Kun nyt olette täällä useissa postauksissa kartoilleet "faktoja" siitä, että millaisia naiset ovat ja millaisia miehiä naiset haluavat, niin millaisia naisia miehet sitten haluaa?
Naisessa tuntuu aina olevan vikaa, joko se on jakorasia, pihtari, ruma, lihava tai tyhmä.
Inhoatte vahvoja naisia, koska he ovat kuin miehiä. Alleviivaatte haluavanne suhteen naisen kanssa, eikä miehisyyttään todistelevan naisen kanssa ja samaan hengenvetoon nurisette naisista jotka haluavat määrätietoisia ja miehekkäitä miehiä. Miksi naisten pitäisi haluta naisellisia miehiä kun tekään ette halua miehekkäitä naisia?
Naisessa tuntuu aina olevan vikaa, joko se on jakorasia, pihtari, ruma, lihava tai tyhmä.
Inhoatte vahvoja naisia, koska he ovat kuin miehiä. Alleviivaatte haluavanne suhteen naisen kanssa, eikä miehisyyttään todistelevan naisen kanssa ja samaan hengenvetoon nurisette naisista jotka haluavat määrätietoisia ja miehekkäitä miehiä. Miksi naisten pitäisi haluta naisellisia miehiä kun tekään ette halua miehekkäitä naisia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En jaksais millään aina joka vitun postaukseen laittaa näitä.
Vahva nainen ei tarkoita samaa kuin miesmäinen nainen. Tyhmiä te kyllä olette.
Toisaalta tottakai naisen itsensä mielestä - epä narsistiseen tyyliin - hän on Vahva. Todellisuudessa se ei taida ihan näin mennä.
Tuskin. Naisten omaa propagandaa kaikki.
Nainen ei voisi ikinä olla ruma tai tyhmä!!Loput vaihtoehdothan on ovat naisesta itsestään kiinni,eikö?????
Minun ei pitäisi tähän mitään sanoa, koska olen nainen ja miehiltä kysyttiin..
Väittäisin, että epävarmuuttaan mahtailemalla kompensoivat miehet ottavat mielellään epävarman naisen. Heitä voisi pitää perinteisinä tyttöinä, jotka etsivät miehistä emotionaalista ja taloudellista turvaa. Tällainen nainen ei edellytä tasavertaista suhdetta ja sietää usein huonoakin kohtelua. Riittää kun mies joskus tykkää ja tarjoaa katon pään päälle. Vastineeksi mies saa tietysti seksiä, hyvin hoidetut kotityöt ja voi kertoa kavereille, että hänellä on "kunnon" nainen.
Jos taas puhutaan henkisesti kypsyneemmistä miehistä tai naisista, nämä edellyttävät kumppaniltaankin itsenäisyyttä. Palvelija- ja käskijätyypit tekevät tuntuvat luotaantyöntäviltä.
Entäs kun itse täyttää kaikki naisten kriteerit ja hieman ylikin, eikä silti "kelpaa?"
Sairaitahan te akat olette.
jos SINÄ et kelpaa... Hohhoijaa.
Itse en halua mitään prinsessaa. Haluan naisen, joka on selvästi nainen, mutta ei liian naisellinen, omaa siis jossai määrin jotai vähän miehekkäämpääkin.
Tämä johtunee siitä, että en itsekkään ole mikään miehisyyden ilmentymä. En ole 2-metrinen 140-kiloinen lihaskörmy, vaan olen keskikokoinen, urheilullinen nuori miehen alku. Naisellisia piirteitä minussakin on, olen hieman tunteellinen, empaattinen ja siivoan jopa mielelläni(!). Eli jos nainen ei saa minusta sitä alistavaa sovinistiMIESTÄ isolla ämmällä (hehe vitsi, siis M:llä), niin en voi vaatia täydellistä naisellisuutta naiseltakaan. Hyvä niin, sillä kuten sanoin, en edes pidä niistä primadonnista (kynsi katkesi IIIK), haluan vain naisen, joka on nainen olematta liian naisellinen tai miehekäs, ei ala uhmaamaan asemaani miehenä, vaikka näyttäisinkin jotain naisellista itsestäni.
Mistä ihmeestä mahtaakaan johtua se, että vapaissa naisissa on enemmän laadukkaita tapauksia kuin vapaissa miehissä?
Toisin sanoen tämä merkitsee myös sitä, että vaikka olisi kuinka kaunis, älykäs, sivistynyt ja hyväkäytöksinen nainen, ei se ole tae parisuhteen löytymiselle. Ehkä siksi, että verrokkiryhmää miehissä ei ole (nyt en puhu parikymppisistä neitosista, vaan aikuisista naisista. Nainenhan on näet hyvin vetävä vielä 40-vuotiaanakin, jos on pitänyt itsestään huolta).
Vastaus on yksinkertainen, jos tunnet perusasiat kysynnästä ja tarjonnasta parisuhdemarkkinoilla. Naisista on kroonista pulaa tuonne kolmenkympin yläpuolelle, nelikymppisistä ylöspäin taas miehet ovat vähissä. Tämän ilmiön perimmäinen syy on siinä, että miehet pariutuvat melko paljon itseään nuorempien naisten kanssa, johtavat poliitikot ääriesimerkkeinä. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta saattaa vielä korostua laadukkaimmissa tapauksissa.
Olet samassa tilanteessa kuin nuoret miehet. Voit olla vaikka miten mahtava tapaus, mutta sinua ei huomata kun markkinatilanne on mitä on. Huippukautesi on jo ohitse, me nuoret miehet sen sijaan odotamme vielä tilaisuuttamme.
Itse asiassa yksi lieveilmiö kärjistää tuota laadukkaiden nelikymppisten miesten vähyyttä. Olematon flaksi nakertaa parikymppisen miehen itsetuntoa, ja kylkiäisenä tulee helposti masennusta ja ahdistusta. Joillakin elämän perusasiat lähtevät lapasesta, jotkut katkeroituvat ja vetäytyvät yksinäisyyteen, jotkut kirjoittavat kirjan puutteestaan. Kehity siinä sitten hammasta purren ja yksinäisyyttäsi itkien laadukkaaksi nelikymppiseksi. (Kärjistin, jotta pointtini tulee selväksi.)
Asia on kutakuinkin noin.
Nuorille naisille ei kelpaa ihan mikä tahansa mies. Tuntuu, että naisilla on vaikea ymmärtää sitä, että se ihan oikeasti on perseestä ja syö itsetuntoa kun ei kelpaa sitten millään, mutta naapurin pelimies taas pyörittää naisia toistenkin edestä. Sitten kun ikää karttuu, naiset muuttuvat ehkä vähemmän pinnallisiksi, niin sitten ei enää torjuta ulkonäön perusteella, mutta voi auta armias kun ollaankin nyt kokemattomia! Eikä siis vieläkään kelvata, ja nyt vitutus on maksimaalinen. Turhautuminen täyttää kaikki ajatukset ja naisten arvostus laskee rajusti. Itsekään ei halua olla niin epätoivoinen, että ottaisi kenet tahansa. Siinä on sellainen paradoksi, että jotain pitäisi tehdä....
En tarkoita, että kaikkien nuorten naisten pitäisi ruveta ottamaan miehekseen rumia ja lihavia juoppomiehiä, vaan sitä, että heräisivät niistä fantasioistaan, lopettaisivat niiden pelimiesten perässä juoksemisen ja katselisivat vähän ympärille. Varmasti löytyy monia hyvännäköisiä miehiä, joilla on arvomaailma kohdillaan ja mukava luonne. Mitä niin erikoista niissä pelimiehissä on? Kohennetaanko niillä itserusketusadonikseilla itsetuntoa vai mikä niissä viehättää? On todennäköisempää, että tasapainoinen suhde onnistuu paremmin ei-niin-näkyvän ihmisen kanssa. Pätee molempiin sukupuoliin.
Kerran eräs TODELLA kaunis nuori nainen kysyikin minulta, että miten olet voinut selviytyä sinkkuna tähän asti. Osasyy piilee tuossa, osa siinä, että henkiseltä puolelta olen vaativampaa sorttia. Seurailen niitä vähemmän esillä olevia naisia, baarissa ja muualla.
Jokaisen olisi varmasti hyvä tutkiskella itseään siltä kantilta, että millainen minä itse olen ja etsiä kaltaistaan seuraa. Eihän kotikissat ja leijonatkaan pariudu keskenään, vaikka samasta lajista jalkautuvat molemmat. Tästä esimerkkinä tuttu yleistys jääkiekkoilija missi. Harvoin se räväkkä ja jännittävä kaveri kiinnostuu siitä kotihiirestä joka harrastaa ristisanoja ja palapelejä, vaan etsii kaltaistaan.