Tiedän, että tämä jakaa erittäin rankasti mielipiteitä, siksi siitä onkin hyvä keskustella.
Minun mielestäni Schönberg ei ollut missään mielessä mikään nero, ja hänen luomallaan 12-säveljärjestelmällä on ollut vain haitallisia vaikutuksia nykymusiikkiin, lähinnä siinä mielessä, että nykyään säveltäjien odotetaan säveltävän (ei välttämättä 12-säveljärjestelmää käyttäen) atonaalista musiikkia. Toki, maailmasta löytyy loistavaa modernia musiikkia, kuten mm. Esa-Pekka Salosen LA Variations tai Magnus Lindbergin suuret orkesteriteokset.
12-säveljärjestelmän avulla rakennetut (huom! rakennetut) teokset eivät ole niin mielikuvituksekkaita kuin ilman sitä sävelletyt teokset tiukohkojen sääntöjen vuoksi. Mitään muistettavia melodioitakaan ei sillä voida tehdä. Mikä siinä siis kiehtoo ihmisiä?
Tähän kysymykseen siis toivoisin vastauksia. En ole perehtynyt kovinkaan syvällisesti 12-sävelmusiikkiin, eikä se siis ole avautunut minulle, siksi siis olen sitä vastaan, en kuitenkaan julista sitä objekstiivisesti huonoksi.
Minun mielestäni Schönberg ei ollut missään mielessä mikään nero, ja hänen luomallaan 12-säveljärjestelmällä on ollut vain haitallisia vaikutuksia nykymusiikkiin, lähinnä siinä mielessä, että nykyään säveltäjien odotetaan säveltävän (ei välttämättä 12-säveljärjestelmää käyttäen) atonaalista musiikkia. Toki, maailmasta löytyy loistavaa modernia musiikkia, kuten mm. Esa-Pekka Salosen LA Variations tai Magnus Lindbergin suuret orkesteriteokset.
12-säveljärjestelmän avulla rakennetut (huom! rakennetut) teokset eivät ole niin mielikuvituksekkaita kuin ilman sitä sävelletyt teokset tiukohkojen sääntöjen vuoksi. Mitään muistettavia melodioitakaan ei sillä voida tehdä. Mikä siinä siis kiehtoo ihmisiä?
Tähän kysymykseen siis toivoisin vastauksia. En ole perehtynyt kovinkaan syvällisesti 12-sävelmusiikkiin, eikä se siis ole avautunut minulle, siksi siis olen sitä vastaan, en kuitenkaan julista sitä objekstiivisesti huonoksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"En ole perehtynyt kovinkaan syvällisesti 12-sävelmusiikkiin."
Ehkäpä kannattaisi ennemmin perustaa mielipiteensä tietopohjalle kuin ennakkoluuloille. Kannattaa esimerkiksi tutustua Alban Bergin tuotantoon, esim. ooppera Wozzeck tai Viulukonsertto, joka muuten kuuluu kymmenen soitetuimman viulukonserton joukkoon.
"12-säveljärjestelmän avulla rakennetut (huom! rakennetut) teokset eivät ole niin mielikuvituksekkaita kuin ilman sitä sävelletyt teokset tiukohkojen sääntöjen vuoksi."
Höpöhöpö. Entäpäs tonaalisuuden säännöt? 12-säveljärjestelmä on verrattavissa tonaaliseen järjestelmään, jossa on myös omat säänrönsä. Tosin tonaalisuutta ei kutsuta järjestelmäksi, jolloin se ei aiheuta yhtä negatiivisia mielikuvia. Oikeastaan vapaus pistää tasa-arvoiset sävelet mihin järjestykseen tahansa on paljon suurempi kuin tonaalisessa musiikkissa, joka pohjimmiltaan perustuu toonikan ja dominantin suhteelle. 1800-luvun edetessä tätä suhdetta venytettiin (käytännössä siis viidennen asteen välimatkaa ensimmäisestä), kunnes 1900-luvun puolella se oli niin äärimmillään venytetty, että säveltäjien piti kehittää jotakin uutta. Osa kääntyi takaisinpäin (uusklassismi), mutta Schönberg vei sävelten tasa-arvoistumisen kehityksen loppuun saakka.
"Minun mielestäni Schönberg ei ollut missään mielessä mikään nero"
Sivuhuomautuksena voisin myös mainita, että vaikkei atonaalisuus miellytä, säveltäjän koko tuotantoa ei sovi lytätä suoralta kädeltä. Hän sentään kävi omat luovat kautensa myöhäisromanttisuudesta, uuden etsimisen kautta, dodekafoniaan. Esimerkiksi varhaisemmat Verklärte Nacht tai Gurrelieder on mielestäni erittäin upeaa musiikkia.
Toki kyse on vain henkilökohtaisista mielipiteistä, joista ei kannata kiistellä. Mielestäni hyvä säveltäjä voi tehdä millä tahansa järjestelmällä hyvää musiikkia ja Schönberg oli mainettaa parempi säveltäjä.
Wozzeckin ja Schönbergiltä Gurreliederin, enkä ne kuultuani ole valmis kutsumaan kumpaakaan kovinkaan kummoiseksi säveltäjäksi.
"12-säveljärjestelmän avulla rakennetut (huom! rakennetut) teokset eivät ole niin mielikuvituksekkaita kuin ilman sitä sävelletyt teokset tiukohkojen sääntöjen vuoksi."
Tarkoitin tällä lähinnä sitä, että jos sääntöjä noudatetaan tarkasti, ei (melodiassa ainakaan) saa sama sävel toistua ennen kuin kaikki muut on kertaalleen käytetty. En tiedä noudattaako Schönberg tätä sääntöä sävellyksissään. Joka tapauksessa tämä sääntö saa kaikki melodiat kuulostamaan samankaltaisilta.
"Oikeastaan vapaus pistää tasa-arvoiset sävelet mihin järjestykseen tahansa on paljon suurempi kuin tonaalisessa musiikkissa, joka pohjimmiltaan perustuu toonikan ja dominantin suhteelle."
Tonaalinen musiikki perustuu tähän juuri siksi, että D-T suhde kuulostaa ja toimii niin hyvin. Musiikissahan on kyse siitä, että se miellyttää kuulijaa, ainakin yleensä, tiedän että on paljon sellaista musiikkia, jota ei ole sävelletty tässä mielessä. D-T suhdetta ei ole pakko noudattaa, mutta koska se toimii, sitä käytetään.
Beethoven -> Wagner -> Bruckner -> Mahler -> Schönberg -> Webern -> Boulez -> helvetin yhdeksäs piiri!
Eivät kaikki Beethovenin viitoittaman tuhon tien kulkijat ole olleet tarkoituksessaan pahantahtoisia. Beethovenin ruoska on ajanut heitä kaikkia eteenpäin kohti vääjäämätöntä musiikin perikatoa, mutta Mahler ja Webern olivat enemmänkin uhreja kuin terroristeja, toisin kuin selvät rikollistyypit kuten Wagner.
Brucknerin onneton kohtalo oli syntyä 1824 ja joutua Wagnerin vaikutuksen alle, vaikka hän olisi sopinut paremmin 1500- tai 1600-luvulle. Musiikillisen sirkustirehtööri Mahlerin taas olisi pitänyt elää Bernsteinin aikana: ehkä hänestä olisi ollut säveltämään parempi West Side Story.
Olen joistakin asioista kanssasi samaa mieltä, kuten Mahlerin ja Brucknerin kohtaloista jossain määrin. Kaikki ei ole kuitenkaan niin mustavalkoista kuin luulet. Beethoven ei ole pelkästään paha, ainoastaan lahjakkuudeltaan keskinkertaisempi kuin Mozart tai Bach, mikä ei ole hänen syynsä.
Olen mielestäni keksinyt, miksi kaikki on nykyään niin kurjaa ja viheliäistä.
Beethoven on mielestäni historian suurin säveltäjä kautta historian.