Eli pakko päästä purkautumaan.
Olen seurustellut avoni kanssa 5v,nuoresta(21v)iästäni huolimatta.Kundi on ensimmäinen ja ainoa.Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt pistää poikki useampaan otteeseen,sillä en taida rakastaa häntä,välitän kyllä mut en rakasta.En kaipaa siltä pusuja/haleja enkä kyllä muutakaan.Haluan TUNTEA.Haluan RAKASTAA.Olenkin huomannut kiinostuvani muista miehistä,mutta kun toinen kiinostuu otan takapakkia ja vaihdan kiinostuksen kohdetta.Toisaalta kauhistuttaa että jos sit joudunkin olemaan koko loppuelämäni yksin.Jos kukaan ei huolikkaan mua.Ja sitten että mistä löydän kämpän,pärjäänkö rahallisesti yksin?Ja tietysti se että kun yritän pistää poikki,kundi rupeaa itkee ja anelee ja lopputulos on se et me yritetään vielä...
Olen seurustellut avoni kanssa 5v,nuoresta(21v)iästäni huolimatta.Kundi on ensimmäinen ja ainoa.Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt pistää poikki useampaan otteeseen,sillä en taida rakastaa häntä,välitän kyllä mut en rakasta.En kaipaa siltä pusuja/haleja enkä kyllä muutakaan.Haluan TUNTEA.Haluan RAKASTAA.Olenkin huomannut kiinostuvani muista miehistä,mutta kun toinen kiinostuu otan takapakkia ja vaihdan kiinostuksen kohdetta.Toisaalta kauhistuttaa että jos sit joudunkin olemaan koko loppuelämäni yksin.Jos kukaan ei huolikkaan mua.Ja sitten että mistä löydän kämpän,pärjäänkö rahallisesti yksin?Ja tietysti se että kun yritän pistää poikki,kundi rupeaa itkee ja anelee ja lopputulos on se et me yritetään vielä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sama juttu oli, 4v oltiin yhessä ja jopa kihloissa mut lopulta en enään tuntenut mitään, en muistanut miltä tuntu olla rakastunut saatika ihastunut, en tuntenut mitään fyysistä vetoa tyttöön.. nytkun mietin niin 2v sitten olisi pitänyt jo pistää poikki mutta.. nyt olo on mitä mainioin! Voin helvetin hyvin ja tuntuu mahtavalta kun "voi" katsella toisia tyttöjä ja pitää kenties pientä silmäpeliä ;) ja ihan varmasti sulle ja mulle löytyy vielä joku jostain! Elä luulekaan etteikö löytys ikää on vasta n.20v niin huhhuh aika meidänkin elää välillä!! =)
ei se enää ole seurustelua jos toinen ei enää tahdo.
ja kuka nyt säälistä viitsisi.
Piti vielä lisätä,kundi on sinäänsä ihan ok.Ei polta,ei pahemmin juo,kiltti ja kiva.Ei liian mustis,ei edes huuda mulle yms.Missäköhän vika?
Lauseessasi sanat; kiltti ja kiva...
Se ei aina riitä, siinä selitys miksi naiset rakastuvat renttuihin.
Miehessä pitää olla "munaa"
Mutta mieti silti kahdesti, älä tee mitään mitä katuisit huomenna.
Vika on siinä, että olet ihan tavallinen suomalaisen kulttuurin kasvattama nainen. Sinut on tungettu täyteen ideaa siitä, että elämän pitäisi olla yhtä säihkettä ja tunteiden paloa ja ihastusta.
"Ei polta,ei pahemmin juo,kiltti ja kiva.Ei liian mustis,ei edes huuda mulle yms."
Voi kaaauheetaaa, miten tylsä mies! Miten nyt tuollaista kukaan voi rakastaa? Tee nyt äkkiä, niinkuin suomalaisen naisen kuuluukin: äijä kiertoon. Kyllä sinä pian uuden löydät. Oikeen herkkupalan, jonka kanssa on mahtavaa elää... seuraava vuosi tai ehkä jopa kolme. Sitten taas uutta hakemaan!
En ole väittänyt että se on tylsä!Mutta en voi sille mitään.Mitään hätäisiä päätöksiä en aio tehdä,mutta en välttämättä tän ikäisenä halua olla suhteessa jonka toiseen osapuoleen en tunne vetoa,mitenköhän si 5 tai 10 vuoden päästä?Välillä tuntuu että sen läsnä-olo vaan ärsyttää ja välillä taas ihan ok...On sillä huonojakin tapoja joita en ole maininnut.
Ja KYLLÄ haluan kipinää elämääni,haluan miehen jota RAKASTAN.
aloit koskaan seurustella tämän miehen kanssa?
Koska silloin 16-vee se oli kundi mun makuun,toisin enhän mä nytkään muusta tiiä.Kai sitä ihmiset vaan muuttuu.
Hei vaan!
Itse seurustelin erään miehen kanssa 6,5 vuotta ja tästä ajasta elimme saman katon alla 5 vuotta. Erosimme viime keväänä.
Olimme hyvä pari ulkopuolisten silmissä. Kaikki oli pedattu valmiiksi. Meidän odotettiin virallistavan suhteemme piakkoin. Itse kuitenkin huomasin olevani irrallaan koko suhteesta jo pidempään. En tiedä, missä vaiheessa se tapahtui. Koko viime talven lin valmis lähtemään, en vain osannut myöntää itselleni, ettei suhde enää toimi, kuten haluaisin. Seksielämä oli kuollutta. Exälläni oli aina vain pahaa sanottavaa minusta.
Lopulta keväällä sain kavereiden avulla voimaa lähteä suhteesta. Ero ei ollut helppo. Mieheni itki ja aneli, lupasi kuun taivaalta. Lupasi vaikka mitä, koetti kääntää pääni. Lupasi muuttua. Jotenkin en osannut luottaa siihen, että hän muuttuisi. Eroa tehtiin muutamia viikkoja. Lopulta mies otti itseään niskasta kiinni ja "heitti" minut ulos.
Pelotti, että kuinka pärjään. ja kuinka mies pärjää. Itse sain asunnon, rakastuin ihanaan mieheen. Mies ei vain päässyt erosta yli. Vielä loppukesästä hän aneli minua palaamaan. Viimeksi tapasimme exäni kanssa pari kuukautta sitten. Ja hän oli päässyt pahimma nyli. Pystyimme puhumaan arkipäiväisistä asioista ilman kyyneleitä tms.
Rohkeutta sinulle eroon, jos se on se mitä haluat tehdä. Alussi on vaikeaa, mutta tilanne helpottaa ajan kanssa. Ja anna itsellesi aikaa päästä erosta yli. Puhu siitä ystäviesi kanssa ja, jos pystytte myös exäsi kanssa.
Voimia sinulle ;-)
ite erosin just pari viikkoo sitten 4v kestäneestä jutusta ja vasta nyt tiedän miten täysi paska ex oli.. suoraan sanoen kusinoussut päähän niin en aio pitää mitään yhteyttä häneen ikinä enää vaikka mikä olisi.. ikävä minulla meni ohi n.3pv ja sitten tsiigattiinkin jo toisia tyttöjä että eipä kummempia
Kun on pitkä suhde takana, ei sitä voi tosta noin vaan unohtaa. Yhteisiä juttuja on mulla ja exällä vieläkin selvittämättä. Mun tavaroitakin taitaa vielä löytyä sekä exäni luota, kun yhdessä aikoinaan asuimme ja tavaroita on myös exäni vanhempien luona. En saanut todellakaan kaikkea kerralla haettua. Ja minulla ja exälläni on myös yhteinen kummityttö, joten tulemme tulavaisuudessakin olemaan yhteyksissä toisiimme jo kummitytöömme välityksellä.
En halua katkaista välejäni exään 100 %:sesti. Toivon, että joskus voisimme olla kavereita. Nyt on kuitenkin parempi pitää etäisyyttä. Annetaan haavojen parantua ja ajan tehdä tehtävänsä. Ja oma mieheni ymmärtää haluni olla kaveri exän kanssa. Hän on myös yhteydessä aikaajoin ex-vaimoonsa.
Ei ole oikeasti helppoa lähteä suhteesta. Yhteisiä asioita ja muistoja on roppakaupalla. Sitä ei vaan päivässä unohdeta.
Ongelmasi on siinä, että aloitit aivan liian nuorena seurustelun. Aloittaessasi olit vielä täysi lapsi ( 16-vuotias), ja tietysti Sinulla oli silloin lapsen ajatukset ja lapsen mieltymykset. Nyt alat vähitellen kasvaa aikuiseksi, jolloin osa lapsuuden leikkikavereista alkaa tuntua vähän hassuilta ja mielenkiinnottomilta. Nykyinen poikaystäväsi on juuri sellainen lapsuuden leikkikaveri, jonka seura ei enää innoita Sinua henkiseen kasvuun. Tee siitä johtopäätöksesi!
Olet huolestunut siitä, että jättäessäsi nykyisen poikaystäväsi voit mahdollisesti joutua olemaan koko loppuikäsi yksin. Tämäkin sanontasi kertoo sen, että olet edelleenkin ajatuksiltasi täysi lapsi, jonka pitäisi vielä kiltisti kysellä omilta vanhemmiltaan viisaita neuvoja elämää varten. Nyt vasta huomaat, että liian varhain aloitettu seurustelu toisen lapsen kanssa on todellisuudessa hidastanut aikuistumisprosessiasi, koska kyselet täällä aivan lapsellisia asioita.
Kyllä tunnenkin tässä asiassa itseni avuttomaksi pikkutytöksi!Kaipa se että olen jo tottunut "lapsuuden leikkikaveriin",hän on kuulunut elämääni viimeiset viisi vuotta,en vain osaa kuvitella asuvani kenenkään muun kundin kanssa.Mutta en jaksa tällaistakaan suhdetta.
Ehk joku kaunis päivä saan kerättyä rohkeuteni ja aloittaa uuden elämän..ilman lapsuuden leikkikaveria...
Teidän suhde on ilmiselvästi ohi, ainoa mikä pitää sua siinä, on pelko olla yksin. Ja se on ihan ymmärrettävää, kaikki joutuu aikuistuessaan ja kotoa muuttaessaan opettelemaan elämään yksin. Mutta usko pois, siitä alkaa nauttia! Elämäänsä voi OIKEASTI olla tyytyväinen vasta, kun pärjää yksin. Sulle tää itsenäistymisvaihe tulee seurustelusta johtuen vasta nyt, mutta kyllä sä selviät! Läydät jonkun toisen - mutta toivottavasti sitä ennen uskallat olla yksin niin kauan, ettei se enää tunnu kamalalta. Voimia, pärjäät ihan varmasti!
...Ei tosta Sun parisuhde "helvetistä" enää nousta. Se sun täytyy itse myöntää kongreettisesti. Lähde siis suhteesta. Väistämätöntä et voi muuttaa. Loppuelämäänne ette elä yhdessä. Varmasti opit tuosta ajasta paljon. Älä siis lähde mieli maassa. Et tiedä mitä menetät, jos turhaan pitkität suhdettanne. Myös nykyinen "poikakaverisi" tietää sen. Sama oppiminen pätee myös häneen. Tosta huolimista ei tarvitse pelätä, sillä olet ollut jo suhteessa. Joten... Muista että kaikki järjestyy. Aivan kaikki. Uuden elämäsi voit aloittaa vaikka asunnon etsimisestä...!