Masentavaa..

vastaavassa tilanteessa, muttä hän onkin maalta.

Meikä on sivistynyt ja olen kantanut vastuun aina jutuistani. On helppoa ihastua naiseen uudestaan ajattelemalla samoja juttuja, jotka aluksi kiinnosti.

Ja jos et ole koskaan rakastanut avokkiasi, niin miksikäs se rakkaus nyt yhtäkkiä niin tärkeäksi tuli?

Naida napotella olet aina hyvin voinut, täysin huolimatta siitä ettet ole rakastanut.

Kun asiaa oikein ajattelet, huomaat, että olet masentunut vain omasta tyhmyydestäsi, avokillasi ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Viisauden alku: Oletko koskaan kuunnellut, mitä avokkisi sinulle sanoo? Koitas joskus. Ihan ajatuksella.

itsellesi kun olet tehnyt lapsen naiselle jota et ole koskaan rakastanut mutta silti olette kihloissa???tai avosuhteessa...Tuossa tilanteessa on pikkuisen myöhäistä valittaa, mitäs menit alun alkaen aloittamaan elämän sen naisen kanssa?

Siis miksi ihmeessä aloitit ja jatkoit suhdetta naisen kanssa, jota et rakasta? Tai tiedätkö varmasti, mitä rakkaus on? Arki on raskasta ja rakkaus ei ole hypemäistä oloa. Joskus on parempi pysyä yhdessä, jos teillä on muuten toimiva suhde, ette riitele liiemmin jne. Muussa tapauksessa on ero ja silloin et tietenkään voi joka päivä nähdä lastasi, jos saatte yhteishuoltajuuden.

eroa. Jos jäät tähän suhteeseen kadut sitä ehkä vuosien kuluttua, kun huomaat että olet viettänyt elämäsi suhteessa ilman rakkautta. Ero puolisosta ei ole ero lapsesta. Kyllä lapsikin sen tuntee, jos perheessä ei ole rakkautta. Juokse löytämään rakkautesi!

Miksi ylipäänsä olet jatkanut suhdetta ja tehnyt lapsen naisen kanssa jota et rakasta. Ei ymmärrä..

Et selviä tilanteesta yhtikäs mitenkään satuttamatta ketään. Nyt kun olet vihdoin ja viimein päässyt ajatuksen tasolla tuohon vakavaan eron pohdintaan, niin nyt on sitten aika ruveta keräämään voimia sitä tulevaa koitosta varten.
Teet niin tai näin, satutat silti jotakuta. Joko itseäsi, jäämällä rakkaudettomaan suhteeseen joka ilmeisesti ei siis anna sinulle mitään, tai sitten avovaimoasi, jättämällä hänet. Jättämällä avosi, jätät luultavimmin myös jokapäiväisestä elämästä lapsesi, sillä noin pienen lapsen on yleensä parempi olla ja elää äitinsä kanssa.
Jos et perusteellisen pohdinnan jälkeenkään löydä suhteestanne mitään jatkamisen arvoista, niin eroa hyvä mies.
Itse erosin juuri, vaikka meillä on pienempi lapsi,kuin teillä.
Liitto on ollut jo kauan kiikunkaakun, ja mun olo todella ahdistunut ukon välinpitämättömyyden takia.
Sanoin siis,että haluan eron, eikä ukko edes pistänyt hanttiin. Eli luultavammin mullakin oli siis mies, joka ei rakastanut vaan oli vaan mun kanssa jostain kumman syystä.
Jokainen ihminen elää vain tämän yhden elämän, joten jos olet ihan oikeasti vailla jotain muuta kuin mitä nykyinen elämäsi sulle tarjoaa, niin go for it.
Sen verran täytyy itseään ja puolisoaan kunnioittaa, että lopettaa toimimattoman suhteen. Hetken se sattuu ihan vietävän kamalasti, mutta itse ainakin luotan siihen, että joku päivä vielä löydän sen puuttuvan palaseni.

Oletkos elänyt "kuplassa"eli et ole oppinut tuntemaan itseäsi ennen kuin tenava syntyi.
Silloin sitä yleensä huomaa mitä rakkaus on ja
harmi vaan jos vierellä on väärä kumppani.
Jos jatkat niin ikenistäsi valuu veri kun yrität
jatkaa ja sietää tilannettasi,lapsi antaa siihen
kyllä paljon voimia mutta silti.
Jossain vaiheessa saattaa sitten räjähtää kunnolla.
Jos saanen neuvoa niin löydä ensiksi itsesi ennen
kuin aloitat seuraavan suhteen,saattaa viedä pitkänkin ajan mutta todennäköisesti osaat sitten rakastaa sitä uutta.