ristiriitaisissa tunteissa

Ahdistaa niin kovin et pakko kirjottaa jonnekkin.
Ikääkin on jo riittävästi ja ainavain elämä tökkii. Olin lomallani ent. kotipaikkakunnassa ja ensimmäisen kerran lähdin sieltä itkien.. en olisi halunnut tulla enää takaisin "kotiin" toiselle paikkakunnalle. Ennen oli sentään työ joka innosti, nyt ei sekään tahdo enää maistua.
En vaan saa tästä nykyisestä suhteestani irti mielihyvää vaikka kuinka yrittäisin. Puhuminenkaan ei auta, kun toinen ei osaa/halua puhua. Asiat ovat hänestä ihan hyvin. Ja vitut!
Minua ei huvita enää mennä yhdessä minnekkään. Seksikään ei maistu. Kunhan illat istutaan television/netin ääressä "yhdessä".
Jotain ratkaisuja pitäis tehdä..ei jaksaisi alkaa taas uutta työpaikan etsintä ja muutto rulianssia.
Ei ymmärrä mikä minussa on vikana. Haluaisin vain mukavan suhteen jossa olisi tunnetta toista kohtaan ja yhteistä tekemistä mutta kun toinen ei ymmärrä asian tärkeyttä. En voi vaatia toista muuttumaankaan.
Sanotaan, että keksi itsellesi tekemistä.. no, miksikä se tilannetta kotona muutais? ja mitä enemmän menen sen etäisemmäksi tulen..
Ihnhottava tunne kun tietää et ero olis varmaan paras ratkaisu..
31568
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kun et kerro mikä suhteessa on huonosti? Vai voitko ainoastaan sinä huonosti (masennusta?)

Äänestä

Moi. Ihan nyt ensimmäiseksi ilmoittaisin et kannattaa kenties yrittää puhua sille kumppanille omista fiiliksistään ja siitä että homma ei nyt oikein meinaa skulata :/...itselläni kävi tässä vähän aikaa sitten hieman samanlainen tilanne paitsi että avopulisoni oli se antava puoli ja minä vastaanottava :(, ilmoitti vain et se on nyt ohi..no joo nyt myöhemmin kun ollaan juteltu kyseinen henkilö sitten vaivaitui kertomaan että oli voinut jo huonosti pidemmän aikaa mutta eipä viitsinyt sitten sitä ihmiselle kertoa ketä sanoi aina rakastavansa jne...puhui sitten kännissä nämä asiat läpi ties kenelle mutta ei minulle..no joo enempää asioitani purkamatta neuvoni on sinulle että puhu kumppanillesi olostasi(jos ei osaa kuunnella se on hänen oma mokansa ja lähdet vain menemään)mutta ainakin olet yrittänyt etkä voi siitä itseäsi syyttää...ja sen voin kertoa että vähemmän olisi satuttanut ainakin itseäni jos toinen olisi vain heti vaivautunut kertomaan fiiliksistään ja sanonut että ei usko tästä tulevan mitään kun se että ilmoittaa et nyt mulla huono ja olo ja mä meen nyt tästä et kiitti vaan ja tsaukki :)...Puhukaa ihmiset puhukaa!!!!!

Äänestä

Vuosi sitten naapurissa asui nuori mies jolla oli parisuhde ongelma.Keväällä minulla oli omia vaivoja kuten yö-valvomista,jotka johtui vaihdevuosi vaivoista ym terveyteen liittyvistä asioista. Työt oli aamuvuoroja.Avomies tekee yö-työtä.Eräänä aamuna mies tuli töistä ja huomasi tämän naarurin liikkuneen meidän oven takana ja oli mennyt samoja jälkiä pois.Tämä kaveri oli kuitenkin mieheni kaveri joka kävi meillä katsomassa nettiä päivällä.Mieheni ei kysynyt häneltä jälistä vaan seuraili koko kesän minua ja tätä ystäväänsä,kunnes tilanne paheni sillain että tämä kaveri rupesi ehdottelemaan kimppa hommia ja soitti isännälle töihin, että menen muijas luo makkaran paistoon ja kaikkia vihjailuja vaikka minä en yli 20 vuoden avo-liiton jälkeen edes ajattele muita.Nyt en tiedä pitäisikö tämä mies pakottaa jollain konstin puhumaan,kun hän tunnustaa puheitaan osittain ja jäljet on hänen. Enkä minä aukaise yöllä ovia edes tutuille.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


niin väsynyt kirjoitti:

Ahdistaa niin kovin et pakko kirjottaa jonnekkin.
Ikääkin on jo riittävästi ja ainavain elämä tökkii. Olin lomallani ent. kotipaikkakunnassa ja ensimmäisen kerran lähdin sieltä itkien.. en olisi halunnut tulla enää takaisin "kotiin" toiselle paikkakunnalle. Ennen oli sentään työ joka innosti, nyt ei sekään tahdo enää maistua.
En vaan saa tästä nykyisestä suhteestani irti mielihyvää vaikka kuinka yrittäisin. Puhuminenkaan ei auta, kun toinen ei osaa/halua puhua. Asiat ovat hänestä ihan hyvin. Ja vitut!
Minua ei huvita enää mennä yhdessä minnekkään. Seksikään ei maistu. Kunhan illat istutaan television/netin ääressä "yhdessä".
Jotain ratkaisuja pitäis tehdä..ei jaksaisi alkaa taas uutta työpaikan etsintä ja muutto rulianssia.
Ei ymmärrä mikä minussa on vikana. Haluaisin vain mukavan suhteen jossa olisi tunnetta toista kohtaan ja yhteistä tekemistä mutta kun toinen ei ymmärrä asian tärkeyttä. En voi vaatia toista muuttumaankaan.
Sanotaan, että keksi itsellesi tekemistä.. no, miksikä se tilannetta kotona muutais? ja mitä enemmän menen sen etäisemmäksi tulen..
Ihnhottava tunne kun tietää et ero olis varmaan paras ratkaisu..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu