Exmieheni keksi hyvät lastenhoitovuorot. Eli hänellä ei ole lastenhoitovuoroja koskaan ja minulla on vuodessa 365päivää/24t/viikossa/24t vuorokaudessa.
Hän oli yhteishuoltajuuden kannalla erotessamme, sosaalitoimistossa siitä jopa laput kirjoitettiin,
Hän kuitenkin pesi kätensä lapsistakin kun ero tuli.
Hänen valinta.. mutta ihmettelen miksi kirjoitettiin yhteishuoltajuussopimus oikein hänen tilaamalleen ajalle sosiaalitoimistossa.
Aikaa erostamme 3,5 vuotta, joten mitään alkukiukuttekua tämä ei ole.
Itselläni ei omatunto antaisi myöten kohdella omia lapsia kuin ilmaa,, mutta näköjään kaikilla ei ole sitä omaatuntoa, varsinkaan omille lapsille.
Minusta välinpitämättömyys omia lapsiaan kohtaan on pahin rikos minkä omille lapsilleen voi tehdä.
Mielipiteitä!!
P.s Isä kuittaa yhteishuoltaja-osuutensa käyttämällä lapsia muutaman kerrasn vuodessa syömässä ravintolassa ja käymällä katsomassa pari peliä, jossa lapset ovat mukana pelaamassa,, siellä hän osoittaa olevansa loistoisä ja niin kovin kiinnostunut lasten harrastuksista,,, hmmm..
Hän oli yhteishuoltajuuden kannalla erotessamme, sosaalitoimistossa siitä jopa laput kirjoitettiin,
Hän kuitenkin pesi kätensä lapsistakin kun ero tuli.
Hänen valinta.. mutta ihmettelen miksi kirjoitettiin yhteishuoltajuussopimus oikein hänen tilaamalleen ajalle sosiaalitoimistossa.
Aikaa erostamme 3,5 vuotta, joten mitään alkukiukuttekua tämä ei ole.
Itselläni ei omatunto antaisi myöten kohdella omia lapsia kuin ilmaa,, mutta näköjään kaikilla ei ole sitä omaatuntoa, varsinkaan omille lapsille.
Minusta välinpitämättömyys omia lapsiaan kohtaan on pahin rikos minkä omille lapsilleen voi tehdä.
Mielipiteitä!!
P.s Isä kuittaa yhteishuoltaja-osuutensa käyttämällä lapsia muutaman kerrasn vuodessa syömässä ravintolassa ja käymällä katsomassa pari peliä, jossa lapset ovat mukana pelaamassa,, siellä hän osoittaa olevansa loistoisä ja niin kovin kiinnostunut lasten harrastuksista,,, hmmm..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoituksesi perusteella lasten isä vain käy kuorimassa lapsista kermat päältä ja loput saa muut hoitaa..
Ovatko lapset heitteillä, kun hoidat heitä vain 24 tuntia viikossa ?, Isällä on hyvä olla yhteishuoltajuus, ettet saa päähäsi vaihtaa lasten sukunimeä. Tai jos sinulle sattuu jotain, esim. sekoat, lapsilla on toinenkin huoltaja. Aika outo mies, ettei 3 vuoden aikana halua olla lasten kanssa enempää tekemisissä. Kai sentään elatusmaksut maksaa ?
åiti siis sanoa 24t/vrk, 7pv/viikossa ja 365päivää/vuodessa on minun vuoro.. exanoppi kannustaa poikaansa,, sanoi minulle että jos tarvin lapsenlikkaa niin soita kunnalle.
Aluksi en tajunnu että exmies on tosissaan ja yritin joskus soittaa lasten asioista ym,, kunnes exmiehen sisko soitti ja sanoi että panee poliisit asialle jos en muuten ymmärrä jättää exääni rauhaan.
Joten saavat siis olla rauhassa.
Osaane naisetkin itse erosin 2/kk sitten kolme lasta samat sopimukset tehtiin ei ole nainen ottanut yhteyttä minuun eikä lapsiin ja sovussa erotiin ja kaikestta sovitiin
exmiehesi teki ns. vanhanaikaisesti. Jo dinosaurusten ajoilta isät ovat jättäneet lapsensa erotessaan lasten äidistä. Exäsi sentään käyttää lapsiaan syömässä ravintolassa - ja pelaamassa muutaman kerran vuodessa. Onhan sekin paljon tyhjää parempi.
täytyy sanoa että mie en ainakaan voisi unohtaa lastani.meidän perheessä on muutenkin ollut lapsella synnynnäisiä ``ongelmi``että jatkuva kuoleman pelkokin ja lapsen menetys on ollut läsnä.Mie en siksi voi ymmärtää isejä jotka ei halua tavata lastaan eron tullessa,lapsi kärsii siitä että on isiä loputon ikävä.Loistava isä ei ole lahjomalla vaan läsnä silloin kun lapsi turvaa tarvitsee(sitä myös isiltä)Miulla oli tuttava perheessä sama tapaus uusi tyttöystävä miehellä lapset unohtu siinä huumassa.vasta isänsä kuoltua hän tajusi että hänellä on 2-poikaa.Nykysin vkl isi välillä,mutta parempi sekin kun ei mitään kontaktia.Yhteis huoltajuudella hän pystyy vaikuttamaan jossain määrin lapsien asuinpaaikkaan,sairaalatietojen luovuttamiseen.en nyt muista kaikkea tarkkaan.Jos vain sulla olisi ollut huoltajuus. VAIN sinä olisit ollut vastuussa lastesi elämästästä.Surkeaa kuulla että joku haluaa olla kaukana omasta lapsestaan kun mikään ei ole ikuita ei lapsuus eikä elämä.
SINÄ vuorostaan olet? Alatko jokakertaisen jäkätyksen kun hän ilmestyy paikalle, syyllistätkö kaikesta mahdollisesta, vaikka hän olisi esim yrittänyt aluksi?
Juuri nuo ex-vaimot usein on ne jotka ajaa ne isät pois kun eivät jaksa taistella. Tehän olette kuitenkin jo eronneet.
taas yksi keino käydä henkilökohtaista sotaasi kirjoittamalla keskustelupalstalle.
Oletko itse ajanut sen miehesi pois lasten luota käytökselläsi?
Ei ole uskottavaa,, vaan uskomatonta, että isä voi tehdä noin. Jos se olisi uskottavaa niin eihän siinä olisi mitään ihmettelemistä,, mutta olen äimän käkenä, että ns, fiksu mies hylkää lapsensa.
Itse olen ollut aina asialinjalla ja yrittänyt että tehdään kaikki lasten eduksi ja hyväksi.
Mutta en syytä itaeäni exisän käytöksestä,, sehän olisi sama kuin että väkivaltainen mies sanoo että oli vaimon vika että tulee lyödyksi,, että oma vika oli,
on helpompi syyttää muita omasta huonosta käytösestä kuin tajuta ja vieläpä myöntää että väärin teki.. ja anteeksipyyntöä on tässä tapauksessa varmasti edes kohtuutonta odottaa.
Mutta itseäni en syytä jos toinen tekee väärin.. se ei ole minun vika eikä syy. Marttyyriksi en ala-- vaikka joku ilmeisesti siihen minua painostaakin.
Kuullostaa niin tutulta... Meillä erosta kohta jo 6 vuotta. Sovittiin tapaamiset joka toinen vkl, sekä lasten koululomista puolet isälle. Kertaakaan kuuden vuoden aikana tuo lomien aikainen ei ole toteutunut. Enimmillään on pitänyt 3 yötä. Aikoinaan kysyin sos.toimistossa exältä, että miten varaudutaan siihen jos tulee este, ettei voikaan jostain syystä ottaa sovitusti lapsia. Ex vastasi tähän, ettei niitä tilanteita tule, vaan pitää lapsia kuten on sovittu... Joten asiasta ei papereihin laitettu mitään merkintää, koska luotin hänen sanaansa. Mutta mitenkäs käytännössä mentiinkään... eli pitää lapsia 4-6 viikon välein pe-su, ja esim. hiihtolomalla ei ollenkaan, joululomalla 2 yötä vaikka oli 2 viikon loma... Toivoisin niin, että lapseni olisivat vielä pieniä, eivätkä ymmärtäisi tilannetta. Mutta pojalla rupeaa murkkuikä lähestymään ja nyt on ruvennut kapinoimaan, ettei edes isänsä luo halua mennä, koska isä ei aidosti halua heitä luokseen edes käymään. Ei aio puhelimeenkaan isälleen enää vastata, eikä aio olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä... siinä on sitten isukin ihan turha itkeä kun lapset ei enää halua hänen luokseen edes sitä vähää! Joko hän ei tosiaan välitä lapsistaan, tai sitten uusi vaimo ei halua lapsiani heille. Asiassa on sekin vielä, että heillä on yksi yhteinen lapsi, eli minun lasteni pikkusisko, jota minun lapseni myös ikävöivät isänsä lisäksi.