Täytyy vähän purkaa; mulla on pitkä-aikainen ystävä. Meillä on melkein samanikäiset pojat ja ollaan tunnettu ainakin yhdeksän vuotta.
Olen aina ihaillut titettyjä piirteitä hänessä, kuten avoimuus ja kyky olla oma itsensä.
Olen hänelle myös näistä ominaisuuksista maininnut sillä joskus toivoisin olevani varustettu yhtä hyvällä itsetunnolla.
Nyt tuo hyvä itsetunto (vai onko tämä sen puutetta?) on alkanut ärsyttään. Kaveri on saanut uuden työpaikan, jossa on ilmeisesti ollut aikamoinen kaaos kunnes hän tuli pelastamaan tilanteen; hän kertoo miten on joutunut mainitsemaan sille, sille, sille ja sille että miten hänen mielestään asiat olisivat paremmin.
Joka kerta kun tapaamme, hän kertoo että joutui taas sanomaan sille siitä. Itse olen diplomaattisenpaa sorttia ja uskon siihen, että kun jokainen hoitaa oman työnsä, niin se on kaikkein paras niin työtehon kuin ilmapiirinkin kannalta.
Asiasta tietenkin pitää sanoa ja puolensa pitää, mutta jatkuva räksyttäminen on jo lukunsa erikseen, vai?
Kerran kysyinkin häneltä, että miten ihmeessä asiat ovat silloin hoituneet kun et ollut talossa? Vastaukseksi sain kysyvän hiljaisuuden.
Oikeasti minua rasittaa se, että hän on alkanut puhua siihen tyyliin kuin olettaisi automaattisesti että minä haluan elämältä juuri samoja asioita kuin hän. Tekisi mieli sanoa suoraan, että hän kuvittelee välillä vähän liikoja itsestään.
Haluaisin olla reilu kaveri, mutta nyt tuntuu olevan pientä koettelemusta ilmassa. Mikä olisi paras tapa selvittää asia diplomaattisesti?
Ei siis pidä käsittää väärin, olen todella onnellinen hänen uudesta paikastaan ja siitä että hän osaa avata suunsa, mutta jotenkin kai pelkään että hän tuo noita piirteitä meidän ystävyyteemmekin.
Vaikka olen hiljaisenpi, en voi siteää päsmäröintiä!!!! En tiedä millainen hän oikeasti töissä on, mutta hän muistuttaa puheiltaan erästä työpaikkakiusaajaa!
Olen aina ihaillut titettyjä piirteitä hänessä, kuten avoimuus ja kyky olla oma itsensä.
Olen hänelle myös näistä ominaisuuksista maininnut sillä joskus toivoisin olevani varustettu yhtä hyvällä itsetunnolla.
Nyt tuo hyvä itsetunto (vai onko tämä sen puutetta?) on alkanut ärsyttään. Kaveri on saanut uuden työpaikan, jossa on ilmeisesti ollut aikamoinen kaaos kunnes hän tuli pelastamaan tilanteen; hän kertoo miten on joutunut mainitsemaan sille, sille, sille ja sille että miten hänen mielestään asiat olisivat paremmin.
Joka kerta kun tapaamme, hän kertoo että joutui taas sanomaan sille siitä. Itse olen diplomaattisenpaa sorttia ja uskon siihen, että kun jokainen hoitaa oman työnsä, niin se on kaikkein paras niin työtehon kuin ilmapiirinkin kannalta.
Asiasta tietenkin pitää sanoa ja puolensa pitää, mutta jatkuva räksyttäminen on jo lukunsa erikseen, vai?
Kerran kysyinkin häneltä, että miten ihmeessä asiat ovat silloin hoituneet kun et ollut talossa? Vastaukseksi sain kysyvän hiljaisuuden.
Oikeasti minua rasittaa se, että hän on alkanut puhua siihen tyyliin kuin olettaisi automaattisesti että minä haluan elämältä juuri samoja asioita kuin hän. Tekisi mieli sanoa suoraan, että hän kuvittelee välillä vähän liikoja itsestään.
Haluaisin olla reilu kaveri, mutta nyt tuntuu olevan pientä koettelemusta ilmassa. Mikä olisi paras tapa selvittää asia diplomaattisesti?
Ei siis pidä käsittää väärin, olen todella onnellinen hänen uudesta paikastaan ja siitä että hän osaa avata suunsa, mutta jotenkin kai pelkään että hän tuo noita piirteitä meidän ystävyyteemmekin.
Vaikka olen hiljaisenpi, en voi siteää päsmäröintiä!!!! En tiedä millainen hän oikeasti töissä on, mutta hän muistuttaa puheiltaan erästä työpaikkakiusaajaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja mee muualle ruikuttamaan. Sulla on samasta PROVOSTA muunnos "äitien jutut"-palstalla. Siellä sä olet nainen, heh.