tein sen ja soitin poliisit kotiin. En ole eläissäni sellaista tehnyt ja kynnys siihen oli todella korkea.
Olimme iltaa viettämässä mieheni kanssa kun sovimme että lähdetään kotiin. Sanoin että minulla on rahaa enää vaan syömisiin ja taksimatkaan. Ne voin maksaa. Mutta mies olisikin halunnut että maksan vielä yhdet juomiset,johon yritin selittää että rahaa ei ole. Tästä alkoi hirveä sota keskellä kaupunkia ja minun haukkumiseni. Yritin lähteä kävelemään tilanteesta ja pyysin ettei huutaisi. Mutta ei...tuli perässä,repi ja kiskoi,yritti kuristaa.
Pääsin karkuun,mutta tiesin että kotona odottaa sama.Ja niin odotti. Löi,repi ja yritti tulla wc:n oven läpi. Huusi ja haukkui.
Ei auttanut vaikka rukoilin lopettamaan. Itkin ja huusin että sattuu. Sitten tein sen. Soitin hälytyskeskukseen ja pyysin apua. Vaikka tilanne oli äärimmäisen kauhea jäi hälytyskeskuksesta ja poliiseista todella hyvä mieli ja maku. Hälytyskeskuksessa oltiin myös huolissaan lemmikeistäni. Ja poliisit myötätuntoisia,eivätkä milläänlailla ylimielisiä. Kysyivät että miten minä pärjään ja mitä haluan että tehtäisiin. Mieheltä oli turha kysyä kun niin sekaisin oli.
Ei mitään vähättelyä että oltiin humalassa. Itse en niin paljoa ja osasin asiallinen olla vaikka kovasti itkettikin. Kai poliisit naamastani ja verestä huomasit että täällä oli tosi kyseessä.
Toivottavasti tämä on eka ja viimeinen kerta kun tälläisessä asiassa tarvitsen apua. Mutta jos näkisin nämä poliisit uudestaan,kiittäisin kovasti heidän suhtautumistaan asiaan.
Olimme iltaa viettämässä mieheni kanssa kun sovimme että lähdetään kotiin. Sanoin että minulla on rahaa enää vaan syömisiin ja taksimatkaan. Ne voin maksaa. Mutta mies olisikin halunnut että maksan vielä yhdet juomiset,johon yritin selittää että rahaa ei ole. Tästä alkoi hirveä sota keskellä kaupunkia ja minun haukkumiseni. Yritin lähteä kävelemään tilanteesta ja pyysin ettei huutaisi. Mutta ei...tuli perässä,repi ja kiskoi,yritti kuristaa.
Pääsin karkuun,mutta tiesin että kotona odottaa sama.Ja niin odotti. Löi,repi ja yritti tulla wc:n oven läpi. Huusi ja haukkui.
Ei auttanut vaikka rukoilin lopettamaan. Itkin ja huusin että sattuu. Sitten tein sen. Soitin hälytyskeskukseen ja pyysin apua. Vaikka tilanne oli äärimmäisen kauhea jäi hälytyskeskuksesta ja poliiseista todella hyvä mieli ja maku. Hälytyskeskuksessa oltiin myös huolissaan lemmikeistäni. Ja poliisit myötätuntoisia,eivätkä milläänlailla ylimielisiä. Kysyivät että miten minä pärjään ja mitä haluan että tehtäisiin. Mieheltä oli turha kysyä kun niin sekaisin oli.
Ei mitään vähättelyä että oltiin humalassa. Itse en niin paljoa ja osasin asiallinen olla vaikka kovasti itkettikin. Kai poliisit naamastani ja verestä huomasit että täällä oli tosi kyseessä.
Toivottavasti tämä on eka ja viimeinen kerta kun tälläisessä asiassa tarvitsen apua. Mutta jos näkisin nämä poliisit uudestaan,kiittäisin kovasti heidän suhtautumistaan asiaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehen käytös oli siis jo tiedossa etukäteen, kun kerran arvasit että kotona jatkuu sama meno? Kai sä nyt jo ymmärrät että mistään rakkaudesta tosssa miehen käytöksessä ei ole kyse? Törkeän kuuloista hyväksi käyttöä, että turpaan tulee jos et maksa hänen juomia. Nyt otat tyttö jalat alle ja äkkiä. Oikein teit kun soitit poliisille, sitä varten ne on kuule olemassa, että jos vaara uhkaa niin soitto niille. Miehelläsi ei ole mitään oikeutta tarttua sinuun uhkaavasti missään tilanteessa.
ja hermostuu niin sitä ei lepytä mikään. Ei kauniita puheet eikä pyynnöt. Hän riehuu niin kauan kuin huvittaa ja jaksaa.
Olemme olleet yhdessä yli vuoden verran.
Mulla siinä vaiheessa kynnys alittui soittaa kun naureskeli että et uskalla. Ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä vaikka näki että valun jo verta.J aanelin lopettamaan. Ja kaikki vain sen takia etten pystynyt maksamaan yhtään enempää juomisia. Joo,minulla on luottokortteja millä voisi maksaa,mutta mielestäni se on minun päätökseni ostanko luotolla viinaa. Ei miehen.
Jotenkin olen aina pelännyt soittaa poliiseille ja kohdata heitä.Mutta yöllisestä jäi niin positiiviset tunteet ehitä kohtaan,että nyt en kadu pätkääkään että näin tein. Vaikkakin mies putkasta päästyään alkoi syyttelemään että en olisi saanut niin tehdä. Hän oli kuulemma ollut ihan rauhallinen. No,naamani ei näytä siltä. Johon poliisi tokaisi,että mene tekemään rikosilmoitus. Sinun ei tarvitse tälläistä kestää.
Äijäsi hakkaa aina sillointällöin ja teistä tulee poliisien vanha tuttu.
Onneksi olkoon valitsemallasi tiellä.
ennen ole soittanut poliisia apuun. Ja ikää on jo jonkin verran ja elämää jo nähneenä.
Annat kuvan että poliisiapu olisi huono? Miksi?
Olen kestänyt kaikenlaista,mutta nyt päätin etten kestä enää eikä tartte kestää. Poliisi tuli,vei miehen ja suhde päättyi.
Mistä tiedät minkäkaisen tien olen valinnut? Kivaa,kun on ihmisiä jotka tietävät toisen asiat ja elämän.
Pointti kirjoituksessa oli että päätin että nyt loppuu väkivalta ja soitan apua. Mitä tätä ennen en tehnyt.
Oli ainut ja vika kerta tässä suhteessa kun näin teen. Muista suhteiste tämän jälkeen en voi ennustaa ettei näin ikinä enää tapahtuisi
"Poliisi tuli,vei miehen ja suhde päättyi."
Ymmärsin väärin, luulin että poliisi vei, mies selvisi putkassa, tuli katuvana takaisin ja ens viikolla uudelleen.
Eli suhtauduin kyynisesti tuohon joidenkin harrastamaan "turpakaruselliin", joka aina vain pyörähtää uudemman kierroksen.
Hienoa että tajusit vihdoin lähteä!
Itse en koskaan uskaltanut moista tehdä. Nyt kaduttaa suunnattomasti, koska mies vaihtoi uuteen perheeseen ja käyttäytyy niin kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ilmeisestti ajattelee, että perhettä vaihtamalla, hän muuttuu. Saattaahan tuo olla tottakin, että uudessa onnistuu, kun on oikeanlainen kumppani, en tiedä sitten... Kunpa olisin soittanut 112:n, hänkin löytyy sen numeron takaa työnsä puolesta ja myös uusi akka sieltä löytyy. Että mua kaduttaa, olisi mielenkiintoista tietää, olisiko tilanne nyt tämä, kun sieltä olisi hyvässä lykyssä tullut hänen työkaverinsa uudesta akasta nyt puhumattakaan! Itse en miestä ottaisi, jos tietäisin, että on vaimoaan hakannut ja ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Menihän tuo monta kertaa nukkumaan, kun minä jäin eteiseen makaamaan hakkaamisen jälkeen, eikä kauaa mennyt kun jo kuorsaus kuului. Hakkaaminen tapahtui vielä yleensä selvinpäin ja lasten aikana. Nyt on sitten niin saatanan miestä, kun ei rikosrekisteriä ole. Kyllä sitä voi itse olla tyhmä kun päästi moisen kaksinaamaisen ilman vastuuta teoistaan!!!
kun aina rikosilmoitus peliin! älkää hyvät ihmiset pyyhkikö tämmöisiä ilman seuraamuksia. Itse en ole koskaan moista kokenut ja olen todella pahoillani, että näitä saa lukea monesta paikasta. Olkaa rohkeita ja tehkää se rikosilmoitus. Kukaan EI saa lyödä ketään.
Ei täällä maailmassa kukaan pärjää omillaan. On vin kypsän ihmisen merkki, että osaa hakea apua silloin kuin sitä tarvitaan. Esimerkiksi kun on sairas pitää mennä lääkäriin, monet eivät mene, mutta se osoittaa vain etteivät osaa huolehtia itsestään.
Sinä olit yöllä pulassa ja hait siihen apua juuri oikeasta paikasta eli poliisilta. Hieno homma!
mä todella sen nyt tein. Jotenkin ollut kauhea asia että pyydän apua ja poliisilta.
Oli niin positiivinen kokemus näiden poliisien kanssa etten kadu yhtään että näin tein.
En tiedä mistä voimia sain,mutta päätin että nyt loppuu että ei omassa kodissaan tarvitse näin pelätä ja toivoa ettei toinen pääse wc:n sisälle,missä piileksin.
toista tulemasta, kun herra rajan ylittää. Pakenin minäkin monta kertaa, mutta meidän lukot aukesi kun avaimella käänsi, en ollut turvassa siis edes siellä. Toivottavasti tajuat, että se ei lopu koskaan, joten lähdettävä on. Minä en lähtenyt suhteesta, mutta hän lähti. Sellaisen naisen luo, joka on kuulemma niin hyvä, että väkivaltaa ei enää tarvitse. Älä missään tapauksessa jää tai ota takaisin, siitä on leikki kaukana. Kävin viimeisellä kerralla jo ns. rajamailla kun hän kuristi minua. Sitten hän muuttikin jo naapuriin eronneen naisen ja tämän lapsien luo.
tähän suhteesee. Wc oli sillä hetkellä se turvallisin vaihtoehto kuin jäädä asuntoon "tarjolle". Lukittu ovi antoi mahdollisuuden soittaa apua. Huoneistossa muuten yritti ottaa puhelintani pois.
Onneksi oli sen verran humalassa ettei osannut lukkoa avata. Yritti vaan rynkyttää sisään,niin että kahva hajosi.
En todellakaan jää katsomaan seuraavaa kertaa. Hän kehui kuinka ei edes ollu lyönyt kunnolla ja lujaa. Että jos löisi kunnolla niin mä kuolisin. Siitä en jää ottaa selvää. Hän löi jo tarpeeksi lujaa viimeisellä kerralla.
Samalla lailla minäkin olen vessassa piileskellyt, pelännyt ja saanut osani toisen vihasta..
Se on hirveää kun joutuu omassa asunnossa etsimään paikkaa minne piiloutua, kun turvaa tarvitaan.
Tuokin on tuttua että miehen vihaa ei saa millään laantumaan, eli jos yrittää anella ja pyydellä sopimaan niin ei se miestä hetkauta, on vaan menossa sen jälkeen tappamaan itseään eikä minua.
Tee pahoinpitelysyyte, niin minäkin tein ja olen iloinen että uskalsin sen tehdä.
Ja harmittaa kun en ole aikaisemmin tajunnut sitä tehdä.
Puhelimen vieminen toiselta on väärin, mistä sitä apua saa ellei ole puhelinta tai lähinaapureita. Minun mies vie minulta kanssa puhelimeni, ja siitä se riita useimiten alkaa.
Asun niin korvessa että jos apua haluan saada, ilman puhelinta en saa sitä ikinä, tai ilman autoa.
Jos jäät suhteeseen, niin kannattaa harkita, että piilotat vessaan vaikka jonkun vanhan puhelimen ja ostat esim prepaid liittymän, jolla voit soittaa apua jos on tarvis (jos miehesi vie puhelimesi).
Mutta kyllä tästä selvitään! Koita pärjätä ja mieti, onko mies sinun arvoinen.
että sinulta löytyy järkeä, itse olin suhteessa 10 vuotta. Mies myös kehui, että ei ole lyönyt/hakannut, että jos olisi niin se kyllä näkyisi sitten. Olen pikku hiljaa ruvennut ajattelemaan, että eipä ollut hänestä mieheksi, kun lastensa äitiä heitteli seinille. Nyt on sitten niin vitun miestä ja elää jossain pilvilinnoissa mun ja lasten silmien edessä uudessa perheessään. Tapaa kyllä lapsiaan säännöllisesti, mutta ei välittänyt heidän tunteistaan vittujakaan kun naapuriin muutti, nyt sitten vie heitä ympäri suomea, rahaa ja harrastuksia on vaikka muille jakaa. En tiedä onko hänellä nyt sitten kaikki hyvin vai ostaako hän nyt takaisin lapsilleen tekemää vääryyttä, en todellakaan tiedä, mutta muuttunut hän näyttää olevan. Mietin tätä touhua lasten osalta siksi, että meidän perheen aikana toisella lapsella oli yksi harrastus, jonne hän ei vienyt/hakenut saati sitten koskaan ollut edes katsomassa. Kenelle hän nyt näyttää muuttuneen ja onko se pysyvää???
Etkös huomaa että ex- miehesi ilkeilee sinulle nyt esittämällä jotain ihanne- isää muiden lapsille. Ja hän onnistuu ! vaikutat katkeralta etkä ole tainut osata nauttia uudesta elämästä ilman häntä. Luuletkos ihan oikeasti että hänestä on tullut hyvä ihminen vain uuden parisuhteen vuoksi? hallo! Sitä on mukava tai ymmärätäväinen tai sitten ei!
todella, että näin on käynyt. Terapeutti on yrittänyt saada minut uskomaan, että en ole ainut syyllinen suhteemme epäonnistumiseen. En tiedä miksi syytän vain itseäni, ehkä siksi että hän ja hänen äitinsä laittoivat kaikki minun syykseni 10 vuotta, aloin jo uskomaan siihen itsekin. Kai ihminen voi onnistua kun vaihtaa ja löytää sen oikean. En tiedä millä sitä uskoisi, että se toinenkin on syyllinen tähän eroon. Olisi helpompaa kestää tämä erokin, kun itsesyytökset eivät olisi näin valtavat.
Yksikin kerta on liikaa.
Jos sinä pahoinpitelisit jotain vierasta ihmistä, tietäisit mitä siitä seuraa.
Jos pahoinpitelisit ystävääsi, hän olisi entinen ystävä.
Kun kumppani pahoinpitelee, onko hänellä siihen erioikeus. Ei.
Et ole hänen alamaisensa. Olet itsellinen, täysivaltainen ns. "vieras ihminen", joka ajatteli vaan elää hänen kanssaan, ihan samoilla oikeuksilla, kun kenellä tahansa ihmisellä on, muista kultapieni se, suhde ei oikeuta rikokseen.
Kaikki käsittämättömät asiat saavat usein mieheni suuttumaan melko samalla tavoin, paitsi ero on siinä että provosoin itse miestäni tappelemalla vastaan. Rakastan miestäni ja hän kokee meidän ongelmat yhtä pahoina. On hakenut itselleen apua, mutta on silti valtavan masentunut. Soitti itselleen kerran poliisit kun oli minua kuristanut, muutaman kerran itsemurhalla uhkaillut. Kaikki aina hirveessä kännissä. Olen miettinyt tosissani eroa, mutta mieheni ei halua edes puhua asiasta:( En tiedä kuinka suhtautuisin asioihin. Olemme koittaneet puhua asiat kaikessa rauhassa läpi ja olemme päättyneet siihen ratkaisuun, ettemme alkoholia nauti yhdessä ja tuo onkin pitänyt. Tiedän, että jatkuvasti varpaillaan olo saattaa aiheuttaa niin pahoja henkisiä traumoja ja pelkotiloja että niistä kestää selvitä hyvin pitkän aikaa.