreillä maistaa ja todeta että makeaa on. Joskus on vaikea olla syömättä hiilihydraatteja. Kun olin hautajaisissa jossa oli voileipäkakkua, kuivaa kakkua, täytekakkua ja pipareita niin vaikea siinä on valita VHH:lainen vaihtoehto. Aina voi tietysti ottaa mahdollisimman vähän kun kokonaan ottaminen ei oikein onnistu.
Tärkeintähän se on mitä omassa keittiössä on. Tällaiset juhlaruokailut ovat kuitenkin harvinaisia, ei niitä joka päivä ole.
Silloin kuin kokonaisuus on kunnossa voi rauhallisin mielin silloin tällöin nauttia tai syödä kohteliaisuudesta VHH;n kuulumattomia hiilareita!Liika ehdottomuus on rasite!Täytyy myös osata sanoa EI kiitos!
vähän aika sitten hautajaisissa. Ruokana oli silliä, graavilohta, lohta, perunoita, kananmunan puolikkaita jossa päällä sinappia, fetasalaattia, sienisalaattia ja kasvisgratiinia.
Oli liian hyvät tarjoilut ja söin mahan täyteen pelkkää pääruokaa.
voi sanoa sortuvani mutta,aina kun menen kylään vanhan sukulaisen luokse,siellä on valmiina voileipää kahvinkanssa enkä viitsi loukata vanhaa ihmistä.
Enkä aio sen takia harventaa kyläkäyntejäkään.
Synttäreillä saatan ottaa vaikka pikkuleivän jos on sellanen paikka missä tuputetaan kovasti.
On todella sellaisia tilanteita joissa ei vaan voi kieltäytyä. Sukulaisvierailut ovat juuri sellaisia ja varsinkin vanhempien ihmisten osalta ei viitsi loukata kieltäytymällä. Onneksi tämä VHH on oman sukuni osalta leviämässä ja harvemmassa on ne sukulaispaikat joissa tuputetaan hiilihydraatteja. Olen esimerkilläni saanut muutosta aikaan ruokavalioissa.
Mä käytän häpeämättä diabetesta syynä kieltäytymiseen. On vielä tottakin, saatan kyllä ottaa pienen palan kakkua/pullaa.
Diabetesliittohan suosittaa samaa hiilihydraattimäärää kuin ravitsemusneuvottelukunta yleisissä suosituksissa. 50-60% ravinnosta pitäisi olla hiilihydraatteja.
Sanoo vaan, että verensokeri nousee liikaa. On ihan tottakin.
Toi diabetesliiton ruokasuositus on muuten ihan mahdoton noudattaa jollei tee ruokaansa itse. Kun ruuassa pitäisi olla 60% energiasta hiilihydraattia ja mielellään vielä kuitupitoista, vähän rasvaa ja proteiinia enkä voi perunaa syödä kun se nostaa liikaa verensokeria niin pitäisi lounaalla syödä lisukkeena kuivaa ruisleipää että saisi tarpeeksi energiaa. Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta.
... hoitotuloksia, kun suosituksia noudattaa. Lisäksi pitää muistaa liikkua.
Tiedän monta, jotka pärjäävät ilman lääkitystä noudattamalla liiton ohjeita.
Siinä vaiheessa kun diabetes on todettu ja syödään suositellusti runsaasti hiilareita niin silloin ei pärjää mitenkään ilman lisäinsuliinia. Osa pääsee VHH:lla läkityksestä eroon, mutta runsailla hiilareilla se ei onnistu.
PS. Liikunnan lisääminen ei poista insuliinin tarvetta sillä insuliinia tarvitaan jotta lihakset saavat glukoosista energiaa.
... tiedosta.
Katsos kun mieheni on kakkosdiabeetikko, ollut jo kohta 8 vuotta. Noudattaa täsmälleen diabetesliiton ohjeita eikä ole tarvinnut lääkitystä. Välttää kovaa rasvaa ja nopeita hiilareita, hitaita hiilareita syö. Harrastaa liikuntaa päivittäin, tämä on oikeastaan diabeetikoille välttämätöntä ja auttaa merkittävästi taudin kurissapitämisessä.
Mitään lääkitystä ei ole tarvinnut, tauti on pysynyt hyvin kurissa ja painoakin on saanut laskemaan. Samalla koko perheemme on pikkuhiljaa siirtynyt tähän terveellisempään ruokavalioon.
Mitä Ruotsissa tapahtui? Suomen Diabetesliiton ohjeilla ei saada kuin lääkkeiden käyttöä edistettyä. Ruotsissa on toisin.
"Ruotsissa kiistaa ravintosuosituksista
Ruotsissa kiistely vähän hiilihydraatteja sisältävästä ruokavaliosta on henkilöitynyt yleislääkäri Annika Dahlqvistiin. Hän suositteli diabetespotilailleen vähähiilihydraattista ravintoa, jolla hän itse pääsi eroon liikakiloistaan. Annika Dahlqvist joutui kiistan vuoksi jättämään työpaikkansa, mutta Ruotsin Sosiaalihallitus vapautti hänet syytöksistä, joiden mukaan hän olisi suositellut potilailleen haitallista ruokavaliota.
Ruotsalaislääkäri Annika Dahlqvist joutui myrskyn silmään erilaisista ruokavalioista käytävän kiistan vuoksi. Annika Dalhqvist pitää henkilökohtaisesti kiinni ruokavaliosuosituksistaan.
– Jos syön esimerkiksi pienen, enintään viisi grammaa hiilihydraatteja sisältävän palan leipää, ja sen kanssa 20 grammaa rasvaa ja 20 grammaa proteiineja, tulee tässä pika-ateriassa rasvan, proteiinien ja hiilihydraattien välille hyvä jakauma, sanoo Annika Dahlqvist. Vähän leipää, paljon voita ja paljon juustoa.
Laihduttajilla runsaasti valinnanvaraa
Viime vuosina Ruotsissa on markkinoitu erilaisia ruokavalioita lähes kyllästymiseen saakka. Liikakiloista kärsivät ovat kokeilleet tuttujen Painonvartijoiden ohella muun muassa hitaiden hiilihydraattien GI-ruokaa, Atkins-dieettiä sekä kivikautista ravintoa. Näin teki myös pienellä paikkakunnalla yleislääkärinä toiminut Annika Dahlqvist. Mikään ei kuitenkaan tehonnut, kymmenet liikakilot eivät ottaneet lähteäkseen. Vasta hiilihydraattien raju vähentäminen auttoi."
http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/060508_a.htm
South Beach dieetti (eräs VHH:n muoto, olen itsekin sinnepäin olevalla dieetillä) on juuri tuollainen eli rajoitetaan hiilihydraattien laatua niihin hitaisiin (ruokosokeri on hitaampi hiilihydraatti kuin peruna tai riisi) ja rasvaa rajoitetaan pehmeisiin. Käytännössä jos syö paljon vihanneksia niin energiasta tulee aika suuri osa rasvasta (koska ei tule hiilareista) mutta se ei haittaa (vaikka diabetesliitto noin suosituksissaan haluaakin).
Tässä yksi glykeemisen indeksin listoista:
http://www.the-gi-diet.org/lowgifoods/
Peruna ja riisi eivät sitten ole hitaita hiilareita.
Kyllä, varmaan kuvaa aika hyvin tuo dieetti sitä mitä meillä nykyään syödään.
Kai jokin keskitie. Syömme aika paljon täysjyväviljatuotteita, mm. aamupuurot ja ruisleivät. Vaaleaa leipää ei lainkaan. Täysjyväriisin minä lasken hitaisiin hiilihydraatteihin, valkoista tokikaan en. Pehmeää rasvaa kuluu paljon.
Glykeeminen kuorma on minusta paljon kuvaavampi mittari kuin pelkkä indeksi joka on lähinnä teoreettinen.
Täältä glykeemisen kuorman listaa:
http://www.kuntoplus.fi/Crosslink.jsp?a=6650
Nuo dieetit vaan ovat sen verran iäkkäämpiä että eivät huomioineet GL:ää vaan GI:n. M. dieetti mm kieltää vesimelonin kun sillä on korkea GI mutta kun siinä on vain muutama prosentti kiintoainetta niin GL on matala.
Täysjyväriisi onkin hidas hiilari, samaten hapanruisleipä.
Mulla kävi niin, kun rupesin laskemaan mistä energia tulee niin päädyin sellaiseen 50% rasvasta ja valtaosa rasvasta pehmeää rasvaa johtuen juuri kasvisten suuresta määrästä. Hiilareita ei mulle tule kuin ruisleivästä, hedelmistä ja kastikkeista. Mikäli kasviksia on vähemmän niin sitten tietysti suurempi osa energiasta tulee hiilareista.
Samoin täällä! Esimerkkini on kannustanut useita "nälkää" kärsiviä läheisiäni jättämään kevyttuotteet,ja ovat laihtuneet sekä tervehtyneet monista oireista!
Tunsin erään henkilön joka noudatti näitä virallisia diabeteshoito-ohjeita yli 15-vuotta eli kuolemaansa saakka!Tunnontarkasti!Vältti rasvoja,ja seurauksena sydänvika koska puuttuivat ne välttämättömät rasvat jotta elintärkeät rasvaliukoiset vitamiinit olisi voineet imeytyä(esim.K-ja E-vit.).Tuli sisäelinten syöpä(tulehdusperäinen,kuten suurin osa sairauksistamme).Lopulta petti koko keho.Jalkojen amputoinneista en muistanut mainita!!!!
tekosyy :). Jotkut saattavat hyvinkin yhdistää diabeteksen sokerittomaan ruokavalioon. Paha vaan sitten, jos juhlaseurassa on jotain lääkäreitä ym. jotka tietävät hoitosuositukset paremmin.
Näille pitää sanoa, että nopeat hiilarit nostavat liian nopeasti verensokeria (diabetesliittokin taitaa suositella hitaita). Mulla sekä hiilareiden määrällä että laadulla on ihan oikeasti iso merkitys verensokerin tasolle.
Mielenkiintoisena anekdoottina, mun aamuverensokerini oli 5.6 mmol/l eli ero punttisalipäivien jälkeiseen (punttisalin jälkeen juon palautumisjuomaa, jossa on sokeria) verensokeriin (yli 7 mmol/l) on melkoinen. Nyt on ollut vähähiilarisen illallisen jälkeen (5 mittausta) verensokeri aina alle 6.0 mmol/l ja punttisalin jälkeen (3 mittausta) aina yli 7.0 mmol/l.
Mulla on ihan kokonaan hukassa kevyttuotteiden idea. Rasvahysteriassa karsitaan rasva (ja maku, valmistusteknisistä syistä sitä tarvitaan kypsytettyihin tuotteisiin) ja sitten sitä syödään älyttömiä määriä. Tyyppiesimerkkinä kevytjuustot, niitä pitää laittaa leivän päälle moninkertaisesti, että maistuvat miltään. Rasvaa saadaan ihan sama määrä (tai joissain tuotteissa jopa enemmän) mutta hiilareita&proteiinia paljon enemmän.
Tää on vähän kun tämä vanha kysymys: Mikä on kehitysvammaisten mieliruoka? No tietysti paljon.
onko niihin paljonkin lisätty E621:stä. Luulen ideana olevan suuremman menekin ja isomman bisneksen.
...pitsa on sellainen herkku minkä takia sortuu ihan mielellään välillä. Varsinkin kankkusessa. :)
Punaviiniä tykkään juoda kanssa. Irtokarkkejakin tulee välillä ostettua ja kyllä ne sitten palkitsevatkin. Niitä on mukava nauttia vaikka hyvää kirjaa lukiessa tai katsoessa leffaa.
Pizzaa kyllä, mutta mielellään itsetehtynä ja "karppimaisesti".