Tänään oli kevään ensimmäinen päivä.
Sen tietää siitä kun isä on romahtamaisillaan- näin on ollut niin kauan kuin muistan ja kolmekymppisen lapsen muisinhan pitäisi vielä toimia kohtuullisen hyvin.
Äiti eli mummu eli isoäiti, työmaailmassa arvostettu ja hyvin viisas ihminen on tuo silmittömän väkivallan käyttäjä. Henkistä alistamista, pilkkaamista, vähättelyä, manipulointia ja toisinaan fyysistä väkivaltaa hän on syytänyt isän päälle aina. Muutaman viime vuoden ajan aina näin keväisin hänellä on ollut tapana seota aivan totaalisesti. En osaa kirjoittaen kuvata sitä mitä isä on joutunut kokemaan ja miten olen koittanut häntä auttaa ja viemällä hänet pois, hankkimalla hänelle apua ja uskokaa tai älkää, kaikin puolin olen kaikkeni tehnyt.
Aina kun olen luullut että nyt tämä loppuu ja isä lähtee niin äiti on saanut hänet maaniteltua ja vedätettyä takaisin ja isä on antanut vielä yhden tilaisuuden. Sukulaiset eivät ymmärrä, halua uskoa tai muuta vastaavaa- ehkä he eivät näe isän tuskaa.
Olen tavallaan luovuttanut, niin minä jaksan elää omaa elämääni ja mennä eteenpäin. Painajaiset ovat tulleet jo lapsena ehkä jäädäkseen ja niihin olen tottunut. Pahimmalta vain tuntuu rakkaan ihmisen tuskan näkeminen ja oma voimattomuus tässä. Sitäpaitsi kaikki ihmiset eivät tunnu edes uskovan että nainen voi olla se joka aiheuttaa tällaista tuskaa- kyllä voi.
No, jos jotain positiivista tästä yrittää löytää niin minun lapsieni ei tarvitse vastaavaa helvettiä käydä läpi. Sen lupaan.
Mukavaa keväänodotusta kaikille. Täällä purot jo solisevat mutta nämä purot on tehty kyynelistä.
P.S. Tämä oli tarkoitettu toteamukseksi eikä niinkään keskustelua aiheuttamaan saati sitten pilkkaa keräämään.
Sen tietää siitä kun isä on romahtamaisillaan- näin on ollut niin kauan kuin muistan ja kolmekymppisen lapsen muisinhan pitäisi vielä toimia kohtuullisen hyvin.
Äiti eli mummu eli isoäiti, työmaailmassa arvostettu ja hyvin viisas ihminen on tuo silmittömän väkivallan käyttäjä. Henkistä alistamista, pilkkaamista, vähättelyä, manipulointia ja toisinaan fyysistä väkivaltaa hän on syytänyt isän päälle aina. Muutaman viime vuoden ajan aina näin keväisin hänellä on ollut tapana seota aivan totaalisesti. En osaa kirjoittaen kuvata sitä mitä isä on joutunut kokemaan ja miten olen koittanut häntä auttaa ja viemällä hänet pois, hankkimalla hänelle apua ja uskokaa tai älkää, kaikin puolin olen kaikkeni tehnyt.
Aina kun olen luullut että nyt tämä loppuu ja isä lähtee niin äiti on saanut hänet maaniteltua ja vedätettyä takaisin ja isä on antanut vielä yhden tilaisuuden. Sukulaiset eivät ymmärrä, halua uskoa tai muuta vastaavaa- ehkä he eivät näe isän tuskaa.
Olen tavallaan luovuttanut, niin minä jaksan elää omaa elämääni ja mennä eteenpäin. Painajaiset ovat tulleet jo lapsena ehkä jäädäkseen ja niihin olen tottunut. Pahimmalta vain tuntuu rakkaan ihmisen tuskan näkeminen ja oma voimattomuus tässä. Sitäpaitsi kaikki ihmiset eivät tunnu edes uskovan että nainen voi olla se joka aiheuttaa tällaista tuskaa- kyllä voi.
No, jos jotain positiivista tästä yrittää löytää niin minun lapsieni ei tarvitse vastaavaa helvettiä käydä läpi. Sen lupaan.
Mukavaa keväänodotusta kaikille. Täällä purot jo solisevat mutta nämä purot on tehty kyynelistä.
P.S. Tämä oli tarkoitettu toteamukseksi eikä niinkään keskustelua aiheuttamaan saati sitten pilkkaa keräämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä ahdistu vanhempiesi valinnoista, he ovat aikuisia ihmisiä ja elleivät he osaa itse ratkaista asioitaan toivomallasi tavalla, he ovat ehkä ratkaiseet ne heille sopivalla tavalla. Voit vaikuttaa vain omaan elämääsi ja omiin valintoihisi, sinä kolmikymmppinen lapsi.
Tuon olen kuullut myös aikaisemmin. "Elä omaa elämääsi ja älä ahdistu toisten valinnoista..." Oikeassa olet toisaalta mutta toisaalta, pahaltahan se tuntuu vain katsella sivusta kun rakas ihminen kärsii. Tuo väkivaltaa tekevä osapuoli myös tuputtaa apua tarjoaville ettei missään nimessä saa puuttua asiaan sillä se on vain heidän välistä...
Melko vaikeaa on olla välittämättä kaikesta huolimatta.
Nyt on aika puhua mummille ja kysyä mistä hän on
noin turhautunut että purkaa patoumansa ukkiin.Jos
tavaksi on jäänyt kaataa koko "solkkuämpäri"hänen
niskaa on terveellistä antaa mummille palautetta.
Myös hän on vain ihminen joka tekee virheitä.Sorret-
tua ihmistä pitää puolustaa.