Hei, mulla on aika tavallinen ongelma, varmaankin.. Olen ollut kihloissa kohta 4 vuotta, meillä on 2 lasta nuorimmainen tulee 1 vuotta, vanhempi hieman yli 3 vuotta.
Mutta nyt minusta on alkanut tuntua siltä että olen itsestäänselvyys, kodinhoitaja, lastenhoitaja jne.. Minä en pääse lähtemään juuri mihinkään kotoa ilman poikia, ukko vain sanoo et mäpä meen nyt sinne.....
Se on jättäny mut humalassa useamman kerran, aina jonkun riidan päätteeksi se laittaa et se on loppu nyt..
Minä tyhmä joka kerta olen antanut anteeksi...
Sitten tämä meidän vanhempi poika on jotenkin rasite miehelle, tämä poika kun on keksinyt sen että jos oikein jotain tahtoo, niin täytyy kokeilla josko sen sais kunnon itkulla. Ja mieheni ku ei kestä kuulla lasten itkua, yms.. ne eivät sais leikkiä ääneen, juosta, huutaa eivätkä mitn.
Mieheni näyttää monesti suuttuessaan että voisi melkein lyödä vanhempaa poikaa.. Ei onneksi ole lyönyt, mutta sanoo että mieli tekisi välillä..
Nyt olen tullut siihen pisteeseen että olen ruvennut todellakin ajatteleen että onko mies edes onnellinen meidän kanssa koska tiuskii ja huutaa sekä raivoaa suurimmam osan ajasta kotona ollessaan..Minun kanssa kun kaksin ollaan, lasten ollessa nukkuessa, on todella mukava ja kiva, mutta jotenkin lapset saa sen heti herätessään hermostumaan...
Olen miettinyt eroa ihan tosissaan, sillä eihän lasten ole hyvä kasvaa jossain mihin niitä ei ehkä toivota. Puhumista on turha yrittää, se ei onnistu ku miehen ollessa humalassa..
Hyvät neuvot olisi paikallaan. kiitti jos jaksoitte lukee..
Mutta nyt minusta on alkanut tuntua siltä että olen itsestäänselvyys, kodinhoitaja, lastenhoitaja jne.. Minä en pääse lähtemään juuri mihinkään kotoa ilman poikia, ukko vain sanoo et mäpä meen nyt sinne.....
Se on jättäny mut humalassa useamman kerran, aina jonkun riidan päätteeksi se laittaa et se on loppu nyt..
Minä tyhmä joka kerta olen antanut anteeksi...
Sitten tämä meidän vanhempi poika on jotenkin rasite miehelle, tämä poika kun on keksinyt sen että jos oikein jotain tahtoo, niin täytyy kokeilla josko sen sais kunnon itkulla. Ja mieheni ku ei kestä kuulla lasten itkua, yms.. ne eivät sais leikkiä ääneen, juosta, huutaa eivätkä mitn.
Mieheni näyttää monesti suuttuessaan että voisi melkein lyödä vanhempaa poikaa.. Ei onneksi ole lyönyt, mutta sanoo että mieli tekisi välillä..
Nyt olen tullut siihen pisteeseen että olen ruvennut todellakin ajatteleen että onko mies edes onnellinen meidän kanssa koska tiuskii ja huutaa sekä raivoaa suurimmam osan ajasta kotona ollessaan..Minun kanssa kun kaksin ollaan, lasten ollessa nukkuessa, on todella mukava ja kiva, mutta jotenkin lapset saa sen heti herätessään hermostumaan...
Olen miettinyt eroa ihan tosissaan, sillä eihän lasten ole hyvä kasvaa jossain mihin niitä ei ehkä toivota. Puhumista on turha yrittää, se ei onnistu ku miehen ollessa humalassa..
Hyvät neuvot olisi paikallaan. kiitti jos jaksoitte lukee..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alkoholinkäyttöä voisi vähentää....
Aivan oikein, mies ei ole onnellinen, oletko kysynyt miksi?
Keneltäköähn poika on oppinut saamaan tahtonsa läpi kiukuttelemalla?
Miksei puhumista voi yrittää?
Mieheltä oppinut kiukuttelun, itse olen rauhallinen ja kärsivällinen, puhuminen ei onnistu koska mies ei vaan voi puhua asioista, suuttuu heti jos sanon asiasta ja lähtee pois...
viinan juonti on vähentyny, mut kun ottaa ottaakin heti kunnolla..
olen kysynyt miksi hän on tuollainen, sanoo sen johtuvan vanhimmasta pojasta, koska on uhmakas ja kiukuttelee paljon.. mikä on ihan normaalia.
isän ollessa pois molemmat pojat ovat kuin enkeleitä, koska en hermoile turhia ja komenna olemaan koko ajan hljaa..
hemmetti! Siis ymmärsinkö oikein: mies sanoo, että hänen "tuollaisuutensa" johtuu vanhimmasta pojasta?! Ei voi olla totta! Ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen kasvattaja tajutakseen, että poika se on sellainen kuin on siksi, että isä on "tuollainen"! Totta kai pojalla on ikäkauteensa liittyviä puuskia - mutta että aikuinen mies lähtee siihen leikkiin mukaan katsoen oikeudekseen olla samanlainen..! Uskomatonta!
Jossei isä voi sietää omia lapsiaan, kannattaa tosiaankin miettiä sitä, että laitatte "kantapäät vastakkain"... Tuntuu olevan ajan kysymys, että mies räjähtää totaalisesti ja käy poikaan käsiksi.
Mä oon miettinyt todella kauan ja todella tarkkaan tämän asian, että vaikka meil menis kuinka hyvin muuten mutta eihän lapsille voi olla hyväksi, jos isä ei "tule toimeen" heidän kanssaan.. Olen todellakin pattitilanteessa..
Ja kun olen huomannut että muut ihmiset tulevat toimeen lasteni kanssa, ja ovat myös sanoneet mulle siitä että lapset ovat ihania, hyväkäytöksisiä vaikkakin hieman villin puoleinen tämä vanhempi. Mutta niinhän lapsen kuulukin olla.
Juu ja en minä halua käydä tätä kaikkea tuon nuorimmaisen kohalla uudelleen läpi.
Mies sanoi mulle suoraan että sen ero halut johtuvat tästä vanhemmasta pojasta, koska se on niin rauhaton (mitä ei musta ole) ja koska sen hermot ei kestä.. Sitten se kuitenkin aina pyytää minulta anteeks, jos jättää mut humalas ja kiukkuissaan..
Mies on mun kans kaksin olles ihan erilainen, juuri se mies mihin rakastuin, mutta nyt kun on laspet, eikö isän pitäis tulla myös lasten kanssa toimeen ja rakastaa niitä ihan aidosti, ja myös näyttää se lapsille.???
Et jaksa kauan,jos et tee asialle jotain.Aikuiselle
miehelle puhutaan aikuisten tavoin.Myös hänen vel-
vollisuus on osallistua lasten hoitoon.3-Vuotiaan
kanssa voi lasketella,opetella luistelemaan,pelata
pelejä.Kannusta ja rohkaise isää ottamaan vastuuta.
Jos itsehillintä pettää ja lapsille vain karjutaan
on haettava itselle apua.Lastensuojelulaki suojaa
lasta,läimäyksetkin kuuluu rikoslain piiriin.Mutta
hei!Teillähän on hyviä hetkiä,keskustele ehdottaen
perheen yhteisiä hetkiä.Jos mies ei mihinkään suostu
Pane hänet valitsemaan lopullisesti itsenäinen elo!!
vanhemmuudestaan, kun lapsi ei ole toivomusten mukainen tai toimi, kuten pitäisi:-(?? Voi prkl. Siinä on isä itse lapsi, anteeksi vain! Eikä se lapsen kiukuttelu esimerkkiä tarvi, on ihan normaalia ikäkäyttäytymistäkin - siinähän sitä testaa, mitä saa huutamalla läpi ja mitä ei, ja ennen kaikkea, rakastetaanko ja hyväksytäänkö silti..! Isä ei siis tuota jaksa ja kestä, hoh!? Ei ole aikuinen ihminen. Lisäksi moni asia voi olla ihan lapsen omasta persoonasta lähtöisin, siinä sitten vanhemmat ihmettelee, ettei meistä kumpikaan tuollainen koskaan ollut:-o. Lapsi on oma itsensä. Ja hänellä voi olla vaikea ja paha olo, pitkäpinnaiset vanhemmat voivat auttaa asiassa:-). SIihen ei ilmeisesti isästä ole..ainakaan kenessäkään ei ole olemassa syytä ja vikaa, miksi lapsi käyttäytyy ns. huonosti, eli kaiketi samoin kuin suurin osa ikäisistään;-o!
Ihmisii..Jotka neuvotte ihan tuntemattomia ihmisiä, niiden ongelmien kanssa..Minä olen tehnyt päätökseni, otan ensin aikalisän ja sitten katson mitä tapahtuu..vai tapahtuuko mitään
Kyllähän minä tiedän että lasten kanssa voi tehdä kaikkea mahdollista, itse teenkin molempien lasten kanssa..Touhuan ja leikin..Siivoillaan ja ulkoillaan.. Ja meillä menee keskenämme hyvin, eikä minun tarvitse koko ajan olla komentamassa poikaa/poikia =)
Meillä isä ei koskaan ollut läsnä kotona. Aina vain töissä ja kun tuli kotiin, menimme suoraan nukkumaan. Ei kestäny huutoa, ei itkua, ei leikkimistä... ei suoraan sanoen mitään. Äiti meidät kasvatti ja meille ei kasvanut mitään kunnioitusta isäämme kohtaan. Rakkautta kyllä, mutta ei kunnioitusta.
Myöhemmin äiti kertoi tuota samaa, mitä sinunkin tekstissäsi oli: isä halusi elää vain äidin kanssa, ja lapset hankittiin vain koska äiti halusi. Ei puhettakaan siitä, että isä meidät olisi halunnut.
Humalassa isäkin on sellanen, että riita siitä aina syntyy. Ja pariin otteeseen on isä pettänytkin äitiä.
Nykytilanne on se, että vanhempani ovat olleet yhdessä 22 vuotta. Äiti haluaa eron, mutta on liian heikko siihen jo. Veljeni ei rakasta tai kunnioita isää ja kaksi pienempää sisarustani ei edes muista isää kunnolla. Heillä on isään vielä vähempi kontakti kuin minulla tai veljelläni.
Äiti toivoo, että voisi aikaa kääntää taaksepäin. Näkee mielessään joka päivä, kuinka veljeni istuu huoneessaan yksin neljä vuotiaana ja miettii isää. Veljeni oli kysynyt äidiltäni: "Miks isä ei vie mua kalaan kun jonnen isä vie sen kalaan tänään?" Nyt veljeni on täysi-ikäinen. Ei saanut mistään miehen mallia. Ei mistään. Mistä olisi voinut saada kun isä ei koskaan sen kanssa ollut ja eli neljän akan kanssa päivittäin? Epävarma ja oman pahan olon vuoksi tekee hallaa koko perheelle. On tehnyt jo 5 vuotta ja voin kokemuksesta sanoa, että kaikki ovat siitä kärsineet paitsi isä.
Ihan vain poikiesi takia, jätä mies. Ei siitä ole ISÄKSI.
Minä muutin poikien kanssa pois.. Kerroin etten halua että mun poikia kasvatetaan huutamalla tai lyömällä! Se ei vaan tajuu!!!!!!!!!!!vanhempi poikani sanoi että ei halua isin tulevan ku se aina on pahalla tuulella..
Muutin pois enkä edes halua kokeil..Myöntää lyöneensä lupaa lopettavansa mut se ei onnistu ilman apua..Ja jos sitä ei hanki ei saa meit takas!