Onko jollain hyviä kokemuksia siitä, että suhteen loputtua olisi jatkettu "vain ystävinä"?
Olen minulle uudessa tilanteessa. Nainen sanoi, etten ole hänelle oikea, mutta hän haluaisi kyllä olla ystävä edelleen. Mitähän siitä voi tulla? Parhaimmillaan, entä huonoimmillaan?
En ole ihan rikki enää, siksi tämä panee kovasti miettimään. Olin kovin kiintynyt ja ulosheitto tuntui todella pahalta. Nyt yritän ajatella järjellä ja miettiä tätäkin ehdotusta ihan vakavasti. Kannattaako yrittää?
Olen minulle uudessa tilanteessa. Nainen sanoi, etten ole hänelle oikea, mutta hän haluaisi kyllä olla ystävä edelleen. Mitähän siitä voi tulla? Parhaimmillaan, entä huonoimmillaan?
En ole ihan rikki enää, siksi tämä panee kovasti miettimään. Olin kovin kiintynyt ja ulosheitto tuntui todella pahalta. Nyt yritän ajatella järjellä ja miettiä tätäkin ehdotusta ihan vakavasti. Kannattaako yrittää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yleisesti ottaen tämä on jättäjän valehtelua, jolla haluaa vähentää omaa syyllisyyttään ja parantaa jätetyn oloa. Samaan kategoriaan kuuluu jätetyn kehuminen mitä eriskummallisimmilla tavoilla.
Tiedän silti muutaman fiksun parin, jotka ovat olleet eron jälkeen oikeasti ystäviä. Tämä vaatinee ihmisiltä tiettyä kypsyyttä ja viisautta, jota ei useimmilla ole.
on sama tilanne päällä ja näin.
Olen ainakin ajatellut olla kaverina vielä, olen käsitellyt tunteitani eikä minulla ole tarvetta erota riidoissa, mutta kyllä se kaveeraaminen varmaan jää aika vähään, jos ja kun löytää toisen akan.
Taustaa sen verran, että pitkä "kaveruus" muuttui suhteeksi, jota kesti yli 6 vuotta. Vuodenvaihteen tienoilla itse lopetin jutun pitkän miettimisen jälkeen, sillä ihmisinä olemme kuin vakka ja kansi, mutta suhde on ollut seksitön lähes kokoajan (asiasta on puhuttu ja erilaisia ratkaisuja haettu tuloksetta)
Tottakai haluan jatkaa "kaverina", kuten ex-kumppaninikin, ongelma vain on enemmänkin, että mies suorastaan keksii syitä tapaamisiin. Pelkään, ettei hän pääse asian yli ikinä, jos tapaamme liian usein. Tuntuu, kuin kaikki jatkuisi ennallaan(kun seksiä ei oikeastaan ollut ennenkään)
Yritän jopa vältellä tapaamisia mitä kummallisin syin, mutta kohteliaisuudesta on välillä tavattava leffan tai konsertin tms. parissa.
Mies vakuuttaa nyt jo ymmärtävänsä eromme, kun asia on otettu puheeksi, mutta epäilen kuitenkin siellä kytevän luuloja yhteenpaluusta.
Omaan elämääni on nyt ilmestynyt mies, tutustutaan vasta, joten en ole exällekään asiasta vielä puhunut. Jos tämä suhde tuntuu jatkuvan, tulen kaiketi loukkaamaan exää vielä eron lisäksi uudelleen kertomalla siitä?
Olen 48-vuotias, joten tämänikäisillä on jo kaikilla oma menneisyytensä, mutta kuinka uusi kumppani mahtaa suhtautua läheisiin väleihin exäni kanssa...
Jos itsestäsi tuntuu että pystyt, niin miksipä ei. Tuollainen osoittaa luonteenlujuutta ja itsetuntoa. Itse ainakin arvostaisin suuresti ihmistä, joka kykenee eron jälkeen jatkamaan ystävänä. Kokemuksia kun vihaisista eroista on aivan liikaa.
Sanotaan että parempi laiha sopu kun lihava riita. Sopu kannattaa etenkin jos on paljon yhteisiä kavereita.Niihin aina törmää ja sitten ne "hyvää" tarkoittavat kaverit vielä,juorut kulkee porukoissa.Ole kaveri tai yritä ainakin vaikeaa se on ainakin aluksi mutta aika parantaa.Ja tilanne helpottuu kun löydät elämääsi uuden tärkeän ihmisen.
Milestäni parasta olisi kuitnkin ottaa välimatkaa ainakin aluksi. Se ei tarkoita, että pitäisi erota riidoissa, mutta ei ole helppoa jatkaa elämää jos toinen pyörii nurkissa tai soittelee ja kyselee kuulumisia. Karvereita voi olla vasta sitten kun oikeasti itsekin tuntee vain kaveruutta toista kohtaan. Sitä ennen se on itsensä huijaamista ja pahimmillaan eron pitkittämistä.
Pyydä siis aikaa ja sano, että voitte olla kavereita myöhemmin, kun sinäkin olet siihen valmis. Ei itseään voi pakottaa yhtäkkiä tuntemaan eritavalla kuin ennen. Menetys täytyy hyväksyä ja suuntautua uudelleen elämään, ennen kuin voi olla huolettomasti kaveri.
on ihan ok kun voi itse päättää kenen kaveriksi haluaa. mutta jos se on sellainen tilapäinen lohdutuspalkinto sinulle ,kun ei niitä tunteita nyt vaan sattunut olemaan ,en alkaisi roikkumaan kenessäkään ,siinä toivossa että ehkä tästä viellä jotain kehittyisi, se vain pitkittää unohtamista ,ettei kelpaa toiselle.
ei mitään kavereita.miksi pitäisi?väleissä on hyvä olla mut miks pitäis kavereina jatkaa?ei miksikään.
viim. huomaat asian siinä vaiheessa kun itselläsi on uusi,hän varmasti ihmettelee sitä miksi haluat olla eksäsi kanssa hyvää kaveria vielä eron jälkeenkin.
Oma ajatteluni sai vahvistusta. Kiitos kaikille vastanneille.
Luulen joskus vielä kokeilevani. Erosimme periaatteessa ihan ystävinä. Eihän se ole koskaan kivaa tulla poisheitetyksi luullessaan seurustelevansa vakituisesti. Oli kuitenkin jo muutama kuukausi tapailtu. Eron perustelu oli "liian erilaiset maailmankuvat", vaikka tekemisten tasolla ollaan samantyyppisiä ja seksikin sujui hyvin. Sehän siinä juuri oli niin mukavaa, että tekemiset meni niin hyvin yksiin. Edelleen voisi käydä lenkillä tms. jos ystävyys todella voisi toimia. Kunhan aika on kypsä.
En elättele toiveita suhteen uudelleen alkamisesta. Olen yli 45-vuotias ja minulla on muitakin vastakkaista sukupuolta olevia _hyviä_ ystäviä. Tiedän sen toimivan molempien niin halutessa.