ystäväni äidillä on syöpä, joka ei siis enää voi parantua. ystäväni on tietysti kovin surullinen ja itsestä tuntuu, etten aina oikein osaa auttaa, en löydä sanoja. usein puhumme siis ihan normaaleita asioista ja uskon, että sitä ystäväni haluaakin, tavallaan edes hetkeksi unohtaa vaikeat asiat. en ole kysynyt tai käskenyt väkisin asiasta puhumaan mutta välillä tulee tilanteita, kun huomaan, että nyt hän haluaisi puhua..ja sitten tuleekin ongelma että mitäs nyt tuohonkin vastaisi, ettei vaan vahingossa loukkaisi tai jotain..
kuinka voisin
auttaa?
5549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet tosi hieno ihminen! Riittää, kun pysyt hänen rinnallaan, ja jos et keksi sanottavaa, niin ota häntä kädestä kiinni. Ja sinä voit sanoa hänelle, että haluaisit sanoa jotain, mutta kun et tiedä mitä sanoisit, mutta kannusta ystävääsi puhumaan. Sano hänelle, että puhu mulle vaan, minä kuuntelen, vaikken osaa paljon vastatakaan mitään. Ja lähelle ottaminen, halaus, ja ystävän itkun vastaanottaminen, ovat tosi tärkeitä asioita. Sinusta varmasti on niihin. Voi että on ihana lukea, että haluat pysyä ystäväsi rinnalla! Jumala siunaa sinua siitä vielä
pysyy rinnalla aina. Vaikka kuoleman tullessa vastaan. Kuten toinenkin kirjoittaja sanoi olet todella hyvä ystävä kun haluat pysyä rinnalla. Pysy myös rinnalla loppuun asti. Kuoleman edessä ei sanoja löydy, vaikka kuinka etsisi. Läsnäolo ja lämmin kosketus ovat paljon enemmän kuin sanat. Ne viestivät asioita, joita sanat eivät pysty kertomaan. Voit kertoa ystävällesi, että et aina löydä sanoja. Hän ymmärtää kyllä. Riittää kun kuuntelee. Kuoleman kohtaaminen on rankkaa ja ole ystäväsi tukena, jotta hän voi kohdata sairaan äitinsä. Se on tärkeää. Hän tarvitsee vielä tukeasi pitään kuoleman jälkeenkin. Voimia teille kaikille ja Jumalan siunausta.
Mulla oli aivan samanlainen tilanne mun parhaan ystävän kanssa, tosin sen isällä oli syöpä.
En ollut alussa paras mahdollinen lohduttaja,koska tämän kuultua itkin myös itse koska hänen isänsä oli myös minulle tärkeä. Oli osa lapsuuttani. Ryhdistyin kuitenkin ja otin asiakseni ´tukea häntä kaikin mahdollisin tavoin.Kuuntelin, pidin sylissä..olin vain läsnä!Siinä tärkeimmät!eikä sun tarvitse sitä asiaa aina ottaa esille, voit vaan välillä kysyä että kuinka kaveris voi jne..Anna hänen itsensä puhua asiasta jos hän keskustelun aloittaa..Muuten olet vaan hyvä ystävä ja tuki!
vastauksista. toki aion vierellä pysyäkin, se on täysin selvä asia, ystäväni on minulle kovin rakas
Se on ihanaa nähdä aitoa ystävyyttä, joka kykenee kohtaamaan kuoleman silmästä silmään loppuun asti. Meinaan vaan, että siinä tilanteessa rakkaus todella punnitaan ja siinä huomaa, että kuka todella välittää. Olen vain omassa surussani huomannut saman ja minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat valmiita saattamaan minut tuonelaan. Huomaan sen heistä nyt kun minut kohtaavat. Teidän ystävyytenne on takuulla jotain todella aitoa. Vain oikeilla ystävillä on merkitystä, jotka auttavat kun heitä eniten tarvitsee. Oli pakko kommentoida, koska elän itse samassa tilanteessa kuin ystäväsi (siinä mielessä, että erottaa kuka on ihan aito ystävä). Voimia teille. Sinulle, ystävällesi ja ystäväsi äidille.