olen tapaillut erästä miestä ja hän tuntuu olevan kiinnostunut minusta.. hän on todella ihana, on realistinen, ei liian romanttinen, mutta myös kehuu minua välillä ja puhumme tulevaisuudesta. Ulkonäkö ei ole minulle periaatteessa tärkeä, paitsi yleensä pituus (hän on saman pituinen kuin minä, yleensä pidän pidemmistä miehistä, mutta en ole nyt pahemmin välittänyt). Sitä paitsi en koe että minulla olisi paljon varaa vaatia mitään.
Olen aina ajatellut, että luonteiden, arvojen ja ajatusten tulisi kohdata ja se olisi se tärkein asia. Tiedän kuitenkin, että arkailen tuoda omia näkemyksiäni esiin, koska olen hyvin epävarma. Ja toiseksi, olemme melko erilaisia kuitenkin tämän miehen kanssa, mutta hän ei sitä ehkä tiedosta, koska en ole näyttänyt kaikkia omia puoliani (esim. pukeudun melko muodikkaasti, mutta haluaisin ostaa vaatteita kirppikseltä, mutta en rohkene olla erilainen kuin muut, vielä). Mitä teen? Pitääkö minun odottaa, että olen itsevarmempi? Vai pitäisikö minun olla onnellinen, että joku on kiinnostunut minusta ja olla välittämättä niistä eroavaisuuksista (mies esim. on melko "pinnallinen" ja hän tykkää ostaa uusia vaatteita, käy baareissa usein (itse taas en haluaisi käydä, mutta en tohdi olla erilainen, kuin ystäväni)). Tiedän, että olen melko "säälittävä", mutta minua on kiusattu olen siksi melko epävarma, enkä haluaisi kokea hyljeksintää. Olin jo ehtinyt ajatella ennen tätä miestä, että olen elämäni ilman miestä, ettei kukaan minua huoli ja ehkä adoptoisin lapsen/lapsia. En tiedä miksi tämä mies minusta kiinnostui, hän sanoi että olen hänen mielestään nätti. No olin tai en, niin sekin minusta on aika pinnallista jos siihen pelkästään ihastuu, koska ihminen kuitenkin muuttuu vanhetessaan.
Teenkö väärin miestä kohtaan, jos en kerro näytä hänelle "todellista" itseäni? Ja jos haaveilen miehestä, joka ei olisi niin pinnallinen ja tämä mies on? Tiedän kuitenkin, että jos liikaa vaatii, voi jäädä yksin. Ja olen aina haaveillut, että mies tekisi aloitteen ja hän teki.
Olen aina ajatellut, että luonteiden, arvojen ja ajatusten tulisi kohdata ja se olisi se tärkein asia. Tiedän kuitenkin, että arkailen tuoda omia näkemyksiäni esiin, koska olen hyvin epävarma. Ja toiseksi, olemme melko erilaisia kuitenkin tämän miehen kanssa, mutta hän ei sitä ehkä tiedosta, koska en ole näyttänyt kaikkia omia puoliani (esim. pukeudun melko muodikkaasti, mutta haluaisin ostaa vaatteita kirppikseltä, mutta en rohkene olla erilainen kuin muut, vielä). Mitä teen? Pitääkö minun odottaa, että olen itsevarmempi? Vai pitäisikö minun olla onnellinen, että joku on kiinnostunut minusta ja olla välittämättä niistä eroavaisuuksista (mies esim. on melko "pinnallinen" ja hän tykkää ostaa uusia vaatteita, käy baareissa usein (itse taas en haluaisi käydä, mutta en tohdi olla erilainen, kuin ystäväni)). Tiedän, että olen melko "säälittävä", mutta minua on kiusattu olen siksi melko epävarma, enkä haluaisi kokea hyljeksintää. Olin jo ehtinyt ajatella ennen tätä miestä, että olen elämäni ilman miestä, ettei kukaan minua huoli ja ehkä adoptoisin lapsen/lapsia. En tiedä miksi tämä mies minusta kiinnostui, hän sanoi että olen hänen mielestään nätti. No olin tai en, niin sekin minusta on aika pinnallista jos siihen pelkästään ihastuu, koska ihminen kuitenkin muuttuu vanhetessaan.
Teenkö väärin miestä kohtaan, jos en kerro näytä hänelle "todellista" itseäni? Ja jos haaveilen miehestä, joka ei olisi niin pinnallinen ja tämä mies on? Tiedän kuitenkin, että jos liikaa vaatii, voi jäädä yksin. Ja olen aina haaveillut, että mies tekisi aloitteen ja hän teki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oma itsensä ,jos et sitä ole niin se jossain vaiheessa tursuaa sinusta väkisinkin esiin. Jos tämä mies ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet ,ei hän ole sulle se oikea.Voihan sitä tunteen antaa aluksi viedä ,mutta pidemmällä huomaat, että jos jo nyt tämä pinnallisuus häiritsee, niin auta armias mitä se on sitten ,kun tunteet tasaantuu tai ei kanna hedelmää.
voi olla että olet oikeassa.. on se ehkä reilua häntäkin kohtaan. pitäisi varmasti tosiaan ajatella pitkäjänteisemmin. muhun vaan ei oo koskaan aiemmin kukaan ottanu yhteyttä ja ollut kiinnostunut ja siks mm. oon niin huumaantunut :) toki myös tämän miehen vuoksi koska hän on ihana :) voi voi.. toiv. en vaan jää vanhaks piiaks... :)
Miksi kukaan ei ole sinua kohtaan osoittanut kiinnostusta?
mutta en tiedä vastausta :/ sanoin sikäli ehkä vähän väärin, että kyllä baarissa on ollut halukkaita tanssimaan, mutta ne nyt on vähän eri asia.. mutta ei oo siis silleen vakavasti, et haluis ihan selvinpäin jutella jne. :) ja baarissa olijat ovat selvästikki halunneet vain just tanssia tai sit lisäksi yhden yön jutun, ja ne nyt ei mua kiinnosta! Mutta ihanaa oli ku tämä mies lähetti mulle viestin, et haluaisi tavata =)
Huoli pois, et sä yksin jää. ^_^
Uskalla tuoda omia piirteitäsi esiin ihan rauhassa. Vaikkapa puhumalla tulevaisuudensuunnitelmistasi josset vielä ole toiminnallasi ilmaisemassa. Esim tuo kirpparijuttu on mielenkiintonen. Samoin baareilun vähyys on ainakin minun silmissäni pelkästään iso plussa.
Yritän uskoa tuohon, etten jää yksin (vaikka onhan minulla se plan B, mutta ei se kyllä niin hyvältä kuulosta kuin mies, naimisiinmeno ja lapset ja oma koti yms.) ja tuoda vähitellen ajatuksiani, arvojani enemmän ilmi. Kiitos vastauksista! :) Ja kiva kuulla jos jonkun mielestä kirpparijuttu on mielenkiintoinen :)ja "baarissa käymisen vähyys" hyvä juttu :)
Tiedän tunteen kun kaipaa muiden hyväksyntää,eikä uskalla olla oma itsensä. Elämä on silloin jotenkin väkinäistä ja miettii koko ajan kuka minä olen ja minkälainen. Olenko oikeasti tälläinen. Elämästä ei nauti.Pelkää muiden reaktioita.
Itsellä melkein kaikki ystävät ovat erilaisia kuin minä. Vain pari samanhenkistä löytyy.
Päätin kuitenkin että nyt loppuu esittäminen enkä välitä mitä muut siitä sanoo. Löysin itseni,nautin elämästä ja olen oma itseni.
Muutkin huomasivat positiivisemman asenteeni,vaikkakin heidän mielestään pukeutumiseni ja musiikkimakuni ei heidän kanssaa kohtaan. Mutta tämä ei vienyt ystäviäni mihinkään. Päinvastoin. Heistä on hauska huomata kuinka olen löytänyt omanlaisiani vaatteita ja kehuvat kuinka ne sopivat minulle. En koskaan ole saanut näin paljon kehuja ja palautetta kun päätin olla oma itseni.
Ystäväni käyvät erilaisissa baareissa kuin minä ja kuuntelevat erilaista musiikkia kuin minä.Mutta koska he ovat niin ihania,ei tästäkään ole tullut ongelmaa. Sovimme aina että tällä kertaa on heidän vuoronsa valita baari ja seuraavalla kerralla valitsen minä. Tai teemme kompromissin että menemme sellaiseen paikkaan mikä on kummallekin neutraali. Lähtöhuumassa kuuntelemme vuorotellen lempimusiikkia. He discohömpötystä ja minä rockia. Ja että se on hauskaa ja kaikki nauttii vaikka olemme täysin erilaisia.
Jos on joku tapahtuma johon haluan mennä,tulee ystäviltäni viesti että "mä arvasin,että sä meet sinne. Se on niin sun paikka ja tyylistä." Se tuntuu hyvältä.
Pointti tässä kirjoituksessani oli se,että näytä rohkeasti miehelle minkälainen olet. Jos jatkat näyttelemistä ja et ole oma itsesi,et pitemmän päälle ole hänen kanssaa onnellinen. Vaikka hän kuinka on nyt sinut huomioinut. Oma onni on myös tärkeää. Ilman sitä on vaikeaa elää.
Minä päätin olla oma itseni ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen!