Olemme vaimoni kanssa asuneet saman katon alla reilu puolitoista vuotta ja suhteemme on kestänyt yli kaksi vuotta.
Riidat ja kriisit ovat vallinneet suhteessamme jo pitkään mutta rakkaus kuitenkin ja kaipuu toista kohtaan on kova.
Tilanteen helpottamiseksi päätin hakea töihin edelliselle asuin paikkakunnalle ja samaan työpaikkaan jossa olen useita vuosia ollut.
Muutan pois ensiviikolla ja vaimo jää poikansa kanssa nykyiselle asuinpaikkakunnalle siksi aikaa kun poika pääsee ammatti kouluun ja pois peruskoulusta.
Noin puolentoistavuoden päästä.
Sovimme että tapaamme kuitenkin viikottain vuoron perään ja lomilla. Välimatkaa on 200km.
Olemme molemmat vakaasti sitä mieltä että hetken erillään asuessamme suhteemme parantuu kummasti ja uusi muutto yhteen on odotettava päämäärä.
Rakkautta on niin että ikävä erillään asuessa sattuu varmasti mutta netti ja veppi kamera auttaa sekä viikottainen tapaaminen.
Onko muilla kokemusta vastaavasta???
Riidat ja kriisit ovat vallinneet suhteessamme jo pitkään mutta rakkaus kuitenkin ja kaipuu toista kohtaan on kova.
Tilanteen helpottamiseksi päätin hakea töihin edelliselle asuin paikkakunnalle ja samaan työpaikkaan jossa olen useita vuosia ollut.
Muutan pois ensiviikolla ja vaimo jää poikansa kanssa nykyiselle asuinpaikkakunnalle siksi aikaa kun poika pääsee ammatti kouluun ja pois peruskoulusta.
Noin puolentoistavuoden päästä.
Sovimme että tapaamme kuitenkin viikottain vuoron perään ja lomilla. Välimatkaa on 200km.
Olemme molemmat vakaasti sitä mieltä että hetken erillään asuessamme suhteemme parantuu kummasti ja uusi muutto yhteen on odotettava päämäärä.
Rakkautta on niin että ikävä erillään asuessa sattuu varmasti mutta netti ja veppi kamera auttaa sekä viikottainen tapaaminen.
Onko muilla kokemusta vastaavasta???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Omat vanhempani ovat olleet onnellisesti naimisissa yli 20 v. ja seurustelleet niistä 30 v. Lähes koko tuon yhdessäoloajan isäni on käynyt töissä yli 200 km päässä kotoa. Muutto isäni työpaikkakunnalle ei tullut äitilleni kuuloonkaan, joten joka viikonloppu isäni ajaa kotiin ja on tietty kaikki lomat kotona perheensä kanssa. Äitini on tietty myöntänyt ja isäkin myös, että helpompaahan kaikki olisi, jos samalla paikkakunnalla voisi töissä käydä. Tosin tämä toive on hyvinkin lähellä kohta toteutua, joten hekin saavat viettää enemmän aikaa yhdessä :) Tuo 1.5 v. on aika lyhyt aika vielä tuon 30 v. rinnalla, joten päättäväisyyttä vain kehiin ja eteenpäin! Jos suhteenne on vakaalla pohjalla, niin se kyllä kestää tuon mainiosti. Vaikeaahan se aluksi on, mutta kyllä siihen tottuu pikku hiljaa.
niin pitkä rupeama ole kuin vanhemmillasi mutta tippa on silmäkulmassa välillä kun tavaroita laittelee muutto kuntoon.
Itseasiassa vaimon sijaisuus nykyisessä työsuhteessakin päättyy silloin ensivuoden kesällä joten työpaikan vaihto hänellä silloin sopivasti edessä. Innokkaana työntekijänä löytää työtä varmasti uudelta paikkakunnaltamme.
Mahdolliselle tulevalle lapsellemmekin kasvatuksellisesti kyseinen paikka olisi parempi asua ja elää kun vertaa vaimon lapsien kaveripiiriä täällä länsirannikolla.
Meno on jotenkin niin vauhdikasta että tänne ei kiitos jälkikasvua.
Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.
se tottuminen vie ja alku on aina hankalaa, mutta uskon kyllä, että kun selviät(te) alkujärkytyksestä, niin kaikki kääntyy paremmaksi :) Tsemppiä!
ja tsempistä!!!