Olen aina ajatellut, että vieraan kanssa oleminen ei ole mikään iso juttu. Avioliitto on mielestäni paljon muuta kuin lupautumista olemaan vain ja ainoastaan puolison kanssa. Olin siis henkisesti valmis ja kun ihana nainen osui kohdalleni, tein sen. Toki kerroin avoimesti tilanteeni, mutta se ei estänyt häntä etenemästä kanssani. Kakkoselle kaikki kunnia. Haluan pitää häntä kuin kukkaa. Hän on unelmani ja fantasiani, joka on käynyt toteen.
Miettikää katkerat naiset, jotka kidutatte miehiänne seksittömällä liitolla, että te olette se, joka suhteen rikkoo!
Miettikää katkerat naiset, jotka kidutatte miehiänne seksittömällä liitolla, että te olette se, joka suhteen rikkoo!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Enkä koskaan kuvitellut että kykenisin sellaiseen. Tämä nyt vain sattuu sopimaan tähän kuviooni. Olen hiljattain eronnut, enkä milläänmuotoa valmis uuteen suhteeseen. Tapasin tämän varatun miehen työn kautta, ja olin itsekkin silloin vielä naimisissa. Hän antaa minulle kaiken sen mitä juuri nyt kaipaan, hellyyttä, keskustelua, henkistä tukea ja ihan mieletöntä seksiä. Olen puhjennut kukkaan tämän suhteen aikana, hän on opettanut minut pitämään itsestäni. Ja kyllä, tiedän, minkälaisen vyörytyksen taas saan..olenhan kaksinaamainen huora joka yrittää viedä toisen naisen miehen;) Mutta minä en vie ketään. En tunne mitään tämän miehen vaimoa kohtaan, en toivo hänelle pahaa tai hyvää, hä ei ole minulle mitään. Jos jotain olen oppinut, niin sen, ettei asiat ole mustavalkoisia. Me tarvitsemme erilaisia asioita, ja vaikka olisi kuinka hyvä liitto, se oma kumppani ei ehkä kykene antamaan sitä mitä toinen tarvitsee. Meillä on oma salainen maailmamme, siellä on hyvä ja ihana olla..muille meillä ei ole mitään, muiden silmissä meitä ei ole, hyvä niin.
Minusta tässä hommassa ei ole syyllisiä. Kaikilla on oma elämänsä käytettävänä, joka pitää käyttää itselle sopivalla tavalla. En tarkoita toisten hyväksikäyttöä, enkä asialla rehvastelua.
kertonut vaimollesi, että sinä käyt tyydyttämässä tarpeesi toisaalla. Näin tilanne olisi myös vaimon kannalta reilu. Jotta hänkin voisi alkaa elää elämäänsä itselle sopivalla tavalla.
Hitto että ottaa päähän tuollaiset mammarit joilla ei ole pokkaa ottaa reilusti eroa, jos ei vaimo enää kiinnosta.
Löysää vähän.
vaimollesi? Jos et, niin miksi?
Eikö olisi reilua häntä kohtaan, että hänkin tietäisi missä mennään.
Mitäs jos tilanne olisi toisinpäin... millä mielellä ottaisit vastaan tiedon, että vaimosi tyydyttää tarpeensa muualla?
Niin, ehkäpä hän tekee sen jo muualla koska ns. pihtaa sun kanssa, mies 35! :)
Valehtelu on väärin. Valitsemasi tie on helppo, kuinka vaikeaa olisikaan olla suora ja rehellinen. Ehkäpä sinussa ei ole munaa siihen. Mielestäni vastuullisuus on seksikästä ja sinussa sitä ei ole, ainakaan kirjoittamasi perusteella. Surullista, mutta joudun sanomaan sen miltä tuntuu. :(
Oma liittoni on vuosien myötä ajautunut omaan uraansa, josta on vaikea ellei mahdoton päästä pois. Kaikki tuntuu olevan koettu eikä mikään enää yllätä.
Uuden naisen kanssa kaikki on uutta ja virkistävää. Näen hyppelyn myös omaa liittoani parantavana asiana. Toki kaikella on riskinsä ja hintansa.
Tottakai valehtelu on väärin, mutta onko oikein tuhota vuosien liitto sillä, että kaiken kertoo puolisolleen? Ei minusta? Entäpä missä on pettämisen raja? Onko se katse kaupassa, halaus, suudelma, rakastelu?
Jos haen piristystä arjen raatamiseen, miten se voidaan nähdä niin mustavalkoisena. Elämä on minulle opettanut, että asiat eivät olekaan mustavalkoisia. Kaikeilla on puolensa.
vaimollesi? Mitä silloin tapahtuisi?
Pelkäätö kenties, että sinulla ei silloin olekaan paikkaa mihin palata reissuiltasi. Ehkä emäntäsi ei toimintaasi hyväksy ja etsii itselleen miehen, joka osaa arvostaa häntä. Jonkun, joka osaa hakea piristystä arjen raatamiseen yhdessä hänen kanssaan.
Ehkä tässä tapauksessa olisikin aika rikkoa hallitusti tuo vuosien liitto. Sillä sinä et selvästikään ole enää henkisesti liitossa läsnä. Ja halusit tai et, niin se vaikuttaa liittosi ilmapiiriin ja sitämyötä myöskin vaimosi hyvinvointiin.
Toimintasi osoittaa uskomatonta itsekkyyttä. Et itse enää halua hakea sisältöä elämääsi vaimosi kanssa, mutta et halua myöskään, että vaimosi löytäisi oikean onnen jonkun toisen kanssa.
Se on pettämistä, minkä joudut salaamaan puolisoltasi. Näin yksinkertaista. Jos halaat toista naista ja jätät kertomatta vaimollesi, koska se se saattaa loukata häntä, niin silloin se on pettämistä.
Täällä taas yksi hakee hyväksyntää teolleen. Säälittävää. Jo pelkkä se, että pitää täältä hakea tukea teolleen, kertoo sen, että ei itse pysty elämään tekonsa kanssa ja tuntee huonoa omaatuntoa.
Ja P.S. en ole seksittömällä liitolla kiduttava katkera akka, vaan asioista ja vaikeuksista keskustelemaan ja niihin apua hakemaan kykenevä mies.
Pettämiseen syyllistyy aina ja vain se joka pettää. Piste.
että syytellään ketään ja etsitään vikoja täytyisi vain keksiä ratkaisuja ongelmiin. Harvoin niitä ratkaisujakaan yhdessä yössä kukaan keksii. Usein ne löytyvät vain elämällä eteenpäin - aika näyttää tien.
Hienoa, että olet keskusteleva mies, joka osaa myös hakea apua ongelmiin. Kaikki eivät ole kaltaisiasi.
pelkkä tunteeton paska ja sinä rikoit kaiken mitä rakensit.
Et sinä ole mies vaan saatanan tussu.
Nainen joka ”kiduttaa” miestään seksittömyydellä, kiduttaa samalla myös itseään!
Välillänne on tapahtunut jotain, joka estää vaimoasi nauttimasta ja saamasta iloa seksistä. Syitä voi olla monia. Ehkä se että et kykene antamaan hänelle sitä, mitä hän toivoo ja haaveilee. Voi olla ettei hän tiedä oikein itsekkään, mutta odottaa että jonkun kanssa hän voisi löytää itsestään uusia ulottuvaisuuksia.
Monien pettymysten jälkeen hänen seksuaalisuutensa on mennyt ”jäähän”. Se tarkoittaa sitä, että yksi kaunis päivä hänkin saattaa kohdata miehen, jonka kanssa hän saa kokea juuri sen mistä on haaveillut. Eli hänkin on henkisesti valmis toimiman sinun tavallasi.
Oletko valmis kohtaaman tuon päivän?
Minäkin "kidutin" miestäni seksittömyydellä vuosia. Ei hän nyt täysin selibaatissakaan joutunut elää, mutta kuukausia seksikertojen välillä kuitenkin. Kyllä joskus yritin kysellä onko hän tyytyväinen ja muuta, mutta hän vain sanoi kaiken olevan hyvin. Mutta minulla ei ollut. Toki olisin halunnut että minäkin olisin nauttinut ja tuntenut halua enemmän ja useammin mutta kun ei. Vaikka mies kielsi, näin että hän kärsi tilanteesta. Mieheni on kaikin puolin ihana puoliso: Ei tupakoi, käytä liikaa viinaksia ja ottaa minut ja lapset huomioon kaikin tavoin. Komeakin hän on. Rakastan häntä yhä eli siitä ei voi olla kysymys että silti halukkuuteni häntä kohtaan hiipui ja loppui lopuksi kokonaan, vaikka parempaa puolisoa en voisi kuvitella. Mutta kuten sanoit ehkä mieheni ei kykene antamaan sitä mitä toivon ja haaveilen. Mitä sitä en oikein ehkä tiedä itsekään. Ehkä välillämme on tapahtunut jotain joka on saanut minut "jäähän", vaikka en tiedä mitä se voisi olla. Ehkä olen joutunut kokemaan alitajuisesti monia pettymyksiä. Olen varma että yksi kaunis päivä kohtaan miehen jonka kanssa saan kokea juuri sen josta olen haaveillut. Olen henkisesti valmis tähän. Tärkeää on etten koe liiaksi syyllisyyttä sillä onhan mieheni vähintään osasyyllinen asiaan sillä jokin syyhän siihen täytyy olla etten halua häntä enää. Toivon todella että mieheni on valmis kohtaamaan tuon päivän.
Vaikka se pettäjä on aina syyllinen pettämiseen sen pettämisen on joku aiheuttanut.
Syy ja seuraus!
Samoin varas käy kaupasta hakemassa ruokaa ja jättää maksamatta syynä on rahattomuus ja nälkä.
Seksiin kodin ulkopuolella on syy seksittömyys ja hellyyden/seksin nälkä.
Syyttely on helppoa mutta oiskohan aika tehdä asialle jotain muutakin.
Vaimolla on se mahdollisuus on vaan vaimosta itsestä kiinni haluaako myöntää olevansa osasyyllinen vai haluaako vaan olla se joka sanoo aina viimisen sanan.
Itse olen nainen en kakkonen enkä ykkönen.Hyviä neuvoja ja katkeria syyttelijöitähän naisissa riittää.
Naiset tunnetusti jaksavat lukea ja tulkita muiden naisten ajatuksia, niin minäkin.
Itseään on vaikeempi nähdä ja omia virheitä vaikeempi myöntää.
Koska ihan tasan on niin ettei mies ole yksin siinä tilanteessa syyllinen ja kakkonenhan on vaan ulkopuolinen joten ainoastaan aviopuolisot voi siihen ongelmaan tehdä ratkasuja.
Kummankin on osallistuttava muuten ei onnistu.
Jos mies vain lopettaa suhteen kakkoseen ei asia ole korjattu seksittömyys jatkuu.
Vaimon on pakko tulla puoleenväliin vastaan.
Avioliittoa solmiessa on kumpikin ainakin suunnilleen tieneet velvollisuudet ja säännöt.
Seksikin on yksi velvollisuus. Samoin kun on velvollisuus muutenkin yhteisessä kodissa huolehtia toistensa hyvinvoinnista ja esim ruuan kaikille riittämisestä ns. yhteisvastuu samoin hellyys ja seksi on tarve josta täytyy kummankin huolehtia. Ei riitä että nukutaan samassa sängyssä vierekkäin. Ruokaakin tarjotessa vaimo usein kysyy otatko lisää mieheltään. Miks sitten vaimo/mies olettaa että se määrä seksiä jolla minä pärjään olisi sama määrä myös puolisolla?
Miksi pitäisi kiduttaa toista esim syömällä itse kaikki herkut kakusta ja toinen saa vaan nuolla sen mitä jäi tarjottimen reunoille.
Kaskusteleminen seksin sopivasta määrästäkin auttaa asiaa ja vaimo joka ei tarvitse seksiä enään ollenkaan tai vaan kerran kuukaudessa voi varautua että mies saattaa tarvita tuplaannoksen joten harrastaa sitä muualla. Kumpi sillon on sen avioliiton suohon ajanut?
lienee se perusongelma. ”…suunnilleen tienneet velvollisuudet ja säännöt…” me liian usein oletamme, luulemme ja kuvittelemme tietävämme, mutta asia ei vain näin ole. Kyllähän ihmiset puhuvat, harvoin ne todella keskustelevat oikeasti.
Kun toinen sanoo vaikkapa, että ollaan uskollisia, silloin pitäisi juurta jaksain käydä läpi, mitä se hänen mielestään käytännössä on. Sama seksin kanssa, eli puhutaanko edes samoista asioista! Aikaa ja vaivaahan se kysyy, eli onko mukavuudenhalu kuitenkin se määräävämpi?
Alkuun kai seksi sujuu kaikilla. Sitten alkaa pikkuhiljaa nousta esiin molempien toiveet ja halut, sekä pelot ja inhot. Tämä on ensimmäinen vaihe, jolloin ongelmia alkaa syntyä.
Ensin asiaa mietitään kumpikin omassa päässään, tehdään tulkintoja mutta ei kuunnella toista. Sitten asia nirhaa ja kun joku ärsyttää, tämä seksipuolikin livahtaa riitoihin mukaan. Kumpikin odottaa toisen tekevän jotain ja/tai pettyy kun toinen ei reagoi mitenkään. Aletaan etsiä syyllisintä ja syytetään puolin ja toisin. Jotkut hautaavat asian siihen ja tekevät omia tulkintojaan ja ratkaisujaan toisen selän takana. Sitten sanotaan, että kyllä me on ”puhuttu”, mutta ei se mitään auttanut… Niin, harvoinpa syyttäminen niitä haluja lisää.
On olemassa velvollisuuksia ja ”velvollisuuksia”. Lapsista huolehtiminen on velvollisuus, mutta se perustuu rakkauteen. Miehestä huolehtiminen on eri juttu, sillä mies on yleensä aikuinen, samoin nainen. Hyvässä ja arvostavassa suhteessa todellakin voi harrastaa seksiä vaikka ei niin innostunut olisikaan. Ikävä vain että miehet harvemmin toimivat niin.
Tämä nyt vain on omaa kokemusta, mutta ei liene epätavallista.
Innostukseni seksiin lakkasi, kun en kokenut enää mitään läheisyyttä silloiseen mieheni. Tämä tunne oli hävinnyt jo siksi, että miestäni ei pätkääkään kiinnostanut minun juttuni, vaan hänen juttunsa olivat ”oikeampia”. Toki purin omia tarpeitani aina samalla, mutta ajan myötä menetin haluni, koska en saanut rakastelusta oikein mitään.
Silloin mietin, että pelkästä velvollisuudesta naiminen oli ihan sama, kuin mitä ammattilaisetkin tekevät. ei se heillekään varmaan sen kummempaa ole! En kokenut sitä ihan omaksi jutukseni.
Kokeiltiin tekniikoita jne. Mieheni päätti että olen frigidi ja minun pitäisi mennä terapiaan. No, ajattelin niin itsekin, olihan minussa oltava jotain vikaa. Tämä vika korjautui kun erosin miehestäni ja tapasin miehen jonka kanssa homma toimi. Se olikin sitten ainoa joka toimi. Sen koommin en vain ole tuosta ”kylmyydestäni” kärsinyt.
Eli kyllä se avioliitto ihan yhdessä sinne suohon lauletaan !
"Innostukseni seksiin lakkasi, kun en kokenut enää mitään läheisyyttä silloiseen mieheni."
Poimin tuon lauseen tekstistäsi koska se kuvaa melko tarkasti omaa entistä tilannettani.
Ex mieheni oli sanalla sanoen todellinen unelma sängyssä. Hän ei koskaan olisi ollut tyytyväinen seksiin jos vain hän olisi nauttinut siitä.
Kuitenkin omat seksihaluni hiipuivat samalla kun läheisyyden tunne ja kaipuu lensi ikkunasta ulos. Hyvän ja nautinnollisen seksinkään jälkeen ei tehnyt mieli jäädä makoilemaan kainaloon ja suukottelemaan. Huomasin vaan etten enään rakasta häntä ja kun tunne puuttui, ei tehnyt mieli seksiäkään.
Nykyään taas tilanne on se että vaikka uuden mieheni kanssa ei aina tapahdukaan sitä varpaiden kynnet irrottavaa huipentumaa, seksi on kuitenkin ihanaa ja syynä siihen on se että rakastan todellakin häntä ja se suunnaton läheisyyden tunne korvaa kaikki tekniset "puutteet".
Ihmettelen aina niitä naisia jotka sanovat rakastavansa miestään ja kuitenkin seksi käytännössä on loppunut kokonaan suhteesta.
99% pihtaavista naisista, on pettynyt johonkin osa alueeseen parisuhteessaan tai varsinkin makuukammarin puolella, mitä tarvitsee joten miksi vaivautua !?
Seksi vaatii kuitenkin aika paljon panostusta ja valmisteluja ja se fiiliskin pitäisi saada päälle itse, jos toinen ei osaa naistaan virittää. Nykyaikana elämä on niin hektistä ja kiireistä, että varsinkin jos on lapsia voi mennä pikkutunneille ja uni on arvokkaampaa kuin huono seksi.
Tärkein esileikki on oikeastaan hyvä kohtelu arjessa etualalle asettaminen, huomioiminen ja naisensa arvostaminen joka näkyy ja kuuluu.
Vartavasten peseytyä, laittautua ja sheivailla yms. jos kaiken jälkeen palkintona on pannukakku why bother?
Meidän suhteessa ei enää ole seksiä. Mies haluaisi joskus, tosi harvoin, ja vain humalassa ollessaan. (On siis harvoin humalassakaan.) En anna. Oonkos mä siis pihtari?
Alkuaikoina seksiä oli paljon ja se oli hyvää. Sitten se harveni, kuten usein käy arjen alettua. Yhä enemmän se meni siihen, että mun aloitteestani oli seksiä, muuten ei. Ja yhä usemmin mies torjui mun aloitteeni, vieläpä jokseenkin tylysti.
No minä yrittämään kaikenlaista, juttelemista, hemmottelua, itteni kuuraamista ja kuosiin laittamista... Kaikenlaisia juttuja, mitä suositellaan. Turhaan.
Sitten lakkasin yrittämästä ja tekemästä aloitteita, ajattelin että eiköhän miehelläkin ala jossain vaiheessa tehdä mieli. Puoli vuotta meni, ettei mitään tapahtunut. Kokeilin vielä sitä aloitteentekoa ja asiasta keskustelemista, mutta kun ne eivät tuottaneet mitään tulosta, päätin että seuraavan kerran meillä on seksiä sitten, kun mies ottaa asian puheeksi ja ongelmasta jutellaan ensin. Miksikään pari kertaa vuodessa tapahtuvaksi kännipanoksi en ala, en edes omalle miehelleni.
Siis joo, olenhan mä pihtari tavallaan, mutta toisaalta ei ole tarvis pihdata kuin ehkä kolme kertaa vuodessa.
kiduta ilman seksiä. Kyllähän siihen, joku syy, miksei hän halua seksiä sinun kanssasi. Ehkä hän ei saa sinulta, sitä mitä haluaa ja kaipaa. Kun tilanne on se, että avioliitto on lähes seksitön, on pinnan alla paljon tyytymättömyyttä ja käsittelemättömiä asioita. Niin että ei se nyt ihan noin yksikoikoista ole, että vain toisessa vika. Olin suhteessa varattuun mieheen, jonka vaimo ei halunnut enää seksiä. Jonkun aikaa oltuani miehen kanssa, aloin ymmärtää, miksei hänen vaimonsa kenties halunnut. Seksi miehen kanssa oli huonointa, mitä olen kokenut. Hän keskittyi vaan omaan tyydytykseensä, ja seksi oli hätäistä, ei ollut esileikkiä, ei hellyyttä. Jospa tuollaista seksiä oli ollut jo vuosien ajan tarjolla vaimollekin. Minä lopetin suhteen, en saanut siitä suhteesta enää mitään, kun seksikin oli niin epätyydyttävää. Mies oli muutenkin sellainen,e ttä ei huomioinut, ei pitänyt hyvänä, kovin itsekäs mies.
Jos sulla on pienet lapset kotona, niin et varmaan halua erotakaan vaimosta ihan heti. Meinaan että jos vaimosi saisi tietää, niin varmaan teille tulisi ero. Oletko ottanut tämän vaihtoehdon huomioon? Siitähän syntyy melkoinen hässäkkä koko perheesi (jopa sukusi ja ystäväpiirisi) elämään, jos tällainen tulee ilmi.
on lapsia. Olen muutenkin miettinyt avioeroa. Jos se tapahtuu tämän kautta, niin sitten tapahtuu. Se olisi myös jonkinsortin helpotus nykytilanteeseen.
Taloudelliset sidokset ja lasten pienuus pitävät meidän vielä yhdessä.
Ehkä kuitenkin toivot jääväsi kiinni vaimollesi, niin olisit pakotettu muuttamaan kuvioita. Ehkä todella haluat erota, muttet uskalla? Onko tämä kakkosnaissi siis sinkku? Luuletko että hän haluaisi elämän kanssasi? Oletko rakastunut häneen?
Olen kertonut täysin tilanteeni "kakkoselle". Lapsia myöden.
Rakkaudesta ei voi puhua, tavattukin vasta muutama kerta. Mukavalta ihmiseltä vaikuttaa kaikin puolin.
se on kyllä ihan sinun vikasi, että kidut vakisuhteessasi. Kanna vastuusi ja eroa, ellet osaa korjata toimimatonta liittoa. Nainen ei pihtaa turhan takia - siihen löytyy kyllä syy, joka voidaan yrittää ratkaista.
Usein ihmiset hakeutuvat terapiaan, kun seksi ei toimi. Sitten paljastuu, ettei se toimi, koska heidän välinen suhde ei toimi. Seksin toimimattomuus siis johtuu itse suhteesta - eikä seksistä.
En oikeasti pysty nyt ajattelemaan eroa. Lapset pieniä ja on paljon yhteisiä taloudellisia sitoumuksia.
Ehkä muutaman vuoden päästä on helpompaa. Sinne asti täytyy vain jaksaa.
Eikä ole kysymys seksittömästi liitosta. Yhteinen ilo vain puuttuu.
Siinähän se tulikin "yhteinen ilo vain puuttuu". Elikkäs ongelmasi liitosssa ei siis olekaan seksin puute.
mutta roihahdus kerran kuussa ei tahdo riittää. Muita viestejä lukiessani totesin, että meillähän on seksiä!
Suurempi ongelma meillä on se, ettei tunnu olevan enää mitään yhteistä.
Tuntuuko vaimostasikin, ettei teillä ole enää mitään yhteistä?
Juuri sellaiset ihmiset, joiden suhteesta on ilo ja kaikki yhteinen kadonnut, ovat erittäin alttiita uskottomuudelle. Eikä se silloin tunnukaan missään. Itse asiassa uskottomuus voi olla ainoa tapa, jossa ihminen herää huomaamaan, että liitto on rempallaan.
..luettelit teitä yhdistäviä siteitä: lapset, taloudelliset tekijät...
Raha on maallista, ja ei ne lapsetkaan iänkaiken oo lapsia: maali siis häämöttää!
Sitä odotellessa eikun menoks
että mitä hän ajattelee. Suhteemme on jatkuvaa kinaamista, joka päättyy lähes aina siihen, että toinen uhkaa lähteä menemään. Mutta kuten kirjoitettu, kummallekaan se oikein nyt ole mahdollista. Ero on todennäköinen joskus myöhemmin.
Itse koen puolisoni erittäin määräilevän asenteen tukahduttavaksi. Tunnen, että en saa ilmaa.
Näin tässä on vähän toimittukin...
... miten opastat lapsiasi - mahd. tulevia isiä/äitejä - selviämään (ehkä jopa omien jälkeläistensä kanssa) vastaavanlaisista aikuisuuden ongelmista?
Tuosta kinaamisesta ja erolla uhkailusta alkaa väistämättä liiton loppusuora, ellei sitä iloa löydy. Lapsille on kuitenkin ikuiset kinastelut haitaksi. Vaikkeivät he edes kuulisi riitoja, niin kireän ilmapiirin aistivat kuitenkin.
Oletko kauniisti yrittänyt esittää vaimollesi, että tukehdut hänen komenteluunsa? Kannattaa kokeilla.. Vaikka se ei ehkä liittoanne pelastakaan, niin herättää ainakin jonkilaisia ajatuksia vaimossa.
Mutta siitä tulee entistä kovempi huuto. Hän usein pillastuu täysin.
tuppaavat tekemään sen mitä sydän sanoo ja (oma) järki neuvoo. No, näin minä olen omia lapsiani opastanutkin.. Juuri siksi he päätyvätkin aina omiin ratkaisuihinsa - ja silloin selviytyy parhaiten.
Mielestäni vanhempien tehtävä on vähän sama kuin psykologin tai ohjaajan; ei anneta lapselle mitään valmisratkaisuja nenän eteen, vaan kerrotaan keinot miten he voivat itse selvittää asiansa heille sopivimmalla tavalla.
Myös vaimosi taitaa olla aikamoisessa kriisissä. Huono homma. Muista aina kuitenkin, että puhut vain minä-muodossa.
Yksi hyvä keino on kirjoittaa kirjeitä tai sähköposteja kumppanille, jos puhuminen on vaikeaa tai se johtaa aina riitaan.
että molemmissa on omat vikansa. Tällaiseen tilanteeseen ei ajauduta vain toisen vuoksi.
..sanottu kuin tehty. Jokaisen tulee tehdä omat virheensä, mutta toki lapset oppivat vanhemmiltaan tavan käsitellä asioita.
Lapsille yritän olla suora ja rehellinen, opastaa heitä kertomaan omista asioistaan rohkeasti ja avoimesti. Omaan itseen käpertyminen ei auta, vaan ulos pitää mennä.
Pettämiseen on yleensä yksinkertaisena syynä se, että joku moraaliton horo tyrkyttää koristeltua piirakkaansa tai joku huoripukki on saalistamassa alapäänahkoja.
Pettäminen on varastamista, mutta siinä ei ole ongelmana se että varastaa itselleen ja johonkin tarpeeseensa, vaan sen että varastaa pettämältään kumppanilta päätäntävallan siitä haluaako tämä elää ja maata samoissa lakanoissa huoraajan kanssa.
kukaan sun valtaa varasta ja ihan itsees saat syyttää jos olet vääriä valintoja tehnyt.
Jokanen makaa siinä lakanan välissä justiin sen ajan onnellisena kun itse haluaa ja horottelu on vaan sun oman tuskasi ulostuoma ääni.
Tuskin kukaan nauttii jos samas sängyssä makaa ihminen jolta ei ton parempaa ulosantia voi odottaa. Ymmärrettävä syy lähteä katselemaan muita lakanoita.
Jos sulla on siinä lakanan välissä noin pahaolo lähde ihmeessä etsimään parempaa paikkaa.
Kukaan ei estä ja itse siinä roikkuessas varastat toisten aikaa kiukutteluittesi kuuntelulle.
Kerrot tuolla aiemmin, että saatat erota vaimostasi myöhemmin. Ajattelitko sitten jatkaa suhdettä tämän "kakkosen" kanssa, vai onko tämä vain "välivaihe"? Ja pidätkö tämän suhteen täysin salaisena, siis et kerro kenellekään, ette näyttäydy missään yhdessä, ennen kuin se on mahdollista?
kyllä aion jatkaa, mutta vain tämän "kakkosen" kanssa. Kakkoseni on sellainen ihminen, jonka kanssa uskoisin viihtyväni.
Toki tämä toinen nainen voi lempata minut pihalle koska vaan, ja sitten se on siinä.