Moikkis! Ajattelin tulla tänne huhuilemaan uusien ystävien perään, sillä mikäs olisi sen mahtavampaa kuin löytää se sydänystävä vielä näin ”vanhoilla päivillä” :).
Ystävyydelle ei kai pitäisi asettaa vaatimuksia, mutta pari toivetta minulla kyllä olisi, koskapa kyllä se niin kai kuitenkin on, että kaikki eivät toistensa seuraan ”sovi” (itsellänikin kun sattuu olemaan huononpuoleisia kokemuksia puolinaisesta ”ystävyydestä”). Ihan ensimmäiseksi kiirehdin kertomaan, että asun itse Helsingissä ja koska toivon sellaista ihan perinteistä ystävää, niin asuinpaikallasi on väliä. Haaveenani olisi, että voisimme olla läsnä toisillemme sekä huonojen että hyvien fiilisten aikana, joten pintapuolista bailukaveruutta ei nyt siis ole tarjolla. Haaveilemaani ystävyyteen kuuluu se kaikki tavanomainen rupattelu, kahvittelu, shoppailu, leffassa käynti yms. yms. Kaipa olisi hyvä jos meillä olisi jotain yhteistäkin, mutta omat harrastelun/mielenkiinnon kohteeni ovat aika vähänlaiset, joten niistä ei nyt irtoa hirveästi kerrottavaa. Erityisiä intohimonkohteita minulla ei siis ole, mutta tykkään kissoista (ei ole omia), hömppädekkareista, ulkoilusta ja erityisesti merenrantakävelyistä. En ole mikään intohimoinen musiikinkuuntelija, mutta kuuntelen taustamusiikkina mieluiten kevyttä musiikkia eli siis poppista tai tuoretta iskelmää. Olen kai pohjimmiltani enempi laiskottelija kuin liikkuja, koskapa liikuntaharrastuksia en ole saanut aikeista huolimatta aloitettua satunnaista kotijumpastelua ja ulkoilua lukuunottamatta. Olen muutoinkin aikamoinen kotihiiri, mutta lähinnä siitä syystä, että yksin ei vaan tule oikein lähdettyä mihinkään. Ujohkona ihmisenä vierastan muutenkin perinteisiä ”nuorten ihmisten iloja” kuten biletystä. Työni vaatii runsasta sosiaalista kanssakäymistä, mutta muutoin olen monien asioiden summana aika erakoitunut, mikä taas on johtanut siihen, etten ole maailman helposti lähestyttävin tai iloluotoisin ihminen. On minulla sentään kuitenkin omat hyvätkin puoleni ja uskoisin että minulla olisi paljon annettavaa ystävyyden saralla. Siispä jos etsit ymmärtäväistä luottoystävää ja muutakin kuin menokaveria, niin voisimme kokeilla synkkaisiko meillä.
P.S. Vielä semmoinen juttu, sori vaan, että joudun harjoittamaan syrjintää sen verran, että etsin vain naispuoleisia ystäväehdokkaita ja ikäkin saisi olla mielellään siinä kolmenkympin hujakoilla. Perheellisyysasioilla ei ole väliä, mutta itselläni ei sellaista ole edes siipan verran, vaan olen nätisti sanottuna ”ikisinkku”. Mikäli mennyt ystävänpäivä herätti sinussa samanlaista ystävänkaipuuta kuin minussa, niin rohkeasti vain viestiä tännepäin => susannako78(at)gmail.com
Ystävyydelle ei kai pitäisi asettaa vaatimuksia, mutta pari toivetta minulla kyllä olisi, koskapa kyllä se niin kai kuitenkin on, että kaikki eivät toistensa seuraan ”sovi” (itsellänikin kun sattuu olemaan huononpuoleisia kokemuksia puolinaisesta ”ystävyydestä”). Ihan ensimmäiseksi kiirehdin kertomaan, että asun itse Helsingissä ja koska toivon sellaista ihan perinteistä ystävää, niin asuinpaikallasi on väliä. Haaveenani olisi, että voisimme olla läsnä toisillemme sekä huonojen että hyvien fiilisten aikana, joten pintapuolista bailukaveruutta ei nyt siis ole tarjolla. Haaveilemaani ystävyyteen kuuluu se kaikki tavanomainen rupattelu, kahvittelu, shoppailu, leffassa käynti yms. yms. Kaipa olisi hyvä jos meillä olisi jotain yhteistäkin, mutta omat harrastelun/mielenkiinnon kohteeni ovat aika vähänlaiset, joten niistä ei nyt irtoa hirveästi kerrottavaa. Erityisiä intohimonkohteita minulla ei siis ole, mutta tykkään kissoista (ei ole omia), hömppädekkareista, ulkoilusta ja erityisesti merenrantakävelyistä. En ole mikään intohimoinen musiikinkuuntelija, mutta kuuntelen taustamusiikkina mieluiten kevyttä musiikkia eli siis poppista tai tuoretta iskelmää. Olen kai pohjimmiltani enempi laiskottelija kuin liikkuja, koskapa liikuntaharrastuksia en ole saanut aikeista huolimatta aloitettua satunnaista kotijumpastelua ja ulkoilua lukuunottamatta. Olen muutoinkin aikamoinen kotihiiri, mutta lähinnä siitä syystä, että yksin ei vaan tule oikein lähdettyä mihinkään. Ujohkona ihmisenä vierastan muutenkin perinteisiä ”nuorten ihmisten iloja” kuten biletystä. Työni vaatii runsasta sosiaalista kanssakäymistä, mutta muutoin olen monien asioiden summana aika erakoitunut, mikä taas on johtanut siihen, etten ole maailman helposti lähestyttävin tai iloluotoisin ihminen. On minulla sentään kuitenkin omat hyvätkin puoleni ja uskoisin että minulla olisi paljon annettavaa ystävyyden saralla. Siispä jos etsit ymmärtäväistä luottoystävää ja muutakin kuin menokaveria, niin voisimme kokeilla synkkaisiko meillä.
P.S. Vielä semmoinen juttu, sori vaan, että joudun harjoittamaan syrjintää sen verran, että etsin vain naispuoleisia ystäväehdokkaita ja ikäkin saisi olla mielellään siinä kolmenkympin hujakoilla. Perheellisyysasioilla ei ole väliä, mutta itselläni ei sellaista ole edes siipan verran, vaan olen nätisti sanottuna ”ikisinkku”. Mikäli mennyt ystävänpäivä herätti sinussa samanlaista ystävänkaipuuta kuin minussa, niin rohkeasti vain viestiä tännepäin => susannako78(at)gmail.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.