En ole itse pettänyt eikä minua ole petetty (tietääkseni, heh) - en myöskään ole mikään naistenvihaaja sillä olen myös itse nainen. Mutta, seurasin vierestä ystäväni pettämistä paljastamatta tätä kennellekään. En voinut pettää ystäväni luottamusta tai aiheuttaa tuskaa, joten pysyin hiljaa vaikka ehkä olisi pitänyt avata suunsa. Moraalisaarnoja pidin tosin tälle pettävälle ystävälle, laihoin tuloksin. En tiedä, mutta huono omatunto on vaikka en olekaan syyllinen mihinkään. Mutta kerron tarinan tässä, jotta kenties joku osaisi avata silmänsä ja välttyisi tältä kaikelta.
Ystäväni (nainen) on naimissa ja heillä on lapsia. Hän aloitti suhteen yhteisen ystävämme aviomiehen kanssa. Heilläkin on lapsia. Salasuhdetta jatkui usean vuoden ajan. Perheet olivat keskenään ystäväperheitä ja paljon tekemisissä keskenään ihan julkisestikin.
Lopulta petetty vaimo alkoi epäillä toista naista. Uskoutui parhaalle ystävälleen eli tälle toiselle naiselle. Itki tämän kainalossa suruaan ja ahdistustaan. Ystävä sai siitä jotain viboja ja virkistystä salasuhteen seksiin, niin ainakin minulle kehui. Salasuhde kumppanilleen kertoi ikäviä asioita tämän vaimosta ja yhdessä he mustamaalasivat tätä vaimoa. Sairasta!
Tässä vaiheessa yritin puhua järkeä. Harkitsin myös tälle petetylle ystävälle puhumista, mutta olimme vieraantuneet vuosien aikana ja hän suhtautui minuun varsin vihamielisesti tässä vaiheessa. Luulenpa, että hän epäili minun olevan se toinen nainen (tyhmä epäilys, sillä silloin minun olisi pitänyt olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa..., mutta hänen mielenterveytensä alkoi järkkyä masennuksen myötä ja siksi hän ei kyennyt ajattelemaan loogisesti). Aviomiehelle (siis tälle petetylle) en saanut kerrotuksi, sillä säälin häntä liikaa ja ajattelin perheen parasta.
Lopulta tämä pettävä ystäväni teki ratkaisunsa, hän haluaa tämän miehen kokonaan itselleen. Joten hän uhkasi laittaa suhteen poikki jos mies ei jätä vaimoaan ja lapsiaan. Lopulta mies teki niin. Sen jälkeen ystäväni lopetti suhteen, ei kuulemma ollut enää kiinnostunut tästä miehestä, vaan halusi satsata omaan avioliittoonsa. Hän kehui minulle sillä, että sai avioliiton rikottua ja miehenkin lopulta masentumaan.
Avioero tuli tälle pettäjämiehelle, ja nainen jäi lasten kanssa yksin. Eivät ole enää ystäviä keskenään. Ystäväni joka aloitti koko jutun, oli tyytyväinen kun sai tuhottua sekä miehen että tämän vaimon elämän. Miksi? Petetty vaimo ei halua olla enää ystävä minulle (ymmärrän) enkä minä halua olla enää ystävä tälle pettäjälle. Mitä hyvää tästä kaikesta oikein seurasi? Miksi kaiken tämän piti tapahtua? Todelliset ystävät eivät vehtaa toistensa aviomiesten kanssa ja hekumoi siitä. Ainakin ystävän luonne paljastui, mutta millä hinnalla. No joo, kyllä se aviomieskin joka petti teki halpamaisesti.
Eikö pettäjillä ole mitään moraalia? En ymmärrä miksi tehdä näin? Missä omatunto?
Ystäväni (nainen) on naimissa ja heillä on lapsia. Hän aloitti suhteen yhteisen ystävämme aviomiehen kanssa. Heilläkin on lapsia. Salasuhdetta jatkui usean vuoden ajan. Perheet olivat keskenään ystäväperheitä ja paljon tekemisissä keskenään ihan julkisestikin.
Lopulta petetty vaimo alkoi epäillä toista naista. Uskoutui parhaalle ystävälleen eli tälle toiselle naiselle. Itki tämän kainalossa suruaan ja ahdistustaan. Ystävä sai siitä jotain viboja ja virkistystä salasuhteen seksiin, niin ainakin minulle kehui. Salasuhde kumppanilleen kertoi ikäviä asioita tämän vaimosta ja yhdessä he mustamaalasivat tätä vaimoa. Sairasta!
Tässä vaiheessa yritin puhua järkeä. Harkitsin myös tälle petetylle ystävälle puhumista, mutta olimme vieraantuneet vuosien aikana ja hän suhtautui minuun varsin vihamielisesti tässä vaiheessa. Luulenpa, että hän epäili minun olevan se toinen nainen (tyhmä epäilys, sillä silloin minun olisi pitänyt olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa..., mutta hänen mielenterveytensä alkoi järkkyä masennuksen myötä ja siksi hän ei kyennyt ajattelemaan loogisesti). Aviomiehelle (siis tälle petetylle) en saanut kerrotuksi, sillä säälin häntä liikaa ja ajattelin perheen parasta.
Lopulta tämä pettävä ystäväni teki ratkaisunsa, hän haluaa tämän miehen kokonaan itselleen. Joten hän uhkasi laittaa suhteen poikki jos mies ei jätä vaimoaan ja lapsiaan. Lopulta mies teki niin. Sen jälkeen ystäväni lopetti suhteen, ei kuulemma ollut enää kiinnostunut tästä miehestä, vaan halusi satsata omaan avioliittoonsa. Hän kehui minulle sillä, että sai avioliiton rikottua ja miehenkin lopulta masentumaan.
Avioero tuli tälle pettäjämiehelle, ja nainen jäi lasten kanssa yksin. Eivät ole enää ystäviä keskenään. Ystäväni joka aloitti koko jutun, oli tyytyväinen kun sai tuhottua sekä miehen että tämän vaimon elämän. Miksi? Petetty vaimo ei halua olla enää ystävä minulle (ymmärrän) enkä minä halua olla enää ystävä tälle pettäjälle. Mitä hyvää tästä kaikesta oikein seurasi? Miksi kaiken tämän piti tapahtua? Todelliset ystävät eivät vehtaa toistensa aviomiesten kanssa ja hekumoi siitä. Ainakin ystävän luonne paljastui, mutta millä hinnalla. No joo, kyllä se aviomieskin joka petti teki halpamaisesti.
Eikö pettäjillä ole mitään moraalia? En ymmärrä miksi tehdä näin? Missä omatunto?
Vastaukset 6
Vanhimmat
joskus noihin kannattaa sekaantua..vaikka sitte salaa kärähtämättä itse.
Annoit pikkupirulaisen tehdä sairaan työnsä loppuun vierestä katsoen.
Mielestäni olet osasyyllinen!
kertoisi pettäjänaisen miehelle naisen puuhista, jos ette enää ole ystäviä?
Mielestäni miehellä on oikeus tietää, mitä vaimo on saanut aikaan. Kertoisin heti, sinulla ei ole mitään hävittävää eikä hävettävää.
Todella sairasta!!
Omilla vanhemmilla oli joskus tollaset ihan sairaat kuviot, Ei voi kun IHMETELLÄ ihmisten tyhmyyttä ja itsekkyyttä.
Miten, jatkuiko tän toisen pariskunnan avioliitto ja saiko tämä petetty mies tietää tän vaimonsa sairaista seikkailuista?
"Lopulta tämä pettävä ystäväni teki ratkaisunsa, hän haluaa tämän miehen kokonaan itselleen. Joten hän uhkasi laittaa suhteen poikki jos mies ei jätä vaimoaan ja lapsiaan. Lopulta mies teki niin."
Tähän ei voi todeta muuta kuin sen, mitä olen useasti ennenkin sanonut, ja tulen sanomaan vielä useasti. Suurin osa miehistä on täysiä reppanoita. Seksin edessä täysin ajattelukyvyttömiä ja lyhytnäköisiä.
Olemme kaikki tavalla tai toisella osallisia erilaisissa tilanteissa, vaikka emme itse olisikaan "pettäjiä". Voimme valita tekomme ja tekemättä jättämisemme.
Minusta olisi tärkeämpää miettiä, olisiko itse voinut tehdä kyseisessä tilanteessa toisin, ja ottaa siitä opikseen. En voi sanoa sinulle, että "olisit kertonut miehelle", koska ei ole olemassa yksiselitteistä neuvoa. En minäkään haluaisi puuttua jonkun ihmisen elämään tällä tavalla. Mutta toisaalta puuttuminen siihen ei sekään ole välttämättä huono vaihtoehto.
"Kavalista naisista" varoittaminen on turhaa tässä vaiheessa, koska kavalia ihmisiähän tässä maailmassa tulee aina riittämään. Ja kukaan ei ota kuitenkaan tällaisesta neuvosta vaarin. Ihminen tekee mieluummin virheensä itse ja ottaa niistä opikseen - jos ottaa.
Niin kävi meille... Vaimo petti , minä jätin , nyt syyllistetään lapsille että isä jätti ..... Perke.. !! Pakko oli lapsille kertoa todellinen syy .. Exä syyllisti myös siitä ..Älä sekoita lapsia tähän.....
Myös lapsilla on oikeus totuuteen... ei yksipuoliseen valehteluun .. NIIN MAKAAT KUIN PETAAT... yksinkertaista ..mutta totta..