Olen särkynyt sydänasioissani. Tapasin miehen, joka on fiksu ja kiva. Ihastuin häneen vakavasti. Elämänolosuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että en voi saada häntä rinnalleni. Olen väsynyt, sillä minulla on syviä tunteita häntä kohtaan ja en voi haihduttaa niitä. Olen kyllä yrittänyt. Kamppailen tunteitteni kanssa häntä kohtaan, järki sanoo, että asiasta ei tule mitään. Tätä on jatkunut kauan ja suren. Kerrankin tapasin kunnollisen, hyvän miehen, mutta elämän tosiasiat eivät salli asioiden etenemistä.
Olen todella alakuloinen
lumitähdet
91350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tapasin vastaavasti naisen, ihmeellinen kiinnostava ja viihdyn hänen seurassa ollessa.
Mutta kun en uskalla, pelkään tuottavani murhetta ja sitä en halua tälle ihanalle ihmiselle tuottaa.
Todellakaan en tiedä kuinka hän minuun suhtautuisi, katseita vaihdamme lähes päivittäin ja erillaiset äänenpainot tulee esiin kun keskustelemme.
minäkin elämäni naisen jolle olisin antanut kaikkeni mutta hän ei uskaltanut tulla lähelleni.Riittävän lähelle että rakkaus olisi järjestänyt elämän tosiasiat niin kuin niiden olisi pitänyt järjestyä.
Neljä vuotta.
Mitkä ne "elämän tosiasiat" nyt sitten tässä tilanteessa ovat? Tiedätkö onko hänellä edes samanlaisia tuntemuksia sua kohtaan?
Olen naimisissa toisen miehen kanssa. Eroa miettinyt tosi pitkään henkisen väkivallan takia. Vaikea tehdä ratkaisua. Pelkään miehen vihaa.
pelastaudu
Kai sulla on taustajoukkoja? Sisaruksia, vanhemmat, ystäviä, sukulaisia. Aloita nyt sillä, että kerrot tilanteesta heille ja että haluat miehestä eroon mahdollisimman nopeasti, mutta pelkäät hänen reaktiotaan. Älä kärsi yksin omassa hiljaisuudessasi. Onhan näitä naisten auttavia puhelimia ja turvakotejakin olemassa. Sosiaalikeskus ja Kelakin voi ehkä auttaa tällaisissa tilanteissa.
Ihmismieli on kummallinen. Kun ihastuu/rakastuu, niin siitä tunteesta ei pääse helpolla eroon, vaikka ei saisikaan vastarakkautta.
Jokainen päivä on taistelua, varsinkin sängystä ylös pääseminen tuntuu raskaalle. Vaikea lohduttautua sillä, että joku sairas vaihtaisi osia kanssani koska vaan; tuska on aina subjektiivista.
Oon yrittänyt manipuloida mieltäni kääntämällä aina välillä ajatuksia muualle, väkisin. Urheilu auttaa ja yleensäkin muiden ihmisten seura.
Olenkin aika hyvin onnistunut. Pidän kodin siistinä ja viihtyisänä, käyn harrastuksissa ystävien kanssa, leikin lasten kanssa ja pidän huolta kunnostani urheilemalla ja saunomalla. Niin, olenhan näin tasapainoisempi. Mieli palaa kuitenkin aina hiljaisina hetkinä häneen.
Tää menisi nopeammin ohi, jos voisin olla satavarma siitä, että hän ei rakasta minua. Mutta hän sanoo minulle, että haluaa minut, mutta on liian rikki aloittaakseen suhteen.
Lähde ihmeessä suhteesta! Mitä sä enää mietit. Pakkaa pieneen kassiin kaikki tärkeät paperit, henkkarit, passit jne, pankkitunnukset ja joitakin vaatteita jne...esim. työkaappiin valmiiksi. Säilytä niitä siellä, mielummin kuin kotona. Etsi itsellesi yöpaikka valmiiksi ja pyydä apujoukkoja läheisiltäsi. Kun olet valmis lähtemään, kaikki on jo valmiina. Tsemppiä ja menoksi.