Olen käynyt pitkän henkisen taistelun, kun työpaikalla esimies kiusasi. jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas. siinä vaiheessa kun tilanteessa on, ei ole voimia eikä näkyvyyttä mitä kiusaaja aiheuttaa. olen summannut jälkikätteen, että olin esimiehelle uhka. ilmeisesti hänellä ei ollut ammattitaitoa suorittaa työtehtäviään. hän painosti. asioista ei saanut julkisesti puhua. tiimissä oli kolme henkeä samalla paikkakunnalla. yksi henkilö n. 45 nainen purki omaa pahaa oloaan kiljumalla työpaikalla, hän painosti ja edelleen tällä henkilöllä on tapa syyttää kun hänellä ei itsellä ole hyvä olla eli asiat eivät mene hänen "pillien" mukaan. toinen henkilö tiimissä ei vain viitsinyt tehdä töitä eli tuli töihin n. 10 aikoihin ja iltapäivällä kolmen aikoihin oli jo kotimatkalla. no tästä soitin esimiehelle ja hänkös tästä pimahti. työkaveri jäi sairaslomalle, kun hänet oli "poltettu". no mielenterveysongelmia hänellä oli, oli kuulemma sairaalassa lopulta. hänen työt piti tehdä salaa, ei saanut mainita että henkilö on mielenterveysongelmainen.
tästä sitten alkoi esimiehen minua kohtaan painostus, piilota työt, teen tän toisen mielenterveysongelmaisen puolesta. arvot meni aivan sekaisin, esimiehen käytös oli systemaattista painostusta. myös vähitellen aloin puhua tämän esimiehen eli miehen käytöksestä. onneksi alkoi näkyä muitakin merkkejä siitä että hän vain lupaili asioita, mitään ei saanut aikaseksi sen vuoden aikanaö. varmaan sai palkankorotuksen, ja siitä autosta jauhettiin tuntitolkulla...alkoi tuntua siltä että esimies on myös mielenterveysongelmainen. vähitellen hän teki muutaman viikon töitä ja sitten "lepäili" taas muutaman viikon. tämä aika oli aika villiä.
minulle tuli mielikuva, että esimies haluaa minutkin tähän mielenvikaisten joukkoon. puheet oli aika outoja ja alkoi aivopesu vaihe. painostavaa tehdä omat työn,työkaverin työt, ja sitten vielä vastassa mielenvikainen esimies.
onneksi jossain vaiheessa joku organisaatiossa huomasi tämän loisen, vapaamatkustajan ja antoi lähtökäskyn.
minä sitten jäin töihin ja käyn tätä prosessia läpi. miksi minulle kävi näin. miksi nämä kaksi miestä käytti hyväksi minua. minä joka mielellään autan ihmisiä, käytettiin hyväksi. kaksi ihmistä nautti vuoden täistä ilman että piti tehdä mitään.
auttakaa, mitä miten pääsen näisä itseäni alistavista ajatuksista pois. nämä kaksi miestä ei enää ansaitse, että märehdin heidän perään.
alan olla aivan loppu.
onko samanlaisia kokemuksia, mitä on tehdä töitä mielenvikaisten kanssa ja miten siitä selvitä
kiitos jo etukätteen.
tästä sitten alkoi esimiehen minua kohtaan painostus, piilota työt, teen tän toisen mielenterveysongelmaisen puolesta. arvot meni aivan sekaisin, esimiehen käytös oli systemaattista painostusta. myös vähitellen aloin puhua tämän esimiehen eli miehen käytöksestä. onneksi alkoi näkyä muitakin merkkejä siitä että hän vain lupaili asioita, mitään ei saanut aikaseksi sen vuoden aikanaö. varmaan sai palkankorotuksen, ja siitä autosta jauhettiin tuntitolkulla...alkoi tuntua siltä että esimies on myös mielenterveysongelmainen. vähitellen hän teki muutaman viikon töitä ja sitten "lepäili" taas muutaman viikon. tämä aika oli aika villiä.
minulle tuli mielikuva, että esimies haluaa minutkin tähän mielenvikaisten joukkoon. puheet oli aika outoja ja alkoi aivopesu vaihe. painostavaa tehdä omat työn,työkaverin työt, ja sitten vielä vastassa mielenvikainen esimies.
onneksi jossain vaiheessa joku organisaatiossa huomasi tämän loisen, vapaamatkustajan ja antoi lähtökäskyn.
minä sitten jäin töihin ja käyn tätä prosessia läpi. miksi minulle kävi näin. miksi nämä kaksi miestä käytti hyväksi minua. minä joka mielellään autan ihmisiä, käytettiin hyväksi. kaksi ihmistä nautti vuoden täistä ilman että piti tehdä mitään.
auttakaa, mitä miten pääsen näisä itseäni alistavista ajatuksista pois. nämä kaksi miestä ei enää ansaitse, että märehdin heidän perään.
alan olla aivan loppu.
onko samanlaisia kokemuksia, mitä on tehdä töitä mielenvikaisten kanssa ja miten siitä selvitä
kiitos jo etukätteen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mielenvikaisten kanssa mitkään säännöt eivät päde. Koskaan et tiedä, mistä saat haukut, koskaan et tiedä, milloin sanotaan huomenta ja milloin käydään heti ensimmäisenä kimppuun kuin yleinen syyttäjä, jos jokin asia on hänen mielestään tehty huonosti. Jos ei huonosti, niin eritavalla kun hän olisi sen tehnyt, ja sehän on hänen mittapuussaan huonosti tehty.
Mielenvikaisen kanssa touhutessa oma terveys on vaarassa, sekä henkinen että fyysinen terveys. Kun sotkeutuu mielenvikaisen valheisiin ja kieroiluun, ei kohta itsekään tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta. Oppii olemaan luottamatta, koska vastapuolikaan ei luota, oppii etsimään piilotettuja tarkoituksia asioista, koska vastapuolikin tekee niin. Sairasta, kuluttavaa ja pidemmän päälle sairastuttavaa. Eli en tiedä miten tässä tilanteessa selviää. Jospa joku tietäisi. Ja kiitos ei mitään linkkejä mihinkään.
Kiitos näistä sanoista, niissä on minulle paljon asiaa ja voimaa tähän tilanteeseeni.
Luen tätä sunnuntaiaamuna ja sanat pysäyttivät minut ajattelemaan tilannettani uudelleen.
Tätä tilannetta olen kaivannut jo pidemmän aikaa.
Ahdistuksessa en ole siihen pysytynyt.
Minun on ollut vaikea tajuta asiaa, koska en todellakaan ole tajunnut miten mielenvikaisen toiminta on kieroutunutta. Maalaisjärjellä näiden kahden miehen toiminta ei ole ollut tajuttavaa käytöstä.
Olen varmaan jo tuolla sairauden puolella, mutta tahtotilani on päästä tästä tilanteestani ja "ajatusten vankilasta pois". Olen etsinyt tilanteesta kiinnekohtaa, sitä ei ole löytynyt - ei ole voinutkaan. Vaikka olen asiasta puhunut, moneenkin kertaan, olen vain etsinyt vastausta miksi näin kävi. En ole kuullut aiemmin vastauksia/kysymyksiä/ohjeita keskustelusssa - en ole voinut ennekuin saan tajun tästä toisen toiminnasta, mielenvikaisen joka ei ole normaalia. Ymmärrän työssä kiireen tuoman "sanaharakan", mutta niistä päästään eteenpäin keskustelemalla ja nämä henkilöt eivät loukkaa toisia, koska silloin käsitellään työtä, eikä arvostella toista ihmista, tai toisen persoonaa.
Sanasi avaavat minun sisäistä "lukkoa" ja asiat muistuvat mieleen muistikuvina. Ne ovat olleet vahvoja tunnekokemuksia myös, osaksi voisi sanoa että ovat jääneet miellen kuin valokuva niin vahvoja tunnekokemuksia ne ovat olleet minulle. Nämä kokemukset ovat olleet myös ahdistavia.
Jokia aikaa sitten juttelin psykologin kanssa asiasta. Hänen mielestään toimin oikeasti niin kuin ihminen toimii, kun häntä uhataan. Sanasi vahvistavat tänen lausuntoaan. Minun on ollut vaikea uskoa tätä, ymmärtää miksi minulle kävi näin. Tämä vahva tunnekokemukseni on aiheuttanut minulle jo jonkin aikaa ahdistusta ja vaikeuksia elämässäni. Muisti heikkeni, opiskelut, työnteko on ollut vaikeaa, ystäviä en ole halunnut tavata, yleensäkin elämänilo kadonnut. En ole voinut tajuta että kaikki nämä asiat linkkaantuu työpaikalle. Kun kirjoitan tätä, tulvevat kyyneleet silmiini. Vihdoinkin, koska itku on ollut myös kadoksissa. olen ollut todella lukossa. tämä on kokemuksena niin kammottavaa, että tulen huolehtimaan, että enää minua ei työpaikalla murreta. Minulla on oikeus myös inhimilliseen olemiseen työpaikalla ja kaikilla muilla myös.
Minulle nämä sanat ovat kullan arvoisia.
Vain aika näyttää, jos saan tilanteeni purkautumaan. Sen ole päättänyt, että käsittelen asian itseni kanssa, niin en tee tästä itselleni toimintatapaa. Siksi en ole vain halunnut heittää asiaa muististani kommentilla " älä välitä".
Ole hyvä! Olet käynyt psykologilla, toivottavasti käyt edelleen. Mielenvikaisen sairastuttama mieli tarvitsee ammattilaista elpyäkseen. Tarinaasi lukemalla ja sinulle vastaamalla saan samalla vastauksia itselleni. Olen käännekohdassa työpaikkani suhteen. Parin vuoden "taistele ja pakene" -tila elimistössä on vienyt veronsa. Enää ei jaksaisi taistella eikä myöskään paeta. Odottelee vaan, että uhrinsa valheeseen kietonut lukki tulee ja kantaa pakettinsa pois.
Siitä tulikin oiva aasinsilta siihen, kuinka raadollista tämä kaikki on. Ihminen on ihmiselle susi ja sen näkeminen läheltä on traumatisoiva kokemus. Kenelle tahansa.
Kannattaa muistaa, että ilman lääkärinlausuntoa "mielenvikaiseksi" nimitteleminen netissä, työpaikalla tai siviilissä on asiatonta. Oli sitten kyse kuinka "paska jätkästä" vaan.
Voimme keskustella mielenvikaisen toiminnan vaikutuksesta ihmisen terveydentilaan. Tässä ei tainnut lukea kenenkään nimeä.
Terveydentilaan vaikutus on suuri. Kiusaaja rikkoo usein rajat kiusattua kohtaan. Tilanteen ylikuumentuessa aloiteaan syyttelemään, tekemään jäynää kaikin tavoin ehkä puolin ja toisin. Usein päädytään sairaslomaan, kun ei enää jaksa tai vaihdetaan työpaikkaa. Tällöin ongelmat jäävät käsittelemättä ja tilanne jatkuu uudessa organisaatiossa. Kierre on valmis.
Eikö työyhteisössä ole vastuuta käsitellä asioita ennenkuin mennään näin pitkälle ? Suomessa on tutkitusti (tunnistettu) reilut satatuhatta kiusattua työikäistä.
- Työpaikoilla osataan jo paremmin selvittää kiusaamistilanteita, joissa se on työntekijöiden välistä. Kun esimies on kiusaajana, selvittäminen onnistuu heikosti. Vartia kertoi mtv 3 haastattelussa.
Hyvä haaste suomalaiselle työelämälle. Esimiehet pois piilosta. Valitettavan usein esimieheksi on nimitetty henkilö, jolla ei ole piiruakaan henkilöjohtamistaitoa. Sääli.
on yleensä melko kiltti ihminen, eikä sano vastaan. Siispä mistä löytyisi ihmissuhdekoulutusta, jossa opetettaisiin nämä kiltit ihmiset tylyilemään ja häjyiksi. Niillä eväillähän nykyisin työelämässä pärjää.
Kertokaa, jotka tiedätte. Olen itsekin liian kiltti ja kärsin tilanteesta ja tuollaiselle häjyyskurssille varmaan lähtisin, koska olen saanut tästä esimiehen vittuilusta ihan tarpeekseni (työni on haastavaa ja mielenkiintoista, joten työpaikastani en halua pois).
Nimimerkki -Jounilta & kumppaneilta vittuiluopetusta tällä palstalla.
Oliko taas pakko pilata hyvä keskustelu epäasiallisella kommentilla?? Kertakaikkiaan raivostuttavaa. No opetit varmasti osaltasi kilttejä piruilemaan kommentillasi. Toivottavasti sinulle tuli hyvä olo.
Voihan sitä opetella äyskimään takaisin oikein kunnolla, vaan tiedätkö mitä sitten tapahtuu? Jos puolustaudut ja annat takaisin, olet pian itse kiusaaja. Joka ikinen takaisinsanomisesi raportoidaan eteenpäin ja sinusta tehdään se ikävä ihminen. Joudut selittelemään sanomisiasi yhteisissä palavereissa ja sinua syytetään pään aukomisesta ja niskoittelusta. Valitettavasti. Toisaalta tekee hyvää antaa takaisin silloin tällöin oikein kunnolla. Se sekoittaa kiusaajan pasmat, jos on tämä tottunut hiljaiseen, nöyrään kohteeseen.
kiusaajat työpaikalla. Taidat olle itse kiusaaja ja vielä nautit siitä kun saat mollata muita ihmisiä. Osoitit että ansaitset alhaisimman arvostukesen käytökselläsi.
En ikina tahtoisi tehdä työtä kanssasi, sen verran pilkkaat ihmisiä heidän ahdingossaan.
Oletko todella samanlainen työelämässä, miten sinun työyhteisösi voi? Ei varmaan kovinkaan hyvin.
Koetahan etsiä assertiivisuus- eli jämäköitymiskursseja. Niistä saa apua arkipäiväisempienkin ongelmatilanteiden hoitamiseen. Ainakin Helsingissä on ollut näitä kursseja tarjolla.
Jos kiusaajalla on esim. narsistinen persoonallisuushäiriö, jämäkkyyskään ei välttämättä auta, jos ko. henkilö saa omat esimiehet puhuttua puolelleen. Mutta jämäkkänä on parempi mahdollisuus säilyttää oma itsetunto, vaikka toinen kuinka yrittäisi mitätöidä, mustamaalata tms.
hyvä minulle. Sitä jää yksin miettimään mikä minussa vikana. Eihän tälläistä tapahdu kuin minulle. Kun luen tätä keskustelupalstaa huomana, että meitä on monta jotka ovat saaneet pahan olon työpaikaltaan, omasta työympäristöstään.
Etsin ensi viikolla itselleni materiaalia.
Olo kummasti on piristynyt kun näitä juttuja lukee, näistä tsemppauksista saa myös voimaa itselle jaksaa työssä kaiken sälän keskellä.
Kiitos tuestanne, ihan vilpittömästi.
Olen tässäkin ketjussa tukenut ihmisiä. Ihmettelenkin kovasti, miksi käännyt minua vastaan noin voimakkaasti. Voisitko hoitaa henkilökohtaisen jouni-kaunasi jotenkin muuten. Älä sotke minua siihen.
kirjoitus on varmaan väärässä kohdassa.
tuo jouni juttu on aivan outoa tekstiä.
olen äärettömän kiitollinen sanoista joita olet kirjoittanut tähän keskusteluun. olen tänään asiaani miettinyt ja paljon. ilman sanojasi en sitä olisi voinut tehdä. sanasi ovat arvokkaita ja hirmu tärkeitä minulle ja uskoisin että monelle muullekin täällä keskusteluryhmässä osallisena olevalle.
pyydän anteeksi jos olen loukannut.
en tiedä nimeäsi, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää.
Kiitos sinulle! Samoin, kaikkea hyvää ja olen iloinen jos olen voinut keventää oloasi eden hieman. Et ole varmasti loukannut täällä ketään. Kaikkea hyvää!
valitettavasti, jos esimies on kiusaajana niin siinä vaiheessa kannattaa lähteä mielummin aiemmin kuin myöhemmin. Esimiehellä on niin paljon valtaa ja varmasti osaa pelata hovinsa kanssa asiat niin, että lopulta kiusattu on se suurin syyllinen. Katsoin pari vuotta sitten sivusta esimiehen manipuloimaa kiusaamiskampanjaa, kohteena naisalainen jota hän piiritti, kaikki sen tiesivät mutta kukaan ei puuttunut, en myös minä. Tuskinpa edes nämä innokkaimat tietävät vieläkään, mihin marionettijoukkoon kuuluivat ja kuka naruista nyki. Etoi katsoa, mutta suuni pidin kiinni, seuraava kohde nimittäin oli jo näköpiirissä. Paikasta on savustettu yli 10 naista, samalla kaavalla.
Tekstisi sisältö ei ole mukavaa luettavaa ja on ollut kokemuksena ainutlaatuinen. Tämä on varmaan (oletus) useilla työpaikoilla tavallinen tarina. Työpaikan ongelmia ei ole helppo korjata ja jos suinkin voi, niin välttää nämä konfliktitilanteet. Toisen ihmisen silmätikuksi joutuminen johtaa usein myös sairastumiseen. Hienoa että olet löytänyt itsellesi mieluisan uuden työn toisaalla.
Kirjoitit näin: " olen summannut jälkikätteen, että olin esimiehelle uhka."
Enpä usko, että kukaan pitäisi sinua uhkana, ethän osaa edes kirjoittaa.
Ja muutenkin, tekstiäsi luettuani epäilen vahvasti, että ne mielenterveysongelmat voivatkin olla aivan toisella taholla.
Oliko ihan pakko osallistua keskusteluun, jos et osaa muuta kuin olettaa. Sulla taitaa olla tosi paha olo. Voimia!
Luitko tarkkaan ketjun aloituksen? Eikö näytäkin oletuksilta ja vieläpä hölmöiltä sellaisilta? Ja toisaalta, vastaukseni eivät ehkä olekaan pelkkää oletusta, olisinhan voinut sanoa häijymminkin, mutta kirjoituksesta voi muutkin vetää omat johtopäätöksensä. Tosin joillekin se voi olla vaikeampaa.