kuinka moni pitkästä suhteesta eronnut mies (n.40v) vielä haluaa pysyvää suhdetta naisen kanssa??
olen törmännyt jo kahteen mieheen, jossa suhteemme on tyssännyt tähän asiaan. Nämä miehet vain tahtovat tavata silloin tällöin, eivätkä missään nimessä enää aio asumaan naisen kanssa.
Eli onko tämä yleistäkin? ja aloin miettiä vaikuttaako tähän se, että onko mies ollut jätetty vai jättäjä kun on tullut ero siitä pitkästä suhteesta.
olen törmännyt jo kahteen mieheen, jossa suhteemme on tyssännyt tähän asiaan. Nämä miehet vain tahtovat tavata silloin tällöin, eivätkä missään nimessä enää aio asumaan naisen kanssa.
Eli onko tämä yleistäkin? ja aloin miettiä vaikuttaako tähän se, että onko mies ollut jätetty vai jättäjä kun on tullut ero siitä pitkästä suhteesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nainen enkä missään nimessä aio enää asua miehen kanssa saman katon alla.
ekan kerran, olin 35. Silloin oli ihan luonnollista ja helppoa solmia uusi suhde yksinhuoltajan kanssa ja olla paitsi etäisä omille lapsilleni, myös kasvatusisä hänen lapsilleen.
Kun erosin toisen kerran, olin 47. Olin siihen mennessä ollut 22 vuotta isänä omille ja vieraille ja siihen mahtui erilaisia eroja erilaisista lapsista. Tuntui siltä, että vaikka solminkin vielä uuden suhteen, niin aika vaikea on nopeesti ottaa taas uusia lapsia sieluun. Kun nää aikuisten liitot usein ovat äitien ja isien liittoja. Lapsiasia oli mulle iso asia uutta suhdetta ajatellessani.
Nyt olen seurustellut pari vuotta ja asumme erillämme, etäsuhde. Elämän faktat sanelevat sen, ettei me kovin nopeasti yhteen muuteta. Olisin varmaan valmis siihenkin, mutta kun todellisuus pitää meidät erillään, olen sopeutunut hyvin siihenkin.
Sellainen ajatus on kasvanut mielessä, että tällainen aikuisten seurustelusuhde on oikeastaan aika hieno. Yhteisen arjen puuttuminen rassaa välillä, mutta kun sen malttaa näin ajatella niin: seurustelusuhde on myös vapaa niistä arjen paineista, jokapäiväisyyden sietämisestä. Kun tavataan tiiviisti, mutta ei asuta yhdessä, se avaa jatkuvan tuoreuden mahdollisuuden, joka yhdessä asuessa helposti myös latistuu.
Tässä iässä ei enää suunnitella perheenlisäystä. Sen vuoksi ei ole tarvis perustaa perhettä.
Oma kokemukseni siis sanoisi, että se on elämänvaihekysymys: nelikymppiset saattavat olla siinä rajalla: ehkä halukkaita vielä perheen perustamiseen, tai sitten tuntevat sen vaiheen jo jääneen taakse.
Tuosta jätetty vai jättäjä -asiasta en osaa sanoa. Molemmissa tapauksissa lienee mahdollista raahata katkeruutta perässään.
"Oma kokemukseni siis sanoisi, että se on elämänvaihekysymys: nelikymppiset saattavat olla siinä rajalla: ehkä halukkaita vielä perheen perustamiseen, tai sitten tuntevat sen vaiheen jo jääneen taakse."
Aina paasataan lastenteosta, ei siitä ole kyse vaan naisen ja miehen laatuajasta. Siitä ettei mene aika hukkaan. Jos mies miettii 20 vuotta ollako vai eikö olla kas siinä pulma
eri näkökulmasta, miehenä jolle se sitoutuminen sinänsä ei ole ollut ongelma. Mies joka empii 20 vuotta tuskin on päässyt koskaan eroamisasteelle :-) Ja tässä kysyttiin eronneen miehen näkemystä, sellaisen, joka ei ole empinyt?
tarkoitin, eli uk-ko ymmärsit kysymyksen juuri oikein.
Ja lähinnä nimenomaan sitä haluaisin tietää, että haluavatko ne eronneet miehet enää koskaan ASUA naisen kanssa. Tällaiseen kun olen törmännyt että ei halua:-(
(ja moni eronnut nainenkin tuntuu olevan sitä mieltä että ei enää koskaan miestä saman katon alle)
En usko, että aiemmilla suhteilla on merkitystä. Kyllä pysyviä suhteita pitkänkin suhteen jälkeen vielä halutaan. Eri asia on tietysti se, kuinka pysyvä uusi suhde on eli löytyykö laadukkaita naisia, jotka osaavat pitää miehen mielenkiintoa yllä. Huonon naisen kanssa ei viitsi kovin kauaa olla suhteessa.
Sen sijaan mistään kimppa-asumisesta miehet eivät yleensä pidä, vaikka nainen olisi kuinka hyvä tahansa. Yhteisasuminen ei ole hyväksi millekään suhteelle, koska jatkuva yhdessä oleminen aiheuttaa kyllästymisen todella nopeasti. Suhde alkaa maistumaan makaroonilaatikolta viimeistään silloin, kun joudutaan neuvottelemaan pienistäkin arkipäivän asioista.
"Eri asia on tietysti se, kuinka pysyvä uusi suhde on eli löytyykö laadukkaita naisia, jotka osaavat pitää miehen mielenkiintoa yllä. Huonon naisen kanssa ei viitsi kovin kauaa olla suhteessa."
Vai mies naisen mielenkiintoa. Vai tasa-arvo.
"Sen sijaan mistään kimppa-asumisesta miehet eivät yleensä pidä, vaikka nainen olisi kuinka hyvä tahansa. Yhteisasuminen ei ole hyväksi millekään suhteelle, koska jatkuva yhdessä oleminen aiheuttaa kyllästymisen todella nopeasti. Suhde alkaa maistumaan makaroonilaatikolta viimeistään silloin, kun joudutaan neuvottelemaan pienistäkin arkipäivän asioista."
No ollaanpa sitä nyt negatiivisia, eikö se ole hauskaa joskus sopia pienistäkin asioista, näkee mitä mieltä kumpikin on. Miksi asumisen pitäisi tylsää olla, vai onko kyse värittömistäkin nössöttelevistä ihmisistä. Voihan toki oman kodin tehdä mukavaksi ilman miestä.