Onko toisen menneisyydellä väliä suhteessa? Vaikka saattaisikin kuulla muilta ihmisiltä vaikka mitä? (ehkä pelkokin)
Onko toisen menneisyydellä väliä?
m||n - 80
215227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei! ei ainaakaan pitäisi olla. ja jos joku asia askarruttaa niin kannattaa puhua ja kysellä ja jutella ja turista siitä.
Hei vaan!
Olen törmännyt kyseiseen asiaan aika konkreettisesti viime aikoina. Oma mieheni ei ole mikään pulmunen ollut. Nyttemmin jo parantanut tapansa. On maksanut nuoruutensa virheistä ja osoittanut katuvansa kaikkea typerää mitä on tehnyt.
Itse olen täysin sitä mieltä, että menneisyys tekee meistä sen ihmisen, joka olemme. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta aina voi ottaa opiksi. Kuitenkaan menneisyys ei saa tulla kahden ihmisen väliin. Asioista on hyvä keskustella rehellisesti suhteessa. Parempi on, jos kumppani itse kertoo asiat kuten ne ovat.
Itse loukkaantuisin, jos kuulisin mieheni menneisyyttä koskevia asioita ulkopuolisilta. Tämän vuoksi olen miehelleni sanonut, että kaikki asiat olisi syytä puhua julki. Suhteessamme olemme molemmat puhuneet suumme puhtaaksi. Olemme läpikäyneet kipeitäkin asioita molemmin puolin. Ilman rehellisyyttä ei suhdetta voi rakentaa vakaalle pohjalle. Nyt, kun tiedän mieheni menneisydestä, en välitä kuulemistani jutuista, koska tiedän totuuden.
Yleensähän ns. juorut aina paisuvat ja kuulija muodostaa käsityksen sen mukaan , mitä haluaa kuulla. Esim. Jos tulen sattumalta samaan aikaan vieraan naisen kanssa baarista ulos, niin tämä tarkoittaa silminnäkijöiden mukaan jo seurustelemistä ja johan juttu paisuu. Minullahan menisi aina seuraava aamupäivä asioiden selvittämiseen muille. Eli, puhukoot mitä puhuu.
Tuohon kirjoittamaasi ei oikeastaan voi mitään enää lisätä, totuus kun on tuo. Rehellisyys ja luottamus toiseen, saa sitten toiset puhua mitä haluavat. Ilman menneisyyttä emme olisi sitä mitä olemme tänä päivänä.
Olen siihen asiaan törmännyt, että joku mukava ihminen on yrittänyt puhua paskaa miehestäni minulle, mutta kun tiedän asiat ei se haittaa. Antaapahan vain todellisen kuvan kyseisestä ihmisestä.
kirjoitus. Varsinkin tuo kohta, että asioista pitää puhua ja että menneisyys tekee meistä sen mitä nyt olemme.
Oltiin avovaimon kanssa baarissa ja joku jannu tuli siihen ilmeisesti haastaan riitaa. Tuli vaan suoraan iholle ja sanoi, että on pannu mun muijaa. Sanoin vaan ettet ole ainut. Meni sitte hiljaseksi ja lähti pois.
En kai minä nyt kuvitellukaan, että 24v muijalla ei ois muita ollu.
olla yltiöpessimistinen, mutta usein myös kertoja värittää menneisyytensä sen mukaan mitä kuvittelee kuulijan haluavan kuulevan. Eli tasoittelee mahdollista rosoista menneisyyttään eikä välttämättä tee sitä edes kovin tietoisesti.
Juorut on juoruja mutta mitä tulee aikaisemmin elettyyn elämään niin kyllä sillä voi olla radikaalistikin merkitystä siinä mielessä jos toinen on jo esim elänyt perhe-elämää, hankkinut lapset jonkun toisen kanssa jne, mutta toinen on elänyt sinkkuelämää siihen asti ja haluaisi vielä elämässään kokea oman perheen jne. itselläni kaatui elämäni suurin rakkaus siihen että hän oli jo kokenut kaiken, oli ollut avoliitossa, sitten toisen kanssa naimisissa ja hankkinut lapset ja eronnut.Minä olin ollut vapaa ja elänyt omaa elämääni ja vain seurustellut siihen mennessä, ikää oli jo 31 joten alkoi tulla olo että minullakin on vain yksi elämä ja asioita joita haluaisin sen aikana vielä kokea...joten ei auttanut kuin erota ja etsiä kumppani joka halusi samoja asioita.
ei menneisyys saisi tulla suhteen väliin.. mutta meillä se tuntuu tulevan..
nimittäin, mieheni puhuu vähän väliä entisistä suhteistaan.. jopa kun olemme sängyssä! hän ei tajua loukkaavansa minua.. olen sanonut siitä hänelle monta kertaa. hän ei ymmärrä, että minä tunnen itseni huonoksi ja rumaksi, hän ei ymmärrä että saa minut vertaamaan itseäni muihin. itsetuntoni on laskenut huimasti. rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko tätä enää...
Kyllä se mitä ihminen on ollut ja tehnyt luo mielikuvaa millainen toinen oikeasti on ja mitä on odotettavissa.
Varsinkin jos mies ei ole ollut niistä avoin ja rehellinen. Tilanne missä kuulisin jotakin merkittävää kyliltä, en mieheltä, pistäisi miettimään onko suhteessamme yhtään luottamusta.
Joten kyllä sille olisi minulle aika iso merkitys.
Tottakai menneisyys ja tehdyt teot on merkittävä osa ihmisen persoonaa,mutta...Monella ihmisellä(MYÖS NAISILLA) on ehkä tapahtunut elämässään tosi paljon asioita,hyviä ja pahoja, mitä ei välttämättä muista/halua muistaa.Tai ei vaan halua/pysty kertoa.Täytyisikö kumppanin siis toimittaa toiselle kaiken kattava selonteko aiemmasta elämästään?Mitkä asiat on niitä "merkittäviä" jotka toisen on syytä tietää???Mielestäni jokaisella saa olla omat luurankonsa kaapissa.Liika tieto toisten asioista on väärissä käsissä vaarallinen ja haavoittava ase.Eiköhän ole parempi että asiat tulevat esille luonnostaan ja tilanteiden mukaan?Ja eikös juoruissa vastuu ole MYÖS KUUNTELIJALLA?Muulloinkin kun savolaisten kanssa.On typerää ottaa kaikki kuultu kirjaimellisesti ja pitää ensimmäinen mielikuva asiasta ainoana oikeana.Aina voi kysyä myös asianosaisen mielipidettä.Kukaan meistä ei tunne edes omia vanhempiaan niin hyvin kuin luulee tuntevansa.Siitä olen varma!
Ei utelua,tivaamista,epäluuloa,arvailua,juorujen kuuntelua.Mieluummin luottamusta,uskoa,keskustelua,avointa mieltä,"sopivaa kuuroutta".
Ja usein on helppoa odottaa toiselta aivan täyttä avoimmuutta vaikka omassakin olisi toivomisen varaa.
Täyttä asiaa koko teksti...En itse kyllä lähtisi kertomaan koko elämänkertaani nykyiselle mies ystävälleni jotain tiettyä osaa olen kertonut mutta luurangot pidän kaapissa,tiedän että hän ei pystyisi ikinä niitä hyväksymään kun vielä tuntee jo jonkin verran miestä niin hän muodostaisi jo jonkinlaisen kuvan siitä että Ai tollainen nainenko tämä on että ei muuta kun pitkällä kepillä pois päin..Joten luurangot pysyvät kaapissa ja sillä siisti,sanovat muut mitä tahansa siitä että keskustella täytyy jne.blaa... blaa... blaa
Mies joka on kyennyt juoksemaan joka hameen heilahduksen perässä ( = irtosuhteita ) ei koskaan tule olemaan minun mies. Vaikka kuinka olisi menneisyyttä.
Sori, mut jos on kerran kyennyt elämään elämäänsä kun aivoton idiootti, tiedän ettei oo mun juttu. Sillä silloin ei sellaisella miehellä ole periaatteita tai ne on hieman erit kun omat.
Mutta jokainen tyylillänsä, onneksi on makuja monia.
PS Piti mennä kihloihin kun sain tietää ( tunnusti ) villin poikamies ajan ( panoja vain panojen takia). En voinut jatkaa. Olin ainakin rehellinen, asialla oli minulle merkitystä. Jokainen valinta vaikuttaa tulevaisuuteen ja mitään ei voi pois pyyhkiä.
en mä ainakaa haluis olla minkää huoralumpun mitä ois pannu kymmenen eri jätkää kans ei helvetti yäk
Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta asiaa, niin myönnän, että minua nykyisen suhteeni kanssa huolestuttavat tietyt asiat. Hän on ollut naimisissa, ja silloin pettänyt vaimoaan. Hän on ollut vähän sellainen tyyppi, joka on "auttanut" seksin puutteessa olleita naisia, eli jos tilanne on mennyt siihen, on "empaattisena" ihmisenä ajatellut, ettei se ole keneltäkään pois.
Itse taas omaan erilaisen moraalitaustan. Olemme kyllä avoimesti puhuneet näistä asioista. Hän suuttuu, kun hänen mielestään on omituista kun kyselen vanhoja koska ovat jo ollutta ja mennyttä, mutta kun minä sen avulla yritän vähän "hahmottaa" sitä, millainen hän on. Kun kyllähän se kuitenkin jotain kertoo. Toki olen itsekin nuoruudessani tehnyt kaikenlaista, ja tiedän, etten enää tekisi, mutta olin silloin vapaa. Ja hän oli näin tehdessään sentää jo yli nelikymppinen.
Hän on avioliittonsa aikana käynyt maksullisissa huorissa ja on ollut sivusuhteita. Kyllä tämä nyt vähän mietityttää, että onko sitten minullekaan uskollinen vaikka mitä sanoisi.
Menneisyys on osa ihmistä. Aina. Se voi luoda suhteeseen ongelmia samoin kuin mikä tahansa muu asia. Mitä vanhempia ollaan, sitä enemmän on hyväksyttävä toisessa. Mutta eivät menneisyyden teot sinänsä vie luottamusta. Onneksi ihmisen on mahdollista muuttua. On paljon asioita, joita ei enää tekisi... Siksi kai sitä itse uskoo, että toinenkin voi muuttua. Ihan todella.
Itse seurustelen ensimmäiseni kanssa, hän on harrastanut nuorempana irtosuhteita.
Olemme seurustelimme melko pitkään ja hän kertoi menneisyydestään vasta hiljattain, oman painostukseni takia.
Hän ei halua/pysty kertomaan lukumäärää, tai muutakaan "entisistään", en tiedä miksi se minua kiinnostaa, ehkä haluan vain ottaa kaiken "kivun" kerralla jottei se häiritsisi jälkeenpäin. (Ehkä haluaisin päättää suhteestamme uudestaan, en tiedä. Yksin ollessa ajatukset poukkoilevat paljon.)
En osaa vastata suoraan kysymykseen miksi sattuu, mutta sattuu silti..
Muilla samanlaisia ajatuksia? Miksi se haittaa? Miten yli tuosta?
en tiedä onko mitenkään loistava ajatus kaivella menneitä, tai mitä se kenellekään kuuluu kuinka on aiemmin elänyt, kaikki kun eivät aina ymmärrä. tuskin sinäkään... vai ymmärrätkö että ihastuksesi on IHMINEN ja IHMISILLÄ on yleensäkin elämää, ainakin mieluummin kuïn kuolemaa. kaikkien polut eivät ole kullalla silatut, lapsuudet turvatut tai nuoruudet helpot. jokaisen ihmisen kasvu on prosessi, jos sinusta on vaikea hyväksyä että et tiedä ihastuksesi jokaista ajatustakin eli et kunnioita toisen yksityisyyttä ja yrität puristaa ulos "totuuksia" niin mietipä vielä... vai onko kyseessä ihminen joka on suorittanut kahdeksan seitsemästä kuolemansynnistä...???
;), tsemppiä
Voisi kuvitella että haluat tietää jotain sellaista että millä mielellä se on nyt sun kanssa. Kyselemällä saisi tietää millä tavalla se on ollut muiden kanssa, ja millä tavalla se suhtautuu ottamiseen/jättämiseen, ja ihmisiin yleensä. Ainakin tältä kannalta ajateltuna sun kipu on ymmärrettävää.
Sun kipu vois tosiaankin helpottaa jos se kertois, tai sää saisit siitä rehellisen vaikutelman, kertoipa se sitten tai ei. Itku auttaa myös, vaikkei mitään tapahtuisikaan.
mitä hän on tehnyt aiemmin!!!
nyt ainakin omistautuu paremmin sinulle kun on kokemuksia muistakin eikä niitä enää kaipaa. ole tyytyväinen että on kelvannut muillekin. nyt kun hän on niiden kanssa harjoitellut, on varmasti sun kanssa paljon parempi.
ajattele positiivisesti :)
ja hän rakastaa nyt sinua.
Menneisyydellä tarkoitetaan muutakin kun niitä seksisuhteita esim. linna reissua, pahoinpitelyjä, varkaus, näpistys, mielisairaus, raiskaus, pedofilia, lapset, avioliitto, avoliitto, pettäminen ym.
Ja olet ihan vakaasti sitä mieltä että jos tuomittu vaikka pedofiliasta, ei haittaa, menneisyyttähän se vain on.
Menneisyydellä tarkoitetaan siis mielestäni kaikkea mitä ihminen on tehnyt elämän aikana, siis ihan kaikkea. Pelkkä seksielämä ja sen vilkkaus on kun pisara meressä.
Aika jänniä ne jotka sanovat ettei toisen menneisyydellä ole yhtään mitään väliä. Uskokoon ken tahtoo, aika harva jaksaisi jatkaa jos paljastuisi toisen menneisyydestä jotakin todella törkeää... insesti... raiskaus... tappo... murhapoltto... mielisairaus... Mutta näinhän se on eihän sitä menneisyyden virheistä tarviste vastuuta kantaa eikä niillä saa olla vaikutusta uuteen suhteeseen... Hah hah.. uskois jos näkis.
minulle ainakin. Se miten ihminen on menneisyydessään elänyt kuvastaa ihmisen luonteen. En usko, että ihminen muuttuu koskaan toisenlaiseksi mitä on joskus ollut. Jokainen kuitenkin ratkaisee omalta kohdaltaan merkitseekö menneisyys.