Mikä tekee yleensä anopista ja appi-ukosta niin tärkeitä,et näinkin paljon niistä löytyy keskustelun-aiheita?
Kautta-aikain on rutistu miniän ja anopin välisistä kinoista ja aina niistä tullaan rutisemaan.
Miksi?
Historia sanelee sen,et miniän on tultava toimeen anopin kanssa,vaikka mikä olisi.
Anopin kuuluu olla osana miniän elämää ja siitä kaavasta ei saa poiketa.
Miniä on todella huono,jollei tule anopin kanssa juttuun.
En kyllä ymmärrä..
Miksi oikeesti nykyajan maailmassa pitää ottaa semmoisia ihmisiä väkisin elämäänsä,jotka tuntuvat ihan "pakkopullalta"?
Eihän sitä elämäänsä muutenkaan ota "ystäväihmisiksi" ihmisiä joiden seurassa ei ole luontevaa?
Oikeesti toi alkaa olla jo niin vanha vitsi toi anoppi-miniä-riita-hössötys,et miksi ihmiset ei ole siinä kehittyneet yhtään eteenpäin?
Olen itse "hyvää-päivää"-tuttu anopin kanssa,ei liian läheisiä,mut perusystävällisiä ollaan,niinkuin naapurin Pertillekkin olen.
En ala ikinä säätään anopin kanssa yhtään sen enempää,vaikka ihan perushyvähyypiö onkin.
Kun vetää selvän rajan. Ei tule ongelmia,eikä tarvi iänikuisia "anoppi sekaantuu elämäämme"-lässytyksiä.
Tosin jonkinlaista noitavainoa voi ilmetä ympäristössä,kun ei anopin kanssa hengaa ja roviokin voi odottaa jossain oikein peräkorpelassa,mut riski melkeimpä kannattaa ;D
Kautta-aikain on rutistu miniän ja anopin välisistä kinoista ja aina niistä tullaan rutisemaan.
Miksi?
Historia sanelee sen,et miniän on tultava toimeen anopin kanssa,vaikka mikä olisi.
Anopin kuuluu olla osana miniän elämää ja siitä kaavasta ei saa poiketa.
Miniä on todella huono,jollei tule anopin kanssa juttuun.
En kyllä ymmärrä..
Miksi oikeesti nykyajan maailmassa pitää ottaa semmoisia ihmisiä väkisin elämäänsä,jotka tuntuvat ihan "pakkopullalta"?
Eihän sitä elämäänsä muutenkaan ota "ystäväihmisiksi" ihmisiä joiden seurassa ei ole luontevaa?
Oikeesti toi alkaa olla jo niin vanha vitsi toi anoppi-miniä-riita-hössötys,et miksi ihmiset ei ole siinä kehittyneet yhtään eteenpäin?
Olen itse "hyvää-päivää"-tuttu anopin kanssa,ei liian läheisiä,mut perusystävällisiä ollaan,niinkuin naapurin Pertillekkin olen.
En ala ikinä säätään anopin kanssa yhtään sen enempää,vaikka ihan perushyvähyypiö onkin.
Kun vetää selvän rajan. Ei tule ongelmia,eikä tarvi iänikuisia "anoppi sekaantuu elämäämme"-lässytyksiä.
Tosin jonkinlaista noitavainoa voi ilmetä ympäristössä,kun ei anopin kanssa hengaa ja roviokin voi odottaa jossain oikein peräkorpelassa,mut riski melkeimpä kannattaa ;D
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siksi koska ne ns `pakkopulla`` tunkee ovesta sisään ilman että ilmotettas. Oletteko kotona yms...Ei ilmoteta että olemme tulossa(huom ovikello on joillekkin vieraskäsite.)Yksi todella nolo tilanne ja sen jälkeen ovi on aikaajoin lukossa.Todellakaan olo anopin seurassa ei ole luontevaa kun hänellä on utelias tyyli, salaa vilkuilla vaatekaapitkin.Sitten ihan pokkana ylistää että ompas teillä siistiä siellä ja täällä.Voisitko tulla hänen vaatekaapin siivoamaan.Kiva kuulla mutta yksityisyyttä ei ole.Kai sitä itse ei osaa sanallisesti tuoda julki etten pidä uteluista yms...Yhteyttä en ota,hän soittelee kun sattuu olemaan tyttären mummi utelias mutta ainutkertainen.
sieltä löytyy vastaus kaikkeen.
Voihan se olla niin että jotkut ihmiset on tottuneet kävelemään ovesta sisään koputtamatta,pimputtamatta tai ilmottamatta etukäteen.Siis perheellämme ei saisi olla mitään YKSITYISYYTTÄ.Ärsyttää suunnattomasti kun Tyttö nukkuu päiväunilla tulee mummo hänet herättämään.Minun äitini ei käyttäydy tällä tavoin utele,pengokaappeja,ja muutenkin osaa kunnioittaa meidän perhettä.Mie en soittele kun ei ole asiaa.Katsoin peiliin mutta yritän jatkossa olla läpinäkyvän kiinnostunut toisten elämästä.
siun äiti ja se helvetin anoppi,, kasvahan aikuiseksi:)
Vaik sie kuin yrität ärsyttää ja viellä nikittömänä:D
olet koko ajan tehnyt? :) Annetaan jokaiselle oikeus omiin mielipiteisiin, vaika ne sitten koskisivat sinua.
Kun tänne kirjoittaa se on pakko hyväksyä.Jos ei,
silloin on parempi olla kirjoittamatta mitään.
Eikö vain :)
kun tulee oikein kunnon asioita ja murheita?
Voi meitä pieniä ihmisiä!
Hyväksynhän minä.Minulla omat mielipiteet omasta elämästäni,josta sinä et tiedä mitään.Myös sinulla omat mielipiteet jotka saat tuoda ihan vapaasti julki myös minullekkin.En nää siinä mitään pahaa.Huvittaa vaan miten erillaisia me ihmiset olemme onhan tässä hyvääkin mielipiteiden erillaisuudessa.
ovi lukkoon, eihän sitä koskaan tiedä, kuka tulee käymään ja missä tilanteessa :D
Nykyään on kummallinen vaatimus soittaa, ennen kuin tulee ja silti sulla on leväperäisesti ovet auki?! Ei ainakaan jokin pelko vaadi sitä, että sinun pitää tietää kuka on oven takana? Mutta anopin pitää ilmottautua kumminkin. Miksi? Ehtiäksesi "pätemään" ja näyttämään, kuinka hyvä täällä on? Jos se ovi on auki, se tarkoittaa, että tervetuloa vaan... jos se on lukossa, niin tottahan aikuinen ihminen koputtaa tai soittaa kelloa, tekeväthän lapsetkin niin sisään päästäkseen.
Tiedä mikä nolo tilanne teillä oli anopin tullessa, mutta mielikuvitus ihan laukkaa: näe asiassa huumoripuolet, kuten kävi eräälle, jonka appiukko yllätti pikku pikku pöksyissään aamusella: sen kerran jälkeen appiraukka ymmärsi odotella ulkosalla, kunnes anoppi vinkkasi: tie on selvä. Ei se vanha mies oikein tiennyt, mihin olisi silmänsä siinä yllättävässä tilanteessa oikein lykännyt! Ja naurua piisasi miniällä monet kerrat myöhemmin, taitaa naurattaa vieläkin.
Oven lukitseminen kerrostalossa on varmaan luontevaa, mutta esim. meillä, kun asutaan omakotitalossa, jossa kuljetaan paljon ulos ja oleillaan pihalla, piha on osa asuntoa ja hankalaa eristää sisätiloista lukitsemalla. Ovia on monta ja lukitseminen olisi työlästä. Vieraat soittavat joka tapauksessa ovikelloa, ja niin myös sukulaiset, jotka ymmärtävät olevansa perheen ulkopuolisia.
vaikka naapuriin!
Marssi sisään silloin kun lystäät ja tarkasta kaapit. Arvostele, väheksy, moiti ja komentele.
Ja käske katsoa peiliin , jos naapuri tykkää pahaa!
Mikä ihmeen oikosulku anopeilla on, kun ei nähdä omaa törkeää käytöstä?
En minäkään ymmärrä, miksi anopista ja apesta täytyy niin paljon rutista kuin täällä tehdään, mutta toisaalta luulen, että suurimmalla osalla ei ole mitään ongelmia. Että tullaan juttuun ihan siinä kuin muidenkin ihmisten kanssa. Äänekkäimmät sitten narisevat täällä ja siitä tulee mielikuva, että suurimmalla osalla menisi kurjasti.
Mutta eri mieltä olen siitä (jos nyt oikein ymmärsin), että anopin ja apen voisi elämästään pois tuikata, jos ei nassu miellytä. Se on vaan aika pitkälle niin kuinka joku kirjoitti aloituksen, että vika useimmiten löytyy omasta asenteesta, koska sama käytös, mikä omalle mammalle sallitaan, ei miehen mammalle olekaan sallittua. Jos nyt sattuu olemaan niin, että malkaa ei omasta silmästään löydä, niin silti anoppia on vaikea tuupata omasta elämästä ulos, koska hän on miehen äiti ja mahdollisten lasten mummo. Ja sellaisena pysyy, vaikka miniää kuinka repisi. Silloin pitää miettiä, onko vikaa omassa asenteessa, jos omilta lapsilta haluaa riistää mahdollisuuden isovanhempiin. Ja tämä silläkin riskillä, että monella miniällä (joka muuten itsekin olen) jo sormet syyhyää päästä kirjoittamaan, kuinka juuri heidän anoppinsa on silti maailman iljettävin otus, joka telluksen pintaa on astellut - vaikka saikin aikaan niin laatuisan miehen, että se miniälle kelpasi. ;-)))
samaa mieltä kanssasi.
samat vaki valittajat vuodesta toiseen jaksavat sitä anoppiaan mollata, vaikka välitkin on kuulema katkottu jo ajat sitten ;D.
kirjoittanutkaan kokonaan pois heivaamisesta,vaan rajojen säilymisestä.
Miehen vanhemmat-miehen "omat ihmiset",joista mies saa pitää hyvää huolta,minä pidän omistani.
Miehen sukulaiset omat minulle,kuin "naapurinPertit",mukavia puolituttuja,joista en suostu ottaan stressiä.
Miksei pelkkä perusystävällisyys riitä?
Miksi aina ajatellaan,et pitäis niin hyvin juttuun tulla?
Jotkut tulee,jotkut ei ja jotkut tekee siltä väliltä,niinkuin minä.
Jos saan lapsia,en tietenkään halua,et eläisivät ilman isovanhempiaan,mutta minä itse voin pysyä hieman etäällä.
Jos itse joskus saan lapsenlapsia haluan ne elämääni,mut en tiedä tarviiko sen miniän meillä istua sen vuoksi iltojaan.
Mielestäni tälläinen on helppo ratkaisu.
Kirjoitat täyttä asiaa. Aina ei tarvitse eikä kannata sännätä välejä katkomaan, riittää että pitää pientä hajurakoa tarpeenvaatiessa.
Onhan se kuitenkin puolisollekin tiukka paikka jos vaimo vetää herneet kaikista pikkujutuista ja haluaa katkaista välit miehen sukuun... erohan siinä saattaa olla piankin edessä.
parempi varmaan kaikkien puolesta että pidätkin vähän väliä.
Parempi olisi ettet saisi koskaan lapsia.
Olet sen kuuloinen ihminen.
ja lämminhenkisiä ihmisiä ja sitten näitä sinun
kaltaisia. Sinunkaltaisten ihmisten lähellä on
raskas elää.
Pystyn kyllä olemaan lämminhenkinen ja empaattinen,jos aavistuksen epämiellyttävä tilanne on tarpeeksi lyhytkestoinen.
Kyllä minäkin jonkinlaista roolia osaan vetää.
Minä olen lämminhenkinen ja empaattinen oikeasti,jos huomaan,et minun empaattisuutani kaivataan.
Olen oikeesti semmoisia ihmisiä varten,joilla menee huonommin tai jotka ovat jotenkin kurjassa tilanteessa tai eksykissä jotenkin. Ei tietenkään uskoisi!
En kai heitä osaa auttaa,mutta ihan selkeesti osaan tarjota heille jotain..tiä sit oikein mitä.
Tälläisiä oikeesti ihan hakeutuu seuraani ja
pistän oikeesti itseni aikalailla likoon semmoisten ihmisten tähden joille minulla on jotain annettavaa.
Tälläiset ihmiset eivät ahdista minua.
Mieheni sukulaiset ovat niitä,jotka eivät minua tarvitse,eikä minulla ole innostusta/energiaa heille yhtään.
Olen sosiaalisesti kai rajoittunut,mut minua kyllästyttää tyhjien asioiden jauhanta.
Samat sävelet,samat kysymykset..
Alkaa ahdistaa,kun asiat joita keskusteluissaan pohditaan ovat niin...tyhjiä.
Siihen pitäis viä pystyä vääntään tarvittaessa nauru,tarvittaessa ihmetys,tarvittaessa suuri kiinnostus,tarvittaessa ymmärrys jne.
Voin sanoa,et TYKKÄÄN HEISTÄ,mutta en kaipaile heitä kyllä millään tavoin "vakavammin" elämääni.
Olen kai jonkinsortin narsisti tai joku muu erikoinen mölliäinen :(
joka viestisi uhkuu tuota " mieheni sukulaiset"..
tuskin ne miehen vanhemmat on ainoita tyhjän puhujia..
ensimmäinen lauseesi kertoo kaiken.
Haluat enemmän "omistaa" miehesi. Kaapeille ei kyllä saisi mennä, eikä lasta herättää. Eikä käydäkään joka päivä.
Olen miniä, vanhempi jo. Anoppini on minulle, kuin kaveri. Tulemme hyvin toimeen, vaikka joskus olenkin eri mieltä ja sanon sen. Hän ei siitä suutu, ehkä on vähän hiljaisempi hetken. Asioilla on puolensa.
Autan nykyään lähinnä kauppareissuilla kerran/kaksi viikossa. Miehen kanssa voidaan poiketa muulloinkin.
Hän voi kertoilla itselleen tärkeitä asioita ja minä kuuntelen.
Nyt harjoittelen anopiksi tuloa. Asumme tai tulemme asumaan samassa talossa omissa asunnoissa, joten vaatii kypsää asennetta molemmilta olla sekoamatta toisten elämään. Minua hiertää miniäkokelaan tekemättömyys, ei ole työssä, ei ole opiskellut ja huippu, lapsikin on toiselle. Tausta on rikkinäinen. Tässä on suru, eikö poika näe tulevaa?
Näissä kuvioissa kun yrittää olla ystävällinen ja kannustava. Ei helppoa, sano.
Tuli nyt vuodatettua. Mitä kommentteja tuleekaan?
sinulla ei edes ole lapsia ja jo nyt olet sitä mieltä että se miniä voi sitten poikkeilla harvemmin...
Kaikki ei tosiaan taida olla ihan kondiksessa.
Olisiko se "lyhytkestoinen" vaikka vartti?
Onko se tosiaan jotain omista jos meidän kotona ei saa penkoa kaappeja ja herätellä lasta päiväunilta ´kun ei muutenkaan malteta olla kun 30min.Surullista koska lapsemme ei edes tunnista häntä mummoksi.Hän on läsnä mutta ei oikeasti rupattele lapselle vaan kiertää huoneesta toiseen ja huomaa kaikki uudet hankinnat ja yms...Johtunee kai siitä että ennen minun tuloa hänen poikansa elämään hän sisusti SIIVOSI JA HÄÄRÄSI.Minä kait olen liian tottunut yksityisyyteen ja saanut erillaisen kasvatuksen että koitan vast edes ymmärtää:/
"Jos itse joskus saan lapsenlapsia haluan ne elämääni, mut en tiedä tarviiko sen miniän meillä istua sen vuoksi iltojaan."
Mutta kuules, jospa se tuleva miniä onkin ihana ihminen, jonka kanssa on mukava istua iltoja ja jonka haluat mielelläsi teille yhdessä lasten kanssa? Oletat valmiiksi että tykkäät sitten lapsenlapsista mutta et miniästä. olet siis jo päättänyt ryhtyä itse sellaiseksi kamalaksi anopiksi, joista täällä puhutaan - riippumatta siitä millainen tuleva miniäsi on.
Oletko koskaan ajatellut, että jos itse saat joskus miniän niin haluat hänet elämääsi ja tervetulleeksi läheiseksi perheenjäseneksi?
se, että kun jokaisen aikuisen pariskunnan kuuluisi voida päättää itse, kahdenkesken, kaikista asioistaan, niin anoppiongelmaisessa perheessä toinen puoliso ei päätäkään asioita PUOLISONSA kanssa, vaan kuuntelee nöyrästi äitinsä mielipidetta kaikissa perheasioissaan.
Parisuhteessa on siis yksi pyörä liikaa...
Ylikävelty osapuoli raivostuu, tottakai!
kun se anoppi osaiskin käyttäytyä ja olla niinkuin naapurin Pertti!!!!!mut, ei hei malta!