No voi helvetin perhana! Luulin aina olevani kohtalaisen fiksu ja nokkela, mutta kyllä nyt löysin sen lajin valioyksilön, enkä voi muuta kuin hattua nostaa =)
Piiitkästi yli puoli vuotta sitten tapasin yhdessä chatissa tyypin. Sen samaisen hemmon kanssa siirryttiin sähköpostitteluun ja parin kuukauden lämmittelyn jälkeen myös vallan puheluihinkin. Soittoja puolin ja toisin tuli vaikka mihin aikaan vuorokaudesta ja loput ajasta sähköposti hehkui kuumana.
Tänään sitten oli se päivä, kun nähtiin ekan kerran livenä. Syynä näinkin pitkään aikatauluun oli reilun kuudensadan kilometrin välimatka ja molempien työt, eli kummankaan kalenterissa ei ollut aiemmin yhteistä vapaapäivää.
No, ihan mukiinmenevä tyyppihän sieltä lentokentältä tulikin ;) Sellainen, jota tiesin maratonpuheluiden perusteella odottaa. Käytiin syömässä, juteltiin ja naureskeltiin.. Pitihän sitä vähän suudellakkin, olihan tässä jo odotettu (liian) kauan.
Mutta koska alussa kehuin fiksuuttani, pitihän se jossain näyttääkin. Kun hyypiön silmä vältti, tarkistin hänen henkilöllisyytensä ajokortista. Salama ja leimaus! Tämä nimi ei vastannut laisinkaan sitä, mikä mulla aiemmin oli! Syntymäaikakin oli muutaman vuoden kerrottua aiemmin *hih* eipä enää ne ohimon harmaat niin ihmetyttäneet..
Eihän siinä auttanut muu, kuin vaatia tiukkasanaisesti selitystä asiasta. Tää mies kertoi sen, että kun alkuaikoina tuli se hetki, että vaihdettiin aivan aikuisten oikeasti nimiä, hän päästi valkoisen valheen, jota olisi ollut liian hankala korjata jälkeenpäin.. Ja että hänellä oli tarkoitus kertoa se tämän ensitapaamisen aikana. Eihän se nyt aivan täysin minuun uponnut, mutta "samahan tuo", ajattelin.
Kun sitten oli aika saatella tämä matkalainen takaisin kentälle, hän vielä pahoitteli kaikkea valehtelusta aiheutunutta vaivaa ja mielipahaa, ja sanoi odottavansa mua vastavierailulle mahdollisimman pian. Olis kuulemma kahvit ja tiikerikakkua odottamassa =) Siinä sitten huiskutettiin heiheit ja minä veivasin takaisin vanhanpiian asuntooni haaveilemaan hääkutsuista ja pikkuriikkisistä vauvanvarpaista (tässä muuten toim.huom. ei seksiä ensitreffeillä on aina ollut periaatteeni ja se piti tänäänkin).
Tietty mielessä kaihersi se nimijuttu, ja ajattelinkin vain tarkistaa numerotiedustelusta, pitikö tämäkään paikkaansa. Yllätys oli melkoinen, kun ruutuun pamahti myös vaimon yhteystiedot.
Wanna-be-sulhoni (melkein)nuori ja (lähes)notkea soitti heti kun kone oli laskeutunut Helsinki-Vantaalle ja sai aikalailla kylmää kyytiä pohjoisen kärttyisältä vanhaltapiialta! Tekihän se hyvää kun sai päästellä vähän höyryjä ulos, samalla myös kerroin kohtalaisen suorasanaisesti, mitä mieltä olen ko. ihmisryhmästä. Vaikka helvetti olisin koko loppuikäni yksin, en siltikään lähde syömään toisten eväitä!
Aargh! Miten minä olisin voinut tietää, ettei tämä ihminen ole se, joksi hän itseään väittää? Toisaalta mun tekisi mieli kiskoa tältä roistolta silmät juurineen päästä, ja toisaalta en voi muuta kuin arvostaa mainiota tarinankertojaa.. Harvoin kuulee noin loppuun hiottua paskaa. Kukahan muuten sen luvatun tiikerikakun olisi leiponut? *hmm*
Tästä lähtien vaadin heti ensimmäisenä nähdä treffikavereiden paperit, myös virkatodistus vois olla paikallaan, ehkä sen jälkeen tohdin vilkaista toisenkin kerran, minkälainen mies siinä vastapäätä on..
Piiitkästi yli puoli vuotta sitten tapasin yhdessä chatissa tyypin. Sen samaisen hemmon kanssa siirryttiin sähköpostitteluun ja parin kuukauden lämmittelyn jälkeen myös vallan puheluihinkin. Soittoja puolin ja toisin tuli vaikka mihin aikaan vuorokaudesta ja loput ajasta sähköposti hehkui kuumana.
Tänään sitten oli se päivä, kun nähtiin ekan kerran livenä. Syynä näinkin pitkään aikatauluun oli reilun kuudensadan kilometrin välimatka ja molempien työt, eli kummankaan kalenterissa ei ollut aiemmin yhteistä vapaapäivää.
No, ihan mukiinmenevä tyyppihän sieltä lentokentältä tulikin ;) Sellainen, jota tiesin maratonpuheluiden perusteella odottaa. Käytiin syömässä, juteltiin ja naureskeltiin.. Pitihän sitä vähän suudellakkin, olihan tässä jo odotettu (liian) kauan.
Mutta koska alussa kehuin fiksuuttani, pitihän se jossain näyttääkin. Kun hyypiön silmä vältti, tarkistin hänen henkilöllisyytensä ajokortista. Salama ja leimaus! Tämä nimi ei vastannut laisinkaan sitä, mikä mulla aiemmin oli! Syntymäaikakin oli muutaman vuoden kerrottua aiemmin *hih* eipä enää ne ohimon harmaat niin ihmetyttäneet..
Eihän siinä auttanut muu, kuin vaatia tiukkasanaisesti selitystä asiasta. Tää mies kertoi sen, että kun alkuaikoina tuli se hetki, että vaihdettiin aivan aikuisten oikeasti nimiä, hän päästi valkoisen valheen, jota olisi ollut liian hankala korjata jälkeenpäin.. Ja että hänellä oli tarkoitus kertoa se tämän ensitapaamisen aikana. Eihän se nyt aivan täysin minuun uponnut, mutta "samahan tuo", ajattelin.
Kun sitten oli aika saatella tämä matkalainen takaisin kentälle, hän vielä pahoitteli kaikkea valehtelusta aiheutunutta vaivaa ja mielipahaa, ja sanoi odottavansa mua vastavierailulle mahdollisimman pian. Olis kuulemma kahvit ja tiikerikakkua odottamassa =) Siinä sitten huiskutettiin heiheit ja minä veivasin takaisin vanhanpiian asuntooni haaveilemaan hääkutsuista ja pikkuriikkisistä vauvanvarpaista (tässä muuten toim.huom. ei seksiä ensitreffeillä on aina ollut periaatteeni ja se piti tänäänkin).
Tietty mielessä kaihersi se nimijuttu, ja ajattelinkin vain tarkistaa numerotiedustelusta, pitikö tämäkään paikkaansa. Yllätys oli melkoinen, kun ruutuun pamahti myös vaimon yhteystiedot.
Wanna-be-sulhoni (melkein)nuori ja (lähes)notkea soitti heti kun kone oli laskeutunut Helsinki-Vantaalle ja sai aikalailla kylmää kyytiä pohjoisen kärttyisältä vanhaltapiialta! Tekihän se hyvää kun sai päästellä vähän höyryjä ulos, samalla myös kerroin kohtalaisen suorasanaisesti, mitä mieltä olen ko. ihmisryhmästä. Vaikka helvetti olisin koko loppuikäni yksin, en siltikään lähde syömään toisten eväitä!
Aargh! Miten minä olisin voinut tietää, ettei tämä ihminen ole se, joksi hän itseään väittää? Toisaalta mun tekisi mieli kiskoa tältä roistolta silmät juurineen päästä, ja toisaalta en voi muuta kuin arvostaa mainiota tarinankertojaa.. Harvoin kuulee noin loppuun hiottua paskaa. Kukahan muuten sen luvatun tiikerikakun olisi leiponut? *hmm*
Tästä lähtien vaadin heti ensimmäisenä nähdä treffikavereiden paperit, myös virkatodistus vois olla paikallaan, ehkä sen jälkeen tohdin vilkaista toisenkin kerran, minkälainen mies siinä vastapäätä on..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoinen ja varoittava kertomus, kiva kun kerroit meille muillekin. Ja hienoa, että vielä jaksat ottaa huumorilla!
Varmaan hyvä fiilis sinulla itselläsi jälkeenpäin, ettet sentään seksiin sortunut ja tullut petetyksi. Hyvä kun annoit satikutia ja kuulla kunniansa!
Hyvää jatkoa, uskon että vielä sinäkin sen oman ja rehellisen kullan itsellesi löydät.
Noitahan sattuu, ollos hyvä ja lukee lehdestä.Onneksi tuossa nyt ei kerinnyt suurta vahinkoa käymään:) Mutta iltalehdestä luin, kuinka joku 33-vuotias mies oli antanut "32-vuotiaalle yksinhuoltaja-äidille" yli 24000€. Myöhemmin tämä chattikumppani paljastui 47-vuotiaaksi mieheksi!
Kuinka joku -noin nuorikin vielä- mies voi olla noin sinisilmäinen? EHKÄ ymmärtäisin vielä jonkun 60sen papan/mummon...Antaa nyt rahaa kasvottomalle ihmiselle? Ei tulisi ikinä mieleenkään. Järki käteen, hyvät ihmiset=) Parempaa onnea toivotellen
Kertomus ei ole mitään uutta, sillä tuohan oli niitä tyypillisiä nettimiehiä! Onnettomia luusereita kaikki!
Jätettyjä, petettyjä tai sitten vain kylmässä ja kuivassa avioliitossa eläviä!
Uskokaa nyt jo, että jos nainen tai mies on ihan ok, niin hän löytää kunnollista seuraa kyllä netin ulkopuolelta!
Mikään ei ole niin petollinen, kuin mies(nainenkin kuulemma, joskus) netissä!
Helppoa on iskeä uusia uhreja ja/tai pitää 10 muuta varalla koko ajan...
Useimmilla meillä jo vuosia netissä liikkuneilla on ainakin yksi huono kokemus, vaan siitä aina kannattaa ottaa opiksi..
Sekin kannattaa muistaa aina, että viruaalirakastuminen on vain hyvän mielikuvituksen tuotetta ainakin siihen asti, kunnes kohtaa toisen livenä..ja kuten tarinasta opimme, myös senkin jälkeen pitää vielä suhtautua hiukan varauksella.
Petollisuus on vallalla nykyelämässä ja suurin syy siihen taitaa olla internet?..Ainakin se antaa monelle liiankin hyvät mahdollisuudet toteuttaa "itseään".
Aina löytyy sinisilmäisiä uusia uhreja...verbaalikolle kirjoittajalle tai hyvälle puhekumppanille..(kun ollaan jo soittotasolla)
Ps.Kirjoittajalle sanoisin, että aikamoinen urkkija olet..ja jo tuossa vaiheessa tuttavuutta. Eikös toisen rahapussin tai taskun(laukun, puhelimen) tutkiminen ole jo verrattavissa kirjesalaisuuden rikkomiseen ja se on aina tuomittavaa..kaikesta huolimatta?
Ihmettelen vain, että miksi et jo aikoinasi, kun olet nron saanut, niin siitä ottanut selvää?
Salainen nrokin kertoo omaa tarinaansa..mitäkö, sitä että mahdollisesti jauhot eivät ole puhtaat!
Olen samaa mieltä kanssasi. Tausta kannattaa selvittää ja tarttua aukkopaikkoihin. Mielenkiintoinen verbaliikka saattaa olla taitava kuori, alta tulee mitä vain. Kukaan ei pysty ylläpitämään tarinoita pitkään, vaan jossain kohtaa totuus pulpahtaa esiin.
Siltikin netistä löytää varmasti oikeita hyvä ihmisiä. Ainut ongelma on se, että kiva kirjoittaja ei ehkä olekaan niin kummallisen näköinen tai haluttava elämänkumppani, joten homma jää ystävyydeksi. Vai lopahtaako sitten kokonaan, kun ei ollut se haavekuva.
Moi!
Autokauppiaana arvelin olevani maailman taitavin "kusettaja";o) Vaan meilläkin on käyttäytymis säännöt,yllättävän kunniallisesti niitä noudatammekin ja on olemassa selviä rajoja joita ei missään tapauksessa rikota..
Maailmanmenoa seuranneena.. voin kertoakin että myös "prinsessoista" löytyy todella taitavia kusettajia.. onneksi jo ammattini puolesta olen oppinut "lukemaan" ihmisiä.. Tiedän myös tämän tarinan kirjoittajan olevan mainio ihmistuntija.. ai mistäkö? Vain muutama tietää ja vaikenee... ;o)
Silti autokauppiaallekin tapahtuu virhearviointeja.. Tänä kesänänäkin... Taitaa aina tuo kevät saada ihmisen heikoksi ja vaikutuksille alttiiksi.. Niin ja kai sitä menee sekaisin jo siitäkin kun "prinsessat" heittävät keväisin talviturkkinsa nurkkaan JA KATSO! YHTÄ-ÄKKIÄ KAIKKI EIVÄT NÄYTÄKKÄÄN VENÄLÄISILTÄ MUMMOILTA! Wirn! Tästähän voi päätellä,ettei nämä ihastukset ole "netti-ihastuksia", Vaan omin silmin oon (ihan"aikuisten oikeesti")törmännyt prisessaan joka muttaa maailman... Nooh.. syksy tulee taas ja "kesäblondit" häipyvät.. siksikö,että olin kusettaja/häntäheikki/ryyppäsin/hakkasin/petin... tai muuta suomalaiseen miehenkuvatukseen liitettäviä "kunniamainintoja".. Eiiih! Jo aikaisemmin,väitin autokauppiaillakin olevan rajoja joita ei ylitetä... Ehkä "satuprinsessaa",ei ollutkaan.. vaan hienoja hetkiä..jne.. Noita hetkiä on opittavava arvostamaan ja ne on elettävä täysillä,eikä odotettava jotain ihmettä.. sitä saa kai odottaa lopun elämäänsä.. ja mulla ainakin aika loppuu,enkä voi odottaa ikuisesti.Nytkin syksyllä murjotus/masennus/pettymys-kauden jälkeen arvostan niitä hetkiä joita sain tänäkin kesänä prinsessalta joka löi todella ala-arvoisesti syksyllä selkään.. On vain huomattava että olen saanut jälleen uuden mahdollisuuden joita eivät saa kaikki.. esim ns.kaikki ok! avioliitossa elävät.
Elämä on suuri seikkailu,mutta pirun paljon sattuu matkalle "sudenkuoppia" ja muita ansoja...
Sinullekin aiheen aloittaja kerron,että olet antanut minulle "elämäni parasta aikaa" vaikka siitä on jo vuosia.. ne muistot eivät katoa,vaan aina niitä muistan lämmöllä.
Opitaan virhearvioinneistamme ja tehdään ne taas uudestaan ja uudestaan.. ;o) Kevättä odotellessa!!! hänjokamyyautojaoikeilleihmisille ;o)