Olen seurustellut kumppanini kanssa noin 2,5 vuotta ja koko tämän ajan olen tiennyt, että hänellä on edellisestä suhteestaan lapsi. Lasta en ole vieläkään tavannut kuin ohimennen, mutta olen ajatellut että ajan kanssa sitten, en ole halunnut painostaa. Nyt minulle yllättäen selvisi, että lapsia onkin kolme!
Itse sain vahingossa selville, kumppani ei siis vieläkään oma-aloitteisesti asiasta kertonut, mikä tuntuu pahalta. En oikein tiedä miten suhtautua tähän.. luottamus ei ole ihan huipussaan, kun tietää että toinen on näinkin pitkään salaillut noin isoa asiaa.
Miten itse suhtautuisitte? Voiko tälle pohjalle vielä rakentaa luotettavaa parisuhdetta?
Itse sain vahingossa selville, kumppani ei siis vieläkään oma-aloitteisesti asiasta kertonut, mikä tuntuu pahalta. En oikein tiedä miten suhtautua tähän.. luottamus ei ole ihan huipussaan, kun tietää että toinen on näinkin pitkään salaillut noin isoa asiaa.
Miten itse suhtautuisitte? Voiko tälle pohjalle vielä rakentaa luotettavaa parisuhdetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On noi jo aika isoja juttuja jos lapsiakaan ei ole kertonut mitä muuta kaapista löytyy.En itse ainakaan luottaisi. Mutta tunne side on jo syntynyt siitä on vaikea päästää irti jos pidät miehestä. Mut huh.
Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli kaksi vuotta ja reilu puoli vuotta naimisissa oltuamme selvisi ettei hän voi saada lasta.
Tiesi kuitenkin että haluan hänen kanssaan jälkikasvua.
Hän söi alusta alkaen e pillereitä noin niinkun näön vuoks ja suhteen alussa väitti unohtaen syöneensä niitä vajaan viikon ajan. Kävi kuulemma lääkärissä hakemassa jälkiehkäisy pillerit kun emme olisi silloin halunneet "vahinko" lasta.
Aikaa kului ja hän itkien jossain vaiheessa murtui minulle että hän ei voi muutenkaan saada lasta koska hänet on raiskattu pahasti. Otin silloin tiedon tietenkin järkyttyneenä vastaan ja ymmärsin tämän ikävän teon ja sanoin ettei hänen tarvi hävetä lapsettomuuttaan kun näin ikävästi on tapahtunut.
Tarinat kuitenkin muuttuivat matkan varrella ja milloin hänet oli raiskattu siellä ja toisessa tarinassa täällä.
Viime keväänä hän masentui vakavasti ongelmista lapsiensa kanssa edellisestä suhteestaan ja yritti itsemurhaa.
Viime hetkellä ehdin paikalle ja toimittamaan hänet lääke myrkytyksessä sairaalaan.
Teholle ja psykiatriselle. Juttelin anoppini kanssa hänen entisestä elämästään ja ikävistä asioista jolloin selvisi että kaikki on ollut valetta. Hän oli tehnyt sterilisaation jo 2000 luvun alussa.
Taas uusi järkytys ja muutenkin jo heikoilla ollut luottamus alkoi murenemaan.
Mutta tunne side on luotu ja säilyy enkä mistään hinnasta halua hänestä luopua vaikka olenkin elänyt useissa valheissa.
Lapsikin voidaan tehdä mutta vaikeamman kaavan mukaan.
Suhteen tila on ollut jatkuvassa myrskyssä on aallon pohjaa ja harjaa. On ollut luottamus pulaa ja vaikeuksia hänen lapsien kanssaan sekä katkerien sukulaisten.
Itsellä jo liian kauan jatkunut lomautus sai tekemään hetkellisen aikalisän suhteeseen. Muutan edelliselle paikkakunnalleni takaisin töihin. Emme eroa mutta asumme etäsuhteessa ainakin reilu vuoden. Tapaamme silti viikottain.
Rakastan kaikesta huolimatta vaimoani enkä halua ikinä häntä menettää ja odotan aikaa että muutamme taas yhteen ja aloitamme uuden elämän puhtaalta pöydältä.
En ikimaalimassa luottaisi henkilöön joka on noin pitkään salannut noin isoa asiaa.Onko kaikki 3lasta samalle naiselle?
ei vain kertakaikkiaan voi "unohtaa" kertoa, ei..!!!
Epäluotettavan kuvan antaa miehestä - ja entäs hänen yhteydenpitonsa lapsiensa kanssa..? Ilmeisesti ei mitenkään kovin säännöllistä, kun et kerran noista kahdesta "extrastakaan" aiemmin ollut kuullut? Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa hänestä isänäkään! Mietipä, jos teille tulisi yhteinen lapsi/lapsia, ja jostain syystä sitten eroisitte? Ilmeisesti hän "unohtaisi" nämä teidänkin lapsenne yhtä lahjakkaasti kuin aiemmat.