Loma alkoi juuri, enkä voi ajatella mitään muuta kuin hankalaa työkaveriani. Olemme olleet samassa työpaikassa syksystä asti ja aina lomien alkaessa minulla on tosi kurja fiilis. En halua ajatella koko työpaikkaa ja varsinkaan kollegaani, mutta väkisinkin ajatukset tulevat mieleen. Kerronpa vähän millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä.
Jaamme saman työhuoneen ja kun yritän tehdä töitä, hän puhuu ja höpöttää tyhjänpäiväisyyksiä. Kun minulla olisi jotain tärkeää asiaa, hän käskee olla hiljaa ja häiritsemättä. Jos hänellä on jokin paperi hukassa, on se minun vikani. Hän syyllistää minua jatkuvasti, joko ihan suoraan tai vihjailemalla. Esim. hänen sairastamansa flunssa oli kuulemma tarttunut minusta, vaikka minulla ei edes flunssaa ollut.
Hän on haukkunut minut asiakkaiden kuullen. Hän luulee, että kaikki ovat häntä vastaan ja juonittelevat selän takana ja puhuvat pahaa. Hän itse juoruaa perättömiä ja ikäviä asioita minusta. Siksi en puhukaan mitään henkilökohtaista hänelle. Hän takertuu johonkin pikkuasiaan, mitä olen sanonut ja käyttää sitä minua vastaan. Hän ymmärtää asiat väärin ja siksi hänen kanssaan on joskus täysin mahdotonta kommunikoida. Ristiriitatilanteessa hän huutaa suoraa huutoa eikä kykene ajattelemaan järkevästi.
Hän ei siedä, että hänen tavaroihinsa kosketaan, mutta hän penkoo minun laatikoitani ja kaappejani jatkuvasti. Tiedän sen siitä, että lukollisten kaappien ovet ovat auki, vaikka itse olen varmistanut, että ne ovat lukossa ja tavarat on eri järjestyksessä. Hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksiani ja siksi minulla ei juurikaan ole työpaikalla mitään omaa. Hän on järjestänyt minunkin työpisteeni parempaan uskoon,
Kun kerron jostain, mitä olen saanut aikaiseksi, hän hymähtää vähätellen ja naureskelee. Muutenkin hän vähättelee minua ja saavutuksiani. Hänen mielestään minä en osaa mitään. Hän valittaa väsymystään jatkuvasti ja tuskailee, että koko elämä menee vain työntekoon eikä ehdi muuta. Hän on katkera minulle, koska minä ehdin harrastaa ja tehdä muutakin kuin töitä. Hän muistuttaa minua erehdyksistäni, vaikka olisin ihan vahingossa unohtanut jonkin pienen asian. Siitä saan kuulla jatkuvasti. Hän kuvittelee itse olevansa joustava ja hyvä yhteistyöntekijä, vaikka kaikki työyhteisössämme odottavat, että hän jäisi eläkkeelle. Esimies kuittaa asian sanomalla, että sellainen se on aina ollut ja tulee olemaan, koita kestää. Mutta kun tuntuu että en kestä enkä enää jaksaisi. Työtehoni kärsii tästä enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Olen yrittänyt olla vahva ja olen ollutkin, mutta mitä pidempään työskentelen hänen kanssaan, sitä enemmän kaikki tämä alkaa ahdistaa. Jatkuva työni mitätöiminen, väheksyminen, halveksunta ym. alkaa näköjään nakertaa itsetuntoani.
Jaamme saman työhuoneen ja kun yritän tehdä töitä, hän puhuu ja höpöttää tyhjänpäiväisyyksiä. Kun minulla olisi jotain tärkeää asiaa, hän käskee olla hiljaa ja häiritsemättä. Jos hänellä on jokin paperi hukassa, on se minun vikani. Hän syyllistää minua jatkuvasti, joko ihan suoraan tai vihjailemalla. Esim. hänen sairastamansa flunssa oli kuulemma tarttunut minusta, vaikka minulla ei edes flunssaa ollut.
Hän on haukkunut minut asiakkaiden kuullen. Hän luulee, että kaikki ovat häntä vastaan ja juonittelevat selän takana ja puhuvat pahaa. Hän itse juoruaa perättömiä ja ikäviä asioita minusta. Siksi en puhukaan mitään henkilökohtaista hänelle. Hän takertuu johonkin pikkuasiaan, mitä olen sanonut ja käyttää sitä minua vastaan. Hän ymmärtää asiat väärin ja siksi hänen kanssaan on joskus täysin mahdotonta kommunikoida. Ristiriitatilanteessa hän huutaa suoraa huutoa eikä kykene ajattelemaan järkevästi.
Hän ei siedä, että hänen tavaroihinsa kosketaan, mutta hän penkoo minun laatikoitani ja kaappejani jatkuvasti. Tiedän sen siitä, että lukollisten kaappien ovet ovat auki, vaikka itse olen varmistanut, että ne ovat lukossa ja tavarat on eri järjestyksessä. Hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksiani ja siksi minulla ei juurikaan ole työpaikalla mitään omaa. Hän on järjestänyt minunkin työpisteeni parempaan uskoon,
Kun kerron jostain, mitä olen saanut aikaiseksi, hän hymähtää vähätellen ja naureskelee. Muutenkin hän vähättelee minua ja saavutuksiani. Hänen mielestään minä en osaa mitään. Hän valittaa väsymystään jatkuvasti ja tuskailee, että koko elämä menee vain työntekoon eikä ehdi muuta. Hän on katkera minulle, koska minä ehdin harrastaa ja tehdä muutakin kuin töitä. Hän muistuttaa minua erehdyksistäni, vaikka olisin ihan vahingossa unohtanut jonkin pienen asian. Siitä saan kuulla jatkuvasti. Hän kuvittelee itse olevansa joustava ja hyvä yhteistyöntekijä, vaikka kaikki työyhteisössämme odottavat, että hän jäisi eläkkeelle. Esimies kuittaa asian sanomalla, että sellainen se on aina ollut ja tulee olemaan, koita kestää. Mutta kun tuntuu että en kestä enkä enää jaksaisi. Työtehoni kärsii tästä enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Olen yrittänyt olla vahva ja olen ollutkin, mutta mitä pidempään työskentelen hänen kanssaan, sitä enemmän kaikki tämä alkaa ahdistaa. Jatkuva työni mitätöiminen, väheksyminen, halveksunta ym. alkaa näköjään nakertaa itsetuntoani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä neuvoja antaisit tälle kiusatulle? Nyt olisi työpaikkakiusaamisesta kyse.
Olet tehnyt arvokkaan löydön itsestäsi. Vastaa henkilön syytöksille kysymyksillä, miten hän kokisi jos sitä kertoisit asiat samalla lailla. Minä käytän tätä taksiikkaa viiskymmpiseen naiseen joka pomottaa kaikkia. hän myrkyttää ilmaa, mutta on pakko häntä sietää jos töissä haluaa olla. kummasti hän hiljenee, koska ei pysty vastaamaan.
käy myös puhumassa terveyshuollon kanssa, mitä tehdä tälläiselle narsistille työpaikalla.
sinun ei tarvitse sitä sietää. toivottavasti saat myös työpisteesi vaihdettua toisaalle. minä tein sen ja nyt nautin siitä. olen huomattavasti rauhallisempi ja aikaansaavampi. on jännä huomata, että uudet henkilöt ympärillä ei ole samaa mieltä kuin hämä "työpaikan hyeena".
Ei nykypäivänä saa työpaikalla toista nimitellä.
Esimiehellä on vastuu sinun hyvinvoinnista!
hän ei myöskään sitä voi ohittaa.
Voimia ja jatkamista ottaa asia omaan haltuusi.
Työhuone tosiaan vaihtoon. Sano esimiehellesi, että koska asia on yleisesti tiedossa, niin kenenkään ei pitäisi joutua olemaan hänen kanssaan samassa huoneessa ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan eli olkoon kukin vuorollaan kuukauden, pari. Yhdistä vain kaikki typerät puheet tähän henkilöön itseensä. Hänellä on varmaan patologinen manipulaatiokompleksi tai jottain.
minun tilanteeni on sellainen, että aloitin vuosi siten uudessa paikassa johon tuli toinen nyt syksyllä jakamaan työtaakkaani. Alussa oltiin mielin kielin ja joulunaikaan alkoi selkään puukotus: olen laiha, ruotsinkielinen ja akateeminen loppututkinto. Nyt hän mustamaalaa minua minkä ehtii ja verkottuu muiden kanssa. Välillä hän sa kiukkukohtauksia ja valittaa miten masennuslääke hikoiluttaa. Muiden edessä hän on pyöreä, herttainen tyttä, mitä itsekin luulin. Niin kaksinaamaista ihmistä en ole heti nähnyt. Emme tee täysin samoja töitä ja meillä on määräaikaiset pestit. En tiedä vaikuttaako se asiaan. Manipulointi ja pelaaminen on aivan käsittämätöntä. Nyt hyvät neuvot tarpeen. Kerron jo esimiehelle hieman näistä ongelmista ja hän oli yllättynyt. Olen asiallinen ja kohtelias kaikille mutta pelottaa minkä sopan hän keittää. Hän ottaa kantaa kaikkiin uusiin rekrytointeihin, esim. ei saa olla liian kaunis ja nyt hän sanoi pomon kuullen, että eihän sitä toista ruotsinkielistä oteta?" minulla on tunne, että muut eivät näe mitä hän puuhaa naamionsa takana. Mitä teen: 1 otanko asian puheeksi 2 annanko olla ja toivon, että tukehtuu myrkkyihinsä 3 haen toista työtä. Tämä alkaa jo vaivata niin, että yöunet ovat menossa. Alamme on raskas ja työyhteisön tuki olisi todella tärkeää... Näkee ihmiset naamoiden taakse vai ovatko täysin vietävissä, kas siinäpä kysymys..