Rakastan edelleen miestäni(sille en mtään voi), hänkin "väittää" rakastavansa minua. Olemme yhdessä puhuneet uudelleen yrittämisestä,, mutta mutta mies ei vaan millään pysty sitä lopullista siirtoaan tekemään ja palaamaan. Kun käsken hakea kamppeet ja sanon että pitäisi hoitaa kaikki viralliset asiat ym..., niin taas vannoo palaavansa jne... Olisinpa kärpäsenä katossa ja tietäisin mitä mahd. lupailee sille "uudelle" naikkoselleen(tai ei se nyt ihan uusi ole)ja mulle sitten taas jotain muuta. Pitäsköhän hommata prepaid ja lähettää ukolle hemaseva viesti ja ootella vastausta. En tiedä lentäskö lankaan ja luulis sen olevan siltä uudelta.Olen valmis tekemään meidän eteen töitä mutta odotan sitä tietysti myös häneltä, mutta kun en kuitenkaan voi olla VARMA.En haluais luovuttaa ja katua sitä sitten myöhemmin. Voi h....tin h....ti
miten vatmistaa onko
mies tosissaan ???
151394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oikein tosissanne. Sitten arjen taas alettua muistelette aika ajoin lomaanne ja kuinka silloin rakastitte taas toisianne. Kyllä se siitä.
mies ei osannut päättää, vatvoi puoleen ja toiseen. Luonani ollessaan maalaili yhteenpaluuta ja sen sellaista. Mutta silti oli toinen nainen kierrossa samaan aikaan. Minä tein selväksi että joko minä tai hän. Minä en jaa muiden kanssa. No, tilanne kärjistyi ja mies valitsi toisen kun oli helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä kuin alkaa selvittelemään vanhoja.
Anna miehelle tilaa tehdä päätös (hoputtaminen ei auta), mutta kerro hänelle kuitenkin missä menee raja jonka ylitettyään hän ei enää pääse takaisin, vaikka haluaisi sitä. Älä missään tapauksessa suostu taistelemaan jonkun toisen kanssa miehestäsi, sehän on miehelle aivan ihanaa kun naiset hänestä taistelevat. Näytä olevasi sen arvoinen että yritys kannattaa.
tätä nyt on kuitenkin kestänyt jo muutaman vuoden. Sillon aikanaan "kyllästy" kuulema tav.arkeen. Ei kuulema ole siellä uuden luonakaan onnellinen, mutta väittää pelkäävänsä, että kaikki luisuu taas samaan vanhaan. Väittää haluavansa ja pystyvänsä lähtemään sieltä ja palaamaan minun ja lasten luo, mutta mitään ei ole tapahtunut, muuta kuin kauniita puheita. En tiedä mitä hän on valmis tekemään meidän eteen, kun ei puhu asioista. Aina kun otan asiat esiin, niin väittää että tulee takapakkia miedän lähentymisessä. En mä halua miestä joka ei huomio mun ja lasten tunteita ollenkaan. Tuskin perusluonne kummallakaan muuttuu, mutta jostainhan on lähdettävä, vai onko se sitten sitä väkisin yrittämistä,joka räjähtää käsiin jossain vaiheessa(huoh). En halua ketään vahtia,kun en sitä ole aiemminkaan tehnyt, mutta jollain tasolla luottamus on kadonnut. Hän ei tunnu tajuavan sitä,että sekin pitäisi jotenkin saada takaisin. Aiempia pettämisiä tai mitään alko ongelmia ei ole ollut. Hän vaan mielesään voi pahoin ja kaipasi läheisyyttä. Ei kuitenkaan tajunnut arjessa auttaa ja olla mukana, niin että minäkin olisin jaksanut paremmin.Hoidin ruoat,lapset ym. kotihommat, toki hän teki niitä ns.miesten hommia kotona.En silti ollut itse eroomassa ja kaikki tuli shokkina päin naamaa.Vaikeeta on ...
on kestänyt jo muutaman vuoden..??? Ja sinä odotat vielä jotain päätöstä mieheltä??? Eiköhän olisi aika kohdata elämän realiteetit? Mies on jahkannut kahden hillopurkin välillä iät ja ajat, ja sinä haet jotain varmistusta hänen yhteenpaluu-puheilleen - oikeastiko uskot, että hän tyytyisi perhe-elämään sinun kanssasi jatkossa, kun ei ole siihen enää pitkään aikaan tyytynyt?! Puhut luottamuksen palauttamisesta - uskotko todellakin voivasi luottaa häneen kaiken tuon paskan jälkeen?
Mitä sitten, kun mies seuraavan kerran kyllästyy "tavalliseen arkeen"?!
Yleensä kakkosille syötetään kaikenlaista shittiä yhteisestä tulevaisuudesta, ei ykkösille...
Missä on sinun oma elämä? Et sinä voi iänkaiken elää niin että odotat miehesi kotiinpaluuta. Mies elää tyytyväisenä kun saa "pitää" kahta naista vallassaan.
Nyt sinun on aika päättää, mitä haluat elämältä. Haluatko todella elää noin. Olisi jo aika karistaa mies kannoilta ja ruveta rakentamaan omaa elämää. Tehdä siitä elämästä sellainen joka tuntuu sinusta hyvältä. Sinun pitää arvostaa itseäsi niin paljon, että et anna kohdella itseäsi kynnysmattona. Sinä olet aikuinen, vahva nainen joka osaa tehdä isojakin ratkaisuja elämässään ja pärjää elämässään. Mihin sinä sitä roikkuvaa ex:ää tarvitse? Et mihinkään.
Et voi varmistaa mitenkään, koska päätös on miehesi käsissä ja ilmeisesti hän ei tiedä itsekään, mitä elämältään haluaisi. Nythän hänellä on varsin palkitseva tilanne, kaksi avointa mahdollisuutta ja tilaisuus sanella ehtoja. Mieti, haluatko tätä? Oletko valmis sitoutumaan odotukseen ja anteeksi antoon (mahdollisen) uudelleen yrittämisen jälkeen?
Ainoa asia, josta voit olla varma on omat tarpeesi ja myös toimintatapasi. Ryhdy siis suunnittelemaan elämääsi siten, ettei haikailu menneisyyteen kuulu siihen. Pohdi, kuinka tulet toimeen ilman miestäsi jatkossa, mitkä ovat mahdollisuutesi silloin tavoitella onnea.
Mikäli olet vielä tämän pohdinnan jälkeen varma, että haluat miehesi takaisin. Vaadi päätöksien tekemistä ja aseta aikaraja. Aikaraja on tarpeen, koska muuten päätöksenteko voi pitkittyä ja herkullinen tilanne miehesi kohdalla jatkuu. Varaudu siihen, että vastaus voi olla myös kielteinen ja koet uudelleen hylätyksi tulemisen tunteet.
Aloita, keräämällä miehesi kamppeet kasaan ja vaadi niiden noutamista heti. Tavaroita on turha säilytellä ja ne saa toki takaisinkin muutetuksi. Paperien täyttämisellä ei ole niin kiire, mutta sen voisit sopia, että hän joka on kuviosta poistunut, huolehtisi niidenkin asioiden loppuunsaattamisesta.
Oikeastaan on varsin kummallista, että poismuuttaminen on niin helppoa, mutta vastuun ottaminen siitä niin vaikeaa.
Älä jää odottelemaan, tee edes jotakin konkreettista, jotta voisit tuntea hallitsevasi omaa elämääsi, nyt se on kiinni sekä miehesi päätöksenteosta, että täysin ulkopuolisesta ihmisestä (uudesta naisesta). Tämä tilanne syö itsetuntoasi todella paljon, kenelläkään ei ole siihen kovin kauan varaa.
Itse tyhjensin mieheni kaikki tavarat pois näkyvistä. Mitä ei ole hakenut olen heittänyt roskiin,saat uskoa että elämä on nyt helpompaa vaikka olen kolunnut tässä muutaman kuukauden aikana elämäni pohjamutia myöten.
Yhteinen talo on mutta lähden siitä sitten kun se minulle sopii ja yksin hän ei voi sen myynnistä päättää. Kun on leikkiin lähtenyt niin leikin kestäköön.
Kun sain tehtyä päätöksen että toisen jätteitä en tarvitse (tarkoitan nyt tätä exää)niin oma tulevaisuus alkoi näyttää upealta. Jos joku haluaa minulta miehen joka ei pysty selvittämään välejään kymmenien vuosien yhdessäolon jälkeen niin ottakoon riesakseen, tuskin hän on seuraavassakaan suhteessaan sen viisaampi.
Oman elämänhallinta on joskus pienten asioiden tekemistä, koska aina ei voida suuria linjoja ratkaista, kun ne ovat kiinni toisten ihmisten päätöksistä.
Aina on kuitenkin pyrittävä omien päätöksien tekemiseen, muuten elämänhallinta karkaa käsistä ja syntyy tunne siitä, ettei voi vaikuttaa mihinkään. Ajelehtiminen syö itsetuntoa ja mahdollistaa hyväksikäytön, siksi sitä tulisi välttää.
Hienoa, että valoa on tunnelin päässä näkyvissä.
pussiin ja käskenyt ottaa mukaansa,ei halua. Eropaperiinkin olen nimen pyytänyt, ei halua erota.Hän sanoi,että jos minä haluan erota niin hän ei voi sille mitään, mutta hän ei haluaisi tämän kuitenkaan päättyvän, vaan haluaisi vielä yrittää. Mikä on sitten sitä vahvuutta. Se että olen jaksanut tässä "roikkua" vai se että olen jo elänyt yksin ja arjen hoitanut ja käskenyt häntä häipymään.Kaikesta huolimatta rakastan häntä edelleen,ei voi mitään. Sum summarum,,seuraava ongelma onkin lapset. He eivät halua mennä isän uuteen kotiin. ja syyhän on tietty minun,jos kiellän isää meille tulemasta,niin eivät näe sitten ollenkaan. Toki asunto on meidän molempien puoliksi ja en pysty häntä ulos lunastamaan kuten hänkään ei minua. Eikä hän sanojensa mukaan halua lasten kotia "viedä" En voi isoa lainaakaan ottaa uutta ajatellen. Tokkopa tuo vanhakaan nyt järin nopeasti kaupaksi menisi tällä hetkellä.
Yritetäänpä pientä analyysia, jotta saisimme asioihin selvyyttä.
Miehesi siis haluaisi vielä yrittää, mutta ei ole tehnyt mitään sen hyväksi. Miehesi sitoo sinut emotionaalisesti itseensä, sekä lupauksien, että myös tavaroiden avulla. Sinä rakastat edelleen ja haluaisit jatkaa. Näin olen asiat ymmärtänyt. Mikäli nämä premissit ovat oikeita, silloin johtopäätöksiä pitäisi tehdä näin oletusten pohjalta.
Ensiksikin, miehesi hyötyy selvästi tästä tilanteesta jollakin tasolla, hän ei siis muuta mitään ellei ole pakko. Tämä on helppo nähdä, koska tilanne on niin pitkittynyt. Toinen joka hyötyy on uusi nainen, hän saa myös oman palkintonsa, muuten hän olisi vaatinut ratkaisuiden tekemistä. Kysymys kuulukin, nautitko sinä jollakin tasolla, vai pelkäätkö ainoastaan lopullista ratkaisua?
Mikäli haluat muutosta, sinun on päätettävä uskallatko ottaa vastuuta omasta tilanteestasi, vaikka uhkana on unelmien sortuminen. Hyväksikäyttösuhdekin on helpompi kuin yksinolo, tämäkin on totta.
Mikäli halua, että miehesi tekee ratkaisuja, sinun on toimittava, koska tässä tilanteessa suurin häviäjä olet sinä. Toimintaa olisi vaikkapa se, että vaadit miestäsi hakemaan tavaransa, tai heität ne kierrätykseen, viikko on sopiva aika. Voit samalla ilmoittaa, että haluat alkaa elämään omaa elämääsi, koska ratkaisuja ei ole näkynyt. Tämä on aika konkreettinen tapa osoittaa se, ettet jaksa loputtomiin. Kuitenkaan et tee mitään lopullista, kokeile vaikka tätä.
ehkä voisin ilmottaa,että haluan alkaa elämään omaa elämääni. Kenenkään tavaoitahan ei voi roskiin paiskata, sitä kyllä saa ite "sapiskaa" jos toinen hankalaks rupee. Asuntohan on joka tapauksessa tasan puoliksi molempien nimissä ja ukko ei edes kirjojaan ole pois siirtänyt. Eli lain silmissä ollaan "happy end pari". Prk....nyt rupee taas suoni pullistuu nii ettei kohta taida veri päässä kiertää. Kiitos neuvoista, ehkä jotain saan niistä ammennettua.
Ensinnäkin tosiasia: miehelläsi on "uusi" suhde. Se ei muutu muuksi, vaikka puheet olisivat mitä.
Älä enää hetkeäkään pohdi, mitä sanotaan ja kenelle. Älä yritä yhtään mitään miehesi suhteen. Jos todella haluat "testata" hänet, laita yksin erohakemus menemään. Älä ole kokoajan hänen "saatavissa", äläkä "uhkaile" asioilla, joita et kuitenkaan toteuta (mm tavarat kassiin). Mies on ikuisesti metsästäjä, eikä saaliit saa olla liian helposti saatavilla - pelkkä pelko siitä todellisuudesta, että sinut saa joku muu, pistää hänet ajattelemaan todella asiaa. Laita tyynesti eropaperit ja tee selväksi omat ehtosi suhteelle. Jos hän on ollakseen toisen kanssa, hän on sitä jatkossakin. Todennäköisesti haluaa pitää teidät molemmat ihan vaan varmuuden vuoksi - hänen on aika todella valita. Kaikkea kun ei voi saada.
Jos hän ei valitse sinua, tulet pian huomaamaan, että eipä ollut sinun rakkaudesta huolimatta sen arvoinen!
Minun mies jätti perheensä ja meni uuteen. Olen sanonut, että hän on nyt päiväysvanhaa. En voisi kuvitellakaan olevani enää hänen kanssaan, kun on ollut käytössä muuallakin, oletko tosissasi???
.
Tällainen omanarvontunto pitäisi naisilla olla.
Kynnysmatoksi ei naisten pitäisi koskaan alistua.
Sitä olet sitten miettiny jo pitemmän aikaa.harmi vaan että tuota teidän jahkailua seuraa ilm teidän yhteiset lapset.Voi,VOi siun pitää lopettaa haaveilu vaikka lapsille se olisi ihanne että isi palaa...Sitten nostamaan kissa pöydälle se toinen tai sinä -Ole rohkea ota puheeksi.Muuten saat olla ikuinen haaveilia ilman omaa elämää mistä nauttia täysillä.