Olen ollut saman miehen kanssa 11,5 vuotta. Rakastan häntä, naimisissa talvesta 2002. Hän on elämäni mies, en halua koskaan loukata häntä. Olemme kumpikin nyt 36-v.
Viimeisten kymmenen vuoden ajan seksiä on ollut kerran kuukaudessa paitsi niinä kuukausina, kun sitä ei ole ollut ollenkaan. Silloinkin se on kertalaaki, joskus lyhyempi- joskus pidempikestoinen. Olemme puhuneet ongelmasta, mutta ei hän oikein osaa sille mitään tehdä. Viagraa löytyy, mutta meitä kumpaakin laiskottaa / hävettää käyttää sitäkään. Kun ei niin ei.
Ennen häntä, 90-luvulla, olin seksuaalisesti aktiivinen ja muistan vielä, että kokonaan muunkinlaisia miehiä on. Valitettavasti henkilökemiat eivät kenenkään kanssa kohdanneet niin kuin nykyiseni kanssa. Hän on aseksuaali, mä en, mutta mä joustan, koska a) siis rakastan häntä, b) en uskalla etsiä yhdenyönseuraa / fuckbuddya yksin baarista tai netistä psykomurhaajien pelossa ja c) en uskalla etsiä sellaista "esiliinana" toimivan kaverinkaan kanssa, koska kaikki kaverini / kaverimme pitävät ihanasta miehestäni enkä halua tehdä kenestäkään kaveristani "rikoskumppania" itselleni. Lojaalisuudesta miestäni kohtaan en ole myöskään valittanut tyttökavereille mieheni kyvyttömyydestä kuin vain joskus harvoin, viime vuosina en enää laisinkaan.
Vuosien mittaan siis about tyydyin tilanteeseeni, kunnes jokin aika sitten eräs 90-luvun kahdenyönsäätö otti muhun oma-aloitteista yhteyttä salamana kirkkaalta taivaalta ja oli kuvansa perusteella oikein harvinaisen hyvinsäilynyt. Hänkin nykyisin naimisissa. Kuulumisten vaihdon lomassa ehdotin tapaamista, kertomatta sen kummemmin mikä mua itseäni tapaamisessa kiinnostais (jotka luette tätä, osaatte ehkä asian päätellä). Kunhan vaan "olis kiva nähä". Ensin hän oli että joo, sitten peruikin kiireisiin vedoten.
Miehet: miksi kirjoittelette vaimojenne selän takana ex-hoidoillenne ja muistelette miten kivaa oli kun silloin vuosia sitten "hoideltiin"? Ette voi tietää, millaista elämää ex-hoito elää vuosien päästä! Ja jos nyt on pakko kirjoittaa, niin voisitteko edes olla miehiä ja jättää lähtemättä karkuun, jos vastapuoli lämpenee?
Onko se nyt jumalauta liikaa vaadittu, että joku nuori, kiva ja komea mies vielä jaksaisi olla mun kanssa seksiä koko yön, niinkuin useampikin jaksoi vielä 90-luvulla? Olen pitkä, laiha, vaalea, urheilullinen, kauniiksi kehuttu, mutta pahassa harjoituksen puutteessa, se on pakko tunnustaa. Onko seksielämä muka liikaa vaadittu, perkele!!! Elämässäni on kaikki muut asiat hyvin, mutta jotenkin en nyt jaksa ajatella positiivisesti. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Viimeisten kymmenen vuoden ajan seksiä on ollut kerran kuukaudessa paitsi niinä kuukausina, kun sitä ei ole ollut ollenkaan. Silloinkin se on kertalaaki, joskus lyhyempi- joskus pidempikestoinen. Olemme puhuneet ongelmasta, mutta ei hän oikein osaa sille mitään tehdä. Viagraa löytyy, mutta meitä kumpaakin laiskottaa / hävettää käyttää sitäkään. Kun ei niin ei.
Ennen häntä, 90-luvulla, olin seksuaalisesti aktiivinen ja muistan vielä, että kokonaan muunkinlaisia miehiä on. Valitettavasti henkilökemiat eivät kenenkään kanssa kohdanneet niin kuin nykyiseni kanssa. Hän on aseksuaali, mä en, mutta mä joustan, koska a) siis rakastan häntä, b) en uskalla etsiä yhdenyönseuraa / fuckbuddya yksin baarista tai netistä psykomurhaajien pelossa ja c) en uskalla etsiä sellaista "esiliinana" toimivan kaverinkaan kanssa, koska kaikki kaverini / kaverimme pitävät ihanasta miehestäni enkä halua tehdä kenestäkään kaveristani "rikoskumppania" itselleni. Lojaalisuudesta miestäni kohtaan en ole myöskään valittanut tyttökavereille mieheni kyvyttömyydestä kuin vain joskus harvoin, viime vuosina en enää laisinkaan.
Vuosien mittaan siis about tyydyin tilanteeseeni, kunnes jokin aika sitten eräs 90-luvun kahdenyönsäätö otti muhun oma-aloitteista yhteyttä salamana kirkkaalta taivaalta ja oli kuvansa perusteella oikein harvinaisen hyvinsäilynyt. Hänkin nykyisin naimisissa. Kuulumisten vaihdon lomassa ehdotin tapaamista, kertomatta sen kummemmin mikä mua itseäni tapaamisessa kiinnostais (jotka luette tätä, osaatte ehkä asian päätellä). Kunhan vaan "olis kiva nähä". Ensin hän oli että joo, sitten peruikin kiireisiin vedoten.
Miehet: miksi kirjoittelette vaimojenne selän takana ex-hoidoillenne ja muistelette miten kivaa oli kun silloin vuosia sitten "hoideltiin"? Ette voi tietää, millaista elämää ex-hoito elää vuosien päästä! Ja jos nyt on pakko kirjoittaa, niin voisitteko edes olla miehiä ja jättää lähtemättä karkuun, jos vastapuoli lämpenee?
Onko se nyt jumalauta liikaa vaadittu, että joku nuori, kiva ja komea mies vielä jaksaisi olla mun kanssa seksiä koko yön, niinkuin useampikin jaksoi vielä 90-luvulla? Olen pitkä, laiha, vaalea, urheilullinen, kauniiksi kehuttu, mutta pahassa harjoituksen puutteessa, se on pakko tunnustaa. Onko seksielämä muka liikaa vaadittu, perkele!!! Elämässäni on kaikki muut asiat hyvin, mutta jotenkin en nyt jaksa ajatella positiivisesti. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta meillä ongelmana ei ole seksin puute, enää.
Minä olin pitkään haluton ja kärsin kun näin mieheni kärsivän. Syy haluttomuuteeni oli pitkälti erään toisen miehen kaipuu. En halua kertoa tarkemmin, mutta eräänä päivänä päätin, että tilanteeseen on tultava muutos, kun olemme vielä ns. nuoria ja elämää on elettävänä (saman ikäisiä kuin te). Sitten, ihan aktiivisella päätöksellä olen oppinut nauttimaan seksistä mieheni kanssa ja päästänyt itseni siitä pakkopaidasta jonka vankina pitkään olin.
Ei ole mitään moitittavaa ja seksielämä on erittäin aktiivista ja molempia tyydyttävää. Silti myönnän voimakkaan kaipauksen sitä toista miestä kohtaan jatkuvan edelleen.
Meidän välillä oli ja on jotakin kemiaa jota en vain järjellä tajua. Minäkään en halua loukata miestäni, vaikka hän ei olekaan "se oikea" hän on HYVÄ mies ja täydellinen minulle. Olen ajatellut että tämä ikä 35 niin kliseiseltä kuin tuntuukin, on jonkinlainen väliasema, jossa katselee eri suuntiin ja joskus kenties lähteekin uusille poluille tai palaa kesken jääneelle matkalle. Elämä on elettävä kuten se meille antautuu. Älä anna itsesi katkeroitua, ota rohkea askel sydämesi osoittamaan suuntaan.
Hyvää jatkoa Sinulle ja keväistä auringonpaistetta elämääsi.
että sen sinun 90-luvun nuori ja komea säätösi on enää entisenlaisessa vedossa. Olisi aika järkyttävä pettymys, kun vihdoin jotakin olisi tarjolla ja se olisikin jotain pehmeää ja nopeaa...
lannista ap:tä! Tottakai kaikki ikäväkin on mahdollista. Mutta minulle ei ole koskaan sattunut niin :D! En tosin turhan monen miehen kanssa ole ollut, mutta ilmeisesti vain tosimiesten.
niin, että pokasin sen kuppilan komeimman karjun. Ison ja niii-iin hotin eikä siitä ollut mihinkään. Pari minuuttia ja terve.
ole sen miehen seksuaalisista kyvyistä kuten annat ymmärtää, hän ei vaan kokenut sinua koko yön arvoiseksi ja toimitti omat tarpeensa nopeasti. Johonkinhan sen äijän tarvitsi jätteensä laskea, päätyi siksi sinuun, ei siksi että sinä pokasit hänet. Laskiämpärin rooli ei aina ole se mukavin.
et se välttämättä ollut sinä vaikka velttoa olikin.
on onneksi tallessa, herkempi olisi jo sortunut alaviittomakielellisiin ilmauksiin. Suo anteeksi tuo testiluontoinen rääpäisyni. Pidän tyylistäsi, vaikka pettäjä luonnoltasi oletkin.
saat toki anteeksi. Olet kuitenkin väärässä, en ole ollenkaan pettäjä luonteeltani, skorpioninainen nääs.
Taitaa olla niin kuten olen epäillytkin... Että yleisen mittapuun mukaan komeimmat ja hoteimmat karjut kannattaa jättää väliin; heillä riittää naisia tyrkylle aina harmiksi asti. Joten ihmekös tuo, etteivät jaksa kuin pari minuuttia eivätkä ymmärrä muutenkaan mitään naisen tarpeista...
Keskittykää siskot pokaamaan rumempia miehiä ;)!
Julia, kulkevatko luonteesi ja tekosi käsikäin? Saman horoskoopin alla taivallamme, nääs myös. Vain rehellinen vastaus huomioidaan.
tuohon lisäisin ennen Viagran kultaista aikakautta olleen hyvin totuutta mukailevan sanonnan: Vesikulli seisoo pisimpään.
rehellinen vastaus: kuten sanottu, en ole pettäjä luonnoltani enkä haikaile vieraiseen syliin.
ihan vaan Sinua testatakseni: Kulkevatko sanat ja teot Juliassa harmoniassa? Jos vastasit vain minulle rehellisesti, niin kummoisilla totuuksilla muita viskelet?
Teksteistäsi päätellen, mikäli täälä ei surffaa kovin monta Julia-merkkistä, vaikutat aikas jämptiltä mimmiltä. Kunnioitettava piirre tämän päivän aikuisissa, joista moni on sitä mieltä mitä ympäristö antaa ymmärtää olevan suotavaa olla.
Toki sanani ja tekoni kulkevat käsi kädessä. Jos kuitenkin elämä minua kolhii, niin kolhin kyllä takaisinkin. Senhän sinä jo tiesitkin.
ennen kaikkea. Tuleehan se kun lypsetään, mutta tuo oman juttunsa takana seisominen Julia, kuten teet, it's a big deal. Siinä kolhimisessa pitää vaan muistaa se, että on rehellinen muille ja etenkin itselleen. Kostomentaliteetilla kun ei loppupeleissä säälipleijareita pidemmälle edetä kuin hetkellisesti. I knew.
seksiä vaikka koko yön, jos sitä oikeasti tahdot!!! Siksi sinun täytyy unohtaa nuo mainitsemasi kohdat a) b) ja c): ne ovat tekosyitä, jotka estävät sinua seksin metsästyksessä. Näytät odottavan, että joku seksinnälkäinen mies tulee hakemaan sinut kotoa, vai :)?
Kyllä sinulla sen verran itsetuntemusta on, että erotat psykomurhaajat tavallisista tappajista ;). Pitää vain noudattaa tiettyjä sääntöjä eikä niitäkään ole kuin kaksi... 1) Älä lähde täysin tuntemattoman kanssa hänen (tai jonkun muun) kotiin yksin. 2) Tapaa netti-ym tuttavuudet aina yleisellä paikalla, mieluummin monta kertaa. Testing...
Suosittelen, että hakeudut mieluiten (ilta)töihin jonnekin, jossa on paljon miehiä. Myös vapaaehtoistoiminta käy. Siellä olet yksin, ystävät/tuttavat eivät häiritse. Tai sitten vain rohkaiset mielesi ja alat tehdä yksin baarikierroksia. Tai hommaat vaikka netistä tyttökaverin liikenteeseen. Maailma on täynnä yksinäisiä ihmisiä.
Mielenkiinnosta siis kysyn että missähän päin Suomea vaikutat? Ja jos sopiva partneri sattuisi ilmestymään jostain, niin uskaltaisitko edetä ns. loppuun saakka?
Kuvauksesi perusteella esim. minä auttaisin sua mielelläni "hädässä".
T:Komea kolmekymppinen herrasmies Tampereelta ;)
että olen paljasjalkainen turkulainen, niissä kohdissa jossa kerroin detaljit ulkonäöstäni? mutta millonkas mies Tampereelta lukis rivien välitkin :)
Kiitos kaikille kommenteista. Nyt on jo parempi mieli ja tais vähän naurattaakin. Tietysti heti kun olin postittanut tarinani, niin mieleen juolahti että eihän mun todella tarvitse vaivata vanhoja tyttökavereitani tällä asialla. Sitä varten on hankittava uudet tytöt, mutta ajan kanssa aion edetä myös siinä. Tsemppiä kaikille ja koitetaan kestää sitkun keväthormonit alkaa tosissaan hyrrätä!
Ehkä me Tamperelaiset emme ajattele automaattisesti että Turussa on Suomen kauneimmat naiset. Siksi en tajunnut heti tuota asiaa rivien välistä.. ;)
Mutta jos nyt "vakavasti" puhutaan, niin tsemppiä sulle ongelmasi kanssa..