Minut irtisanottiin vakituisesta työpaikasta kesällä. Työt olisivat päättyneet vuoden vaihteessa. Minua onnisti 45-vuotiaana naisena saada vielä vakituinen, unelmieni työpaikka. En olisi ikinä uskonut, että sellainen päivä vielä koittaa.
Sinä, joka olet lomautettu/irtisanottu -älä lannistu! Myös sinua saattaa onni potkaista, kunhan vaan jaksat yrittää ja uskoa itseesi sekä kykyihisi. Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu saada irtisanomislappu käteen. Iso perhe odotti ruokaa ja asuntovelat painoivat niskassa. Tunteet pyörivät pitkän aikaa vuoristorataa ja tulevaisuus näytti mahdottomalta. Päätin kuitenkin nousta ja näin kävi.
En kirjoittanut tätä ärsyttääkseni ketään vaan esimerkkinä siitä, että sinnikkyys voidaan palkita!
Sinä, joka olet lomautettu/irtisanottu -älä lannistu! Myös sinua saattaa onni potkaista, kunhan vaan jaksat yrittää ja uskoa itseesi sekä kykyihisi. Tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu saada irtisanomislappu käteen. Iso perhe odotti ruokaa ja asuntovelat painoivat niskassa. Tunteet pyörivät pitkän aikaa vuoristorataa ja tulevaisuus näytti mahdottomalta. Päätin kuitenkin nousta ja näin kävi.
En kirjoittanut tätä ärsyttääkseni ketään vaan esimerkkinä siitä, että sinnikkyys voidaan palkita!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen samanikäinen insinöörismies 15 vuoden kokemuksella asiantuntija-, päällikkö- ja johtotasonkin tehtävistä.
Työttömänä ollaan oltu jo yli 5 vuotta. Koko ajan opiskeltu uutta (omatoimisesti, muuten menee korvaukset), kuntoiltu. lopetettu niin tupakointi, alkoholinkäyttö ja painokin pudotettu mormaaliin. Ja haettu töitä. Ahkerasti, ympäri maan ja laajalla skaalalla.
Mitähän sitä vielä pitäisi tehdä ?
Milloinhan se minun vuoroni tulee työllistyä ?
Kiitos kannustuksesta, olen sinun ikäisesi. Mutta minä en saanut irtisanomislappua, vaan kylmän ilmoituksen kotiin lomalla, että firma kaatuu - tänään. Minä olen jaksanut yrittää, koulua koulun perään. Työkokemusta uupuu tai koulutusta on liikaa. Yhteen iästä riippumattomaan tulospalkkaiseenhommaan olen kelvannut, mutta se on kovin pienituottoista. Minä olen nyt yrittänyt nousta jo 15 vuotta. Sainkin vuosituhannen alussa yhden vakipaikan, mutta tähän väliin mahtui vielä toinen irtisanominen, koeajalla, kun säästökuuri iski lähes heti kun minut oli palkattu.
Yhden irtisanomisen CV vielä kestää, kaksi tuntuu olevan liikaa. Varsinkin kun se toinen on nousukauden aikana. Silti jaksan uskoa itseeni, vaikka kaalepit ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tehdä työttömän elämästä helvetin. Kunpa noita kaaleppeja olisikin vain netissä, mutta kun niitä löytyy tosielämästä ja paljon. Nyt on menossa jälleen koulutus. Sekin on aika surullinen huomio, että koulutuksessa vain vähän aikaa työttömänä olleet halveksivat niitä, jotka ovat ollee kauemmin ilman työtä. Siis työttömät itse ovat susia toisilleen ja pistävät toisiaan arvojärjestykseen.