Olen kohta 13 vuotta ihmetellyt, miten joku voi olla niin totaalisen itsekäs ihminen, kuin anoppini on. Hänen mielestään hänen poikansa, eli aviomieheni, on hänen omaisuuttaan, jota hän ja vain hän hallitsee ja määrää. Pojan pitää olla valmis ajamaan 300 km matka heti kun anoppi eli hänen äitinsä ilmoittaa, että hän haluaa että tulet. Aiemmin hän käytti alkoholismiaan syyksi, jätti vastaamatta kännissä ollessaan puhelimeen kun tiesi että poika lähtee ajamaan hänen luokseen kun tietää hänen juopottelevan, jotta saisi äitinsä ryyppyputken katkeamaan ja äidin takaisin töihin. Nyt, kun hän "ei enää juo eikä polta" ainakaan virallisesti, hän on sitten "niin sairas, niin sairas". Hän katselee lääkärin kirjasta sairauksia, ja soittaa joka päivä, että nyt minulla on sydänvika, nyt minulla on syöpä, nyt minulla on aivokasvain jne. Näitä sairauksiaan ei lääkärissä käydä toteamassa, sillä lääkärihän sanoisi että hän kuvittelee, hän itse julistaa nämä sairautensa ja välillä jopa teeskentelee, kuten toissa kesänä kun hänellä oli silloinkin mielestään syöpä, hän kulki huivi päässä ja aurinkolasit silmillä ja teeskenteli olevansa kemohoitopotilas, julisti lapsille että kohta mummo kuolee....
Jälleen kerran pahoitin mieleni, kun anoppi oli ilmoittanut että meidän on aika jälleen tulla käymään, ja lapsemme sairastui, ja jouduimme ilmoittamaan ettemme voi sairasta, kuumeista, oksentelevaa lasta lähteä kuljettamaan vain sen takia että hän tahtoo, hän ilmoitti, että kyseessä on vain minun, miniän tekosyy sille ettemme tule katsomaan häntä, oikeasti sairasta ihmistä, joka kohta kuolee. Mieheni ei taaskaan puolustanut minua edes sen vertaa että olisi sanonut että lapsi todellakin on sairas. Miehelleni totesin, että olisi varmaan parempi että edes hän menisi käymään, mutta mieheni ei halua mennä yksin. Anoppi taas antoi tulla laidan täydeltä, miten minä pilaan häneltä loppuelämän, kun omaa poikaansakaan ei saa nähdä, hänen poikansahan se on, ja hän pitää siitä kiinni. Tottakai poika on hänen poika, mutta anopin mukaan mieheni on vain hänen poikansa, ei siis aviomies minulle, mieheni velvoitteet tulee koskea vain häntä, aviovelvoitteita tai isänvelvoitteita hän ei tiedosta. Joskus en voi olla ajattelematta, miten kaikki olisi minulle ja lapsille helpompaa, jos asuisimme ilman isää ja tämän määräilevää äitiä.
Jälleen kerran pahoitin mieleni, kun anoppi oli ilmoittanut että meidän on aika jälleen tulla käymään, ja lapsemme sairastui, ja jouduimme ilmoittamaan ettemme voi sairasta, kuumeista, oksentelevaa lasta lähteä kuljettamaan vain sen takia että hän tahtoo, hän ilmoitti, että kyseessä on vain minun, miniän tekosyy sille ettemme tule katsomaan häntä, oikeasti sairasta ihmistä, joka kohta kuolee. Mieheni ei taaskaan puolustanut minua edes sen vertaa että olisi sanonut että lapsi todellakin on sairas. Miehelleni totesin, että olisi varmaan parempi että edes hän menisi käymään, mutta mieheni ei halua mennä yksin. Anoppi taas antoi tulla laidan täydeltä, miten minä pilaan häneltä loppuelämän, kun omaa poikaansakaan ei saa nähdä, hänen poikansahan se on, ja hän pitää siitä kiinni. Tottakai poika on hänen poika, mutta anopin mukaan mieheni on vain hänen poikansa, ei siis aviomies minulle, mieheni velvoitteet tulee koskea vain häntä, aviovelvoitteita tai isänvelvoitteita hän ei tiedosta. Joskus en voi olla ajattelematta, miten kaikki olisi minulle ja lapsille helpompaa, jos asuisimme ilman isää ja tämän määräilevää äitiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
viette mummun hoitoon ja ja että sinä johdat joukkoa että saadaan mummun asiat lopullisesti kuntoon. Jos ei muu auta niin hoidat mummun ns. tyynyllä ja korostat että kyllä (epä)jumala omistaan huolen pitää.
Miehesi käyttää sinua kilpenään kohdatessaan äitinsä. Hän ei ota kantaa, koska tietää ettei kukaan järkevä pienen lapsen suostu menemään sairaan lapsen kanssa 300km päähän. Mies pääsee itse vähemmällä, kun sinä saat vihat niskoille.
Toisaaltaan älä syytä miestäsi, koska on hyvin mahdollista, että hän luulee, että sinun helpompi esittää kieltoja kuin hänen. Hänestä tuntuu ahdistavalta jos joutuisi kohtaamaan äitinsä vihan, mutta ajattelee, että ei kai se sinusta niin paha juttu ole. Siis kerro miehellesi, että se on sinusta ihan yhtä ahdistavaa ja sano, että ensi kerralla hänen pitää perua tapaaminen ilman, että sanoo "kyllähän minä, mutta kun vaimo ei suostu".
Anoppisi kuulostaa sen verran henkisesti sairaalta, että häneltä ei voi edes vaatia että hän ymmärtää mistään mitään. Teet vaan anopille selväksi mikä on ok ja mikä ei. Kaikki perustelut ja selittelyt ovat todennäköisesti pelkkää ajanhukkaa.
Mahtavaa! Täällä on mukana myös oikeasti viisaita ihmisiä! Monet pohdinnat oon turhaan kuluttanut ja nyt luen että joku käyttää jotain kilpenä ja näin itsestään selvä asia aukenee! Niinpä tietenkin! Toki sellaisia lähelle liippaavia ajatuksia on ollut itselläkin, esim ottiko mies minut äidilleen kiusattavaksi? Ottiko mies minut itselleen ja äidilleen vinkuleluksi? Äidille siitä sopiva likaämpäri? Yms... Ikävää että nämä tuntemukset on totta eikä harhaa, niinkun moni täällä haluaisi ajatella.
mahdollista että jätät yhteydenpidon mummuun täysin miehellesi? Jos haluaa mennä mummulaan, menee, jos ei niin se on täysin hänen päätöksensä. Sinä huolehdit omasta perheestäsi ja lapsistasi. Älä esitä ehdotuksia puoleen eikä toiseen, äläkä mielipidettä.
ajella edestakaisin? Poikahan ei itse tajua lopettaa koska se näkymätön napanuora vain vahvistaa syyllisyyden tuntoa vaikka kuinka tietäisi että huuhaasta kyse.
"Mitä JOS tällä kertaa kyseessä tosi?" - Tuon pelon kun saa hävitettyä niin vasta sitten voi pojankin elämä alkaa.
miehesi ei ota kantaa vaan toimii anopin tahdon mukaan.
Aikuinen mies valitsee perheen ja puolustaa sitä. Ei kai kuulu olla äitinsä talutusnuorassa enää. Pitää pystyä sanomaan äidille kuten asia on.
Voi hyvin kuvitella että mehellesi on vaikeaa murtaa totuttua kuviota, mutta hänen päävastuunsa on nyt oma perhe ja sitten muut.
Sovit nyt vain miehesi kanssa miten toimitte. Ei missään nimessä matkalle jos lapsi on esim. sairas tai muita esteitä. Mieshän voi mennä vaikka yksin.
Anopille tulis asettaa selvät rajat ja vähentää miehesi velvollisuuksia äitinsä kohtaan.
Pompottelu tulee jatkumaan niin kauan kun miehesi sen sallii. Tää on tosi....
Anoppi ei ole henkisesti kovinkaan terve, jos esittää sairasta ja julistaa tulevaa kuolemaa.
sanoo eräs syöpää sairastava anoppi, joka hyvissä väleissä miniän ja vävyn kanssa...hmm..
Kun nämä vaatimukset esitetään ensi kerralla, ota yhteys mummun terveyskeskukseen.
Luettele kaikki mummun vaivat ja päivittele, että eivät siellä hoida ihmistä, vaikka tämä on niin sairas.
Varaa vastaanotto ja ilmoita anopillesi, että tulet hänen kanssaan lääkäriin sitten ensi viikolla klo sejase. Asia on nyt hoidossa.
Mummu mukisee tietenkin, mutta sano napakasti, että lääkäriin mennään nyt, etkä siedä vastaansanomista. Olet tullut synnintuntoon ja havainnut, että olette jättäneet mummun yksin sairauksiensa kouriin, ja nyt asia pannaan kuntoon ja aloitetaan terveyskeskuksesta.
Jos mummu ei suostu menemään lääkäriin, käske hänen itsensä peruuttaa aika, sillä muutenhan hänelle tulee lasku. Älä sinä peruuta missään tapuksessa.
Otan osaa!
Yksin olet sinä ihminen...Mammanpojat eivät osallistu vaimojensa murheisiin.
Itse kirjoitin ongelmista anopilleni (liian myöhään kylläkin, nielin murhettani 20v) ja ilmoitin samassa kirjeessä myös yhteydenpitoni lopettamisesta. Sen jälkeen pidimme pitkän tapaamispaussin (mies ja lapset kyllä tapasivat anoppia).
Ja yllätys, yllätys: nyt, kun olen taas tavannut häntä harvakseen, saan ihan asiallista kohtelua!
Älkää siis alistuko, kohtalotoverit! Pitäkää puolenne!
Nooh, näitä kuolemaa odottavia ja sillä kiristäviä muoreja on kyllästymiseen asti. Mun äiti on kiristänyt kuolemisellaan siitä asti kun täytti 50v. Nyt emäntä on 75, jotta on tässä muutamat kuolon odotukset ehditty potea, Kuolema kun tulee mahdollisesti vaikka joka lempon flunssasta, se tulee mahdollisesti myös kaikista sairaala käynneistä, se tulee muuten vain maailmanlopun edellä. Ei jaksa luetella. Jos ymmärrätte niin äitini on kehoittanut jo 25 vuotta varautumaan ja odottamaan hänen kuolemaansa. Ei siinä sympatiaa enään heru kaikkien tautien luettelossa.