Rouva Ratikka oli pistänyt työhuoneensa uuteen uskoon. Sängyn alla oli "miljoonalaatikkoni", joka piti nyt hävittää. Vaikka muuten olen melko järjestelmällinen ihminen, sinne on sullottu kaikkea sekalaista, jota en ole halunnut heittää pois. Uusimmat "aarteet" olivat viime vuosituhannen lopulta, eli vähintään 10 vuotta vanhoja.
Sulassa sovussa koulukirjoja ja harjoitustöitä, pornolehtiä, rakkauskirjeitä, matkamuistoja ja ties mitä muuta krääsää. Puolet vein roskiin ja loput arkistoin uudelleen toiseen paikkaan.
Kysymys kuuluu, onko sinulla samanlaisia ryönäröykkiöitä kotonasi ja mitä sinä vastaavassa tilanteessa tekisit? Mitä heittäisit pois ja mitä säästäisit? Vaikuttaako asiaan, asutko yksin vai kimpassa?
Sulassa sovussa koulukirjoja ja harjoitustöitä, pornolehtiä, rakkauskirjeitä, matkamuistoja ja ties mitä muuta krääsää. Puolet vein roskiin ja loput arkistoin uudelleen toiseen paikkaan.
Kysymys kuuluu, onko sinulla samanlaisia ryönäröykkiöitä kotonasi ja mitä sinä vastaavassa tilanteessa tekisit? Mitä heittäisit pois ja mitä säästäisit? Vaikuttaako asiaan, asutko yksin vai kimpassa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
painotti aikoinaan sitä, miten tärkeää on säilyttää kaikki "viralliset" paperit ja kuitit sun muut. Mä tietysti kiltisti oon aina omaksunut tuon käytännön ja niinpä niitä "tärkeitä papereita" sitten kertyi ja kertyi vuosien varrella.
Tämän alkuvuoden aikana nyt vasta kun vaatehuonetta siivosin ja availin suljettuja laatikkoja, suostuin hävittämään näitä "arvopapereitani". Roskiin meni mm. kelan opintotukipäätöksiä vuosilta -97-2000, toimeentulotukipäätöksiä sen jälkeisiltä ajoilta yms muuta t o d e l l a tärkeää :D
Muistot on kuitenkin ne joista en luovu, valokuvat jne...Ne on niitä oikeesti tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia.:)
heitän turhat tavarat roskiin.
Tyhmin veto lienee se, kun heitin 10 l ämpärin verran ruuveja, pultteja, muttereita, prikkoja jne roskiin.
Varastossa on edelleen noin 10 kpl 150 litran jätesäkkiä täynnä palautettavia pulloja ja tölkkejä.
Yleensä kun on heittänyt turhat tavarat pois, parin vuoden sisällä tietää tarvitsevansa niitä.
Jos ei itse, joku kaveri kysyy löytyisikö?
Viimeksi tälläinen tapaus sattui 21 vaihteisen fillarin kanssa, heitin eturatasvaihtajan roskiin, kun tein siitä yksivaihteista.
Mikä osottautui huonoksi ratkaisuksi.
No, kaupasta saa uusia ja tulee samalla ostettua uudet eteen ja taakse (se takavaihtaja oli muutenkin sökö noin 15 000 km jälkeen).
muutan vauhdilla, eli pakkaan lähinnä turhat romut jätesäkkeihin. Tosin viimeksi kun muutin, mukana meni HP:n 100€:n laskin ja varmaan siis säkki, jonka piti mennä autoon eikä roskiin. PRKL!
Täytyy sanoa, ettei mulla ole miljoonaa laatikossa sängyn alla ja pankkikin perää saataviaan, eli tilillekin mahtuisi rahaa.
Mutta arvokkaita asioita, esim. kuten opiskeluajan muistiinpanokansioita, jotka on 90-luvulla kopioitu professorin 60-luvulla tekemistä kalvoista, on toki pahvilaatikossa. Ei ikinä tiedä, milloin maailmasta häviää kaikki tieto ja ne muuttuvat arvokkaiksi tai tulee ajateltua, että siinäpä on muutama laatikollinen tärkeää informaatiota.
Pornolehtiä ei ole valitettavasti eikä rakkauskirjeitäkään. Joitakin tyttöjen lähettämiä 5-8 vuotta vanha kirjeitä oli, mutta ne tuli tuhottua löydettyäni ne joskus 1990-luvulla. Tyhmä veto.
Mulla on vaatehuoneessa laatikoita, joista en tiedä, mitä niissä on ja kellarikomero täynnä tavaraa, josta en tiedä kovin paljoa. 5 vuoteen en ole säilyttänyt mitään ja olen tullut 10 vuotta toimeen ilman sitä varastoitua tavaraa, joten ne varmaan joutais minne vaan, mutta sielläpä ovat. Vaikka siellä olisi ja ehkä onkin jotain käyttökelpoista, en sitä sieltä osaa tai osaisi etsiä.
En edes ole hamstraaja. Jos muuttaisin nyt, haluaisin ottaa mukaani yhden tuolin, sohvan, luottokortin ja muutamia vaatteita. Sohvasta voisin luopua (ja tuolistakin, jos muuttaisin ulkomaille).
Minäkin olen muuttanut tällä vuosituhannella jo kolmasti ja joka muutossa heittänyt kauheat määrät tavaraa pois ajatuksella, että mitä en ole edellisen muuton jälkeen tarvinnut, en tarvitse jatkossakaan. Mutta muistoesineitä ei voine samalla tyylillä raakata.
Päätin säästää kaiken, mitä jäin lukemaan ja heitin pois sen, mihin ei tänään kiinnostanut tarttua. Tosin voi olla, että tartun niihin seuraavan kerran seuraavan muuton yhteydessä tai joskus eläkeläispappana. Mutta silloinhan vanhat poke-lehteni ovat jo antiikkia. ;-)
sentimentaalista krääsää ihan riittämiin ja toinen mokoma tyydyttämään mun tarvetta kauniille tavaroille. Tosin muuttojen yhteydessä heitän osan pois ja osan vien äidin luo varastoon, joten oma kämppä on ihan siistissä kunnossa.
Minä en olisi ikinä kehdannut viedä noita mutsille. Mutsi tosin yrittää aina tyrkyttää minulle kaikkea vanhaa krääsää, josta jyrkästi kieltäydyn.
iso varastohuone, niin laitan tavarani pahvilaatikkoon tai säkkiin ja kirjoitan päälle, että ****n romua. Tosin ei mulla kyllä ole pornolehtiä, eikä rakkauskirjeitä ja kaikki henkilökohtainen on omassa asunnossa. :)
Tein joskus vuonna 1974 tai niillä paikkein itselleni vaellussauvan. Pihlajainen oksa, jossa oli todella hieno käppyrä kädensijaksi. Roudasin sitä mukanani vuositolkulla, aina ekaan avioliittooni asti. No en minä mitään vaeltanut: sillä oli symbolinen merkitys.
Ekana aviovuonna se makasi pihan nurkassa. Yhtenä päivänä huomasin sen kadonneen. Kyselin asiaa rouvalta: "ai se risu? Heitin sen vittuun jo viime syksynä." Tämä oli ensimmäinen kolaus tunneälyteemaan, jonka koin.
Kepillä ei ollut mitään käytännön funktiota, mutta se edusti mun romanttisia arvoja. Kuinka joku nainen voi olla niin sokea, ettei ymmärrä miehen romantiikkaa?
Muuten erilaiset muutot ovat karsineet mammonani minimiin: moottorisahat, peräkärryt ja muu joutava jäi exälle numero 2.
Ex-heila pölli Yhdysvalloista tuomani Jack Skellington-nuken. Silläkin oli tunnearvoa :-(
kuka tai mikä on Jack Skellington. Mutta tunne lienee sama.
http://www.youtube.com/watch?v=ny33f3mSjHs
Goottityylisillä ihmisillä on jonkinlainen fiksaatio Tim Burtonin elokuviin...
vain aineettomia muistoja ja rahaa.
Kaikki muu on vain roinaa, joka jää sinne matkamuistopuodin hyllylle.
sillon istun yhden illan "arkistoimassa" tavaraa.
on kolme kasaa. Matkaan-kiertoon-roskiin.
Nyt oon muuttanu 3 kertaa ja ensimmäisestä muutosta on matkassa tunne esineistä enää yks nippu kortteja ja kirjeitä. Sekä yhdet stringit :D
Mulla on taas melkoisen iso ryönäröykkiö varastossa ja papereita on laatikot puolillaan. Kuhan muutto tulee taas eteen niin varmaan on taas kaks yhtäisoa kasaa ja yks pienempi. Elämä pitää sopia yhteen pakuun ja kärriin.
Vanhaa opiskelumateriaalia, jotka menevät joskus paperinkeräykseen, ei-toivottuja lahjoja, jotka pitäisi kai viedä kirpparille, ja liian pieniä tai huonokuntoisia vaatteita.
Piirustukset, maalaukset ja muut askartelun tuotokset sekä itse kirjoitetut runot ja novellit täytyy säästää. Niin, ja mummon kirjoittamat kirjeet ja kortit. On ihanaa, että joku vielä lähettää vanhanaikaisia kirjeitä (ja on vieläpä lahjakas kirjoittaja), ja hauskaa, että käyttää osoitteessa vanhanaikaisesti titteliä "rouva".
Kaikkein tärkein esine on piano, muusta voisi luopua itkemättä.
turhaa roinaa ympärilleni. Ostan uutta vain silloin, kun se on tarpeellista ja järkevästi perusteltua. Eli harvoin. Jotain asioita, esineitä, millä on minulle tunnearvoa tavalla tai toisella, säilytän. Sillä ei ole minusta taasen mitään tekemistä muistojen säilytyksen suhteen asuuko parisuhteessa vai ei. Ne ovat elettyä, taaksejäänyttä elämää, eivätkä ole pois nykyiseltä kumppanilta millään tavoin.
Tämä on vain minun mielipide asiaan.
Kertyy kaikkea krääsää jota ehkä joskus tarttis.Mitään sen kummemmin yksilöimättä nurkat täyteen niitä saa sitten muuttojen yhteydessä valkata mitä heittää pois yleensä ei mitään.Kun jos sitä joskus tarttis,isoisälläni oli vastaava tapa hänellä oli kellarikomero täynnä kaikkea mahdollista roinaa ja Kaasmarkussa vielä erikseen vuokrattu suuli täynnä tuota ylimääräistä roinaa varten jota hänelle oli vuosien mittaan kertynyt.
vaikka olenkin nostalgikko. Valokuvat ovat tärkeimpiä ja niille pitäisi ostaa palonkestävä laatikko.
Muutoin pienesti asuminen ja tarpeeksi usein muuttaminen on hoitanut asian. Lähinnä olen säästänyt nukkeja ja tärkeiltä ihmisiltä saamiani lahjoja sekä mm. nukkekodin ja sen kalusteet. Siis asioita, joilla on minulle erityisen paljon merkitystä.
tavaroita jumalaton määrä. Luunkänttyjä, kupit, peitto, karvainen nojatuoli (luovutusvoitto), kuminen ankka jolla on naru perseessä, hihnat, valjaat, raksuja, koirashampoota, koirien paperit, niiden passit, korvien ja silmien hoitoon käytettäviä aineita, tassuvahaa, omat hammasharjat ja kananmakuista hammastahnaa.
Tässä äkkiä mieleen tulleet.
heittä pois... Ei sitä vauvapantaa. Eikä vanhaa ventan palasta, jolle se mahtui joskus pitkittäin, vaan ei enää. Eikä varsinkaan ensimmäistä lelua.
Voih... Nähtiin tänään koirapuistossa 4-kuukautinen pkk-mäykkypentu. Tuli vauvakuume!
tässä asunnossa kyse ei edes ole yhdestä laatikosta jossain sängyn alla, vaan koko helkkarin luukusta.
Tiedän että täältä pitäisi heittää turhaa roinaa pois ja siivota loput, mutta muuta en sitten tiedäkään.
Onko kellään mitään jaotteluideoita? Osa papereista menee silppuriin.
mitä kaikkea tuonne "vaatehuoneeseen" on tullut sullottua. Miten paljon vuosien aikana on valokuvia tullut otettua joista viime vuosisadan puolella otetuista vielä useimmista satseista on tuplakuvat. Jonain päivänä aion käydä ne läpi ja heittää suurimman osan pois.
Vanhat jo edesmenneen exän rakkauskirjeet säästän hamaan hautaan asti. Ja samaten edesmenneen isoisän kättentyöt tulen aina pitämään. Rakkaat kirjat myös säästän mutta esim vaatteita heitän aika surutta pois vähän väliä. Ja silti vaatehuone tursuaa kaikkea ylimääräistä.
Ei siellä mitään sellaista ole jota pitäisi muiden silmiltä piilotella. Harmittaa mm laskuja ym tositteita säilöä sen viisi vuotta (eikö näin kuulu tehdä?) kun niillekin menevän tilan voisi uusiokäyttää jollekin hyödylliselle.
Osittain rikki mennyt elektroniikka on muodostumassa mun talouden kompastuskiveksi. Sitä kertyy sellaista vauhtia että en saa vietyä jätteidenkeräyslaitokseen niitä. Toisaalta myös syystä että ne vielä toimivat mutta olen korvannut ne uudemmilla ja paremmilla versioilla. Puistattaa tämä energiavarojen ja luonnon turmeleminen kun noiden elinikä on nykyään niin lyhyt.